Meidän viikonloppu

Perjantaina meillä oli tosi kiva päivä. Pojat heräsivät hyväntuulisina ja ilmoittivat siitä jokeltaen ja nauraen. Päiväunia nukuttiin 2,5 tuntia ja sinä aikana meille tuli ihania vieraita; mammakaveri ja kaksoset (9kk). Ehdittiin juoda kahvit ja jutella hetki ennen kuin parvekkeelta huhuiltiin. Hain Jimin ja Theon sisään ja siinä oli näillä vähän isommilla vauvoilla ihmettelemistä! Kumpikaan meidän pojista ei vierastanut. Menoa ja meininkiä oli; kaksi ryömivää ja seisomaan opettelevaa vauvaa ja kaksi vielä (suht) paikoillaan möllöttävää vauvaa!

Jesse tuli kotiin aika aikaisin ja ihastui meidän pieniin vieraisiin. Jesse sanoi odottavansa jo innolla sitä aikaa, kun meilläkin istutaan ja ryömitään. Niin minäkin, mutta on siinä hommaa! Tuli taas todettua, että täällä saa tehdä hieman muutoksia, kun nämä kaksi viikaria lähtevät liikkeelle. Perjantai meni hymyillessä, niin mukavaa meillä oli. Toinen kaksosten äiti ymmärtää ihan täysin mistä puhutaan, vertaistuella on ihan mieletön voima! Oletteko huomanneet samaa?

Perjantaina hain postista meidän uuden hoitolaukun. Löysin ihan täydellisen, musta Skip Hop Versa. Kerron siitä myöhemmin lisää.
 

Lauantaina nautittiin siitä, kun saatiin koko perhe heräillä yhdessä. Viikonloput on parhautta! Jessellä on pääsääntöisesti viikonloput vapaata, joten meillä on säilynyt viikonlopun odottaminen. Päivistä ei ainakaan mene sekaisin, edes tämä kotiäiti!  

Jimillä oli päällään suloiset farkkuhaalarit. Lähdettiin pitkälle vaunulenkille pakkaseen ja poikettiin anoppilassa. Siellä meni muutama tunti, jonka jälkeen palattiin kotiin. Lakkasin kynnet ja Jesse katsoi lätkää samalla poikien kanssa leikkien. Rentoa ja mukavaa.

Eilen illalla mukavuus loppui kuin seinään. Ihan yhtäkkiä, kesken poikien iltatoimien alkoi vatsaani sattua. Kipu oli niin voimakasta, etten voinut edes liikkua. Mikään asento ei ollut hyvä enkä voinut kuin maata sängyssä kärsien. Jesse hoiti pojat unikuntoon, syötti ja sai onneksi hyvin nukkumaan. Pääsin sängystä vessaan puolenyön aikaan, vaihdoin yöpaidan ja menin takaisin sänkyyn. Särkylääke ei auttanut, mutta onneksi nukahdin. Näin on käynyt myös kerran aiemmin, noin kuukausi sitten. Silloin se pelästytti niin, että lähdin yöllä päivystykseen. Siellä arvuuteltiin kaikenlaista, mm.umpparia. Sain kipulääkettä suoraan suoneen ja se helpotti. Siitä lähtien syytä on arvuuteltu, mutta kipujen lakattua se jäi arvoituksesi. Epäillään myös, että kysta kipuilee.

Aamulla olo oli hieman parempi. Särkylääke vie pahimman kivun pois. Sinnittelen huomiseen, kun vointi on kuitenkin jo aika hyvä. Ei houkuta lähteä päivystykseen tunneiksi jonottamaan, kun siellä ei välttämättä voida tehdä mitään. Huomenna soitan lääkäriajan, että saisi selvyyden tälle.

Harmittaa. Pahinta on olla sairaana ja toimintakyvytön, koska äideillä ei valitettavasti ole sairaslomaa. Pojat vaativat sen saman, omasta voinnista viis. Eilen olisin luultavasti lähtenyt sairaalaan jos poikia ei olisi. Nyt kaikki täytyy aina miettiä heidän kannaltaan. Eilen en olisi pärjännyt ilman Jesseä.

Tänään oli suunnitelmissa mennä poikien kanssa moikkaamaan Sonjaa ja Niiloa, mutta nyt se valitettavasti siirtyi toiseen päivään. Tämä päivä menee sohvalla voimia kerätessä. xxxx

ps. olen niin iloinen, kun teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo yli 200! 
Kiinnostaisi tietää mikä saa teidät lukemaan tätä blogia? :)