Sivut

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Haaveilua kolmannesta

Sitähän sanotaan, ettei koskaan ole oikeaa aikaa lasten saamiseen. Jimin ja Theon myötä olen kuitenkin löytänyt itseni ihan uudella tavalla suunnittelemasta tulevaa. Nyt jälkeenpäin olen nimittäin ajatellut, miten kovan työn vaati suorittaa ammattikorkeakouluopinnot loppuun kahden uhmaikäisen kanssa, samalla töissä käyden. Olin päättänyt jo raskausaikana, että teen opinnot loppuun, vaikka mitä tulisi. Minulla oli laskettu aika vasta elokuun lopussa ja olin ajatellut saavani opinnot opinnäytetyötä lukuunottamatta valmiiksi ennen poikien syntymää. Pitkä vuodelepo ja vauvojen ennenaikaisuus johti kuitenkin siihen, että opinnäytetyön lisäksi muutama kurssi ja työharjoittelu jäi odottamaan opintoihin palaamista.

Opintojen ohella oli pakko käydä töissä taloudellisen tilanteen takia. Olen kiitollinen siitä, että töissä toiveeni otettiin huomioon ja esimerkiksi pari kuukautta sain tehdä minimisopimusmäärän töitä ja muuten keskittyä kirjoittamaan opinnäytetyötä. Se helpotti suunnattomasti. Loppujen lopuksi muutaman kurssin tekeminen sujui ihan hyvin eikä tehtävää ollut onneksi sen enempää. Sain paljon tukea koululta ja joitain osia pystyin suorittamaan kotoa käsin. Työharjoittelun kautta löysin itselleni todella mielenkiintoisen ja sydäntä lähellä olevan aiheen opinnäytetyölleni, joten sekin meni parhaalla mahdollisella tavalla.


Yksi suurimmista motivaattoreista opintojen loppuvaiheessa oli ajatus kolmannesta lapsesta. Oltiin puhuttu, että "oikea aika" voisi olla sitten, kun olen valmistunut eikä elämässä ole enää mitään ylimääräistä ja keskeneräistä. Valmistumisesta on nyt puoli vuotta ja yhtäkkiä me ajatellaankin, että teen ensin hieman töitä ja säästetään, sitten pitäisi saada työpaikka sosiaalialalta ja työkokemusta. Pian huomataan, että kuukaudet vierähtävät eikä koskaan ole sopivaa aikaa. Toisaalta haluaisin päästä oman alan töihin ennen kolmatta lasta, mutta usemmalta kantilta ajateltuna kannattaisi jäädä äitiyslomalle nykyisestä työstäni, johon voin palata osa-aikaisena äitiysloman jälkeen eikä lapsen täydy mennä vuoden ikäisenä päivähoitoon. Me tehtiin Jimin ja Theon suhteen samalla tavalla. Palasin aikoinaan töihin pienellä tuntimäärä/viikko -sopimuksella, joka mahdollisti sen, että pojat pystyivät olemaan kotihoidossa yli kaksivuotiaiksi asti ja samalla minä sain "omaa aikaa" töissä ja pärjättiin taloudellisesti.

Jimi ja Theo täyttävät neljä vuotta muutaman viikon päästä enkä koskaan kuvitellut lapsilleni näin suurta ikäeroa. Vuodet on menneet ihan älyttömän nopeasti, mutta toisaalta olen onnellinen, että olemme saaneet keskittyä vain poikiin nämä vuodet. Nyt he ovat jo niin isoja, että erityisesti Theo on alkanut kysyä, milloin meidän kotiin voisi tulla pikkuveli. 

Kolmannen lapsen haaveilun lisäksi meillä on tulevaisuudessa toisena isona asiana avioliiton siunaaminen eli meidän kohdallamme se tarkoittaa "kirkkohäitä" ja hääjuhlien järjestämistä, jotka meiltä jäi pitämättä mennessämme naimisiin 2012. Paljon ajateltavaa ja suuria päätöksiä. Tiedän kokemuksesta, ettei lastensaannin ajankohtaa voi suunnitella, koska raskaaksi tulemisessa saattaa kestää ja matkalla voi tulla ongelmia. Siitä huolimatta on tärkeää ajatella tunteiden lisäksi myös järjellä. Jesse on meillä se järjen ääni, kun minä taas olen jo menettänyt järkeni vauvakuumeen myötä...

Kanssahaaveilijoita?

11 kommenttia:

  1. Täällä kuumeillaan (ja yritetään) ensimmäistä! Mä oon halunnut vauvaa aina ja olisin siihen ollut valmis jo 3-4 vuotta sitten. Mutta vihdoin ja viimein nyt on se tilanne, ettei edes järjen ääni keksi mitään estettä lasten saamiselle <3. Olen valmistunut pari vuotta sitten, minulla on oman alan vakipaikka, mihin palata. Mies valmistuu viimein syksyllä ja on jo töissä oman alan hommissa määräaikaisena, jossa vaikuttaa olevan myös jatkoa. Ostettiin isompi asuntokin, missä tilaa riittäisi pikkujaloille <3. Nyt odotellaan enää että tärppäisi! Kaksi kiertoa yritetty, hiukan on vielä hankaluuksia kun mun hormonitoiminta on aika sekaisin vielä pillereiden jäljiltä mutta eiköhän tämä tästä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Toivottavasti tärppää pian ja saatte ne pikkujalat sinne! :)<3

      Poista
  2. Täällä on podettu vauvakuumetta viimeiset 5 vuotta :D Nyt kaikki palaset on loksahdelleet kohdalleen ja miehen kanssa päätettiin vaihtaa haaveilu vauvan yrittämiseen. Perheeseen kuuluu myös miehen 3 lasta :) Jos kaikki menisi hyvin ja toiveet toteutuisi, niin meillä on oma pieni 2018 <3

    VastaaPoista
  3. Paha vauvakuume mutta kun ei ole sitä miestä -vielä ainakaan ������

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. oi <3 meillehän ei pitänyt vielä tulla kolmatta, mutta plussattuani ja sen jälkeen, oon ollut tosi iloinen että niin kävi. Niinkuin sanoit, koskaan ei ole hyvä aika ja ainakin meillä on nyt todetty, että ikäero isoihin on aika hyvä. Isot on niin omatoimisia, että vauvastakin ehtii nauttia, asia mitä ei aina tuplien vauvavuodessa ehtinyt.

    Olisit ihan super kolmenlapsenäiti ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli, ihanasti sanottu <3 Sä oot yks, mikä mua rohkaisee eteenpäin! Teidän arki kuulostaa niin tasapainoiselta ja rakkaudentäyteiseltä, että se rohkaisee. Eniten jännitän ennenaikaisuutta, mutta myös sitä miten sitä sitten pärjää kolmen kanssa. Toisaalta, kuten sanoit niin pojat on jo niin omatoimisia, että kaikille löytyy varmasti paikkansa. Ihana olisi kokea se yhden vauvan vauva-arki! <3

      Poista
  6. Täällä kanssa yksi haaveilija lisää. Ne kolme lasta tosin jo löytyy ja neljäs toiveissa. Isommat pienellä ikäerolla ja kuopus nyt taapero. Pieninkin tarvitsee leikkikaverin..:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3