Aurinkoiset hellepäivät kulutettiin aika pitkälti ulkona. Aamupäivän päikkäriajan kävelin auringosta ja kaikesta vehreydestä nauttien ulkona, käytiin kotona vain syömässä, sitten pihalle keinumaan ja leikkimään ja sitten taas pikkupäikkäreiden ajaksi kävelemään. Illalla käytiin vielä kerran kotipihassa keinumassa, se tuntuu olevan poikien lempipuuhaa nyt. Ulkona vietettyjen päivien takia ei ole ollut sitä tavallista parituntista "lepohetkeä", jolloin yleensä päivitän blogia, vastaan kommentteihin ja sähköposteihin tai teen muita ajankohtaisia asioita, kuten nyt agendassa on tilata poikien vauvavuoden valokuvia ja tehdä 1v. synttäreiden kutsukortit. Stressaa ja harmittaa, kun en saa tehtyä suunnittelemiani asioita. Jo pidempään on tuntunut siltä, etten saa mitään aikaiseksi. Turhauttavaa.
Poikien parin viikon takainen korvatulehdus on mahdollisesti saanut jatkoa. Viikonlopun suunnitelmat peruuntuivat osittain kuumeilun takia. Käytiin eilen lääkärissä, Jimin korvat ovat vähän kiikunkaakun tulehduksen suhteen, muuten oireet laitettiin tavallisen flunssan piikkiin. Tänne ei siis mitään uutta sen kannalta; hampaita tulee ja yöt on katkonaisia. xxxx
Loppuun positiivinen pläjäys: me saatiin myytyä meidän asunto ja sokerirasituksesta tuli puhtaat paperit!
tiistai 27. toukokuuta 2014
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Aika lentää siivillä
Olen luonnostellut muutamaa aihepostausta, mutten ole vielä saanut niitä valmiiksi. Täällä on ollut meininki aika hektistä. Theo on löytänyt tiensä yläilmoihin ja nousee Jimin tavoin kaikkea mahdollista vasten. Nyt on sitten hieman tekemistä... Viikon verran on yöt olleet enemmän tai vähemmän katkonaisia. Molemmilla todettiin korvatulehdus viikko sitten ja sen lisäksi kummallekin tulee hampaita. Parina yönä ei ole mikään muu auttanut kuin itkevän pojan hakeminen meidän väliin. Siinä nukkuu poju ja Jesse, minä en. En osaa nukkua, kun etenkin Theo pyörii jatkuvasti. Viime yö oli just sellainen ja aamulla nousin kankeana silmät ristissä. Toivottavasti kohta helpottaa ja saadaan takaisin hyvät yöt.
Rattaat on edelleen se murheenkryyni. Ollaan nyt lyhyen ajan sisällä ostettu kahdet käytetyt. Ensin Out 'n About-merkkiset, joista pidettiin todella paljon. Pojat nukahtivat niihin heti ja olivat tyytyväisiä; kaikin puolin hyvät. Jouduttiin palauttamaan ne, koska aika pian huomattiin niissä hometta. Pieniä mustia pisteitä ja todella pistävä, tunkkainen haju. Ne oli käytössä vain muutaman päivän. Myyjä oli onneksi niin mukava, että saatiin ne palauttaa. Seuraavaksi ostettiin Z-line Jule Twinit ja ne on tällä hetkellä käytössä. Odotin niiltä paljon, mutta olen pettynyt. Ne ei sovi meille. Pojat valuvat eivätkä suostu helpolla nukahtamaan päikyille niihin. Istuinosat eivät siis ole sopivat meille. Niissä on myös rasittavan pieni kuomu eikä se suojaa juuri ollenkaan auringolta. Ärsyttää jopa kirjoittaa tästä aiheesta, kun olen niin pitkään jo taistellut rattaiden kanssa.
Kävin eilen BabyStylessa kokeilemassa eri rattaita ja ihastuin Mountain Buggy Duetteihin. Niissä on kaikki mitä tarvitaan! Mennään tänään poikien kanssa testaamaan rattaita ihan perusteellisesti. Kahden epäonnistuneen hankinnan jälkeen olen päätynyt harkitsemaan uusien ostoa ihan vakavissani. Rattaat on meillä niin paljon käytössä, että niiden on oltava hyvät. Pojat nukkuvat niissä päiväunet ja liikutaan paljon ulkona. Tällä hetkellä kiroan joka kerta, kun on poikien päikkäriaika. Ajoitan kaupassa käynnit yms. asioinnit poikien päiksyajalle, koska hereillä ollessaan pojat ei viihdy nykyisissä rattaissa. Huoh, onko tarpeeksi syitä panostaa täydellisiin rattaisiin? Rattaiden hinta (749€) hirvittää, mutta mutta... Olen valmis tinkimään jostain muusta. Olisi niin ihanaa, kun voisi vapaasti ja hermoja menettämättä lähteä vaunuilemaan ja pojatkin viihtyisivät kyydissä.
Asuntoasiat etenee ja jos kaikki menee hyvin niin päästään muuttamaan kesän jälkeen! JESJESJES. Olen ihan innoissani kesästä. Viime kesä meni omalta osaltani ohi, kun kesäkuun loppuun asti makasin sairaalassa, heinäkuun loppuun asti vietin päivät sairaalassa poikien luona ja sitten opeteltiinkin ihan uutta arkea kotona ja syksy alkoi. Tämä kesä on ainutlaatuinen myös siten, että saan lomailla! Olen lomalla koko kesän ensi kertaa monen moneen vuoteen. Otan kaiken irti kesästä ja ajasta poikien kanssa. Syksyllä palaan töihin, onneksi vasta syyskuun lopussa. Sitä ennen on onneksi ihana kesä.
Tällaista pikapäivitystä tällä kertaa. Kohta pojat heräävät päikkäreiltä ja se on taas menoa sitten. Hetkeäkään en voi istua rauhassa ja nyt alkaa tulla tutuksi myös kylmä lounas. Nyt todella ymmärrän sen miten äiti ei aina saa syödä ruokaansa lämpimänä. Tavallaan nyt on helpompaa kuin ihan pikkuvauva-aikana, mutta tavallaan taas... ;) Tästä tulikin mieleen, että pojille tuli eilen 11 kuukautta mittariin. Kuukauden päästä vietetään ensimmäisiä synttäreitä <3 Käytiin painokontrollissa neuvolassa viime viikolla ja vihdoinkin sanottiin, että hyvin kasvavat pojat! Isot pikkumiehet. xxxx
Ihanaa loppuviikkoa!
