Sivut

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

23+3

2% paremmat mahdollisuudet vauvoilla tänään kuin eilen! :)

Kiitos viime postaukseen kommentoineille, oli ihana lukea tsemppiviestejä, saada neuvoja ja tietää, että olette siellä <3

Eilen oli ihan ok päivä. Oon saanut kaksi kortisonipiikkiä kypsyttämään vauvojen keuhkoja. Huomenna prolutonia, kuten aina maanantaisin. Supistuksia on tullut (ei kipeitä, ainoastaan vatsaa kovettavia) alle 10/päivä ja kätilöiden mukaan tilanne on siltä osin nyt hyvä, etenkin kun lääkkeet tehoaa heti.

Eilisaamuna osastolääkäri tuli käymään, tosi mukava vanhempi herra. Heti alussa se varmisti moneen kertaan, että tiedänhän miten pieniä vauvat vielä on ja onko joku kertonut miten edetään. Lääkäri kertoi ihan suoraan riskeistä näin pienillä viikoilla ja halusi, että tiedostan sen. No tiedostan.

Nyt tehdään kaikki mahdollinen, jotta vauvat pysyy masussa niin pitkään ku mahdollista. Jos (ja lääkärin puheista päätellen kun) vauvat päättää syntyä lähiviikkoina, synnytys tapahtuu alakautta. Keisarinleikkauksessa on näillä viikoilla niin isot riskit sekä mulle että vauvoille.

Tuon kuultuani menin ihan hiljaiseksi ja keräsin itseäni hetken. Sain kerrottua, että synnytys pelottaa enkä tiedä yhtään mitä tehdä ja miten synnytys etenee. En oo vielä ollenkaan valmis siihen, vastahan tässä ollaan puolessa välissä raskautta. Lääkäri rauhoitteli ja sanoi, että sitä varten hän ja kätilöt ovat täällä. Mun täytyy vaan luottaa heihin.

Mutta oikeasti. Synnytys? Kukaan ei tiedä tapahtuuko se tunnin päästä vai huomenna vai ensi viikolla. Apua! Nään kamalia mielikuvia siitä, että ponnistan ummikkona, vauvat syntyvät ja viedään heti pois ja jos saadaankin kamalin mahdollinen uutinen hetki kaiken sen jälkeen.

Eniten ehkä pelottaa se, että mitä jos... Mitä sen jälkeen? Me lähdetään tyhjin käsin, sydän riekaleina kotiin saamatta mitään tästä kaikesta, vaikka "palkintona" piti olla jotain niin ihanaa ja rakasta. Tiedän, että täytyy ajatella positiivisesti, mutta mä oon sellainen tyyppi, että meen vielä enemmän lukkoon ja paniikkiin jos en oo "valmistautunut" myös siihen mahdollisuuteen, että jotain meneekin pieleen. Mulla pitää olla jonkinlainen ennaltamääritelty mielikuva siitä. Kuulostaa varmaan oudolta?

Tänään iloitaan, että päästiin taas päivä eteenpäin. Huomenna tavataan lastenlääkäri, joka kertoo meille keskoisuudesta ja varmasti täyttää tyhjiä aukkoja meidän päässä. Tavataan myös sosiaalityöntekijä ja tarvittavat paperiasiat lähtee toivottavasti rullaamaan.

Kuunneltiin äsken pikkumurujen sydänäänet ja hienosti kuului <3 xxxx






12 kommenttia:

  1. Tuo synnyttäminen kuulostaa kieltämättä kyllä hurjalta! Mä pidän täällä peukkuja, että pikkuiset pysyy mahdollisimman pitkään masussa :) onko teillä muuten nimet mietittynä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :/ kiitos:) joo ollaan päätetty etunimet, mut toisia nimiä ei olla vielä lyöty lukkoon.

      Poista
  2. Mä pidän täällä kanssa peukkuja, ei tartteis vielä tulla ulos :)

    VastaaPoista
  3. Löysin ihan just äsken sun blogin ja oli pakko lukea heti kaikki postaukset läpi. Tsemppiä ihan hirveesti ja toivottavasti teidän pienet pojat malttaa pysyä masussa mahdollisimman pitkään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit tänne :) kiitos! Sitä toivotaan!!! :)

      Poista
  4. Pidän peukkuja teille kaikille kolmelle! Positiivista, että olet kuitenkin jo noin pitkillä raskausviikoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! :) kiva kuulla kerrankin, että pitkillä :D lääkärit kun suoltaa vaan sitä, että pienillä viikoilla. Muutama päivä olis 24 viikkoon, sit voin jo kerran huokaista helpotuksesta ja suunnata katseen kohti seuraavaa välietappia.

      Poista
    2. Sillä tarkoitin tuota pitkällä, kun olen nähnyt tapauksia, joissa on joutunu jo aikaisin vuodelepoon. Silloin on pitänyt laskea viikkoja noihin "turvallisiin" viikkoihin, sulla onneksi enää päiviä :) Tsemppiä näihin muutamiin päiviin! Yritä kaikesta huolimatta nauttia näistä päivistä, kun saat pitää vauvat sisälläsi turvassa kasvamassa :)

      Poista
    3. Niin joo, totta! Onneksi ylihuomenna on 24 viikkoa täynnä!!!!! :) vauvoja kun ajattelee niin ei tee tiukkaakaan maata :)

      Poista
  5. Täällä taas vaan itketään tän tekstin lueettua.. Tosi epäreilua !! Mutta toivotaan että pojut pysyy matkassa ja joka hetki mitä ne saa masussa olla helpottaa <3 Jotenkin oon ite nyt tosi herkillä, kun oli tänään neuvola ja siellä juttelin juuri synnytyspelosta ja sain lähetteen pelkopolille, voin vaan kuvitella miten pelottavalta tuo synnytys sun mielessä tällä hetkellä kummittelee ! Nyt vaan niin paljon jaksamista sinne, uskotaan siihen että kaikki menee lopun kaiken niin kun pitää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Essi :) mua on aina vähän pelottanu synnytys ja nyt kun siitä ei tiedä mitään ja se hetki voi iskeä milloin vaan niin paniikki on taattu. Kun ees tietäis, että molemmat selviää siitä niin olo rauhoittuis.

      Kiva et pääset pelkopolille! Oon kuullu monelta, että se on auttanu! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3