Sivut

lauantai 4. tammikuuta 2014

Vähillä unilla edelleen

Me ollaan viikonloppu poikkeuksellisesti mun vanhempien luona - koiranhoitajina. Vanhemmat ovat reissussa, joten pakattiin laukut ja tultiin tänne hoitamaan suloista bordercollieta, Helmiä. On muuten aikamoista! Vauvat hoituu ja koira hoituu, mutta ne yhdistettynä... Eilen tehtiin suunnitelma miten hoidetaan ilta. Pojat alkavat kitistä ja taistella unta vastaan heti, kun vaihdetaan yökkäri päälle eli noin klo 20. Siitä jatkuu kitinä aina sinne klo 22 asti, jolloin vihdoin nukahtavat (toki nukahtamisenkin jälkeen itkeskelevät ja saadaan rauhoitella, hyvinä öinä 24 asti ja huonoina koko yö). Tänka på oli siinä mihin kohtaan ajoittaa Helmin iltalenkki. Jesse vietti laatuaikaa Theon kanssa eilen ja he kotiutuivat vasta kahdeksalta illalla. Syötin iltapalan ja vaihdoin pojille yökät. Sillä välin Jesse kävi Helmin kanssa. Pojat olivat onneksi hyväntuulisia tämän ajan. Kuulostaa ehkä hassulta ja typerältäkin miten koiran ja vauvojen yhdistäminen voi olla näin haastavaa tai siis vaatia niin paljon suunnittelua ja järjestelyä, mutta me ei olla totuttu siihen, että täytyy näiden kahden pikkuviikarin lisäksi huomioida muitakin. Nyt jo tosin yhden päivän jälkeen vauva- ja koirarutiinit alkaa muovautua hyvin yhteen!


Yleensä meillä on klo 20-22 sellaista showta, ettei siitä halua selvitä yksin. Ollaan siis nyt suunnilleen viimeiset 4kk hoidettu illat kaksin. Harmittaahan se vähän, ettei iltaisin(kaan) ole omaa aikaa, kun oman jaksamisen tähden on sännättävä heti poikien perään nukkumaan. Poikien yöt on niin arvaamattomia, etten ota sitä riskiä, että valvon 24 asti ja siitä eteenpäin saankin rauhoitella poikia. Viime yö meni taas tosi huonosti, Jimin osalta. Itkeskeli 20 minuutin välein koko yön... Kahden vauvan kanssa (ainakin meillä) menee aina niin, että silloin kun toisella olisi kerrankin hyvä yö niin toisella ei. Aina saa päivystää vähintään toisen kanssa, heh. Oletteko jo saaneet tarpeeksenne meidän uniongelmista? 

Koitan pitää mielessä, että tämä on vaan vaihe ja menee joskus ohi. Ehkä viikossa, kuukaudessa tai...vuodessa. Eiköhän me myös saada sitä omaa ilta-aikaakin sitten joskus. Välillä olisi niin kiva katsoa illalla vielä joku leffa kahdestaan sohvalle käpertyneinä.

Viikonloppu menee omalla painollaan, meillä ei ole mitään sen kummempaa tiedossa. Toivottavasti mun hammaskipu pysyy kurissa, ettei tarvitse lähteä hammaspäivystykseen. Viisaudenhammas on tehnyt tulojaan jo jonkin aikaa ja nyt koko vasen puoli kasvoista on kipeä ja turvonnut. Särkee, kamala paineentunne enkä pysty avaamaan suuta kunnolla. Oikealta alhaalta on jo leikattu viisuri ja se sattui ehkä jopa enemmän kuin sektio. Jäi traumat. Kävin viime viisurireissulla röntgenissä, kun hammaslääkäri epäili, ettei viisurit lähde ihan helpolla. Tottahan se, todettiin, että molemmat alhaalta täytyy leikata, kun ne on niin syvällä leuassa kiinni. Kammolla odotan tiistaita, kun soitan ajan. Nyyh. Pääsenpähän tästä kivusta.


