Raskausaikana mietin imetystä paljon. Miten se onnistuu kahden kanssa? Miten se onnistuu kahden keskosen kanssa? En ottanut asiasta kuitenkaan stressiä.
Pojat syntyivät sektiolla ja maidontulon hitaasta noususta varoiteltiin. Sektiosta oli kulunut jokunen tunti, kun kätilö tuli neuvomaan lypsytekniikassa ja esitteli eri rintapumppuja. Kaikki alkoi muutamasta pienestä pisarasta. Tuntui hassulta viedä kaksi vaivaista maitopisaraa pojille Lastenklinikalle. Mennessäni katsomaan ensimmäistä kertaa pikkuisiani, olin mahdottoman ylpeä niistä kahdesta pisarasta. Lastenklinikalla hoitajat kertoivat miten tärkeitä juuri ne ekat pisarat ovat.
Sain Jimin heti päivän ikäisenä paljasta rintakehääni vasten. Se sai maidon virtaamaan ja pian olinkin litimärkä. Jimi maiskutteli ja nuuhki, ihan mielettömän suloisesti. Olin vielä hämilläni koko tilanteesta. Siinä oli pieni poikani, niin käsittämättömän pieni. Hoitaja tuntui painostavan imettämään, vaikka hädin tuskin uskalsin liikuttaa itseäni Jimi sylissäni. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta ahdistuin.
Aloin pumppaamaan maitoa ahkerasti 2-3 tunnin välein. Ensin sitä tuli pari tippaa, sitten jo 10ml, 30ml, 50ml jne. Nopeasti määrä nousi satasiin. Pumppasin heti, kun tulin poikien luota. Se on totta, että jo omien vauvojen näkeminen saati sylissä pitäminen kiihdyttää maidontuloa. Olin aina märkänä maidosta pitäessäni vauvaa sylissä. Se oli rasittavaa, kun en tietenkään voinut pitää yläosaa lainkaan vauvan ollessa kenguruhoidossa, joten olin sitten märkänä.
Ongelmaksi muodostui se, etteivät pojat yksinkertaisesti jaksaneet imeä eivätkä pysyneet hereillä, kun imetin tai syötettiin pullosta. Kotona tehtiin niin, että minä imetin toisen ja Jesse syötti pullosta toiselle ja seuraavalla syötöllä vaihdettiin poikia. Ensimmäiset muistaakseni pari kuukautta pojilla oli nenämahaletkut. Ne pidettiin niin pitkään, että kaikki maito varmasti saatiin menemään normaalisti.
Kunnollista imuotetta pojat eivät mielestäni koskaan oppineet ja käytin koko imetysajan rintakumia. Molemmat olivat melko samankaltaisia syöjiä. Samat hankaluudet molempien kanssa, muistaakseni Jimi kuitenkin oppi nopeammin alussa, mutta Theolla oli enemmän kärsivällisyyttä imeä. Koin hankalaksi saada hyvän asennon minijäbän kanssa, rintakumin kanssa oli yhtä säätämistä ja jäbän nukahtaminen kesken syötön stressasi (sitten oli vaikea arvioida paljonko maitoa pitäisi nenämahaletkun kautta laittaa). Neuvolatädin kotikäynnillä neuvottiin tuplaimetys, mutta se tuntui tosi haastavalta enkä parin kokeilukerran jälkeen ruvennut siihen. Kaiken lisäksi pojat tarvitsivat pienuutensa vuoksi paljon tukemista ja helpointa oli keskittyä vain yhteen poikaan kerrallaan.
Imetin kolme kuukautta sinnitellen, helppoa se ei ollut. Pikkuhiljaa alettiin antaa enemmän pullosta ja koska se sujui helpoiten kaikkien osalta, niin päädyin pumppaamaan imettämisen sijaan. Juuri diagnosoitu refluksi oli osasyy pullosta antamiseen, maito oli helppo sakeuttaa. Jatkoin maidon pumppaamista reilun viiden kuukauden ikään saakka, kunnes maidontulo lakkasi. Premilon-korviketta alettiin antaa pojille äidinmaidon ohella noin kolmikuisina, kun maitomäärät nousivat niin isoiksi, ettei pelkkä oma maitoni riittänyt molemmille. Alkuun meni vain hieman korviketta, mutta maitomäärien noustessa, suhde muuttui. Siitä siirryttiin tavalliseen korvikkeeseen aika nopeasti. Viiden kuukauden iästä eteenpäin pojat saivat pelkästään korviketta.
