Sivut

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Nukkumisjärjestelyt

Kuten blogia pitkään seuranneet jo tietävätkin, meillä on aina ollut vaikeuksia nukkumisen kanssa. Poikien ollessa alle puolivuotiaita olin huolissani siitä voivatko he tosissaan pärjätä niin vähäisellä unimäärällä. Öisin ei juuri nukuttu ja päiväunetkin oli yhtä taistelua, minä vastaan kaksi. Vuoden iässä alkoi helpottaa todenteolla, vaikkakin yöt alkoi mennä paremmin jo maitoallergiadiagnoosin ja soijamaidon avulla. Kokonaiset yöt tuli kuvioihin viime elokuussa eli poikien ollessa reilun vuoden. Oltiin juuri muutettu uuteen kotiin ja pojat nukkuivat tyytyväisinä samassa huoneessa. Muutaman kuukauden kuluttua tuli flunssa ja kaikki siihen liittyvä sivuoireilu ja yöt oli jälleen yhtä selviytymistaistelua. Nukuttiin meidän 120cm leveässä sängyssä välillä kaikki neljä, pojat meidän sylissä ja jos pieni sivuttaisliike lakkasi niin pojat heräsi. Meillä oli kaikenmaailman "kikkakolmosia", joiden avulla saatiin edes se pari tuntia unta yössä. Nyt meillä on onneksi kaksikerroksinen asunto niin hätätapauksessa voidaan olla eri kerroksissa ja edes joku saa nukuttua.


Flunssan helpotuttua eritoten Jimille iski eroahdistus. Heti jos huoneesta oltiin poistumassa alkoi palosireenin kaltainen huuto. Theo alkoi itkeä Jimin huudosta. Jimin huuto oli ihan uudentyyppistä, paniikkihuutoa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtää Jimin sänky meidän sängyn viereen. Jimi nukahti pitkän aikaa niin, että jompikumpi meistä oli vieressä. Ei silitetty, ei puhuttu, ei katsottu kohti vaan istuttiin vieressä. Onneksi Theolle ei iskenyt eroahdistus samaan aikaan, koska se olisi ollut todella hankalaa. Ei oltais voitu enää hoitaa nukkumaanmenoa yksin. Jimi heräsi myös keskellä yötä monta kertaa huutamaan puoliksi unessa ja välillä kuin tarkastaen oltiinko me siinä. Nukahti heti, kun sanottiin hyvää yötä ja annettiin tutti. Eroahdistuksen pahimman vaiheen jälkeen tuli taas flunssa ja oltiin sairaalassa keuhkokuumeen takia. Raasujen kotiuduttua ei siirretty Jimiä vieläkään toiseen huoneeseen, koska kipeinä molemmat pojat tarvitsivat paljon syliä ja rauhoittelua myös öisin. Siinä vaiheessa meistä toinen nukkui Theon huoneen lattialla. Sitä järjestelyä kesti parisen viikkoa. Theo alkoi nukkua taas hyvin, kun parani flunssasta ja korvatulehduksesta.

 
Nyt tilanne on seuraava: siirrettiin Jimi toissailtana lastenhuoneeseen ja yö meni huonosti. Jo pelkkä nukahtaminen oli työn ja tuskan takana, kun pojat huutelivat ja naureskelivat toisilleen reilun tunnin ennen nukahtamista. Yöllä Jimi heräsi itkemään kymmenisen kertaa ja herätti samalla Theon pari kertaa. Eilen ei nukuttu lainkaan päiväunia, kun pojat ei vaan millään malttaneet rauhoittua nukkumaan vaan käkättivät yhdessä. Viime yönä tuli taas monen monta herätystä. Haluaisin vaan luovuttaa ja siirtää herran takaisin meidän huoneeseen, koska sillä ainakin taataan hyvät päiväunet molemmille ja levolliset yöt kaikille. Jimi nukkuu kokonaisia öitä meidän huoneessa (ollessaan terve) ja vaikka heräisikin kerran pari yön aikana niin ei ainakaan herätä veljeä ja meidän on mukavan helppoa rauhoitella omasta sängystä käsin. Jimin nukkumisesta meidän huoneessa ei sinänsä ole mitään haittaa, vaikka olisihan se kiva, että on oma rauha. En ole valmis uhraamaan meidän kaikkien hyviä yöunia vain sen takia, että Jimi "periaatteesta" nukkuu lastenhuoneessa. Uskoisin kuitenkin tämänkin olevan vain vaihe..? Onneksi, siis onneksi Theolla ei ole samaa. Millä me mahdutettais kaikki samaan huoneeseen?! xxxx

Miten teillä nukutaan jos on useampi lapsi samassa huoneessa?  