Nyt tähän loppuun on pakko kertoa jotain positiivista ja iloista. Levottomista öistä huolimatta päivisin pojat on iloisia ja aurinkoisia. / Aloitettiin viikko sitten puuro ja se maistuu hyvin molemmille! / Jimi nauraa ja kikattaa jos heiluttelen hiuksia. Theoa naurattaa jos isi puhaltaa masuun, siitä tulee niin kiva ääni. / Tämä olikin hyvä lopetus, alkoi hymyilyttää meidän pienet söpöliinit. 


Hyvää viikonlopun jatkoa! xxxx

30 kommenttia:

  1. Musta tässä vaikeiden nukkujien kaksosarjessa on pahinta juuri tuo, että nukuttaminen on AINA kahden ihmisen homma! Iltaisin ei siis koskaan ikinä pääse mihinkään. Vielä kun kaikki kaverit käy töissä/koulussa, ei niille tietenkään sovi ohjelma päivisin. Itse alan tulla niin mökkihöperöksi kun koskaan ei pääse mihinkään, eikä näe ketään. Tässä asiassa oikeasti kadehdin vain yhden lapsen vanhempia! Yhden lapsen nukuttamiseen tarvitaan yksi ihminen, toinen voi tehdä jotain muuta. Tsemppiä ja jaksamista teille! Kyllä lapsoset jossain välissä oppii nukkumaan paremmin... Näin on pakko ajatella, muuten ei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä!!! Kyllä sit on ihmeellistä, kun nukuttaminen onnistuu yhdeltä ja toinen voi vaan olla tai käydä jossain. Ymmärrän tuon fiiliksen mökkihöperyydestä. Mulla ei tosin ole sellaista ollut vielä kunnolla. Käyn päivittäin ulkona, vaunulenkillä vähintään. Harmi, kun sulla ei mene aikataulut yksiin kavereiden kanssa. Toivottavasti teilläkin helpottaa pian ja pääset välillä iltaisinkin käymään jossain :) Tsemppiä!

      Poista
  2. Mua vähän jännittää, miten täällä yhdistetään vauva ja koirat, kun Aleksin pitäis jossain vaiheessa lähteä sivarikoulutukseen, jollon se on viikot poissa.

    Vauva + kaks koiraa + hissi, jonne ei mahdu vaunut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! :/ Hui.. Mä en pärjäis jos vaunut ei mahtuisi hissiin. Ne menee siis millilleen sisään niin, että itsekin mahdun kyytiin jos laihistan ja nojaan työntöaisaan :D Lähteminen on sellaista rumbaa, että jos siinä pitäisi vuorotellen roudata vaunut ja vauvat alas niin huhhuh.

      Siinä on puuhaa, kun on koiria ja vauva! Mä "tyydyn" ainakin toistaiseksi näihin kahteen viikariin, koira sitten joskus :D

      Poista
    2. Mä oon miettiny, et miten meidän talossa oleva perhe pärjää, kun niillä on syksyllä syntyneet kaksoset ja siihen vielä taapero. :o Asuu vielä 7. kerroksessa. :D

      Poista
  3. Eksyin tänne jostain ja nyt on pakko heti sanoa että ihan uskomattoman söpöt pienet pojat ♥ ! Nyt voin jatkaa vanhempien postausten lukemista. :D Jaksamista väsymyksen kanssa, toivottavasti huonounivaihe on pian ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onneksi väliin mahtuu aina muutama vähän parempikin yö, niiden voimin jaksaa :) Hyvää alkanutta vuotta! :)

      Poista
  4. Haastoin sinut blogissani ! :)
    http://sannaheijj.blogspot.fi/2014/01/millainen-aiti-olen-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, koitan saada tehtyä jossain vaiheessa :)

