Ensimmäisiin kuukausiin en juurikaan poistunut tutuilta kotikonnuilta ollessani yksin poikien kanssa. Aloitettiin vaunulenkit heti, kun poikien kanssa sai mennä ulos. Muistan ensimmäisen vaunuilukerran; se oli elokuussa ja päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Pojat tuhisivat tyytyväisinä ja me kinattiin kumpi saa työntää vaunuja, hih. Kävin vaunulenkillä päivittäin 1-2 kertaa ensimmäiset puoli vuotta, koska pojat nukkuivat ainoastaan liikkuvissa vaunuissa päiväunet. Kävelin niin paljon, ettei tässä lähialueella taida olla enää paikkoja missä en olisi käynyt. Vaunulenkki oli yksi päivän kohokohdista, koska silloin sain omalla tavallani hengähtää. Oli tärkeää myös päästä pois kotoa neljän seinän sisältä.
 |
| Lähdössä viettämään kesäpäivää Helsinkiin |
Alkuun jännitin jopa viereisessä
(pienessä) ostoskeskuksessa käymistä.
Liikkumista hankaloitti eniten poikien refluksi. Oireiden ollessa pahimmillaan jouduin nostelemaan poikia vaunuista viiden minuutin välein, kun maito nousi kurkkuun eikä hengitys kulkenut. Välillä oli päiviä, kun jouduin taiteilemaan molemmat vaunuista syliini tukehtumisen iskiessä samaan aikaan kummallekin. Se oli kamalaa. Nostettiin vaunujen päätyä laittamalla kantokopan ja ratasosan väliin pyyhkeitä.
Toinen hidastava tekijä oli epävarmuuteni äitinä. Mietin mitä teen jos vauva tai vielä pahempaa molemmat vauvat alkavat itkeä kassajonossa. Mitä jos tulee oksennus kesken vaunulenkin? Mitä jos nälkä yllättää kaukana kotoa? Olin epävarma pärjäämisestäni vauvan kanssa, saatika kahden, vieläpä kahden refluksivauvan. Halusin pysytellä lähellä kotia, koska pojat oli pakko syöttää kotona
(tai isovanhemmilla). En voinut syöttää kuin yhden kerrallaan, jolloin toinen väistämättä huusi jonkin aikaa. Yksin syöttäminen oli muutenkin todella pitkään haasteellista refluksin takia. Syöttöasento oli tarkka, syöttötahti oli tietynlainen ja lopuksi piti röyhtäyttää kunnolla ja pitää 5-10 minuuttia pystyasennossa.
Yhdessä Jessen kanssa kuljettiin enemmän. Jo se auttoi, kun tiesi molemmille vauvoille olevan syli. Reviiri laajeni sitä mukaa, kun poikien oireilu helpotti. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin sillä hetkellä, kun poikien refluksi loppui ja maitoallergia löytyi. Sen jälkeen aloitettiin vauvakerhoilu, reissasin poikien kanssa ensimmäistä kertaa Helsinkiin yksin ja vieläpä julkisilla, käytiin vauvatreffeillä ja vaikka mitä. Harmittaa, että pystyin tähän kaikkeen vasta poikien ollessa jo 7 kk.
 |
| Perhekuvauksen jälkeen, happy! |
Nyt meitä ei estä enää mikään (paitsi ärsyttävät rattaat...) ja voidaan liikkua vapaasti ja huoletta. Esimerkkinä tämä päivä; aamulla oltiin fysioterapiassa klo 10 ja poikettiin rytmistä täysin. Pojat nukkuivat aamu-unet poikkeuksellisesti ennen fyssa-aikaa. Sieltä lähtiessä päätin käydä kotimatkalla puistokirpparilla ja nauttia ihanasta säästä. Kaikeksi yllätykseksi molemmat nukahtivat matkalla. Päätin lennosta muuttaa suunnitelmia sen verran, että hain kaupasta välipalan, syötiin se puistossa ja jäätiin sinne leikkimään kotiin menemisen sijaan. Vietettiin tosi kiva iltapäivä puistossa. Koen liikkumisen ja tekemisen nykyään yllättävän helpoksi kahden vauvan kanssa. Tärkeintä on pitää huolta, että masu on täynnä eikä väsy vaivaa.
 |
| Välipalaa puistossa, ihanat nassikat ja uudet ruokalaput |
Millään muulla tavalla ei voi tulla varmemmaksi kuin rohkeasti lähtemällä ja kokeilemalla! Oikea asenne ratkaisee paljon. Aikaisemmin miettimäni
"mitä teen jos..." -tilanteet on jo kauan sitten unohdettu. Mitä sitten jos?! Jos vauva itkee bussissa väsyitkua eikä rauhoitu millään,
shit happens. Se on elämää, elämää kahden vauvan kanssa. Nyt voin sanoa, että tunnen oloni varmaksi menijäksi. Eihän siihen mennytkään kuin melkein vuosi ;) xxxx
Liikutteko te paljon lapsen/lasten kanssa? Helppoa vai haasteellista?
