Oon lukenut Liberokerhon sivuilta muiden monikko-odottajien oireista ja kuulumisista. Tosi monella tuntuu olevan vaikka mitä vaivaa ja osa on näihin viikkoihin mennessä ollut jo muutaman viikon saikulla. Koputan isosti puuta, koska mulla on nyt tosi hyvä olo. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys on ollut jo pitkään poissa, jalat ei väsy niin helposti ja jalkapohjan tulehduksesta aiheutunut kipu ei oo enää kuin ajoittaista.
Mitä raskauteeni kuuluu?
Hyvää! Masu on kasvanut taas aika paljon.
Havaitsin torstaina, että mulla on haalea linea negra! Viiva menee navasta alaspäin :)
Torstaina tapahtui myös jotain suurta ja vaikuttavaa: tuleva isi tunsi ekat potkut! Niitä on kuulkaa odotettu! Jesse on ollu tosi surkeana, kun "vauvat ei puhu mulle", vaikka se on kuinka tunnustellu. Torstai-iltana makasin selälläni ja sanoin, että nyt on bileet käynnissä. Jesse piti kättään masulla pari minsaa ja sit tuli iso potku. Jessen ilme oli näkemisen arvoinen: pelästynyt ja onnellinen :D Sen jälkeen tuli vielä toinenkin kova potku. Nyt täällä ollaan tosi onnellisia!
Liikkeet tuntuu säännöllisesti ja tunnistan jo selkeitä potkuja. Yleensä syömisen yhteydessä ja sen jälkeen ja nukkumaan mentäessä poitsut on aktiivisimpia.
Kevyitä supistuksia on tullut jo muutama. Ne tuntuu tosi oudoilta, mutta on aika kivuttomia.
Tällä hetkellä "pahin" oire on akne. Mulla on ollut lievä akne vuodesta 2010 asti, mutta nyt se tuntuu pahentuneen eikä siihen ole saatavilla kunnon lääkettä raskausaikana. Se on tosi turhauttavaa. Hoidan ihoa tosi hyvin ja oon aina hoitanutkin, mutta mikään ei auta.
Näen painajaista joka yö. Oon aina nähnyt unia ja muistan ne jälkeenpäin, mutta raskauden aikana unet on muuttuneet painajaisiksi. Näen painajaista kaikesta mahdollisesta: vauvojen hyvinvoinnista, läheisen menettämisestä, surusta, kuolemasta, pahoinpitelyistä, katolta putoamisesta... Painajaiset etenee johdonmukaisesti ja niissä on aina joku tarina. Pahinta on se, kun yrittää unessa huutaa apua, mutta ääntä ei lähde. Välillä ku itken unessa, herään siihen, että itken oikeasti. En tiiä miten mun psyyke kestäisi jos Jesse ei olis vieressä, kun herään. Painajaiset raskausaikana ja ylipäänsä unien näkeminen on kuulemma aika yleistä?
Yleiskunto on tosi hyvä! Saan unta helposti, nukun sikeästi (ainoa miinus painajaiset), pystyn käymään töissä ja koulussa, ruokahalu on hyvä ja mieliteot hallittavissa (ei mikään överi epäterveellinen ruokavalio vaan hyvässä suhteessa terveellistä ruokaa ja herkkuja), voin liikkua suht normaalisti, ei närästä tai satu selkään eikä raskausarpia ole tullut (vielä...).
Perjantaina mennään ultraan ja ensi viikolla neuvolaan :) xxxx
unista. mä oo nähnyt kans ihan hirveesti sit kaikkia pelottavan läheisiä asioita esim. että meijän toissakesänä kuollut isomummu oli jotenkin kummasti "elossa" vaikka mä tiesin siinä unessakin että se on kuollut, sit että meidän melkein kymmenen vuotta sitten lopetettu koira heräs henkiin.. noi on ihan kamalia, tai tavallaan helpottavaa ku saa taas sen menetetyn ihmisen/lemmikin vähän niinku lähelle, mut mäki oon niin vainoharhanen että aika pelottavaa. sit oon nähny jotain ihan hömppäunia esim että sellanen nuori mies joka on kaupan kassalla töissä oli mun neuvola"täti" :DD
VastaaPoista