Perfect housewife?

Siivoaa, pyykkää, kokkaa, hoitaa lapset. 

 
Meillä on yleensä suhteellisen siistiä. Rakastan siivoamista ja sitä, että koti on siisti. Olen aina ollut sellainen, jota häiritsee jos kotona on sotkuista tai sänky petaamatta. Se vaikuttaa suoraan mun mielialaan. Poikien ollessa ihan pieniä, oli kotikin välillä aika kaaoksessa. Sänky petaamatta, keittiö täynnä likaisia tuttipulloja, vaipparoskis pursui ja nurkat oli täynnä villakoiria. Väsytti paljon ja kaikki aika meni poikien hoitamiseen ja uuden arjen opetteluun. Silloin jo sängyn petaaminen sai hymyn huulille.  

Tavarat on oikeilla paikoillaan, vaatteita ei loju lattialla tai muuallakaan ja likaiset astiat ja pullot tiskaan heti, kun pojat sen sallivat. Pyrin siihen, että koti on kunnossa lähtiessäni vaunulenkille noin klo 12. Aamupuuron jälkeen Theo ja Jimi yleensä viihtyvät keskenään leikkien sen aikaa, että saan pedattua, tiskattua ja laitettua vaunut ja ulkovaatteet lähtökuntoon. Lenkiltä on kiva palata siistiin kotiin.

Siivoan kunnolla (pölyt, imurointi, lattioiden ja wc:n pesu) kerran viikossa tai kahdessa. Pyykkiä pesen sitä mukaa, kun pyykkikori täyttyy. Yleensä 2-3 kertaa viikossa riittää.

Ruoan suhteen meidän tulisi skarpata. Ei tehdä lämmintä ruokaa päivittäin. Ennen poikia oli ruoka valmiina, kun Jesse tuli töistä. Nykyään en enää aina laita ruokaa päivällä, koska Jesse syö töissä eikä ole nälkäinen kuin vasta myöhään illalla, jolloin syö iltapalaa. Itselleni teen lounaaksi munakkaan tai jotain muuta yhtä helppoa ja nopeaa. Tähän tulee muutos viimeistään sitten, kun pojat alkavat syödä samaa ruokaa meidän kanssa. 

Meillä ei ole listaa siitä kumpi tekee mitäkin kotitöitä eikä Jesse onneksi ajattele niin, että kotityöt ja lastenhoito olisivat vain minun hommiani. Minä siivoan ja pyykkään enemmän, koska tykkään siitä niin paljon ja Jesse laittaa enemmän ruokaa. Edellisessä asunnossamme ei ollut tiskikonetta ja silloin Jessellä oli "tiskitiistai", heh. Tiskaaminen on sellainen homma, mikä ei kuulu toplistaani. Pelkkien tuttipullojen ja muutaman kattilan tiskaaminen menee kyllä.

Olen päivät kotona poikien kanssa, kun Jesse on töissä. Välillä tuntuu kurjalta, kun molemmat pojat huutavat ja minulla on pinna kireällä Jessen tullessa töistä. Onneksi niin ei tapahdu usein, mutta kuitenkin. Jesse tulee noin klo 15 kotiin, juuri poikien toisien päikkäreiden aikaan. Siihen aikaan molemmat ovat väsyneitä, mutta (yllättäen) eivät suostu nukahtamaan. Jos molemmat huutavat väsymystään, vien heidät sänkyyn ja nostan syliin rauhoittumaan vuoron perään. Kun Jesse tulee, hän vaihtaa likaiset työvaatteet pois, pesee kädet ja ottaa toisen pojan. Silloin tilanne rauhoittuu nopeasti ja molemmat nukahtavat. Tosiaan, onneksi näitä tilanteita on aika harvoin. Vastakohtana taas tuntuu kivalta, kun Jesse tulee siistiin kotiin, pojat on juuri syötetty ja he leikkivät tyytyväisinä. Niin ja vaimokin on oma itsensä eikä hermoraunio ;) ...

Arvostan sitä suuresti miten Jesse jaksaa heti olla poikien kanssa, olla läsnä ja auttaa tullessaan töistä. Olen kuullut, että monilla on selvä työnjako: äiti hoitaa kodin ja lapset (mikäli siis äiti on kotona lasten kanssa) ja isä käy töissä. En tiedä miten itse jaksaisin jos Jesse ei yhtään auttaisi kotona tai poikien kanssa. Töissä täytyy jaksaa ja olla skarppina, mutta ei minullakaan kotona kahden vauvan kanssa ole mahdollisuuksia hengähtää, etenkään kun meidän ihanaiset ei nuku päiväunia kuin max 30min eivätkä edes samaan aikaan aina. Voisin ylistää Jesseä vielä lisää, koska Jesse auttaa myös öisin. Hoidetaan yleensä yhdessä se yksi yösyöttö, koska me molemmat ollaan sitä mieltä, että niin se toimii parhaiten. Ollaan kokeiltu vuoroöitä, minä hoidan yksin ja vaikka mitä, mutta näin se toimii meillä parhaiten. Jesse haluaa onnekseni auttaa! Jos Jesse on tosi väsynyt, niin tottakai annan nukkua ja syötän pojat yksin.   

Tästä tekstistä voi tehdä yhteenvedon, että olen kaukana perfect housewifesta ja kiiltokuvaäidistä. Joskus olen aivan täynnä poikien väsykitinää, siirrän imuroinnin seuraavaan päivään enkä tee päivittäin ruokaa, mutta kuitenkin me pärjätään hienosti, ulkoillaan päivittäin, pidetään kiinni rutiineista ja rytmistä ja ollaan onnellinen perhe! Eikö se olekin tärkeintä?

Onko teillä selvää "työnjakoa"?  xxxx