Rattaat on edelleen se murheenkryyni. Ollaan nyt lyhyen ajan sisällä ostettu kahdet käytetyt. Ensin Out 'n About-merkkiset, joista pidettiin todella paljon. Pojat nukahtivat niihin heti ja olivat tyytyväisiä; kaikin puolin hyvät. Jouduttiin palauttamaan ne, koska aika pian huomattiin niissä hometta. Pieniä mustia pisteitä ja todella pistävä, tunkkainen haju. Ne oli käytössä vain muutaman päivän. Myyjä oli onneksi niin mukava, että saatiin ne palauttaa. Seuraavaksi ostettiin Z-line Jule Twinit ja ne on tällä hetkellä käytössä. Odotin niiltä paljon, mutta olen pettynyt. Ne ei sovi meille. Pojat valuvat eivätkä suostu helpolla nukahtamaan päikyille niihin. Istuinosat eivät siis ole sopivat meille. Niissä on myös rasittavan pieni kuomu eikä se suojaa juuri ollenkaan auringolta. Ärsyttää jopa kirjoittaa tästä aiheesta, kun olen niin pitkään jo taistellut rattaiden kanssa.
Kävin eilen BabyStylessa kokeilemassa eri rattaita ja ihastuin Mountain Buggy Duetteihin. Niissä on kaikki mitä tarvitaan! Mennään tänään poikien kanssa testaamaan rattaita ihan perusteellisesti. Kahden epäonnistuneen hankinnan jälkeen olen päätynyt harkitsemaan uusien ostoa ihan vakavissani. Rattaat on meillä niin paljon käytössä, että niiden on oltava hyvät. Pojat nukkuvat niissä päiväunet ja liikutaan paljon ulkona. Tällä hetkellä kiroan joka kerta, kun on poikien päikkäriaika. Ajoitan kaupassa käynnit yms. asioinnit poikien päiksyajalle, koska hereillä ollessaan pojat ei viihdy nykyisissä rattaissa. Huoh, onko tarpeeksi syitä panostaa täydellisiin rattaisiin? Rattaiden hinta (749€) hirvittää, mutta mutta... Olen valmis tinkimään jostain muusta. Olisi niin ihanaa, kun voisi vapaasti ja hermoja menettämättä lähteä vaunuilemaan ja pojatkin viihtyisivät kyydissä.
Asuntoasiat etenee ja jos kaikki menee hyvin niin päästään muuttamaan kesän jälkeen! JESJESJES. Olen ihan innoissani kesästä. Viime kesä meni omalta osaltani ohi, kun kesäkuun loppuun asti makasin sairaalassa, heinäkuun loppuun asti vietin päivät sairaalassa poikien luona ja sitten opeteltiinkin ihan uutta arkea kotona ja syksy alkoi. Tämä kesä on ainutlaatuinen myös siten, että saan lomailla! Olen lomalla koko kesän ensi kertaa monen moneen vuoteen. Otan kaiken irti kesästä ja ajasta poikien kanssa. Syksyllä palaan töihin, onneksi vasta syyskuun lopussa. Sitä ennen on onneksi ihana kesä.
Tällaista pikapäivitystä tällä kertaa. Kohta pojat heräävät päikkäreiltä ja se on taas menoa sitten. Hetkeäkään en voi istua rauhassa ja nyt alkaa tulla tutuksi myös kylmä lounas. Nyt todella ymmärrän sen miten äiti ei aina saa syödä ruokaansa lämpimänä. Tavallaan nyt on helpompaa kuin ihan pikkuvauva-aikana, mutta tavallaan taas... ;) Tästä tulikin mieleen, että pojille tuli eilen 11 kuukautta mittariin. Kuukauden päästä vietetään ensimmäisiä synttäreitä <3 Käytiin painokontrollissa neuvolassa viime viikolla ja vihdoinkin sanottiin, että hyvin kasvavat pojat! Isot pikkumiehet. xxxx
Ihanaa loppuviikkoa!
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Ihanaa äitienpäivää!
Ensimmäinen äitienpäiväni <3
Oltiin eilen mun isovanhempien luona äitienpäiväpäivällisellä. Pojat jaksoi hyvin, vaikka ovat olleet vähän kipeinä. Theolla on taas korvatulehdus ja Jimilläkin oireilee korvat. Onneksi flunssa ei ainakaan vielä ole löytänyt muita kuin minut. Kotiin palatessa nukahdin samantien ja Jesse hoiti poikien rauhoittelut yöllä. Korvien ja hampaiden takia molemmat heräilee öisin taas vaihtelevasti.
Aamulla Theo heräsi jo kuuden jälkeen ja tuli meidän väliin höpöttelemään. Jimi heräsi vasta seiskalta. Jesse nousi poikien kanssa ja hoiti aamupesut ja syötti aamupuuron. Sain nukkua ysiin asti, mitä luksusta! Yleensä en saa enää unta, kun pojat melskaavat olkkarissa, mutta nyt taitaa flunssalla olla osuutta asiaan. Sain ihanan itsetehdyn kortin, johon pojat olivat kirjoittaneet itse nimensä isin avustuksella :) Itsetehdyt jutut on parhaita! Nautin aamiaisen rauhassa ja sain muutaman lahjan. Pojat on päikkäreillä ja päivällä mennään käymään meidän molempien porukoilla.
Olen ihan innoissani tästä päivästä. Ensimmäinen äitienpäiväni! Olen niin onnellinen ja kiitollinen saadessani olla kahden maailman ihanimman pojan äiti! <3
Äitiys on maailman parasta! xxxx
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
lauantai 10. toukokuuta 2014
Vastaukset kysymyksiin
Huh, mikä viikko on ollut. Olen joka päivä ennättänyt vastaamaan vain pariin kysymykseen kerrallaan, mutta nyt vihdoin olen valmis!
MINÄ / JESSE
Miksi kirjoitat blogia? Oletko saanut blogisi kautta uusia kavereita?
Se on kivaa, siitä on tullut tärkeä harrastus. On myös mukava, kun voi blogia lukemalla "palata ajassa taaksepäin" ja sitä kautta muistella menneitä. Yksi tärkein osa blogin kirjoittamisessa olette te lukijat :) On ihana lukea teidän laittamia kommentteja ja saada sitä kautta mm.vertaistukea ja vinkkejä! Olen saanut blogin kautta kavereita. En usko, että olisin päässyt tutustumaan niin moneen ihanaan tyyppiin ilman tätä blogia <3
Miten te hoiditte parisuhdetta kun pojat valvotti teitä? Entä muuna aikana lasten syntymän jälkeen?
Käytiin kahvilla ja syömässä kahdestaan, muutaman kerran pojat olivat isovanhemmilla ja me oltiin kotona hetki ihan kahdestaan. Yritettiin keskittää jutunaiheet pois pojista treffien ajaksi. Tehtiin toisillemme sellaisia pieniä arkea piristäviä juttuja, juteltiin paljon ja tsempattiin toisiamme. Nyt tekee hyvää muistella niitä aikoja ja todeta, että me selvittiin siitä yhdessä.
Yleisesti ottaen jutellaan paljon, ollaan kiinnostuneita toisen asioista, kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme, käydään välillä kahdestaan jossain ja keskitytään vain toisiimme. Nykyään iltojen ollessa meidän aikaa, tehdään iltapalaa yhdessä ja ollaan vierekkäin sohvalla. Ne on ne pienet asiat, mitkä vaikuttaa.
Teettekö miehen kanssa paljon juttuja yhdessä esim. ruokaa, siivoatte tms?