Imettämisen lopettaminen ei siinä kaikessa hässäkässä tuntunut juuri miltään. Koin saavani samaa läheisyyttä pulloruokinnalla, Jesse sai myös koko ajan osallistua syöttöihin (no okei, kaksoset=melkein pakko;)) ja pojat saivat silti äidinmaitoa. Pumppaaminen vei tuhottomasti aikaa ja vaikeutti arkea. Kaikki vapaahetkeni meni pumppaamiseen. Se oli kuitenkin tärkeää, että pojat saivat edes osan maidostaan minun maitoani. Pakotin itseni jaksamaan.
Niin hassua kuin onkin; imetyskaipuu on iskenyt nyt. Antaessani iltamaidon sylissä "imetysasennossa", tekee mieli vaihtaa pullo rintaan :D En tiedä mistä tällainen fiilis on yhtäkkiä iskenyt, mutta imetystä on ikävä. Imettämisestä jäi lähinnä hyvä kuva, vaikkei se onnistunutkaan, kuten olin toivonut. Laskin rimaani kuullessani kaksosista, imetys sujuu jos sujuu. Toivon voivani imettää mahdollista seuraavaa vauvaamme. Siihen onkin aivan erilaiset lähtökohdat jos vauvoja tulee yksi ja vauva on täysiaikainen. xxxx
Kuulisin mielelläni myös teidän imetyskokemuksista!
Mä omassa blogissani kirjottelinkin jo omasta epäonnistuneesta imetyksestäni, joka kyllä harmittaa aika paljon. Pojat sai keskolassa luovutettua rintamaitoa ja mun omaa maitoa. 4vk keskolasta kotiutumisen jälkeen saivat premilonia ja vielä pieniä määriä mun omaa maitoa. Rinnasta molemmat imi mun mielestä hienosti, mutta määrät mitä sieltä saivat olivat kuitenkin pieniä. Jonkun aikaa imetin ja sit pullosta päälle, mut sit siirryttiin pulloon, koska tuntui et mitään muuta ei ehtinyt kahden kanssa tekemään kuin imettää, sit pullosta päälle, peset pullot, pumppaat. Jaa ja taas saakin aloittaa alusta.
VastaaPoistaOlisin kyllä halunnut imettää molempia...tai ees antaa omaa maitoa siitä pullosta.
Luin sun postauksen ja pystyin osittain samaistumaan. Samanlaisia fiiliksiä. Se rumba oli kyllä jotain, huh! Siinä ei oikeasti muuta kerennyt kuin syöttää ja pesee pulloja yms. Ymmärrän tunteen, minäkin olisin halunnut imettää molempia pidempään. Pääasia, että meidän pojat voivat hyvin ja kasvavat! <3
PoistaItsellä ei kaksosia mutta ekan lapsen imetyksestä jäi mieleen jatkuva painostus joka puolelta imetykseen. Rintakumilla mentiin ja taisteltiin jatkuvasti oikeaa imuotetta jonka sain vasta oikeaksi kun poika olin2.5kk. Siihe asti homma oli väsyttävää taistelua jota silti yritin ku neuvolan neuvot olivat kuin muuta vaihtoehtoa ei olisi ollu. Ja sitten ku se päivä koitti 3kk et omaa maitoa ei tullut ja vauva huus oli se ku isku vasten kasvoja. Itsekkin itkin hysteerisenä ja mies rauhotteli et ei hätää hän hakee korviketta kaupasta. Sillo tuli tunne että o epäinnistunu täysin. 4kk imetys loppu kun maitoa ei tullu enää ollenkaa varmaa osaksee sen stressin takia mikä kaikest tosta tuli. Tokan kanssa kaikki meni paremmin ja imetin 2kk ja en ollut moksiskaa ku maito loppu ja siirryttiin korvikkeeseen. Ja yhtä terve tyttö on ku imetetyt lapset 😊 -Jane
VastaaPoistaKiitos kommentista Jane. Kuulostaa tutulta tuo painostus... Harmi, että imetys meni taisteluksi ja stressasit. Niinhän se menee, tärkeintä että vauva voi hyvin ja kasvaa, joko äidinmaidolla tai korvikkeella! Ihanaa, että toisella kertaa ei tullut samaa stressiä! <3
PoistaEn voi muuta kuin nostaa hattua teille Jenni ja Nanna! Olette niin sitkeästi yrittäneet imetystä, että ei kannata harmitella. Mulla oli kaksosia ennen kokemusta neljän lapsen onnistuneesta imetyksestä (n.vuosi) jokaista kohden. Kaksoset syntyivät viikolla 37, olivat täysaikaisia lapsiani pienempiä, eivätkä todellakaan meinanneet jaksaa imeä. Sitkeästi yrittämällä onnistuin ja imetän heitä edelleen, ovat nyt kohta 10kk. Ymmärrän hyvin, miten hankalaa teillä on ollut, kaksosten imetys on muutenkin haastavampaa. Toivottavasti saatte vielä mahdollisten tulevien vauvojen kanssa onnistuneen imetyskokemuksen!
