Viikonlopun tunnelmia

Kirjoitan puhelimella tätä postausta, sillä olen jo sängyssä. Tämä viikonloppu ei ollut meille tavanomainen, koska Jesse oli la-su risteilyllä ja minä yksin poikien kanssa. Stressasi ja jännitti hieman etukäteen eikä vähiten tämänpäiväisen ensiesittelyn takia. 

Eilen olin poikien kanssa pari tuntia vanhemmillani. Pojat leikkivät tyytyväisinä lelujen keskellä. Kotona olevat lelut on jo tylsiä ja osa liian vauvamaisia. Kotiin palatessa syötiin vielä iltapuuro, jonka jälkeen laitoin pojat nukkumaan. Yö meni tosi hienosti poikien osalta. Minä en osannut nukkua yksin, jotenkin odotin Jesseä kotiin ja heräilin vähän väliä. 

Tänään herättiin klo 8, tehtiin normaalit aamujutut ja leikittiin väsyyn asti. Päiväunille nukahdettiin ongelmitta ja sain 2 tuntia omaa aikaa poikien tuhistessa parvekkeella. Tosin tänään meni koko päivä siivotessa. Meillä oli esittely klo 16 ja siihen mennessä piti kaiken olla tiptop. Hommaa oli paljon: tasot tyhjiksi, henk.koht.tavarat piiloon (kuten valokuvat), vauvatavarat pois tieltä ja mahdollisimman avaraa kaikkialle. Siirsin kaiken ylimääräisen parvekkeelle ja siivosin koko kämpän lattiasta kattoon. Pakkasin pojat kaukaloihin uusissa kevätvermeissä ja lähdettiin esittelyn ajaksi vanhemmilleni. 

^ blues brothers aurinkolaseissaan ;) Jimi ylemmässä ja Theo alemmassa kuvassa. 

Illalla Jesse tuli kotiin ja toi mukanaan ihania meikkituliaisia. Yhtäkkiä kello olikin jo kylvyn verran ja nyt pikkuiset ovat nukkuneet jo hyvän tovin. Siirrettiin Theo nukkumaan taas veljen kanssa, katsotaan toimiiko se järjestely jo. Toivottavasti, olohuone on paljon viihtyisämpi ja tilavampi nyt! 

^ sisko teki ihanan letin

^ tuliaisia

Otan mallia pojista ja vetäydyn itsekin untenmaille! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikkoa! Huomenna me suunnataan vauvakerhoon! xxxx

Painokontrolli

Käytiin aamulla neuvolassa painokontrollissa. Aamu alkoi auringonpaisteella ja heräsin virkeänä. Theo huhuili aamumaitoa, jonka jälkeen jatkoi unia vielä hetken. Jimi heräsi 7.30, kun olin jo ehtinyt laittautua ja tein aamiaista. Tein Jimpalle aamupesun ja vaihdoin vaatteet, jonka jälkeen poitsu istui syöttötuolissa ja katsoi touhuiluani keittiössä. Jimi oli erityisen puheliaalla tuulella ja veli heräsikin ilonkiljahduksiin. Vähän yli kahdeksan oltiin jo syömässä aamupuuroa ja valmiina päivään.

Jesse tuli kotiin ja lähdettiin neuvolaan kymmeneksi. Meidät otti vastaan viimekertainen neuvolatäti. Tällä kertaa meni paremmin ja käynnistä jäi hyvä mieli. Pojat olivat hienosti ja saivat paljon kehuja. Jimin käyrä menee ylöspäin, Theon on vielä hieman laskussa. Kuitenkin painoa on tarpeeksi pituuteen nähden. Olo on huojentunut, turhaan taas stressasin ;) Edellisestä neuvolakäynnistä on ateriakoko kasvanut molemmilla ihan hurjasti! Puuroa menee iso lautasellinen aamuin illoin ja lihasosettakin jopa 1,5dl kerralla! Seuraavaksi mennään vauvapolille kontrolliin huhtikuun alussa ja toukokuussa taas neuvolaan painokontrolliin.