Tehdään yleensä ruokaa koko perheen voimin, kun Jesse tulee töistä. Pojat huutelee ohjeita syöttötuoleista ;) Viikonloppuisin käydään yhdessä vaunulenkillä ja silloin tällöin kavereilla. Iltaisin ollaan vierekkäin sohvalla ja katsotaan leffaa tai vaan ollaan. Välillä käydään treffeillä. Siivouksesta vastaan minä t.siivoushullu;)
Miten usein näät kavereita ilman että sulla on pojat/ toinen pojista mukana?
Se vaihtelee paljon. Ehkä pari kertaa kuukaudessa. Suunnilleen kerran viikossa käyn kaupassa ja/tai kirpparilla yksin.
Miten hemmottelet ittees?
Käyn kampaajalla, teen kasvonaamion, saan Jesseltä jalkahieronnan, käyn yksin lenkillä musat korvilla, syön suklaata, laitan kynttilöitä palamaan, ostan kukkia itselleni.
Kierrätkö usein kirpputoreja?
Pari kertaa kuukaudessa, se vaihtelee. Rakastan kirppareita ja sitä kun tekee hyviä löytöjä!
Onko sinulla sisaruksia?
Kaksi isoveikkaa ja kaksi pikkusiskoa (kaksoset).
Jäätkö vielä äitiysloman jälkeen kotiin vai joko lähdet töihin (en nyt muista oletko jo maininnutki asiasta ).?
Palaan töihin elokuussa, kun äippäloma loppuu. Pojat ovat kotihoidossa, koska teen vain n.5h viikossa. Pojat menevät päivähoitoon tammikuussa, kun jatkan opintoja.
Entä oletteko pohtinut vielä päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä :)
Ollaan pohdittu jonkun verran, muttei olla vielä päätetty. Kummassakin on puolensa.
Onko sinulla joitakin sairauksia tai allergioita? Jos on niin mitä? Miten ja milloin tulivat ilmi?
Allergioita ei ole. Sairauksia on epilepsia ja migreeni. Sain 15-vuotiaana yhtäkkiä kohtauksen, jossa menetin tajunnan, en hengittänyt kunnolla ja syke oli todella korkea ja heittelehti. Kohtauksen syytä arvuuteltiin tosi pitkään ja ensin sen luultiin olevan sydänperäinen. Lähelle sydäntäni asennettiin ihonalainen rytmivalvuri, joka taltioi sykkeeni kohtauksen sattuessa. Reilun vuoden kuluttua ja useiden kokeiden jälkeen diagnoosiksi saatiin epilepsia, johon söin lääkettä 4 vuotta. Onneksi pystyin lopettamaan lääkityksen ennen raskaaksi tuloa eikä epilepsia oireillut raskausaikanakaan. Migreeni alkoi 17-vuotiaana, mutta ei onneksi vaivaa kovin usein.
Minkälaista työtä Jesse tekee työkseen? Jos joutuu yhtään fyysisempää tai tavalla/toisella raskaampaa työtä tekemään, miten hän on pystynyt osallistumaan yöllisiin prhoikien kantamisiin ja olemaan tehokas työntekijä?
Jesse on asentaja, tekee rakennusalan töitä. Työ on oikeastaan pelkästään fyysistä. En tiedä miten Jesse jaksoi silloin. Osallistui täysillä poikien kantamiseen ja rauhoitteluun ja meni töihin muutaman tunnin yöunilla. Kodin lisäksi on hoitanut hommansa hyvin myös töissä. Kysyin monesti miten ihmeessä jaksaa, mutta siihen Jesse vastasi aina hymyillen, että jaksaa kyllä ja haluaa auttaa. Nostan hattua ja olen kiitollinen!!! <3
Miten jaksoit sen ajan kun olit yksin sairaalassa loppuraskaudesta? Oliko siel tylsää? Tuliko ikävä kotiin rakkaan luo?
En tiedä. Ihmettelen sitä edelleen. Olen vieläpä sellainen tyyppi, että tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja haluan olla Jesseä lähellä. Sitten sitä oltiin kaksi kuukautta yksin omassa huoneessa tuijottamassa valkoisia seiniä... Kai siinä iski sellainen leijonaemo-asenne, etten ajatellut kuin poikien parasta. Ai oliko tylsää? :D Olisi ollut sata kertaa helpompaa jos olisin voinut liikkua edes osastolla. Tuijotin valkoisia seiniä, muodostin ruoka-aikojen ympärille koko päivän, odotin vierailijoita, katsoin kaikki Täydelliset naiset -tuotantokaudet + muutaman muun sarjan, surffailin netissä ja ajattelin. Makasin ja ajattelin. Oli samalla ihanaa ja masentavaa kävellä vessa"reissulla" ikkunan ohitse ja pysähtyä sekunniksi haistamaan raikasta ulkoilmaa. Ikävä oli mahdoton! Alkuun ikävöin vain Jesseä, sitten myös muita läheisiä, kotia, liikkumista, itsestäänselvinä pitämiäni asioita; ulkoilmaa, liikkumista, tiettyä yksityisyyttä. Ikävän lisäksi koin jatkuvaa pelkoa! Pelkäsin vauvojeni puolesta. Kukaan ei osannut sanoa muuta kuin, että joka päivä mahdollisuudet hengissä selviämiseen paranee 1%. Niin se vaan taitaa olla, että kaikesta selviää :)
Mistä te ostatte noita kivoja tutteja ja tuttinauhoja? :) niiin ja onko tulossa vaunuhankintoja lähitulevaisuudessa?
Vähän kaikkialta, suurin osa on perus Mam -tutteja ruokakaupasta, Elodie Details -tutit on osa Stockmannilta ja osa tilattu MiniMintistä. Tuttinauhat (Elodie Details) saatiin ristiäislahjaksi :)
Uudet rattaat on tulossa, niistä teen oma postauksensa.
On voinu tulla joskus ilmi, mutten nyt äkkiseltään muista, et onko teillä haaveissa lisää lapsia? :)
Haaveissa on ollut kaksi tai kolme lasta. Ehkä se kolmas voisi tulla sitten, kun pojat on isompia (yli 3 v.) ja aika on kullannut raskausajan muistot... Saa nähdä! :)
Millaisia kesäsuunnitelmia teidän perheellä on?
Jesse pitää kesälomaa kaksi viikkoa. Suunnitelmissa on lähteä viikoksi Jessen perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Toinen kesälomaviikko ollaan vaan. Käydään varmaan Korkeasaaressa, piknikillä jne.; vietetään aikaa yhdessä. Kesäviikonlopuista osa vietetään mökillä.
POJAT
Pidättekö pojilla samanlaisia vaatteita?
Pidetään samanlaisia vaatteita, mutta vain pari kertaa pojat ovat olleet tismalleen samalla tavalla puettuja. Yleensä on yksi vaate samaa (paita, housut tai sukat), mutta yleisesti ottaen pojilla on erilaiset vaatteet.
Mistä ostat poikien vaatteet?
