Miksei meillä nukuta?

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Kiva päästä taas kirjoittamaan!

Kulunut viikko on ollut raskas. Olen ravannut lääkärissä, joutunut miettimään pojille hoitajaa siksi aikaa, pojat ovat nukkuneet huonosti ja olen ollut puolikuntoinen koko viikon. Perjantaina sain vahvaa lääkettä vatsakipuihin (kysta vaivaa), josta tuli moneksi päiväksi todella huono ja voimaton olo. Päivät oli yhtä tuskaa yksin poikien kanssa, yöllä oli normaalia raskaampaa nousta rauhoittelemaan ja syöttämään poikia ja mieli oli ihan maassa. Nyt viimein on vointi kohenemaan päin ja vaikka yöt on edelleen huonoja, niin olo on hyvä ja energinen!

Vietin melkein koko viikon neljän seinän sisällä, lukuunottamatta lääkärikäyntejä. Eilen käytiin pitkästä aikaa kaikki yhdessä vaunulenkillä ja kierreltiin hetki lähikauppakeskuksessa. Pojat olivat kaupassa hereillä, mutta naureskelivat tyytyväisinä. Yleensä kiukku iskee heti jos sisällä pitää olla vaunuissa hereillä ollessa. Kohtahan sitä voi huoletta mennä poikien kanssa vaikka missä jos alkavat viihtyä vaunuissa paremmin! Jes!

Yöt on raskaita. Nyt tätä vaihetta on kestänyt jo niin pitkään, että asenne alkaa olla kohdillaan: tätä tämä nyt on. Kaikki muutokset tästä ovat vain positiiviseen suuntaan. Nukahtaminen on ehkä aavistuksen helpompaa kuin ennen. Theo pystyy jo nukahtamaan itse, kun laitetaan sänkyyn. Tutti suuhun, pupu ja harso kainaloon. Yleensä pyörii hetken, kunnes nukahtaa. Välillä täytyy muutaman kerran antaa tuttia ja silittää poskesta. Jimi pyristelee vastaan edelleen. Ei kuitenkaan olla jouduttu paria poikkeusta lukuunottamatta heijaamaan enää niin pitkään kuin aikaisemmin. Positiivista sekin!
Se harmi kuitenkin on, että jos Jimi huhuilee paljon tai itkee, Theo tekee samoin eikä enää suostu rauhoittumaan ilman syliä. Itku lisää itkua.

Ollaan mietitty miten unikoulut toimii kaksosten kanssa? Ollaan koitettu jo tassuttelua, mutta heti jos jompikumpi alkaa itkeä kunnolla, peli on menetetty. Pojat häiriintyvät toisistaan todella paljon. Olisi ihan huippua jos pojat oppisivat nukahtamaan itse ja yöt pikkuhiljaa muuttuisivat kokonaisemmiksi. Kiinnostaako erillinen postaus meidän yöstä? 

Yöhön on tullut taas uusi rytmi. Jo pitkään on menty taas kahdella yösyötöllä ja lukuisilla heräilyillä: klo 21 iltamaito, 22 yleensä nukahdetaan, hyssyttelyä vuoron perään klo 24 asti ja sitten syödään, klo 4 syödään, klo 7 syödään, klo 10 herätään. Viimeisen kuukauden ajan on toinen poika nukkunut suht hyvin, mutta toinen herää 30 min välein koko yön itkemään eikä rauhoitu kuin syliin tai maitoon. Rasittavaa, koska tasan joka toinen yö heräilijä on Jimi ja joka toinen yö Theo. Toivon todella, että tämä on vaan joku hiton vaihe.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon. Haluaisin, että meille tulisi joku "vauvakuiskaaja", joka ymmärtää näitä naperoita ja unikouluttaa pojat. Onko sellaisia? ;)

Huonojen öiden vastapainona on hyvin sujuvat päivät. Poikien kanssa on ihanaa! Pojat heräävät aina hymyssä suin, viihtyvät hyvin keskenään leikkien ja ovat melkein aina tyytyväisiä. Jessen tullessa kotiin vastassa on kaksi iloista pikkupoikaa. xxxx