Lapsen yölliset kauhukohtaukset

Ensimmäisen kohtauksen kuittasin pahana unena. Toinen kohtaus tuli kahden päivän päästä tismalleen samaan aikaan kuin ensimmäinen ja oli voimakkaampi ja selkeäoireinen. Siitä tiesin heti mistä on kyse. Olen lukenut netistä vanhempien kauhukohtauskokemuksista ja muistan ajatelleeni miten hurjalta ja pelottavalta ne kuulostaa. Toisella pojistamme (herkkä, mutta temperamenttinen ja voimakas omatahto) on ollut yöllisiä kauhukohtauksia nyt noin kuukauden ajan ja niitä tulee pari kolme kertaa viikossa. Olen huomannut, että kohtaus tulee herkemmin jos hän nukahtaa levottomana.

Kohtaus alkaa hysteerisellä huudolla, minkä tunnistaa heti kohtaukseksi. Mennessäni pojan luo on hän hiestä märkä, hengittää tiheästi, huitoo, potkii ja katsoo lasittuneella katseella silmät suurina välillä hokien eieieieiei. Katse tuntuu menevän lävitseni eikä hän ota kontaktia. Se on todella outoa ja pelottavaa, kun hän katsoo minua kuin ei tuntisikaan. Huuto on niin kovaa, että hänen kanssaan on pakko siirtyä toiseen huoneeseen ja sulkea ovet, koska pari kertaa toinen pojista on herännyt huutoon ja pelästynyt. Pidän poikaa sylissä, rauhoitan ja silitän. Mikään muu ei tunnu auttavan kuin odottaminen. Tuntuu ihan kamalalta, kun ei voi auttaa hysteeristä lasta, joka selkeästi pelkää jotain ihan kamalasti. Joudun muistuttamaan itseäni pysymään rauhallisena siinä tilanteessa. Yleensä kohtaus kestää joitain minuutteja, viimeisin oli noin viisi minuuttia, mutta siinä tilanteessa se tuntuu ainakin tunnilta. Kohtauksen jälkeen hän sulkee silmänsä ja jatkaa uniaan normaalisti. Aamulla hän ei muista siitä mitään, mutta on tavallista aamu-unisempi. En ole ihan varma mitä minun kannattaa kohtauksen tullessa tehdä. Olen lukenut, ettei lasta saisi herättää, vaan pitäisi odottaa vieressä kohtauksen ohimenemistä. En vaan voi olla ottamatta syliin, koska haluan hänen edes jollain tasolla tuntevan minut siinä lähellä.  

Onko teillä kokemusta kauhukohtauksista?
Miten toimitte?