Naperot liikkeellä

Theon ja Jimin liikkeelle lähteminen on saanut suuria muutoksia aikaan. Ensin opittiin kääntymään, sitten siirryttiin eteenpäin kierimällä ja sen jälkeen lähdettiin ryömimään. Theo alkoi ryömiä ensin ja pian Jimi lähti perään. Muistan vieläkin sen ensimmäisen kerran, kun Jimi ei enää ollutkaan siinä mihin hänet jätin. Hain keittiöstä kahvia ja palatessani olohuoneeseen, Jimiä ei näkynyt. Pelästyin, vaikka kaiken järjen mukaan alle puolivuotias ei voi kotona pitkälle karata ;) Jimi löytyi pöydän alta iloisena. Silloin tajusin, että nyt se on menoa.

Välillä tuntuu, etten pysy poikien kehityksessä perässä. Yhtäkkiä vauva kiipeää sitterin yli tai nousee polvilleen sänkyä vasten. Vauva-arki on muuttunut aika tavalla liikkeelle lähtemisen myötä. Kodin turvallisuutta täytyy miettiä tarkasti ja tehdä tarvittavat muutokset, jotta pojat voivat seikkailla täällä vaarattomasti. Tähän asti ollaan pärjätty sillä, että ollaan rakennettu linnake olohuoneeseen. Pojat eivät pääse johtojen yms. luo. Nyt nämä näppärät naperot ovat tajunneet mennä kaikista mahdollisista raoista, väleistä ja jopa kiipeävät "muurin" yli. Pojat kiipeilevät innoissaan myös toistensa päällä. Kumpikaan ei onneksi ole siitä moksiskaan, taitaa olla jokin yhteinen leikki ;)

Theo ja Jimi - arvasitko oikein? ;)

Päivät kotona tuntuvat nykyisin omalla tavallaan haasteellisemmilta kuin ennen. Poikia täytyy pitää silmällä tarkemmin ja keksiä enemmän puuhaa, koska paikallaan leikkiminen on ihan tylsää. Jimi ja Theo ovat kuin kaksi torpedoa; ensin toinen lähtee kovaa vauhtia menemään ja perästä tulee toinen. Kotona vietettävän päivän mittaan tehdään yhdessä ruokaa keittiössä tai siivotaan. Pojat tykkäävät istua syöttötuoleissaan ja katsoa mitä teen. Välillä leikitään poikien huoneessa sinne varastoiduilla leluilla, näin saadaan vähän vaihtelua myös lelupuoleen. Sen jälkeen olohuonekin kiinnostaa taas. Käydään usein avoimessa päiväkodissa ja perhekerhossa. Pojat tykkäävät kovasti ja nukahtavat heti vaunuihin, kun lähdetään kotiin.
 
Muistan miten sain kuulla "pelottelua" liikkeelle lähtemisestä ja miten se tulee olemaan vaikeaa erityisesti kaksosten kanssa. Noh, uusia haasteita vanhojen tilalle. Ollaan puhuttu Jessen kanssa siitä miten ihanaa on, kun pojat liikkuvat ja esimerkiksi kiipeävät itse syliin. Voiko ihanampaa olla?       

Voin vain kuvitella mitä kaikkea (niin hyvää kuin huonoa) tulevaisuus tuo tullessaan, kun pojat oppivat enemmän liikkumisenmuotoja... xxxx