Nyt tilanne on ihan eri. Herään useimmiten hyvin levänneenä, hoidan poikien aamutoimet samalla höpötellen heille ja tehdään päivän aikana kaikkea kivaa. Jaksan hyvin, kykenen moneen asiaan samanaikaisesti ja mikä tärkeintä: koen itse olevani juuri nyt niin hyvä äiti kuin vain voin olla, sellainen kuin haluan olla. Jos Theo sylkee ruokaa niin koitan harhauttaa laulun tai "lentsikka tulee"-toiston avulla. En enää ota kaikkea niin vakavasti. Lapset opettelevat ja etsivät rajojaan, sotkut ehtii korjata myöhemmin. Tietysti on joskus niitä päiviä, kun kaikki menee päin peetä, mutta valtaosa päivistä menee tosi hyvin.
Suurin syy tähän muutokseen on varmasti se, kun saadaan nukkua. Pojat menevät nukkumaan 19.30-20 ja heräävät vasta 7-8 aikaan. Harvoin enää heräävät yöllä ilman syytä. Sairastelun aikana on tietysti eri juttu, mutta normaalisti meillä nukutaan koko yö. Se on ihan mieletöntä! Arvostan nukkumista ja unta ihan eri tavalla nyt. Menen itse nukkumaan joka ilta viim.22.30, yleensä nukahdan jo ennen iltakymmentä, haha. Aikamoinen muutos siihen, kun kuukausia "nukuttiin" 10 minuutin pätkissä pari tuntia yössä. Niihin aikoihin joku kommentoi ja varoitti yliväsymyksen vaaroista ja siitä, että oireilu saattaa näkyä vielä pitkään. Ihan totta. Ollaan nyt muutama kuukausi saatu nukkua kokonaisia öitä ja vasta nyt alan pikkuhiljaa tuntea oloni levänneeksi ja hyväksi. Sumuverho on kadonnut. Nyt osaan myös yhdistää monet negatiiviset asiat siihen, kun ei ollut saanut silloin nukkua. xxxx
Ihanaa kyetä olemaan sellainen kuin haluaa olla.
Voi ei miten ihana postaus. Varsinkin tuo viimeinen lause iskostui syvälle sydämeeni. Minulla on n.1v 1kk -poika ja tuntuu, että olen aivan loppu ja kotona koen huonoa omaatuntoa siitä, etten ole omasta mielestäni sellainen äiti kuin haluaisin olla. Tiuskin ja menetän hermoni todella helposti... Suurin syy on varmasti univaje, jota on kohta kestänyt 1,5 vuotta (jo raskausaikana tuli nukuttua huonosti). Edelleenkään poika ei suostu nukkumaan omassa sängyssään vaan heräilee kirkumaan useampaan otteeseen ja on lopulta otettava viereen. Lisäksi aloitin vajaa 2 kk sitten työt, eikä sekään helpota asiaa yhtään. Onneksi meillä on kuitenkin mahdollisuus hoitaa lasta vielä kotona, ettei tähän päälle alkaisi vielä sairastelukierre tms. Kiitos Nanna ihanasta postauksesta <3
VastaaPoistaKiitos :) Kuulostaa niin tutulta. Voin kyllä sanoa, että heti kun sain taas nukkua niin helpotti todella paljon! Oli helpottavaa huomata miten taakka keveni kokoajan. Se ei kaikki johtunutkaan minusta vaan univajeesta. Toivon niin, että teilläkin helpottaa ja pikkukaveri alkaa nukkua paremmin! Siihen asti: paljon jaksamista ja voimia, olet mahtava <3 Ihanaa syksyä!
PoistaAh... Niin tuttua. Meidän keskonen on jo 1v 5kk, eikä vieläkään useimpina öinä anna nukkua koko yötä. Mutta niitäkin öitä jo on, jolloin saa nukkua KOKO yön! Tosin olen huomannut, että sellaisen yön jälkeen on paljon väsyneempi kuin katkonaisilla unilla :D Oli tässä myös vaihe, jolloin oli monta yötä putkeen hyvä yö, ja sen jälkeen alkoi olla oikeasti levännyt olo. Nykyään useimmiten kuitenkin herätään vasta joskus viiden jälkeen ensimmäisen kerran, ja onhan se ihan toista, kuin silloin aikaisemmin 3-7 kertaa yössä! Ja olen huomannut saman, että nuo sotkut ja kiukut ja muut eivät ole enää niin iso asia, kuin vielä joku aika sitten.
VastaaPoistaKolme viikkoa sitten alkoi päiväkotitaival, ja sitä myöten jatkuva nuha... Yöunet ovat ottaneet takapakkia, kun nenä on tukossa eikä henki kulje kunnolla, ja muutenkin hoitoon vienti stressaa tyttöä kovasti. Tuon lyhyen hyväunisen kauden jälkeen tämä tuntuu taas aika uuvuttavalta, varsinkin kun päivät pitäisi jaksaa koulussakin. Mutta siltikin, paremmin on jo jaksanut olla sellainen äiti kuin haluaisikin olla. :)
t: Suvi K.
Voi ei :/ Muistan saman, silloin kun harvoin sai nukkua useamman tunnin kuin normaalisti niin oli paljon väsyneempi aamuisin :D Toivottavasti helpottaa pian, sekä heräilyt että nuha. Kurjaa kun tukkoinen nenä vaivaa öisin. Meillä pojat nukkuu tosi huonosti silloin, tietty kun ei kunnolla saa henkeä. Jaksamista sinne! <3
PoistaIhanaa Nanna! Mä voin niin samaistua tähän tekstiin. Meilläkin on alettu nukkumaan hienosti ja olo on kuin eri ihmisellä! Enää en ole se huono äiti joka hermostuu kaikesta ja huutaa välillä lapsilleen turhasta. Nyt minäkin olen niin hyvä äiti kun voin olla. Vaikka univelkaa on kertynyt ja aikaa menee "toipua" vauvavuodesta, on mieli paljon aurinkoisempi ja levänneempi :) väsyneenä se elämä on kamalaa... Ihanaa että meillä molemmilla alkaa helpottaa ja pystytään nauttimaan täysillä arjesta! <3
VastaaPoistaIhana kuulla Elina! :) Niinpä!!! Niin huojentavaa, kun tajusi että se kaikki johtui univajeesta. Nyt jaksaa olla ja tehdä ihan eri tavalla. Mahtavaa Elina! <3
PoistaVoi apua, tuota tunnetta odotellessa! Meillä ei nukkumistilanne ole ollenkaan noin paha mikä teillä on ollut, mutta tytöt (5vk) kyllä pitävät ihan kohtuullisesti hereillä ja välillä niin säälittää ja ärsyttää oma väsymys, kun tulee äyskittyä pienelle vauvalle kun esim. ei osaa ottaa tissiä yöllä suuhun. Helpottaa kuitenkin se ajatus, että tämä ei ole kuin lyhyt aika elämästä :)
VastaaPoistaToivotaan, ettei tilanne ajaudu niin pahaksi teillä. Vauvavuosi menee todella nopeasti, vaikka esim.yöllä huutavaa vauvaa kantaessa ei aina tunnu siltä... Nauti ihanasta ajasta pienten nyyttien kanssa, se on maailman parasta! <3 Ihanaa syksyä teille!
Poista