      Poista
  5. voi eikä miten muikeat pojat! ^^

    VastaaPoista
  6. Hei tuli mieleen yhtäkkiä, että vieläkö pojat saa sitä rautalisää? Meillä Eino oli sen verran pienempi että sille määrättiin se, vaikka arvoissa ei ollutkaan mitään häikkää. Niin Eino oli kanssa ihan mahdottoman kiukkuinen tapaus aina iltaisin kunnes eräs tuttu vihjaisi, että kiukku voisi johtua siitä rautalisästä. Koitettiin olla hetki ilman ja sehän auttoi! Lopullisesti rauta lopetettiin kun tuli eka hammas eli noin 8kk iässä. Tääkin on varmaan sellainen, että lääkärit ei sano tätä ääneen mutta minä sanon..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä saavat. Ollaan koitettu välillä jos johtuisi siitä, mutta mitään selvää eroa en oo huomannut. Nyt ei olla taas annettu muutamaan päivään ja nyt on illat ja yöt rauhoittunut. Liekö sattumaa, en tiedä. Kysyn kuitenkin poikien lääkäriltä milloin sen voisi lopettaa, koska pojilla ei oo ikinä ollut myöskään mitään häikkää arvoissa... Kiitos Johanna, kun sanoit :)

      Poista
  7. Jaksamista öihin! Tottahan se on, että joskus nämä rikkonaiset yöt loppuu, mutta milloin?? Ihanaa, että jaksat ajatella positiivisesti! :) varmasti helpottaa valvomista..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! :) Välillä meinaa usko loppua koko touhuun, mutta sitten tuleekin vähän parempi yö ja taas jaksaa :) Odottelen kyllä jo kovasti, että nukahtamisesta tulee helpompaa ja öistä kokonaisia :)

      Poista
  8. Huii! Liikaa muistoja mieleen! Itellä esikoinen synty 31+3. 31+2 meni lapsivedet ja seuraavana päivänä 24.10.2012 sydänäänien katoamisen takia tekee hätäsektio. Poika voi kyllä hyvin alusta asti. Kuten itse kirjotit että susta tuntu että raskaus jäi kesken, sama täällä. Tuntu etten ehtiny kasvaan äidin ihan kokonaan. Itellä kyllä tapahtu nii yllättäen että menin ihan totaaliseen shokkiin. Ekana jouduin satakunnankeskus sairaalasta TYKS:iin joka oli eka shokki lapsiveden menon jälkeen ja sit vielä silloin ehin oleen 8 cm auki ja sit meni suppuun ja sit tuliki hätäsektio vaikka lääkäri sano että voi mennä hyvin viikkokin ennen ku syntyy... Itellä oli menny vähän jo mielenterveys sitä ennen huonoks väkivaltassen eksän takia joka pahoinpiteli ja muuta kivaa ennen raskautta, raskauden aikana ja no sen jälkeenki... Lapsiveden menon syyks epäillään kanssa tulehdusta ja voi olla vaikutus pari päivää aikasemmin tapahtuneesta väkivaltasuudesta. N. viiko pojan syntymän jälkeen ja ku oltiin jo taas Porissa niin sekosin täysin. TYKS:ssä en saanu tarpeeks mitään tietoa ja yritin kysellä, muttei lääkärit ynm. ehtiny jutella. Tajusin muutenki kuinka vaarallista on asua pienen lapsen kanssa väkivatasen miehen kanssa ja tajusin oikeesti että poika oli syntyny ja on sairaalassa kauan. Ja se uuvutti että mä jouduin käymään yksin sairaalassa kun eksällä oli 2kk kestävä "mahatauti"... Voin sanoo että te ootte parjanny hyvin ja vielä ku on kaksoset <3 Ehdin tulla vielä siinä parin kuukauden päästä synnytyksestä uudelleen raskaaksi eksälle ennen ku ehin eroon siittä. Omalla tavalla oon onnellinen kun raskaus meni kesken. Se että oli just ollu sektio, mielentila oli huono ja ettei tuu samaa isää joka yrittää manipuloida toistaki lasta omalle puolelleen. Nyt on uus parempi mies ollu joka on ottanu pojan omakseen. Ja ite paranemiseen päin ku on turvallinen olo ja hyvä tuki rinnalla. Ja mikä parasta oon raskaana ihanalle miehelle. la on 17.5, mun synttäreiden alla. Ja huomaa että jokanen raskaus on erilainen. Tätä raskautta seurataan tiiviisti. Nyt mun ei tartte riehua ku mies pelaa koneella vaan saan levätä, ei tartte käydä töissä eikä tartte pelätä. Esikoisen kohdalla pahoinvointi oli rv 7-17 jolloin alko issiaskivut, potkut tuntu ja supparit alko. Nyt pahoinvointi alko rv- 5-19 jolloin pahoinvointi vaihtu liikkeiks ja rv. 20 alko tuntuu potkut. Issiaskivut on ollu pienet rv 15 alkaen. Ei niin pahat ku mitä esikoisessa oli. Eikä supopareista oo tietookaan! <3 Jos olisin kunnioittanu kroppaa mun olis pitäny suppareitten takia jäädä saikulle esikoisesta ennen viikkoo 20...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tarinasi jakamisesta Heli! :) Ihan kamalaa mitä oot joutunut kokemaan ja kestämään. Ihana kuulla, että nyt kaikki on paremmin ja olet löytänyt rinnallesi hienon ihmisen. Kaikkea hyvää loppuraskauteen ja hyvää alkanutta vuotta! <3 Olet onnesi ansainnut! :)