VastaaPoistaKiitos. Hienoa, että sulla on onnistunut! :) Toivon todella, olisi kiva kokea onnistunut imetys!
PoistaHei Nanna,
VastaaPoistaihanaa kun otit ehdotuksestani "vaarin" ja kirjoitit kokonaisen postauksen imetyksestä! Olen siis se sama "anonyymi" lukija, joka kyseli imetyksestä kysymyspostaukseen. :)
Hienon urakan olet kyllä tehnyt pumppatessasi! Olet tehnyt tärkeää ja varmasti raskasta työtä. <3
Itselläni on about samanikäinen poika kuin Jimi ja Theo. Olen imettänyt häntä alusta asti, ja imetän yhä. Tuttipullosta hän ei ole koskaan huolinut eikä juonut mitään, nyt suostuu nokkamukista sentään vettä juomaan ruokailujen yhteydessä. :) Meillä on imetys ollut alusta asti helppoa ilman mitään vaikeuksia, ja tiedän olevani lapseni kanssa siinä suhteessa etuoikeutettu. Arvostan suuresti sitä, että olet tehnyt paljon töitä imetyksen suhteen poikiesi vuoksi, etkä luovuttanut helpolla tai lopettanut ns. itsekkäistä syistä.
Paljon kaikkea hyvää perheellesi! :)
Heippa! Kiitos hyvästä ehdotuksesta! :) Kiva kuulla, että teillä on sujunut hyvin! Hieno juttu! :) Kiitos samoin, teille myös! Aurinkoista kesää! :)
PoistaPoikani on nyt reilu 7,5kk ja vajaa 6kk ikään asti imetin ja kova ikävä on täälläkin.
VastaaPoistaVoih! Toivottavasti ikävä helpottaa pian! :)
PoistaMoi,
VastaaPoistaMulla on neljä lasta. Eka sairastui 2 viikon iässä eikä oppinut enää imemään parannuttuaankaan. Jaksoin lypsää osan maidosta noin 4 kuukauden ikään saakka. Sitten kakkosesta sanottiin synnärillä että "Kaikilla ei vaan maito riitä, anna vastiketta". Vauva huusi kun syötävä, kaikilla meni hermot ja sitten päätin, että hän saa asua rinnalla, koska silloin hän oli hiljaa. Annoin vauvan imeä niin kauan kun jaksoi ja kas, rauha ja riittävä maito. Imetin lopulta yli vuoden. Kolmannelle ei maito noussut niinkään nopeasti kuin tokalla, mutta lopulta nousi. Siirryin täysimetykseen n. kuukauden iässä. Oli siinäkin vaikka mitä sättäämistä, mm. tämä tempperamentikas neiti piti noin kolme kuukautta kestäneen puremisvaiheen, mutta lopulta sekin loppui ja imetin yli vuoden taas. Tälle neloselle aluksi kaikki mulle normaalit kuviot, maito ei noussut jne...mutta nousi lopulta kun vaan lypsin ja lypsin....lypsin siis kaiken maidon 3,5 kk, kun vauvalla oli refluksivaivoja eikä hän oikein suostunut syömään rinnasta eikä kyllä pullostakaan ja voi hyvänen aika sitä rumbaa...En osaa edes kuvitella, millaista olisi lypsää kahdelle vauvalle kun yhdellekin lypsäminen vei a i v a n kaiken ajan. Sitten tapahtui ihme, refluksi saatiin kuntoon ja vauva hylkäsi pullon. Nyt hän on n. 8 kk. ja imetän edelleen.
En varmaan mitään asiaa ole elämässäni niin perusteellisesti ja joka kantilta miettinyt kuin tätä imettämistä. Olen herkkä syyllistymään ja kaikki imetyskiihkoilijat ja anti-imetyskiihkoilijat vaikuttivat minuun kovasti. Niin minä mieleni pahoitin ja aika monelle. "Anna vastiketta, ei sun maito riitä." "Koita nyt vaan jaksaa lypsää, oma maito on parasta vauvalle." " Toi lypsäminen on ihan hullua, anna vastiketta." Jne. Imetän tätä viimeistä villahousua vielä jonkun aikaa, jos hän tisun vaan huolii. Nostan hattua sinulle, minulle ja kaikille muillekin imetyssinnittelijöille! Ja siis erityisesti nostan hattua kaikille, jotka olemme varmistaneet sitä äidinmaitoa vauvoillemme säännöllisellä lypsämisellä kuukausikaupalla. Se on sellaista hommaa ja elämää, että sitä ei tajua kukaan muu kuin toinen pitkään lypsänyt. Ja edelleen, ole ylpeä itsestäsi, vaikka melkein kaiken olen imetysrintamalla kokenut, niin en kuitenkaan kaksosten imetystä!
