Sivut

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Masumatka viikot 5-28

Mua on harmittanut tosi paljon, että raskaus meni näin. Niin paljon jäi tekemättä ja kokematta ja yhtäkkiä raskaus loppuu kesken. Selailin kuvia eilen ja luin aiempia postauksia ihan raskauden alusta lähtien. Tajusin, että raskausajalta on yllättävän paljon asioita ja erityisesti kuvia, oonhan mä saanut tehdä masun kanssa vaikka mitä! Teen koosteen raskausajan alusta tähän päivään saakka. Osa 2 tulee synnytyksen jälkeen.

JOULUKUU 2012, viikot 5-6

Tein positiivisen raskaustestin 14.12.2012, kaksi päivää häiden jälkeen. Positiivinen tulos yllätti meidät. Yritystä oli takana jo sen verran pitkä aika, ettei edes ajateltu positiivisen mahdollisuutta. Tunne oli mieletön! Siitä alkoi taas jännittävä masunkasvatus ja vauvajutut.

Heti raskaustestin tekemisen jälkeen raskausoireet vahvistuivat. Pahoinvointi, järkky väsymys ja totaaliuupumus. Sänky kutsui jo yheksän aikaan illalla, sitä ennen torkuin usein sohvalla. Aloitin masun kuvaamisen, vaikka silloin ei muutosta ollutkaan pienen turvotuksen lisäksi tapahtunut. 

Uudenvuoden vietin tietysti selvinpäin. Meillä oli UV-bileet ja oli aika hankala olla juomatta ilman, että kaverit huomaa. Ei haluttu kertoa raskaudesta ennen 12.viikkoa muille kuin ihan lähimmille ystäville. Olin loppuillasta jo ihan ryytynyt, loistoemäntä hah! Juhlat oli kivat, väsymyksestä ja kaatosateesta huolimatta.      

TAMMIKUU 2013, viikot 7-11

Meillä oli ensimmäinen neuvola. Jesse tuli mukaan. Neukkutäti oli tosi mukava ja fiilistelin innoissani taas kaikkia infovihkosia ja lappuja.

Olo oli huononemaan päin. Tammikuun alussa oli rankka viikon mittainen työjuttu samaan aikaan, kun pahin pahoinvointiaalto iski. Taistelin joka aamu, että pääsin sängystä ylös ja ajoissa töihin. Vähän helpotti, kun Jesse toi mulle jogurtin sänkyyn. Tammikuusta tulee mieleen pelkästään huono olo ja totaalivoimattomuus, elin sumussa. Makasin vapaahetket sohvalla ja kierin tuskissani. Suihkun jälkeen vapisutti ja tuli kuumia aaltoja. Olo oli koko kuukauden kuin ikidarrassa. Jesse piti huolta kaikesta kotiin liittyvästä ja sai esimakua tulevasta toimiessaan mun "omaishoitajana".
Masu alkoi turvotuksineen jo näkyä.


Saatiin tietää, että odotetaan kaksosia! Sitä hetkeä en unohda ikinä! Harmi, että just sillä ainoalla kerralla Jesse ei päässyt töiden takia mukaan. Jessen reaktio oli ihanin, kun kerroin illalla tuplaonnesta. Tiesin, että se innostuu, se on aina toivonut kaksosia. Asian tajuaminen vei aikaa, oli niin uskomatonta, että kahden keskenmenon jälkeen meille tulisi kaksi vauvaa kerralla! <3  

HELMIKUU, viikot 12-15

Ensimmäinen virallinen ultra. Nähtiin meidän pienet papanat ekaa kertaa. Kaikki oli hyvin ja vauvat mitä luultavimmin identtisiä. Raskausviikkoja oli vajaat 2 viikkoa oletettua vähemmän, joten saatiin uusi ultra-aika jo reilun viikon päähän, viikolle 12.

Olo alkoi helpottaa ja pääsin taas ns.normaalielämään kiinni. Kävin päiväristeilyllä Tallinnassa vanhempien ja siskon kanssa. Reissun aikana huomasin, että shoppailukuntoni oli laskenut huomattavasti. Olin jo parin kaupan jälkeen ihan loppu.

12 viikkoa oli helpottava saavutus! Kerrottiin raskaudesta facebookissa tuplaultrakuvan kera. Luulen, että se oli aika iso yllätys monelle, mutta luultavasti aika odotettukin!


