Hengitysvaikeuksia

Piti tulla viime viikolla päivittämään tänne 1,5-vuotiaiden kuulumisia neuvolan jälkeen, mutta niin ne pojat sairastuivat taas. Arvasin, että pian ollaan kipeänä, koska pojat leikkivät eli söivät neuvolassa yhteiskäytössä olevia leluja. Syksyn perhekerhoilu yms. tapaamiset jäi pitkälti sen takia tauolle, kun kolmen viimeisimmän käynnin jälkeen oltiin kipeinä. Pienikin flunssa ja erityisesti Jimi on samantien osastohoidossa. Niin kävi siis nytkin.

Perjantaiaamuna jo uumoilin flunssaa, kun Jimi ei vaikuttanut ihan omalta itseltään. Tyhmänä ei menty sinä päivänä lääkäriin, Jimi huusi koko seuraavan yön. Viikonloppu kitkutettiin kotona vältellen päivystystä ja siellä jyllääviä tauteja ja pitkiä jonoja (ajateltiin odottaa maanantaihin ja mennä terveysasemalle). Theo nukkui pari tuntia yössä, mutta Jimi valvoi käytännössä koko viikonlopun. Viime yön huuto oli ennenkuulumatonta, jotain aivan kamalaa. Aamuviiden aikaan Jimin hengitys oli mennyt nopeasti todella huonoksi ja vaivalloiseksi enkä pystynyt enää olemaan kotona. Jesse jäi Theon kanssa kotiin ja minä lähdin Jimin kanssa päivystykseen. Onneksi muita ei ollut ja saatiin heti hoitoa. Jimi tosin todettiin kiireelliseksi eli oltaisiin päästy hoitoon heti muutenkin.

Käytiin kehkokuvissa ja verikokeissa ja Jimi sai montaa eri hengitettävää lääkettä. Ressu oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt ja kipeä, ettei jaksanut tehdä mitään. Kahdeksan aikaan aamulla meidät siirrettiin lasten infektio-osastolle ja me molemmat oltiin totaalisen loppu. Jimillä se valitettavasti näkyi siinä vaiheessa yliaktiivisuutena... Syötiin aamupala, Jimi sai lisää lääkettä tasaisin väliajoin ja keuhkokuvista epäilty keuhkokuume rajattiin pois. Diagnoosina paha korvatulehdus, keuhkoputkentulehdus ja infektioastmaan liittyvä hengenahdistuskohtaus. Olin henkisesti varautunut viettämään osastolla taas ainakin muutaman päivän, mutta yllätykseksi me päästiinkin kotiin jo tänään. Jimin hengenahdistus laukesi aika hyvin, poika virkistyi ja astmalääkettä päätettiin jatkaa nyt ilman kokeilutaukoja. Se on vaan hyväksyttävä, että Jimillä menee pieninkin flunssa heti keuhkoihin ja yleensä siitä seuraa osastoreissu. Onneksi tällä kertaa "päästiin vähällä". Saatiin hyvät lääkkeet ja niillä toivon mukaan Jimi kykenee olemaan kotihoidossa.

KOTIIN! :)

Huomenna suuntaan aamulla Theon kanssa lääkäriin, koska Theollakin on mitä ilmeisimmin ainakin korvatulehdus. Samoja tunteita käydään taas läpi kuin jokaisella aiemmallakin sairastelukerralla. Kolme yötä, yhteensä noin 4 tuntia unta ja sekin pätkissä... Ahdistaa tällainen tartuntaherkkyys. Meillä piti alkaa tänään se kauan odottamani perhekerho, muttei päästy sinne. Tullaankohan koskaan edes pääsemään jos pojat sairastuu tyyliin aina perhekerhon jälkeen? En haluaisi joutua välttelemään tuollaisia paikkoja, koska se tarkoittaa karrikoidusti sitä, että sitten ollaan joko kotona tai pihalla leikkimässä. Toisaalta taas en halua "hakemalla hakea" meille tauteja ja sitä kautta viikkojen sisällä olemista ja huudettuja öitä. Nauroinkin tänään lääkärille, että kuulostan varmaan ylihysteeriseltä jne., mutta lääkärikin totesi Jimin sairastuvan herkästi. Yhtenä syynä pidetään keskosuutta. xxxx 

Onko kokemusta tämäntyyppisestä herkkyydestä?