14 kommenttia:

  1. Olen itse kaksonen, vanhempani ratkaisivat nukkumisongelmat omilla huoneilla. Toinen lapsi voi nukkua vaikka olohuoneessa ja toinen lastenhuoneessa. Tällöin nukkumisjärjestelyistä tulee reilut: kumpikaan ei saa enemmän isi/äiti aikaa ja molemmat lapsoset saavat nukkua ilman että häiritsevät toisiaan. Aloimme taas nukkua samassa huoneessa n. 4 vuoden iässä, mutta hyvin pian tuli kyllä selväksi että omat huoneet ovat paras vaihtoehto. Tietysti kävimme joskus "yökylässä" toistemme huoneissa, mutta ne olivat ennalta suunniteltuja ettei tule ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla teidän järjestelyistä. Me mennään vieläkin sillä, että Theo nukkuu lastenhuoneessa ja Jimi meidän huoneessa, koska yöt sujuu todella hyvin niin. Välillä tuntuu ikävältä Theon kannalta tämä järjestely, mutta koitan olla murehtimatta niin kauan kun kaikki menee hyvin eikä Theo tunnu olevan tästä muutenkaan moksiskaan :) Tulevaisuudessa täytyy miettiä uudelleen miten toimitaan!

      Poista
  2. Meillä pojat nukkuu samassa huoneessa, niinku on nukkunu oikeastaan koko ikänsä . Pieni unikoulu ne pojille pidettiin 10kk iässä kun heräilyä oli jatkuvasti. Silloin toteutettiin se erihuoneissa. On vaan oltu tiukkoja siitä, ettei syliin nukuteta. Rauhoitellaan sylissä, mutta sitte lasketaan sänkyyn. En nyt tiiä oliko tästä mitään apua :/

    Tsemppiä nanna! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli! <3 Meillä on tehty samalla tavalla (paitsi toki silloin maitoallergian yöhuutoaikana), nyt vasta tullut Jimpalla tää uusi vaihe, kun tarttee meitä lähelle myös yöllä. Pojilla on lisäksi alkanut ihan älyttömät hulabaloot keskenään jos ovat samassa huoneessa nukkumassa päikkärit :D Huudellaan toiselle, naureskellaan ja kaikkea muuta paitsi nukkumista. Noh, kai tästäkin vaiheesta päästään joskus. Ihanaa, kun teillä nukutaan hyvin!!! <3

      Poista
  3. Meillä kaikki kolme nukkuvat samassa huoneessa. Meidän Aino oli nukahtaessaan vaativampi kuin Elli. Elli on vauvasta asti osannut nukahtaa itse, mutta Aino tarvitsi läheisyyttä enemmän. Hänet nukutettiin meidän sänkyyn, toisen pötköessä vieressä. Nyt reilu viikko sitten kokeiltiin laittaa Aino suoraan omaan sänkyyn (toivoen, etttä yöheräämiset helpottaisivat). Ensin likka huusi, kokeili tuleeko joku. (Meni 17min ja nukahti itse, eikä huuto koskaan yltynyt siis paniikiksi) Yöt korjaantuivat kun Aino oppi nukahtamaan itse omaan sänkyyn. Kaikki kolme eivät ole häiriintyneet toisistaan, ovat kai tottuneet kun ovat lähes koko ikänsä nukkuneet samassa huoneessa. Joskus harvoin toisen kaksosen itku herättää toisen, mutta pääasiassa eivät herää toistensa itkuun. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että teillä toimii noin! Huippua! :) täytyy odotella, että Jimin vaihe menee ohi ja voidaan "unikouluttaa" takaisin lastenhuoneeseen. Pian edessä onkin isojen poikien sänkyyn siirtyminen, jaiks! Saa nähdä kuin käy! :D

      Poista
  4. Meillä nyt ei toki ole kuin tuo yksi lapsi, mutta sinänsä samanlaista kuin teillä Jimin kanssa. Kesällä nukkui jo ihan ok omassa huoneessa, kerran tai kaksi täytyi käydä rauhoittelemassa yöllä, joskus vasta viiden-kuuden aikaan aamusta. Sitten alkoi päivähoito ja sairastelukierre ja turvattomuuden tunne, ja jouduttiin "luovuttamaan" tuossa omassa huoneessa nukkumisessa. Tytön sänky on taas meidän sängyn vieressä, ja joka yö tulee meidän väliin nukkumaan. Hyvänä yönä herättää vain silloin kun kömpii väliin, todella huonona yönä saattaa kukkua valveilla vaikka pari tuntiakin... Valitettavasti minulla ei ole tarjota mitään apua, itsekin toivon, että tämä on vain vaihe. Mutta koska hän selkeästi kaipaa yöllä läheisyyttä, niin en aio sitä kieltääkään. Toivoisin vain että läheisyydeksi riittäisi siinä sivuvaunussa nukkuminen, ettei tarvitsisi ängätä äitin tyynylle nukkumaan...

