Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2019

Joulukoristeita esille pikkuhiljaa & kuulumisia

Viime aikoina on tuntunut siltä, ettei tunnit riitä kaikkeen! On niin paljon mitä pitää tehdä, mitä haluaa tehdä ja mitä pitäisi vielä ehtiä tekemään. On ollut vähäunisia pätkäöitä, itkuinen ja flunssainen Ellen, aktiviteetteja kaipaava tehokaksikko, vaatekaappien läpikäymistä, kotityöt, työt ja treenaaminen.

Blogi on jäänyt yhtälöstä pois Ellenin lyhyiden päiväunien takia, koska se on oikeastaan ainoa mahdollinen aika kirjoittamiselle. Olen kaivannut blogia ja iloinen, että olen pääsemässä vanhaan rytmiin taas.

Täällä siis kaikki hyvin ja ennallaan. Sain jo muutaman huhuiluviestin Instagramissa, kun blogi ei ole päivittynyt. 


Ellenillä on vielä ajoittain rohiseva yskä, mutta muuten hän on kunnossa ja iloinen oma itsensä. Oltiin kotona lepäilemässä muutama päivä, mutta loppuviikosta käytiin Helsingissä näkemässä kavereita ja pyörähdettiin Marsaanan pr-toimistolla ja yhdessä Acon aamiaistapahtumassa. 

Pääsin tutustumaan Acon uuteen ihonhoitosarjaan Sensitive Balance, mikä vaikuttaa muutaman päivän käytön perusteella juuri herkälle ihotyypilleni sopivalta (tuotteet saatu)


Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, kun töiden lisäksi käytiin kolmilla synttäreillä. Juhlia kerrakseen! Tällä viikolla ollaan lähinnä kotona, ulkoillaan ja laitetaan joulua kotiin. Muutama jouluinen yksityiskohta meillä jo on, kun ostin viininpunaiset kruunukynttilät kynttelikköön ja solmin punaisen rusetin lasikoristeeseen. Yllättävän pienellä saa haluttua tunnelmaa! 


Minulla on lauantaina työpaikan pikkujoulut ja sunnuntaina on jo 1.adventti, joten jo on aikakin laittaa joulukoristeita esille. Pojat kyselivät jo joulukuusen perään, kun näkivät naapurilla kauniin koristellun kuusen. Katsotaan milloin joulukuusi ilmestyy, ehkä viikonloppuma! 

Joko te olette laittaneet joulukoristeita?     

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

1,5-vuotiaana päiväkotiin

Sain eilen puhelun päiväkodin johtajalta, joka ilmoitti Ellenin saaneen paikan toivomastamme päiväkodista. Olin samaan aikaan iloinen ja huojentunut, mutta myös surullisen haikea.

Ellen aloittaa päivähoidon 1,5-vuotiaana ensi tammikuussa. 


Hän sai paikan samasta päiväkodista, jossa Jimi ja Theo ovat. Ryhmä sijaitsee poikien ryhmien vieressä saman käytävän varrella, joten paikka on tuttu ja he voivat nähdä toisiaan päivän aikana.

Olen viihtynyt kotona niin hyvin, että surettaa tuleva elämänmuutos. Aika tuntuu menneen hurjaa vauhtia ja ihan liian nopeasti.

Poikien kanssa olin kotona 2v 2kk ja se tuntui hyvältä. Silloin olin itse täysin valmis palaamaan opintojen pariin ja pojat tuntuivat olevan valmiita päiväkotiin.

Ellen vaikuttaa olevan valmis nyt ja osittain sen vuoksi "uskallamme" aloittaa päivähoidon jo tässä vaiheessa, vaikka alunperin olin suunnitellut olevani kotona kaksi vuotta. Osan mielestä varmasti liian aikaista aloittaa 1,5-vuotiaana, mutta jokaisella perheellä on omat syynsä.


Ellenille päiväkoti on poikien kautta tuttu paikka, jonne mennään aamulla ja josta tullaan kotiin iltapäivällä. Ellen on käynyt monesti ryhmänsä tiloissa moikkaamassa ja haluaisi jäädä sinne leikkimään. Hän on kiinnostunut toisista lapsista ja viihtyy hyvin muiden kanssa.

Ellenistä on tullut todella reipas ja avoimempi muita aikuisia kohtaan. Hän ei jännitä eikä ole yhtä paljon meissä vanhemmissa kiinni kuin mitä esimerkiksi veljensä olivat.

Olen huojentunut siitä, että saimme toivomamme paikan Ellenille. Tiedän, että hän tulee pärjäämään loistavasti. Hän osaa ilmaista itseään todella selkeästi, sanoo joitain sanoja, on innokas, kärsivällinen ja oma-aloitteinen mm. pukeutumisen ja syömisen suhteen ja menee hyvin muiden mukana.

Nyt nautitaan vielä näistä muutamasta kuukaudesta, jotka saan olla neitokaisen kanssa kotona <3 

tiistai 5. marraskuuta 2019

Onko pienellä lapsella oltava harrastuksia?


Olen saanut paljon kysymyksiä siitä mitä meidän lapset harrastavat. 

Theo ja Jimi aloittivat ensimmäisen harrastuksensa "vasta" kuusivuotiaina, kun heillä alkoi uimakoulu. Sitä ennen sain kuulla asiasta useamman vuoden ajan.

Miksi meillä aloitettiin harrastaminen vasta nyt? 

Heidän ollessaan alle 4-vuotiaita koin päiväkodin olevan heille riittävästi. Tein vuorotyötä, joten yhteinen aika oli muutenkin tiukassa enkä halunnut yhtään ylimääräistä meidän arkeen. Heillä ei myöskään ollut erityistä mielenkiintoa mihinkään.