Suurimmaksi osaksi kirpparilta (n.70%), osan alesta (20%) ja pienen osan ostan uutena (10%). Poikien vaatteista melkein kaikki on Lindexistä. Tykkään myös näistä: KappAhl Newbie, Next ja Name It. Olen vaatteiden suhteen todella pihi, sekä omien että poikien vaatteiden. Lastenvaatteet maksaa paljon ja se kertaa kaksi...
Mistä tulivat nimet Jimi ja Theo? :D
Tästä pääset postaukseen nimistä :)
Olitteko miettineet mitkä olisi tullut lasten nimeksi jos olisi tullut kaksostytöt :)?
Mietittiin tyttöjen nimiä ja molemmilla oli omat suosikit, muttei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Katsotaan jatkuuko keskustelu tyttöjen nimistä vielä joskus... ;)
Millaiset synttärit aiotte pitää pojille?
Kutsutaan läheisimmät sukulaiset, kummit ja muutama ystävä. Juhlat pidetään ehkä samassa paikassa kuin ristiäiset (seurakuntatalo). Koristeita on hillitysti, vaaleansinistä ja valkoista. Kakkua ja paljon herkkuja. Otetaan valokuvia ja pidetään hauskaa. Ei mitään erityistä ohjelmaa tms.
Tykkäätkö käydä poikien kanssa muskarissa, leikkikerhoissa ja muissa vastaavissa?
Tykkään! Käytiin ensimmäistä kertaa vasta 8 kuukauden iässä. Sitä ennen ei ollut tarvetta mennä eikä kyllä voimiakaan. Vasta poikien oireilun loputtua koin pystyväni siihen. Pojat liikkuvat ja tuhoavat kotona nykyään siinä mittakaavassa, että meille kaikille tekee hyvää päästä välillä pois samoista nurkista.
Miten sun synnytys meni? Syntyikö molemmat alateitse, tuliko isoja repeämiä, kauan synnytys kesti?
Pojat syntyivät sektiolla. Kaikki meni muuten hyvin, mutta leikkauksen alussa puudutus ei vaikuttanut ja se kipu oli jotain ihan kamalaa. Sektiosta toipuminen oli nopeampaa kuin luulin.
VAUVA-ARKI
Mitkä ovat hauskimmat ja typerimmät kommentit mitä olet saanut muilta ihmisiltä, kun olet kulkenut kaksosten kanssa?
Typerin on "tuplavahinko", ilkeään sävyy sanottuna eikä edes vitsillä. Ärsyttää myös jos kerron, että hyvin on mennyt ja pojat ovat tyytyväisiä vauvoja ja vastataan tyyliin: "ootas vaan, kun hampaita itketään" "vielä se tuntuu siltä, mutta sitten kun molemmilla on paha uhmaikä ymsyms" ... Se on sen ajan murhe sitten, nyt nautitaan tästä!
Ei ole tullut niinkään hauskoja kommentteja. Lähinnä ihmettelyä, päivitystä tutun kaiman serkun kaksosista, ihailua ja kysymyksiä kaksosuuteen liittyen.
Miten suhtauduit kun sait kuulla että saat kaksi lasta?
Paniikki, jännitys, onni, ylpeys, ilo, pelko. Kävin läpi koko tunteidenkirjon sillä hetkellä. Alkuun olin shokissa, mutta nopeasti paniikki muuttui pelkäksi iloksi. ...viimeistään siinä vaiheessa, kun näin Jessen reaktion :)
Oliko rankkaa aikaa kun pojat oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen?
Alkuun en edes ymmärtänyt kunnolla, että ne on meidän pojat. Oli kamalaa lähteä illalla kotiin ja jättää pienet heiveröiset vauvat sairaalaan. Kotona oli ikävä poikia ja tuntui "väärältä" tehdä mitään muuta kuin olla poikien luona. Se oli rankkaa.
Mitä vinkkejä haluat antaa samassa tilanteessa oleville? Eli muille joilla on kaksoset.
Älkää ottako stressiä ns.turhasta. Hoitakaa ensin vain pakollinen, kotityöt kyllä odottaa.Välillä on mentävä siitä mistä aita on matalin. Yrittäkää nauttia joka hetkestä, koska aika menee nopeasti. VERTAISTUKI! Arkea
tuplien kanssa ei voi kunnolla ymmärtää kukaan muu kuin toinen
tuplamami! Olen saanut ihan älyttömän paljon tukea
tuplamammakavereiltani! <3
Entä mitä tekisit toisin, jos nyt voisit palata ajassa taaksepäin raskauteen ja poikien syntymän aikoihin? Mitä taas et tekisi toisin?
Raskaudesta en osaa kunnolla sanoa, kun yhtäkkiä olinkin osastolla levossa. Haluaisin sanoa, että menisin herkemmin äitiyspolille näytille epätavallisten oireiden takia, mutta tilanne oli ollut tosi salakavala, en ollut edes tajunnut supistelevani. Vuodelepo tuli ihan puskista.
Poikien syntymän jälkeen en kokisi niin suurta syyllisyyttä siitä, että olen kotona ja pojat sairaalassa. Lepäisin itse enemmän.
Millaista arki on ollu kahden vauvan kanssa? Vaatiiko molemmat samaan aikaan huomiota ja syliä?
Sanotaan näin, että oli toisaalta hyvä, ettei meillä ollut käsitystä vauva-arjesta ennen poikia. Opittiin sitten suoraan mitä se kahden vauvan kanssa on. Alkuun uusi elämäntilanne haki paikkaansa ja opeteltiin asioita. Alussa oli tosi vaikeaa, kun Jesse palasi niin pian töihin ja jäin yksin kahden pienen vauvan kanssa. Tilannetta ei helpottanut se, että pojilla oli silloin vielä nenämahaletkut ja hengitykseen tuli katkoja. Olin aika jännittynyt koko ajan. Pojat vaativat huomiota ekat kuukaudet tismalleen samaan aikaan ja hankalinta oli syöttäminen. Syötin toista ja heilutin jalalla toista sitterissä. Nälkä oli tietysti samaan aikaan, mutta syöttämiseen piti keskittyä refluksivaivojen takia niin paljon, etten voinut syöttää yhtä aikaa. Opin aika nopeasti, etten yksinkertaisesti voi olla molemmille pojille saatavilla sillä sekunnilla kun pitäisi, niin kamalaa kun se olikin. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen huojensi mieltä. Nyt pojatkin ovat ymmärtäneet saman. Hienosti vuorotellaan syliä ja osataan odottaa ja ottaa veli huomioon. Toki tulee tilanteita, kun molemmille iskee kaikkihetinyt-moodi, mutta paljon helpompaa on nyt.
Onko pojilla ollu alusta asti samanlaiset uni- ja ruokailurytmit?
Sairaalassa pojille muodostui sama rytmi, mutta kotona siitä piti kynsin hampain pitää kiinni. Huomattiin nopeasti, ettei homma toimi jos rytmi on eri. Nukkumisen suhteen oli vaikeinta pitää samassa rytmissä ja silloin, kun pojat nukahtivat kesken syöttöjen miten sattuu. Monta kuukautta meni niin, että pojat nukkuivat päivällä ihan ristiin ja jatkuvasti jompikumpi oli hereillä. Sekin ongelma väistyi masuoireilun helpottaessa.