Mäkin olen vasta nyt kyn tytöillä ikää 8kk rohkaistunut liikkumaan enemmän. Alkuun tytöt eivät viihtyneet missään, sekuntiakaan huutamatta. Jos palaisin nyt alkukuukausiin, en silti lähtisi enempää ulos. Niin jatkuvaa se tyytymättömyys oli!!
VastaaPoistaNyt liikkumista vaikeuttaa enää se miten tiukasti tytöt pitää päikkäriajoista kiinni. On siis aika rajalliset ajat kun voidaan lähteä ulos väsykiukkua vältellessä, mutta sitten vaan liikutaan kun voidaan. Tätä se vaan lasten kanssa on :)
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Joo ymmärrän, en mäkään kuitenkaan lähtisi. Refluksi ja maitoallergian oireilu oli niin paha, että ainoastaan kotona olin turvallisin mielin, kun sain pojat pidettyä jatkuvasti pystyasennossa yms.
PoistaTätähän se juurikin on :)
Liikun paljon, mutta se onkin helppoa, kun vain yksi lapsi on.
VastaaPoistaVauva-aikana vaunujen/rattaiden kanssa (lapsi viihtyi niissä oikein hyvin). Nyt paljon myös polkupyörällä liikutaan puistoihin ym. lapsen istuessa istuimessaan.
Ihanaa, että vihdoin tunnet olosi varmaksi. :)
Kiva, että viihtyy vaunuissa! :) Meillä oli sitäkin ongelmaa jossain vaiheessa, kun vaunuissa ei tykätty olla lainkaan ja se olikin vain yhtä huutoa hereillä ollessa... Onneksi tilanne muuttui kun saatiin loistavat rattaat ja pojat istuen ihmettelevät ympäristöä.
PoistaMä pysyttelin viime kesän pitkälti kotinurkissa vauvan kanssa, ei jotenkaan edes tullut halua lähteä minnekään. Nyt voi mennä, kun toinen on jo yli 1v. Toki pidän silti aina ruoka-ajoista ja päikkäreistä kiinni :)
VastaaPoistaIhanan positiivinen kirjoitus ja supersuloiset pojat! :)
Kiva kuulla, kiitos! :) Mä pidän myös, että pysyy sitten rytmi jotakuinkin samana molemmilla pikkuherroilla :)
PoistaKiva, että olette päässeet liikkeelle! Toi refluksi olisi kyllä rajoittanut ihan ketä tahansa, muutenkin kahden vauvan kanssa on paljon hankalampaa liikkua yksin juuri siksi, että ei pysty ottamaan vauvoja yhtä aikaa syliin.
VastaaPoistaMä lähdin kaksosten kanssa liikkeelle niiden ollessa parikuisia ihan pakosta, esikoinen piti joka päivä hakea hoidosta, ja kun se oli ranskalaisessa koulussa, niin matkaa kertyi julkisilla melkein kaksi tuntia edestakaisin. Siinä ne päivän ulkoilut sitten olikin, sen lisäksi ei paljon tullut liikuttua. Sitten kun vauvat oli jo vuosikkaita liikkuminen helpottui tosi paljon, kun ne pystyi edes hetkeksi laskemaan omille jaloilleen rattaista. Silloin ruvettiin sitten käymään perhekahvilassa, kerhoissa ja puistossa, mutta ei edelleenkään kovin usein kaupungilla, koska päivässä oli aina se yksi pakollinen reissu muutenkin.
No kyllä! Kotoa lähteminen jo itsessään piristää ihan älyttömästi! :) Olet kyllä "saanut" reissata aikalailla! Nostan hattua! :)
PoistaMä oon käynyt kaksosten 7kk ja esikoisen 2v2kk kanssa alusta alkaen ihmisten ilmoilla perhekahvilassa, mutta se onkin ainoa paikka missä käyn autolla. Kaukalot + taapero on hankala yhdistelmä. Lähipuistossa ollaan vietetty ihan huolella aikaa ja oon useamman kuin kerran tullut sieltä pois kiukutteleva taapero harteilla tuplia työntäen :)
VastaaPoistaHih, voin kuvitella tilanteen! ;) Taapero tuo varmasti vähän lisähaastetta, mutta hienoa, että olet heti lähtenyt ihmisten ilmoille! :) Kyllä se vaan piristää käydä ulkona, vaikka lähtemisessä onkin aina oma hommansa!
PoistaMitkä vaunut teillä nyt siis on?:)
VastaaPoistaNyt meillä on käytössä Bumbleride Indie Twin, mutta sitä ennen kokeiltiin Z-line Jule Twin ja Out n About Nipper 360 Double, joista kummatkaan ei meille sopineet. Bumblet on ihan parhaat!!!! <3
Poista