    Nimimerkillä 1v9kk eikä vieläkään täysiä yöunia...
    t: Suvi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :/ Kuulostaa tosiaan aika samalta kuin meillä. Jimi kylläkin (onneksi) nukkuu omassa sängyssään, vaikkakin samassa huoneessa. Uskon, että on vain vaihe ja jossain vaiheessa me molemmat saadaan nukkua kokonaiset yöunet! Tsemppiä ja jaksamista sinne! :)

      Poista
  5. Meillä nukkuu tuplat 1v7kk meidän makkarissa. Esikoinen omassa huoneessaan ja yksi huone on leluhuone. Tuplista ainakin toinen herää useamman kerran yössä, enkä millään jaksaisi mennä toiseen huoneeseen hyssyttelemään takaisin uneen :D Siirtyvät sitten omaan (yhteiseen) huoneeseen kun yöt on kokonaisia. Näin meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tuttu tunne :D Se on inhottavaa jos joutuu ravaamaan toisessa huoneessa ja stressaamaan sitä herääkö toinenkin... Me tehdään samoin, siirretään Jimi sitten kun tilanne rauhoittuu ja Jimin läheisyysvaihe alkaa helpottaa :)

      Poista
  6. Meillä ei oo kahta samanikäistä, vaan reilu 4v ja 1v 3 kk. Pienempi nukkuu meidän kanssa ja tulee nukkumaan varmaan aika kauan. Heräilee hyvänä yönä ehkä kerran lyhyesti tsekkaamaan tilanteen. Huonona yönä (sairastelu, hampaat, mitä milloinkin...) on sitten useampi herääminen ja saatetaan ottaa meidän väliin nukkumaan aamuyöstä.

    Esikoinen nukkuu omassa huoneessaan, jonne siirtyi vasta 2,5 vuotiaana. Nukkui taaperona kokonaisia öitä, mutta sitten päivähoidon aloituksen myötä (2 v.) tuli sairastelua ja muutakin satunnaista heräilyä (kelasi päivän tapahtumia? varmisteli meidän olemassa oloa?) Kukaan ei olisi jaksanut rampata toisessa huoneessa, joten oltiin sit samassa. Nyt tämä 4 v. on alkanut pelätä pimeää, eikä haluaisi nukkua omassa huoneessaan. Saa sit tarvittaessa tulla meidän sängyn viereen patjalle nukkuu loppuyöksi. Yritän siis tällä sanoi vain, että tärkeintä mun mielestä on et kaikki saa mahdollisimman paljon hyvälaatuista unta. Keinolla millä hyvänsä. Vaiheita tulee ja huonon nukkumisen/nukahtamisen kausia myös vanhemmalle lapselle. Jos hyvän unen tavoittelu tarkoittaa hieman omituisiakin nukkumajärjestelyjä, niin olkoot sitten niin. Samaan huoneeseen noita meidän mukuloita ei tulla varmaan koskaan siirtämään, koska esikoinen on jo muutaman vuoden sisään omaa rauhaa tarvitseva eskarilainen/koululainen. Pistetään luultavasti tuo kuopus suoraan omaan kammariinsa, kunhan aika on siihen kypsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja! Välillä sorrun liiaksikin ajattelemaan miten hommat kuuluisi oppikirjan mukaan tehdä, etenkin kun neuvolassa "ahdistellaan" asiasta. Pitäisi muistaa toimia kuten parhaaksi katsoo omaan tilanteeseen nähden, kun kaikilla toimii vähän eri jutut. Nyt ollaan kaikki nukuttu taas hyvin, kun siirrettiin Jimppa meidän huoneeseen, joten tehtiin ihan oikea päätös :) Tällä mennään nyt ainakin siihen asti, että tämä vaihe helpottaa ja katsotaan mitä sitten... Kiitos kommentista ja levollisia öitä sinne! :)

      Poista
  7. Olen jo vanhempien lasten äiti ja sanon vain tällä kokemuksen tuomalla ymmärryksellä, että vaikka missä oppaissa ja kirjoissa tai ohjeissa mitä periaatteita ja neuvoja annetaan,niin paras ohje on se nukuttamisen suhteen, että siellä missä lapset parhaiten nukkuvat( ja siten vanhemmatkin saavat nukutuksi) on paras. On se sitten vanhempien makuuhuone, oma lastenhuone tms...Tärkeintä on saada nukkua tarpeeksi. Ne hienot tavat ja periaatteet yms ehtii kyllä oppia myöhemminkin :) Hyvää talvea ja tulevaa kevättä teidän perheellenne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Juuri saman totesin tuossa edellisessä kommentissa. Tajusin tämän vähän myöhään, menin liian mukaan siihen neuvolan luomaan paineeseen... Nyt meillä on nukuttu tosi hyvin, kun Jimi siirrettiin meidän huoneeseen ja se on tärkeintä! :) Kiitos ja ihanaa kevättä sinnekin! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3