Yöelämä poikien kanssa kotona ensimmäisinä (pahimpina?) kuukausina? Millaisissa pitkissä pätkissä nukuit, nukuitko päivällä päikkäreitä?
Ensimmäiset kuukaudet olivat eri tavalla raskaita kuin seuraavat n.3-7 kk. 1-3 kuukautta poikia syötettiin aika tasan 3 tunnin välein ja välillä hoidin molempien yösyötöt yksin. Silloin syöttöihin meni kaiken kaikkiaan n. 1-1½ tuntia eli aikaa ei jäänyt kovin paljon ennen seuraavaa samanmoista rumbaa. Nukuin 1-2 tunnin pätkissä, tosin sellaista kevyttä unta. Kuuntelin poikien hengitystä niin tarkkaan, etten vaipunut kunnolliseen uneen helposti. Ekoina kuukausina olin aika paljon kipeänä, milloin mitäkin vaivaa. Äiti auttoi silloin päiväsaikaan paljon ja nukuin silloin tällöin päikkärit.
Valvoivatko pojat yöaikaan pidempiä pätkiä suostumatta nukkumaan tai olivatko itkuisia?
Ekoina kuukausina pojat saattoivat joinain öinä olla yhtäkkiä ihan virkeitä ja valvoivat muutaman tunnin keskellä yötä. Se tuntui rankalta, kun tietysti itse olisi halunnut nukkua syöttöjen välissä. Itkuisia pojat eivät olleet ennen kuin ne painajaismaiset yöhuudot alkoivat n.3 kuukauden kohdalla.
Asteikolla 1-10, kuinka raskaana olet kokenut yöllisen härdellin, kun vauvoja on ollut 2?
Vaikea sanoa, kun ei ole mihin verrata (ehkä ihan hyvä niin). Sanoisinko 8. Olisi varmaan täysi kymppi, jos Jesse ei olisi osallistunut niin paljon. En olisi selvinnyt ilman Jesseä. Pahinta kahden kanssa on varmaan riittämättömyys ja siitä tuleva avuttomuuden tunne ja turhautuminen. Ärsyttävää on se, että todella harvoin molemmat nukkuvat koko yön heräämättä. Jos toinen nukkuu, toista vaivaa hampaat ja niitä itketään. Sitten, kun toinen nukkuu niin toisella on masukipuja, joita itketään. Ei riitä, että toinen on tyytyväinen, kun vielä toinen pitäisi saada tyytyväiseksi...
Millainen ensimmäinen vauvavuosi on ollut ennakkoajatuksiisi nähden? Onko ollut helpompaa vai raskaampaa kuin mitä ajattelit etukäteen olevan?
On ollut helpompaa, vaikka tässä onkin ollut kaikenlaista ylimääräistä. Ollaan selvitty paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ensimmäinen vauvavuosi on toki ollut hektinen, hermoja koetteleva, stressaava, täynnä huolta, epätoivoa ja kyyneliä. Toisaalta taas se on ollut elämäni parasta aikaa, täynnä iloa ja rakkautta, onnistumisia, kiitollisuutta ja jokapäiväistä onnellisuutta. Ihan turhaan pelkäsin miten pärjätään kahden kanssa :)
Nämä seuraavat kysymykset vaativat niin pitkät vastaukset, että teen niistä ihan omat postaukset lähiaikoina:
* Lempilelut
* Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi äiti?
* Mitkä ovat lempivaatteesi pojille?
KIITOS kysymyksistä <3 Oli kiva vastailla ja samalla pohtia asioita. xxxx
MINÄ / JESSE
Miksi kirjoitat blogia? Oletko saanut blogisi kautta uusia kavereita?
Se on kivaa, siitä on tullut tärkeä harrastus. On myös mukava, kun voi blogia lukemalla "palata ajassa taaksepäin" ja sitä kautta muistella menneitä. Yksi tärkein osa blogin kirjoittamisessa olette te lukijat :) On ihana lukea teidän laittamia kommentteja ja saada sitä kautta mm.vertaistukea ja vinkkejä! Olen saanut blogin kautta kavereita. En usko, että olisin päässyt tutustumaan niin moneen ihanaan tyyppiin ilman tätä blogia <3
Miten te hoiditte parisuhdetta kun pojat valvotti teitä? Entä muuna aikana lasten syntymän jälkeen?
Käytiin kahvilla ja syömässä kahdestaan, muutaman kerran pojat olivat isovanhemmilla ja me oltiin kotona hetki ihan kahdestaan. Yritettiin keskittää jutunaiheet pois pojista treffien ajaksi. Tehtiin toisillemme sellaisia pieniä arkea piristäviä juttuja, juteltiin paljon ja tsempattiin toisiamme. Nyt tekee hyvää muistella niitä aikoja ja todeta, että me selvittiin siitä yhdessä.
Yleisesti ottaen jutellaan paljon, ollaan kiinnostuneita toisen asioista, kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme, käydään välillä kahdestaan jossain ja keskitytään vain toisiimme. Nykyään iltojen ollessa meidän aikaa, tehdään iltapalaa yhdessä ja ollaan vierekkäin sohvalla. Ne on ne pienet asiat, mitkä vaikuttaa.
Teettekö miehen kanssa paljon juttuja yhdessä esim. ruokaa, siivoatte tms?
Tehdään yleensä ruokaa koko perheen voimin, kun Jesse tulee töistä. Pojat huutelee ohjeita syöttötuoleista ;) Viikonloppuisin käydään yhdessä vaunulenkillä ja silloin tällöin kavereilla. Iltaisin ollaan vierekkäin sohvalla ja katsotaan leffaa tai vaan ollaan. Välillä käydään treffeillä. Siivouksesta vastaan minä t.siivoushullu;)
Miten usein näät kavereita ilman että sulla on pojat/ toinen pojista mukana?
Se vaihtelee paljon. Ehkä pari kertaa kuukaudessa. Suunnilleen kerran viikossa käyn kaupassa ja/tai kirpparilla yksin.
Miten hemmottelet ittees?
Käyn kampaajalla, teen kasvonaamion, saan Jesseltä jalkahieronnan, käyn yksin lenkillä musat korvilla, syön suklaata, laitan kynttilöitä palamaan, ostan kukkia itselleni.
Kierrätkö usein kirpputoreja?
Pari kertaa kuukaudessa, se vaihtelee. Rakastan kirppareita ja sitä kun tekee hyviä löytöjä!
Onko sinulla sisaruksia?
Kaksi isoveikkaa ja kaksi pikkusiskoa (kaksoset).
Jäätkö vielä äitiysloman jälkeen kotiin vai joko lähdet töihin (en nyt muista oletko jo maininnutki asiasta ).?
Palaan töihin elokuussa, kun äippäloma loppuu. Pojat ovat kotihoidossa, koska teen vain n.5h viikossa. Pojat menevät päivähoitoon tammikuussa, kun jatkan opintoja.
Entä oletteko pohtinut vielä päiväkodin ja perhepäivähoidon välillä :)
Ollaan pohdittu jonkun verran, muttei olla vielä päätetty. Kummassakin on puolensa.