Pelko keskenmenosta hälveni ja intoilin vauvajutuilla. Käytiin seurakunnan järjestämässä perhevalmennus-illassa "Parista perheeksi". Se liittyi osaltaan mun suorittamaan työharjoitteluun. Ilta oli mielenkiintoinen, oli jälleen kiva huomata tehtäviä tehdessä miten samanlainen ajatusmaailma meillä on Jessen kanssa. Kyseinen ilta jäikin ainoaksi perhevalmennukseksi, muihin ei päästy, koska ne oli pari viikkoa sitten. Yksi valmennus tuli ainakin koettua raskausaikana :)
 
Meille tuli 3 yhteistä vuotta täyteen ja sain ruusuja.



MAALISKUU, viikot 16-19

Neuvola, meillä vaihtui neukkutäti. Ei ikinä tavattu sitä pysyvää neukkutätiä, koska ei päästy enää käymään neuvolassa poliseurannan yms takia. Neuvolassa ei tiedetty paljoa kaksosraskauksista vaan puhuttiin raskaudesta yleisesti. Etsin haluamani tiedon netistä ja kirjoista. Luin paljon kaikkea raskauteen liittyvää ja yritin kuumeisesti löytää raskausaiheisia tv-ohjelmia. Oon katsonut kaikki Erilaiset äidit, 16 and pregnant, Teen mom, Martina ja Esko -vauvakuumetta -jaksot. Kaikki raskausaiheinen kiehtoo!


Opiskelin edelleen täydellä vauhdilla ja kävin osa-aikatyössä. Olin iltaisin väsynyt ja jalat painoi. Jesse hieroi mun jalkoja usein illan päätteeksi. Sohvalla maatessa juteltiin aina silloin tällöin masuasukeille ja arvailtiin onko siellä tyttöjä vai poikia. Meillä oli vahva tyttöfiilis.

Viikolta 16 alkoi tiivis seuranta. Ultra oli joka toinen viikko. Käytiin maaliskuun aikana kaksi kertaa ultrassa. Molemmilla kerroilla kaikki oli kuten pitääkin ja saatiin paljon kuvia mukaan.
26.3.2013 saatiin tietää, että masussa majailee kaksi poikaa! <3    



Vahva pesänrakennusvietti! Mietin kovasti miten vaihdetaan järjestystä, jotta saadaan kaikki poikien tarvikkeet mahtumaan. Sisustin mielessäni ja pikkuhiljaa ryhdyin toteuttamaan suunnitelmiani (projekti jatkuu heti, kun pääsen kotiin ja oon kunnossa).



 Liityttiin Helsingin monikkoperheet ry ja roikuin paljon HMP:n nettisivuilla lukemassa keskusteluja ja katsomassa kirppisosion tarjontaa.    

Käytiin ostamassa ekat vauvanvaatteet HMP:n monikkokirppikseltä! Siitä innostuneena (minä) mentiin käymään myös Nella&Nuttu -kirpparilla, josta löytyi paljon ihania minivaatteita lisää! Kirpparilta mentiin Baby Styleen, josta olisin voinut kotiuttaa kaiken! Vertailtiin pinnasänkyjä ja ihastelin suloisia mobileja ja rättejä jajaja...   



Vietettiin pääsiäistä rauhallisesti kotona. Näin kavereita, olin Jessen kanssa, kävin vanhemmilla ja anoppilassa kahvilla. Pääsiäisloma oli kaikin puolin ihana! Aurinko paistoi, vointi oli hyvä ja nautin raskaudesta ja kasvavasta masusta!


 HUHTIKUU, viikot 20-23

Lähdettiin huhtikuun alussa minilomalle Nizzaan Jessen kanssa. Se oli meidän eka kahdenkeskinen ulkomaan reissu. Oltiin odotettu matkaa innolla, pieni irtiotto arjesta ja viimeinen lomamatka ennen poikien syntymää. Oltiin Ranskassa 3.-7.4.2013 ja kierreltiin Nizzassa, Antibesissa ja Monacossa. Shoppailin paljon ja paras ostos oli miniConverset pojille! Reissusta jäi mieleen aurinko, ihana välimerellinen ilmasto, hyvä ruoka (nam tuoreet hedelmät ja marjat!), kiireettömyys, rentoilu ja kaiken sen jakaminen Jessen kanssa. Tuli hymy huulille, kun mietin sitä reissua. Se teki hyvää!


Tuleva isi tunsi liikkeitä ekaa kertaa! En ikinä unohda Jessen ilmettä! <3

12.4.2013 saatiin huonoja uutisia ultrassa. Kohdunkaulaa oli jäljellä reilu 1cm, sisäsuu oli auennut ja tilanne näytti tosi huonolta. Se oli tapahtunut salakavalasti ja ihan odottamatta. Jäin heti sairaslomalle koko loppuraskausajaksi. Oltiin ihan tyrmistyneitä ja peloissamme tilanteesta. Jesse ei onneksi ollut sillä hetkellä töissä ja pystyi olemaan mun kanssa kotona. Siitä alkoi Jessen rooli omaishoitajana ja kodinhoitajana. Jesse teki kaiken: siivosi, laittoi ruoan, tarjoili mulle olkkariin sohvalle, toi mitä halusin, kävi kaupassa, hoiti asioita. 