      Poista
    2. Eipä tämäkää raskaus mitenkää hyvin näköjään mee... Vähän on jo peloteltu että tästäki tulis keskonen... Rakenneultrassa selvis että tyttö on 11 päivää liian pieni, huomenna onneks TAYS:iin meno. Pelottaa jo että mitä saa tuomioks. Toista keskosta en halua, oli sen verran pahoja muistoja. Omalla tavalla nyt pystyy valmistautua jo siihen keskosuuteen, mutta en silti tahtois....

      Poista
  9. Sun pikkusista on tullut mielettömiä hurmureita!!!

    VastaaPoista
  10. Voi toisia, varmasti on vaan vaihe ja pian nukkuvat jo paremmin! Tsemppiä, ei varmasti oo helppoa valvoa. Söpöjä poikia ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan onkin :) Onneksi aina välillä on parempi yö, sen voimin jaksaa taas. Kiitos kovasti, hyvää alkanutta vuotta Jenni! :)

      Poista
  11. http://vuodenvihannes2005.blogspot.fi/2014/01/minut-haastettiin.html Haaste siule :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koitan saada tehtyä jossain vaiheessa :)

      Poista
  12. Eksyin tänne kun etsiskelin blogeja kaksosista ja kaksosraskauksista....ihanat pojat teillä! :)
    Saimme yllätyksenä tietää että odotamme kaksosia kun tiistaina olin ultrassa, viikkoja nyt 13+4.
    Jännitän tajuttomasti raskautta ja kai arkikin vähän jännittää, täällä kun on kolme ennestään (-09, -11, -12).

    Taidan jäädä lueskelemaan tätä blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kiva, että jäät seuraamaan! :) Hurjan paljon onnea tuplauutisesta! <3 Mahtavaa! Ymmärrän jännityksen, eiköhän kaikki mene hienosti! :) Arkikin varmasti sujuu, kun löydätte ne teille parhaiten sopivat tavat ja rutiinit :) Onnea ja tsemppiä raskauteen! :)

      Poista
  13. Seurailin jo sun blogia kesällä, kun olin myös itse raskaana ja nyt löysin tän uudestaan. Suloiset pojat <3 Pitääkin alkaa lukijaksi, etten taas kadota tätä :)
    Innostoin myös itse kirjottelemaan blogia, käyhän joskus kurkkimassa :)
    http://lovebeyondwordsblog.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Maria! :) Kiva kuulla, tervetuloa seuraamaan! Kävinkin lueskelemassa sun blogia, ihana tytsy ja tosi kiva blogi! :)

      Poista
  14. Kiitos todella paljon! :) Samoin, hyvää alkanutta vuotta ja toivottavasti kaikki menee sielläki hyvin :)

    VastaaPoista
  15. Onpas suloiset kaksoset teillä :) luskelin jo joitankin blogisi tekstejä, tykkään kovasti :) jään seurailemaan teitä! http://tiitutiiakatriina.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3