Onko sinulla joitakin sairauksia tai allergioita? Jos on niin mitä? Miten ja milloin tulivat ilmi?
Allergioita ei ole. Sairauksia on epilepsia ja migreeni. Sain 15-vuotiaana yhtäkkiä kohtauksen, jossa menetin tajunnan, en hengittänyt kunnolla ja syke oli todella korkea ja heittelehti. Kohtauksen syytä arvuuteltiin tosi pitkään ja ensin sen luultiin olevan sydänperäinen. Lähelle sydäntäni asennettiin ihonalainen rytmivalvuri, joka taltioi sykkeeni kohtauksen sattuessa. Reilun vuoden kuluttua ja useiden kokeiden jälkeen diagnoosiksi saatiin epilepsia, johon söin lääkettä 4 vuotta. Onneksi pystyin lopettamaan lääkityksen ennen raskaaksi tuloa eikä epilepsia oireillut raskausaikanakaan. Migreeni alkoi 17-vuotiaana, mutta ei onneksi vaivaa kovin usein.
Minkälaista työtä Jesse tekee työkseen? Jos joutuu yhtään fyysisempää tai tavalla/toisella raskaampaa työtä tekemään, miten hän on pystynyt osallistumaan yöllisiin prhoikien kantamisiin ja olemaan tehokas työntekijä?
Jesse on asentaja, tekee rakennusalan töitä. Työ on oikeastaan pelkästään fyysistä. En tiedä miten Jesse jaksoi silloin. Osallistui täysillä poikien kantamiseen ja rauhoitteluun ja meni töihin muutaman tunnin yöunilla. Kodin lisäksi on hoitanut hommansa hyvin myös töissä. Kysyin monesti miten ihmeessä jaksaa, mutta siihen Jesse vastasi aina hymyillen, että jaksaa kyllä ja haluaa auttaa. Nostan hattua ja olen kiitollinen!!! <3
Miten jaksoit sen ajan kun olit yksin sairaalassa loppuraskaudesta? Oliko siel tylsää? Tuliko ikävä kotiin rakkaan luo?
En tiedä. Ihmettelen sitä edelleen. Olen vieläpä sellainen tyyppi, että tarvitsen ihmisiä ympärilleni ja haluan olla Jesseä lähellä. Sitten sitä oltiin kaksi kuukautta yksin omassa huoneessa tuijottamassa valkoisia seiniä... Kai siinä iski sellainen leijonaemo-asenne, etten ajatellut kuin poikien parasta. Ai oliko tylsää? :D Olisi ollut sata kertaa helpompaa jos olisin voinut liikkua edes osastolla. Tuijotin valkoisia seiniä, muodostin ruoka-aikojen ympärille koko päivän, odotin vierailijoita, katsoin kaikki Täydelliset naiset -tuotantokaudet + muutaman muun sarjan, surffailin netissä ja ajattelin. Makasin ja ajattelin. Oli samalla ihanaa ja masentavaa kävellä vessa"reissulla" ikkunan ohitse ja pysähtyä sekunniksi haistamaan raikasta ulkoilmaa. Ikävä oli mahdoton! Alkuun ikävöin vain Jesseä, sitten myös muita läheisiä, kotia, liikkumista, itsestäänselvinä pitämiäni asioita; ulkoilmaa, liikkumista, tiettyä yksityisyyttä. Ikävän lisäksi koin jatkuvaa pelkoa! Pelkäsin vauvojeni puolesta. Kukaan ei osannut sanoa muuta kuin, että joka päivä mahdollisuudet hengissä selviämiseen paranee 1%. Niin se vaan taitaa olla, että kaikesta selviää :)
Mistä te ostatte noita kivoja tutteja ja tuttinauhoja? :) niiin ja onko tulossa vaunuhankintoja lähitulevaisuudessa?
Vähän kaikkialta, suurin osa on perus Mam -tutteja ruokakaupasta, Elodie Details -tutit on osa Stockmannilta ja osa tilattu MiniMintistä. Tuttinauhat (Elodie Details) saatiin ristiäislahjaksi :)
Uudet rattaat on tulossa, niistä teen oma postauksensa.
On voinu tulla joskus ilmi, mutten nyt äkkiseltään muista, et onko teillä haaveissa lisää lapsia? :)
Haaveissa on ollut kaksi tai kolme lasta. Ehkä se kolmas voisi tulla sitten, kun pojat on isompia (yli 3 v.) ja aika on kullannut raskausajan muistot... Saa nähdä! :)
Millaisia kesäsuunnitelmia teidän perheellä on?
Jesse pitää kesälomaa kaksi viikkoa. Suunnitelmissa on lähteä viikoksi Jessen perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Toinen kesälomaviikko ollaan vaan. Käydään varmaan Korkeasaaressa, piknikillä jne.; vietetään aikaa yhdessä. Kesäviikonlopuista osa vietetään mökillä.
POJAT
Pidättekö pojilla samanlaisia vaatteita?
Pidetään samanlaisia vaatteita, mutta vain pari kertaa pojat ovat olleet tismalleen samalla tavalla puettuja. Yleensä on yksi vaate samaa (paita, housut tai sukat), mutta yleisesti ottaen pojilla on erilaiset vaatteet.
Mistä ostat poikien vaatteet?
Suurimmaksi osaksi kirpparilta (n.70%), osan alesta (20%) ja pienen osan ostan uutena (10%). Poikien vaatteista melkein kaikki on Lindexistä. Tykkään myös näistä: KappAhl Newbie, Next ja Name It. Olen vaatteiden suhteen todella pihi, sekä omien että poikien vaatteiden. Lastenvaatteet maksaa paljon ja se kertaa kaksi...
Mistä tulivat nimet Jimi ja Theo? :D
Tästä pääset postaukseen nimistä :)
Olitteko miettineet mitkä olisi tullut lasten nimeksi jos olisi tullut kaksostytöt :)?
Mietittiin tyttöjen nimiä ja molemmilla oli omat suosikit, muttei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Katsotaan jatkuuko keskustelu tyttöjen nimistä vielä joskus... ;)
Millaiset synttärit aiotte pitää pojille?
Kutsutaan läheisimmät sukulaiset, kummit ja muutama ystävä. Juhlat pidetään ehkä samassa paikassa kuin ristiäiset (seurakuntatalo). Koristeita on hillitysti, vaaleansinistä ja valkoista. Kakkua ja paljon herkkuja. Otetaan valokuvia ja pidetään hauskaa. Ei mitään erityistä ohjelmaa tms.
Tykkäätkö käydä poikien kanssa muskarissa, leikkikerhoissa ja muissa vastaavissa?
Tykkään! Käytiin ensimmäistä kertaa vasta 8 kuukauden iässä. Sitä ennen ei ollut tarvetta mennä eikä kyllä voimiakaan. Vasta poikien oireilun loputtua koin pystyväni siihen. Pojat liikkuvat
Miten sun synnytys meni? Syntyikö molemmat alateitse, tuliko isoja repeämiä, kauan synnytys kesti?