 


Mentiin ekaa kertaa Naistenklinikalle. Siellä päädyttiin laittamaan tukilanka. Vietin ekat yöt sairaalassa, josta pääsin kotiin jatkamaan toipumista ja lepoa. 1,5 viikkoa meni hyvin.

 


Täytin 23 vuotta ja kaverit, perhe ja anoppila tuli kahville. Se oli mahtava viikonloppu! Silloin sain hehkua masuni kanssa ja korostaa sitä ihanassa mekossa. Juuri kuten aina haaveilin tekeväni :)
  



Viikolla 23 mentiin päivystykseen huonojen tuntemusten takia ja sillä tiellä olen edelleen. Päivystyksessä sanottiin, että pääsen kotiin vasta synnytyksen jälkeen. Ei osattu sanoa miten kauan pojat pysyisivät masussa, mutta pahimpaan varauduttiin. Oli shokki joutua osastolle ja erityisesti, kun ei tiennyt poikien ennustetta tai sairaalajakson pituutta. En ikinä unohda sitä iltaa.

TOUKOKUU, viikot 24-28 



 

Tähän kohtaan tulee pelkkää sairaalatekstiä. Viikot on mennyt osastolla maatessa. Alkuun en päässyt suihkuun moneen päivään. Onneksi sain sentään wc-luvan. Olo oli alkuun henkisesti tosi huono ja pelkäsin poikien puolesta tosi paljon. Viikon 24 jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Olin kehittänyt omia rutiineja sairaala-arkeen, tottunut huoneeseen, "niellyt kohtaloni", poikien ennuste parani jatkuvasti ja vieraita kävi paljon.

25-27 viikot meni ehkä helpoiten. Päivät meni toisensa jälkeen ja kävin "autopilotilla". En ajatellut enää koti-ikävää ja kaikkia missaamiani asioita niin paljon kuin alkuviikkoina.







Kulunut viikko on ollut taas raskas. Jesse alkaa olla epätoivoinen ja sanoo usein miten kiva olis jos olisin kotona. Masentaa katsoa kesäsäätä ikkunasta, harmittaa jäädä paitsi kaikista kivoista kesäjuhlista, joissa muuten olisin masuni kanssa ja ikävä kotiin Jessen luo ja normaalien arkiaskareiden pariin on mieletön! Jesse toi yllätyksenä yllä olevan Nomination-tutin, ihana eikö! xxxx

Mitä piditte raskausajan koosteesta?  

16 kommenttia:

  1. Siis mulla tulee ihan joka kerta itku, kun luen sun postauksia. Sä oot kyllä vahva nainen kun olet jaksanut monta viikkoa vuodelevossa ja erossa muusta maailmasta ja olet silti järjissäsi. Ihailen sua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, mulla tulee itku näin ihanaa kommenttia lukiessa! KIITOS älyttömästi <3

      Poista
  2. Ja näistä sinun shoppailu-paikoista päätellen, asut ihan jossain tässä meidän lähellä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidetaan asua lähekkäin, itsekin aion mennä metsästämään Newbie-ihanuuksia Sellosta ja Ompusta ;)

      Poista
  3. Tuskin kauaa menee niin kotiin pääsette! :) Sen verran ollut ympärillä nyt huonoja uutisia vauvojenkanssa että ole onnellinen että kummatkin vielä menossa mukana ja itsekkin olet terve! Ja onneksi on netti, sillä pystyy pitämään sosiaalielämää yllä ja vaikka shoppailemaan piristykseksi vielä jotain puuttuvaa! Vauvat tuskin heti kotiin pääsevät joten aikaa kotikin laittaa sitten valmiiksi... Ei ole enää kauaa, jokainen päivä lähempänä synnytystä, koita jaksaa! :) Ja onhan se miehelle kurjaa kun yksin joutuu olemaan ja hoitamaan asioita mutta nää on niitä tilanteita elämässä että on vaan sopeuduttava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, toivottavasti päästään yli 30 viikon. Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että ollaan jo näin pitkälle päästy ja pojilla on kaikki niin hyvin! Vaikka tuntuu ajoittain tosi pahalta maata täällä, tekisin kaiken uudelleen poikien takia!
      Netti on todellinen pelastus! On tullut muutama juttu shoppailtuakin täällä ollessani ;)
      Kiitos kommentista :)

      Poista
  4. Tää ei varmaan lohduta yhtään, mutta ajattele jos olisi ollut odottava äiti vaikka 90-luvun alussa ja ei ollut nettiä silloin niin miten paljon tylsempää olisi ollutkaan maata silloin vuodelevossa. Vaikka siis uskon kyllä, että se on tosi raskasta, vaikka on fb:t, netit ja kaikki DVD:t ja muut jutut.