t. Anna
Huh, olet kyllä tosiaan kokenut varmaan kaiken mahdollisen imetyksen saralla! Hienoa, että viimeisen kohdalla tapahtui muutos ja saat kokea onnistuneen imetyksen :) Upeaa. Ihan totta, se oli kyllä ihan oma juttunsa se lypsäminen. Jokaisessa välissä pumppaamaan... Kiitos Anna! :)
PoistaLöysin vastikään blogiisi ja jäin silmätarkkana lukemaan kirjoitustasi. Kirjoituksesi liippaa todella läheltä omaa kokemustani ja fiiliksiä. Paitsi suurena erona minulla on yksi lapsi kahden sijaan. Jos haluat käydä kurkkaamassa minun fiiliksiä aiheeseen liittyen, niin laitain muutamat linkit. http://munpoikanimun.blogspot.fi/2014/05/ikava-imettamista.html ja http://munpoikanimun.blogspot.fi/2013/11/olenko-huono-aiti-jos-en-imeta.html ja kerta kiellon päälle http://munpoikanimun.blogspot.fi/2014/02/rintapumppu.html. Jään seurailemaan teidän touhuja! =)
VastaaPoistaKiitos, kävin lukemassa ja voin todella samaistua! Aivan samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia! :) Kiva kuulla, samoin! :)
PoistaHei, mukava lukea kokemuksia kaksosten imetyksestä. Olen lueskellut blogiasi omasta sairaalassamakuuajastani alkaen, kommentteja en ole ehtinyt raapustaa. Miullakin on kaksospojat, nyt 6 ja puoli kuukautta. Syntyivät lopulta 37+0 käynnistyksellä, vaikka siis makasin sairaalassa kuukauden ja kotona toisen ennenaikaisuuden uhkan vuoksi. Meillä imetys sujui ja sujuu paljon odotuksiani paremmin. Jo synnytyssalissa sain molemmat pojat yhtä aikaa rinnoille. Osastolla imetin poikia usein vuorotellen, kun sairaalasängyssä oli vaikea saada kahta yhtä aikaa rinnoille. Kotona kuitenkin yhteisimetys alkoi sujua ja pian selviydyin siitä tarvittaessa ilman apua. Tämä olikin ihan välttämätöntä, sillä pojat ovat oikeita rintasieppoja ja viihtyivät ekat 4 kuukautta joka syötöllä vähintään puoli tuntia välillä torkkuen. Ja maitoa pojat ovat halunneet aina usein. Imetän vieläkin niin, että pojat makaavat sylissäni tyynyillä kainaloissa päät vastakkain. Tässä asennossa jää omat kädet vapaaksi ja voi helposti korjailla vauvojen asentoa, käyttää puhelinta tai lukea. Hyväksi imetystyynyksi on osoittautunut rullalle kääritty peitto ja kaksi tavallista tyynyä.
VastaaPoistaIhan alkuun oma maito ei riittänyt kahdelle ja pojat tarvivat lisämaitoa Ensimmäiset viikot pullomaitoa piti tarjota joka syötöllä, sitten muutaman kerran päivässä, sitten jos vaikuttivat vielä nälkäisiltä. Neuvolan täti kävi punnitsemassa pojat viikottain kuukauden ajan. Pojat kasvoivat hyvin ja kuukauden iässä oma maito riitti. Täysimetyksellä mentiin 4kk ikään ja sitten aloitettiin lisäksi soseet.
Ihan pieninä pojat myös nukahtelivat rinnoille melkein heti eivätkä meinanneet jaksaa imeä. Tähän auttoi syöttö-vaipanvaihto-uusi syöttö kuvio.
Vauvantahtista imetys ei ole ollut vaan alusta asti on menty nälkäisemmän tahtiin. Toinen on herätetty syömään yhtä aikaa, yölläkin. Omat haasteensa toi refluksi, jonka vuoksi imetysväliä piti yrittää pitää ainakin 2 tunnin mittaisena. Itkunsekaiseen arkeen pitkät imetyssessiot toivat silloin ihania lepotaukoja. Sitten 3 kk iässä tulivat rintaraivarit. Niistäkin selvittiin vaikka välillä olikin aivan epätoivoinen olo.
Nykyään tuntuu, että ollaan voiton puolella. Pojat haluaa maitoa edelleen usein, noin tunnin välein hereillä ollessaan, ja yölläkin heräävät n 4 kertaa syömään, mutta viihtyvät syömässä harvoin yli 10 min. Tämä mahdollistaa myös yksityissyötöt silloin tällöin. Omat haasteensa yhteissyötöille tuo nykyään poikien seurallisuus ja liikkumainto. Usein joutuukin välissä nostamaan toisen lattialle seikkailemaan, ettei repisi hiuksista veljeä joka haluaa vielä syödä.
Näin siis meillä :)