Pojat syntyivät sektiolla. Kaikki meni muuten hyvin, mutta leikkauksen alussa puudutus ei vaikuttanut ja se kipu oli jotain ihan kamalaa. Sektiosta toipuminen oli nopeampaa kuin luulin.
VAUVA-ARKI
Mitkä ovat hauskimmat ja typerimmät kommentit mitä olet saanut muilta ihmisiltä, kun olet kulkenut kaksosten kanssa?
Typerin on "tuplavahinko", ilkeään sävyy sanottuna eikä edes vitsillä. Ärsyttää myös jos kerron, että hyvin on mennyt ja pojat ovat tyytyväisiä vauvoja ja vastataan tyyliin: "ootas vaan, kun hampaita itketään" "vielä se tuntuu siltä, mutta sitten kun molemmilla on paha uhmaikä ymsyms" ... Se on sen ajan murhe sitten, nyt nautitaan tästä!
Ei ole tullut niinkään hauskoja kommentteja. Lähinnä ihmettelyä, päivitystä tutun kaiman serkun kaksosista, ihailua ja kysymyksiä kaksosuuteen liittyen.
Miten suhtauduit kun sait kuulla että saat kaksi lasta?
Paniikki, jännitys, onni, ylpeys, ilo, pelko. Kävin läpi koko tunteidenkirjon sillä hetkellä. Alkuun olin shokissa, mutta nopeasti paniikki muuttui pelkäksi iloksi. ...viimeistään siinä vaiheessa, kun näin Jessen reaktion :)
Oliko rankkaa aikaa kun pojat oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen?
Alkuun en edes ymmärtänyt kunnolla, että ne on meidän pojat. Oli kamalaa lähteä illalla kotiin ja jättää pienet heiveröiset vauvat sairaalaan. Kotona oli ikävä poikia ja tuntui "väärältä" tehdä mitään muuta kuin olla poikien luona. Se oli rankkaa.
Mitä vinkkejä haluat antaa samassa tilanteessa oleville? Eli muille joilla on kaksoset.
Älkää ottako stressiä ns.turhasta. Hoitakaa ensin vain pakollinen, kotityöt kyllä odottaa.
Entä mitä tekisit toisin, jos nyt voisit palata ajassa taaksepäin raskauteen ja poikien syntymän aikoihin? Mitä taas et tekisi toisin?
Raskaudesta en osaa kunnolla sanoa, kun yhtäkkiä olinkin osastolla levossa. Haluaisin sanoa, että menisin herkemmin äitiyspolille näytille epätavallisten oireiden takia, mutta tilanne oli ollut tosi salakavala, en ollut edes tajunnut supistelevani. Vuodelepo tuli ihan puskista.
Poikien syntymän jälkeen en kokisi niin suurta syyllisyyttä siitä, että olen kotona ja pojat sairaalassa. Lepäisin itse enemmän.
Millaista arki on ollu kahden vauvan kanssa? Vaatiiko molemmat samaan aikaan huomiota ja syliä?
Sanotaan näin, että oli toisaalta hyvä, ettei meillä ollut käsitystä vauva-arjesta ennen poikia. Opittiin sitten suoraan mitä se kahden vauvan kanssa on. Alkuun uusi elämäntilanne haki paikkaansa ja opeteltiin asioita. Alussa oli tosi vaikeaa, kun Jesse palasi niin pian töihin ja jäin yksin kahden pienen vauvan kanssa. Tilannetta ei helpottanut se, että pojilla oli silloin vielä nenämahaletkut ja hengitykseen tuli katkoja. Olin aika jännittynyt koko ajan. Pojat vaativat huomiota ekat kuukaudet tismalleen samaan aikaan ja hankalinta oli syöttäminen. Syötin toista ja heilutin jalalla toista sitterissä. Nälkä oli tietysti samaan aikaan, mutta syöttämiseen piti keskittyä refluksivaivojen takia niin paljon, etten voinut syöttää yhtä aikaa. Opin aika nopeasti, etten yksinkertaisesti voi olla molemmille pojille saatavilla sillä sekunnilla kun pitäisi, niin kamalaa kun se olikin. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen huojensi mieltä. Nyt pojatkin ovat ymmärtäneet saman. Hienosti vuorotellaan syliä ja osataan odottaa ja ottaa veli huomioon. Toki tulee tilanteita, kun molemmille iskee kaikkihetinyt-moodi, mutta paljon helpompaa on nyt.
Onko pojilla ollu alusta asti samanlaiset uni- ja ruokailurytmit?
Sairaalassa pojille muodostui sama rytmi, mutta kotona siitä piti kynsin hampain pitää kiinni. Huomattiin nopeasti, ettei homma toimi jos rytmi on eri. Nukkumisen suhteen oli vaikeinta pitää samassa rytmissä ja silloin, kun pojat nukahtivat kesken syöttöjen miten sattuu. Monta kuukautta meni niin, että pojat nukkuivat päivällä ihan ristiin ja jatkuvasti jompikumpi oli hereillä. Sekin ongelma väistyi masuoireilun helpottaessa.
Yöelämä poikien kanssa kotona ensimmäisinä (pahimpina?) kuukausina? Millaisissa pitkissä pätkissä nukuit, nukuitko päivällä päikkäreitä?
Ensimmäiset kuukaudet olivat eri tavalla raskaita kuin seuraavat n.3-7 kk. 1-3 kuukautta poikia syötettiin aika tasan 3 tunnin välein ja välillä hoidin molempien yösyötöt yksin. Silloin syöttöihin meni kaiken kaikkiaan n. 1-1½ tuntia eli aikaa ei jäänyt kovin paljon ennen seuraavaa samanmoista rumbaa. Nukuin 1-2 tunnin pätkissä, tosin sellaista kevyttä unta. Kuuntelin poikien hengitystä niin tarkkaan, etten vaipunut kunnolliseen uneen helposti. Ekoina kuukausina olin aika paljon kipeänä, milloin mitäkin vaivaa. Äiti auttoi silloin päiväsaikaan paljon ja nukuin silloin tällöin päikkärit.
Valvoivatko pojat yöaikaan pidempiä pätkiä suostumatta nukkumaan tai olivatko itkuisia?
Ekoina kuukausina pojat saattoivat joinain öinä olla yhtäkkiä ihan virkeitä ja valvoivat muutaman tunnin keskellä yötä. Se tuntui rankalta, kun tietysti itse olisi halunnut nukkua syöttöjen välissä. Itkuisia pojat eivät olleet ennen kuin ne painajaismaiset yöhuudot alkoivat n.3 kuukauden kohdalla.
Asteikolla 1-10, kuinka raskaana olet kokenut yöllisen härdellin, kun vauvoja on ollut 2?
Vaikea sanoa, kun ei ole mihin verrata (ehkä ihan hyvä niin). Sanoisinko 8. Olisi varmaan täysi kymppi, jos Jesse ei olisi osallistunut niin paljon. En olisi selvinnyt ilman Jesseä. Pahinta kahden kanssa on varmaan riittämättömyys ja siitä tuleva avuttomuuden tunne ja turhautuminen. Ärsyttävää on se, että todella harvoin molemmat nukkuvat koko yön heräämättä. Jos toinen nukkuu, toista vaivaa hampaat ja niitä itketään. Sitten, kun toinen nukkuu niin toisella on masukipuja, joita itketään. Ei riitä, että toinen on tyytyväinen, kun vielä toinen pitäisi saada tyytyväiseksi...