    Toivottavasti kuitenkin jaksat poikien kanssa lepoa vielä muutamia viikkoja, niin pojatkin ehtii vahvistua ja kasvaa isommiksi. Ehdit kyllä nauttia kesästä vielä, ne parhaimmat kelit tulee kuitenkin vasta joskus elokuussa :)

    Tsemppiä vuodelepoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei paljoa lohduta, mutta nostan hattua sen kokeneille!! En voi kuvitellakaan miten rankkaa silloin on ollut! Oma äitini on kokenut sen, 4 viikkoa osastolla eikä silloin ollu kännykätkään yleisiä. Huhhuh.
      Kyllä tämä tästä, pojat mielessä jaksan vaikka koko kesän! Toivon kyl, että hellettä riittää elokuullekin ;)
      Kiitos :)

      Poista
  5. Kiva postaus, löysit tosiaan paljon kaikkea mitä olet kuitenkin ehtinyt tehdä - ja ihanasti sulla on kuvia mahasta. Mua jäi aikoinaan kesken jäänyt raskaus tosi paljon harmittamaan ja surettamaan, olin niin odottanut sitä, että olen äitiyslomalla ja vain laittelen vauvan juttuja ja fiilistelen - ja vaikka kaksosten odotus sitten meni ihan loppuun saakka, niin eipä siinä paljon pystynyt fiilistelemään, piti huolehtia esikoisesta ja koettaa vain levätä niin paljon kuin mahdollista, kun viimeiset kuukaudet oli niin väsyttäviä. Mutta nykyään mä olen aika lailla sinut sen kanssa, meillä meni näin, ja lopputulos on kuitenkin kolme tervettä lasta. Itselleni hyvä opetus siitä, että elämä voi olla tosi hyvää ja onnellista, vaikka ei aina saisikaan kaikkea mitä haluaisi - ja joitain juttuja vain ei voi saada.

    Tsemppiä vielä! Näytät näitä kuvia sitten poikien häissä, ;) silloin tää aika tuntuu lyhyeltä - vaikka eihän se niitä päiviä nyt lyhennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) oli mukava itekin huomata koostetta tehdessä, että sain onneksi nauttia raskaudesta edes puoliväliin! Onneksi otin paljon kuvia kasvavasta masusta, nyt niitä on kiva katsella ja ne on muistona.
      Mäkin kävin/käyn läpi ihan samoja tunteita kaiken loppumisesta liian aikaisin. Mulla oli myös niin vahvana ajatus siitä, että äippälomalla teen kaikkia ihania hankintoja ja valmistelen poikien huonetta yms. Luultavasti ehdin fiilistellä ja rakentaa pojille pesää kotiin vielä ennen poikien kotiutumista!

      Ihailen mielettömästi sun elämänasennetta! :) Toivottavasti oon myöhemmin yhtä sinut kaiken tapahtuneen kanssa enkä katkeroidu tai sure.
      Kiitos kovasti! :)

      Poista
  6. Hei Nanna, mitä teille kuuluu? Minä täällä aina jännäilen. Toivottavasti hyvää! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Meille kuuluu hyvää! :) Kaikki ennallaan, oma vointi on hyvä ja pojat voi loistavasti! Huomenna alkaa uusi viikko, ihanaa! Enemmän ja tarkemmin voit lukea uudesta postauksesta! Kiva, kun olet niin mukana :)

      Poista
  7. Olipa mukava tutustua nopeasti taivaleeseenne! Onnea vielä ihanista pikkupojista! Ja mahtavasti olet tsempannut odotusajan!

    VastaaPoista
  8. Onneks nyt alkaa kaikki jo olemaan hyvin! Vuosi sitten pieni serkkuni meinasi tulla ennen aikojaan ja odottava äiti joutui makaamaan vuodelevossa nelisen viikkoa. Loppujen lopuksi ehtivät olla kotonakin vielä pari viikkoa, ennen kuin vauva lopulta syntyi. Vauva oli 43cm ja reilu 2kg... Silloin sai shoppailla 40senttisiä vaatteita ja niihinkin vauva hukkui.. Kyllä suurinta murhetta aiheuttaa juuri nämä vauvahuolet. Onneksi kaikki on hyvin! Onnea teille ja ihana blogi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! <3