Jimi ja Theo ovat todella liikunnallisia ja motorisesti taitavia, mutta heitä on aina kiinnostanut lähinnä ulkona leikkiminen, kiipeileminen ja olohuoneeseen rakennetut temppuradat. He eivät ole halunneet mennä mukaan mihinkään ohjattuun ryhmään.  

5-6-vuotiaina he alkoivat kunnolla löytää mielenkiinnonkohteita ja heistä tuli avoimempia uusia ihmisiä kohtaan. He alkoivat pelata jalkapalloa Jessen kanssa, kiinnostuivat uimisesta ja olivat valmiita keskittymään uusien taitojen opettelmiseen.


Tarvitseeko pieni lapsi harrastuksia?

Olemme pohtineet tarvitseeko alle 6-vuotiaalla edes olla harrastuksia? Se riippuu toki lapsesta, mutta en koe meidän lasten jääneen mistään paitsi, kun eivät aloittaneet harrastamista alle 6-vuotiaina. Tähän voi liittyä sekin, että pojilla on toisensa eivätkä he useimmiten kaipaa muuta kuin toistensa seuraa.

Meillä 6-vuotisikä tuntuu olleen juuri oikea aika harrastuksille. Uimakoulun jälkeen ensi vuoden puolella kokeillaan jotain uutta poikien toiveiden mukaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että harrastuksista on lapselle monenlaista hyötyä ja tukea usealla elämän osa-alueella. Olen itse harrastanut teini-ikään asti vaikka mitä ja saanut sitä kautta paljon ystäviä ja itsevarmuutta.

En ymmärrä sitä miksi ulkoinen painostus lapsen harrastuksiin liittyen on niin suuri. Nimenomaan pienen, alle kouluikäisen lapsen, jolla ei välttämättä itsellään ole vielä palavaa halua harrastaa mitään. Eri asia jos se "oma juttu" on löytynyt jo pienenä ja lapsi on siitä innoissaan.

Jokainen lapsi on oma yksilönsä, pätee myös tässä asiassa.

Missä iässä teidän lapset on aloittaneet harrastusten parissa? 

maanantai 4. marraskuuta 2019

Vaikean päätöksen äärellä


Hello maanantai! Huonosti nukuttuja öitä & paljon ajateltavaa... 

Yöheräilyt ei valitettavasti ole viime aikoina ollut meille mitään uutta. Pojat saavat välillä kauhukohtauksia, mutta onneksi ne on harventuneet ja niitä tulee enää noin kerran kuukaudessa. Ellen herää vähintään muutaman kerran öisin enkä oikein tiedä miksi. Hänellä oli jo vaihe, jolloin nukkui yöt heräämättä, mutta flunssa laittoi kaiken uusiksi.

Meillä oli tänään toisen pojan eskarikeskustelu, mikä antoi paljon ajateltavaa.

Meidän tulee tehdä yksi tähänastisen vanhemmuuden taipaleen suurimmista päätöksistä; suomen- vai ruotsinkielinen koulu? 

En olisi uskonut, että sen suhteen olisi edes mitään mietittävää, mutta on. Avaan asiaan luultavasti enemmän sitten, kun myös toisen pojan keskustelu on käyty. Katsotaan tilannetta vielä alkukevääseen, jolloin tehdään päätös ennen kouluun ilmoittautumista.

Sanottakoon, että edelleen yllätyn vanhemmuuteen liittyvästä vastuusta. Sitä haluaa vain parasta lapsilleen, mutta välillä hetkellisesti epäröi tietääkö sitä parasta itsekään? Esimerkiksi tämä kouluasia on niin iso ja vaikuttaa lasten koko loppuelämään ja meidän on Jessen kanssa tehtävä se päätös ja luotettava, että se on meidän lapsille paras. Onneksi saamme tukea eskariopettajilta, mutta lopullisen päätöksen teemme me.

Tuntuu hurjalta. Tuntuu hurjalta, että meidän esikoiset aloittavat koulun! Onneksi eskaria on vielä reilu puoli vuotta jäljellä ja paljon ehtii tapahtua sitä ennen. Meillä on aikaa käsitellä asiaa ja tehdä päätös.


Kivaa uutta viikkoa! 

perjantai 1. marraskuuta 2019

Halloween lasten kanssa


Jos edellisen blogipostauksen aihe oli Netflix&chill, on tämä postaus aikalailla sen vastakohta. Olen ollut todella aikaansaava ja täynnä energiaa. Inspiraatio on huipussaan, olen tavannut kivoja ihmisiä eri tapahtumissa, ollut sopivasti töissä, nähnyt ystäviä ja mikä tärkeintä; ollut perheen kanssa. 

Tällä viikolla oli useampi arkivapaa ja me nautittiin, kun meitä oli illalla kaksi vanhempaa kotona. 

Inspiraation lisääntyminen liittyy varmaan vuodenaikaan, nyt kun on halloween ja näin marraskuun ensimmäisen päivän myötä joulunodotus alkaa. Ensi kuussa on joulu! Illat pimenee häkellyttävän aikaisin, mutta onneksi on kynttilät ja koristevalot. Katsotaan milloin meille ilmestyy tähti tai valokranssi ikkunaan...  


Halloweenia on kiva viettää lasten kanssa, kun he ovat niin innoissaan pukeutumisesta, ovat askarrelleet koristeita ja pienetkin halloweeniin liittyvät jutut tuntuu heistä suurilta. 

Laitoin esille meidän viimevuotiset koristeet itsetehtyjen joukkoon ja odotan poikien reaktiota, kun he tulevat eskarista kotiin. Me mennään illalla lasten halloween -juhliin kavereiden luo ja viikonloppu saa kivan startin! 

Vietättekö te halloweenia?