Millainen ensimmäinen vauvavuosi on ollut ennakkoajatuksiisi nähden? Onko ollut helpompaa vai raskaampaa kuin mitä ajattelit etukäteen olevan?
On ollut helpompaa, vaikka tässä onkin ollut kaikenlaista ylimääräistä. Ollaan selvitty paljon paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ensimmäinen vauvavuosi on toki ollut hektinen, hermoja koetteleva, stressaava, täynnä huolta, epätoivoa ja kyyneliä. Toisaalta taas se on ollut elämäni parasta aikaa, täynnä iloa ja rakkautta, onnistumisia, kiitollisuutta ja jokapäiväistä onnellisuutta. Ihan turhaan pelkäsin miten pärjätään kahden kanssa :)
Nämä seuraavat kysymykset vaativat niin pitkät vastaukset, että teen niistä ihan omat postaukset lähiaikoina:
* Lempilelut
* Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi äiti?
* Mitkä ovat lempivaatteesi pojille?
KIITOS kysymyksistä <3 Oli kiva vastailla ja samalla pohtia asioita. xxxx
perjantai 2. toukokuuta 2014
Vapun vietto
Vappu oli ja meni. Viime vuonna se meni näissä merkeissä:
Tänä vuonna hieman eri meininki. Vappuaatto oli kiireinen. Aamulla poikien täti tuli hakemaan meitä ja mentiin poikien fysioterapiakäynnille. Kellonaika oli mitä huonoin; juuri poikien päikkäriaikaan, mutta silti pojat jaksoivat upeasti. Iloisina ja uteliaina pikkuhurmureina suhasivat pitkin jumppasalia. Välillä toistensa päällä, kiinni puolapuissa, konttausasennossa, seisomassa, kiipeämässä äidin syliin, repimässä tädin lahjetta... Kehitys näyttää hyvältä, mutta käydään nyt jonkin aikaa säännöllisesti kerran viikossa fysiossa. Istumista ja konttausta lähdetään "työstämään". Poikien suojarefleksit on hitaat ja niitä pyritään avittamaan esiin. Se näkyy siinä, että horjahduksen sattuessa pojat kaatuvat suoriltaan maahan. Ollenkaan ei osata ottaa vastaan. Fysioterapeutti korosti, että varmasti refleksit tulevat sieltä ajan kanssa (kuten myös istuminen), mutta treenaaminen on vain hyväksi. Tässä meille viikottainen "yhteinen harrastus" ;) Erityisesti Jimillä on niin kova kiire ylöspäin, että saa nähdä tuleeko konttausta lainkaan. Jesse yrittää näyttää mallia ja liikkuukin kotona kohta varmaan enemmän kontaten kuin kävellen, heh. Fysion jälkeen pojat jäivät tätien kanssa kotiin leikkimään ja minua odotti hammastarkastus. Jännitin älyttömästi, mutta suuhygienisti oli tosi mukava. Kaikki oli kunnossa ja tehtiin vaan peruspuhdistus. Jes!
Keskiviikkoiltana menin kaverin luo, jossa syötiin herkkuja ja istuttiin iltaa. Olin kotona ennen puolta yötä, koska aamulla piti herätä poikien kanssa ihan normaalisti. Jessellä oli työpäivä. Torstaina mentiin vaunulenkiltä mummilaan, josta jatkettiin mummolaan. Pojille vappu tarkoitti tänä vuonna vappuhyrrää ja mummolasta saatuja pieniä tikkufoliopalloja.
Onneksi nyt alkaa viikonloppu, viikon kohokohta. Olen vertaillut netissä rattaita koko viikon (kiitos kommentoineille, katsastin kaikki ehdottamanne rattaat;)) ja huomenna mennään katsomaan yhtiä, mitkä bongasin monikkokirppikseltä. Toivottavasti ne sopii meille! Kunnolliset rattaat helpottaisi arkea niin paljon. Sunnuntaina meillä on jälleen asuntonäyttö. Uuden kodin metsästys ja vanhan myynti junnaa edelleen paikoillaan, ehkä piakkoin...
Vielä tänään voi laittaa kysymyspostaukseen kysymyksiä. Odotan innolla niihin vastaamista, ihan loistavia kyssiä on tullut. xxxx
Ihanaa viikonloppua!
Tänä vuonna hieman eri meininki. Vappuaatto oli kiireinen. Aamulla poikien täti tuli hakemaan meitä ja mentiin poikien fysioterapiakäynnille. Kellonaika oli mitä huonoin; juuri poikien päikkäriaikaan, mutta silti pojat jaksoivat upeasti. Iloisina ja uteliaina pikkuhurmureina suhasivat pitkin jumppasalia. Välillä toistensa päällä, kiinni puolapuissa, konttausasennossa, seisomassa, kiipeämässä äidin syliin, repimässä tädin lahjetta... Kehitys näyttää hyvältä, mutta käydään nyt jonkin aikaa säännöllisesti kerran viikossa fysiossa. Istumista ja konttausta lähdetään "työstämään". Poikien suojarefleksit on hitaat ja niitä pyritään avittamaan esiin. Se näkyy siinä, että horjahduksen sattuessa pojat kaatuvat suoriltaan maahan. Ollenkaan ei osata ottaa vastaan. Fysioterapeutti korosti, että varmasti refleksit tulevat sieltä ajan kanssa (kuten myös istuminen), mutta treenaaminen on vain hyväksi. Tässä meille viikottainen "yhteinen harrastus" ;) Erityisesti Jimillä on niin kova kiire ylöspäin, että saa nähdä tuleeko konttausta lainkaan. Jesse yrittää näyttää mallia ja liikkuukin kotona kohta varmaan enemmän kontaten kuin kävellen, heh. Fysion jälkeen pojat jäivät tätien kanssa kotiin leikkimään ja minua odotti hammastarkastus. Jännitin älyttömästi, mutta suuhygienisti oli tosi mukava. Kaikki oli kunnossa ja tehtiin vaan peruspuhdistus. Jes!
Onneksi nyt alkaa viikonloppu, viikon kohokohta. Olen vertaillut netissä rattaita koko viikon (kiitos kommentoineille, katsastin kaikki ehdottamanne rattaat;)) ja huomenna mennään katsomaan yhtiä, mitkä bongasin monikkokirppikseltä. Toivottavasti ne sopii meille! Kunnolliset rattaat helpottaisi arkea niin paljon. Sunnuntaina meillä on jälleen asuntonäyttö. Uuden kodin metsästys ja vanhan myynti junnaa edelleen paikoillaan, ehkä piakkoin...
Vielä tänään voi laittaa kysymyspostaukseen kysymyksiä. Odotan innolla niihin vastaamista, ihan loistavia kyssiä on tullut. xxxx
Ihanaa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)