Neuvolan jälkeen oli tarkoitus mennä vauvakerhoon, mutta pojat nukkuivat päikkäreitä niin pitkään, ettei ehditty. Jesse tuli kotiin ja leikittiin poikien kanssa, kunnes lähdin kauppaan. Tuntuu, että Theo ja Jimi ovat taas oppineet paljon uutta lyhyen ajan sisällä. Eilen me heiteltiin Jessen kanssa pehmopalloa ja pojat seurasivat tarkasti. Välillä vieritettiin se pikkupelaajille, jotka hienosti osasivat antaa sen takaisin. Pinsettiote on todella hyvä molemmilla, kovasti on yritystä päästä ylös (pöytää vasten, lahjetta pitkin) ja kaikkialle kiivetään: imetystyynyn yli, sitteriin, äidin jalkojen päälle, veljen päälle...

Tällä viikolla jännäillään asuntoasioita. Meidän asunto on laitettu myyntiin ja eilen me jätettiin asuntotarjous yhdestä ihanasta kolmiosta tästä läheltä. Toivon mukaan meidän asunto menee pian kaupaksi ja saadaan haluamamme asunto. Olen mielessäni jo aloittanut sisustamisen enkä malta odottaa isompaan asuntoon pääsemistä! Pitäkää peukkuja! xxxx

Tulevaisuuden suunnitelmat

Mitä meinaat äitiysloman jälkeen?
Milloin palaat töihin ja kouluun?

Ylläolevat kysymykset olen kuullut miljoonaan kertaan ja ahdistunut joka kerta. Olen aina vastannut "en tiedä vielä", mutta nyt tiedän ja olen tehnyt päätökseni. Tilanne on se, että olen loppusuoralla sosionomin AMK-opinnoissa ja osa-aikainen myyjä vaatekaupassa.

Palaan töihin vanhempainvapaan jälkeen eli elokuun puolivälissä. Pidän heti alkuun kertyneet kesälomat pois eli ensimmäinen työvuoro on luultavasti syyskuun puolella. Pojat ovat silloin reilun vuoden ikäisiä. He eivät töihinpaluustani huolimatta mene hoitoon. Työni on osa-aikaista, vain 5-10 tuntia viikossa ja pääsääntöisesti ilta-ja viikonloppuvuoroja. Pojat ovat siis isin hoivissa, kun menen töihin.

Theo, Jimi & äiti

Palaan opintojen pariin tammikuussa 2015 ja pyrin valmistumaan samana vuonna. Se tulee olemaan iso muutos koko perheelle, koska silloin pojat aloittavat päivähoidon. Tuntuu todella haikealta jo nyt edes miettiä sitä. Aika on mennyt tosi nopeasti enkä haluaisi vielä pitkään aikaan muuttaa nykyistä järjestelyä. Viihdyn kotona, meidän arki on ihanaa! Olen iloinen, että voin ensin "totutella" pienen muutoksen kautta siihen, kun pojat menevät hoitoon ja kaikki muuttuu. Olisi paljon rankempaa jos joutuisin samaan aikaan palaamaan sekä töihin että kouluun. En tiedä miten jaksan tammikuussa... Olin aika loppu jo silloin, kun oli vain työ+koulu, nyt siihen yhtälöön täytyy lisätä vielä lapset. Se on sen ajan murhe. Perhe on tärkein.

Eilen tuli 9 kk mittariin ja käytiin ekaa kertaa avoimessa päiväkodissa. Poikien ensimmäinen "kerhoaskartelu" <3

Todella ristiriitaiset ajatukset tulevasta. Odotan toisaalta innoissani töihinpaluuta, koska se tulee olemaan "omaa aikaa", pääsen ihmisten ilmoille ja taloudellinen tilanne kohenee hieman. Tykkään työstäni ja työilmapiiristä. Toisaalta taas olisi ihana olla vain kotona, ei tarvitsisi sumplia aikatauluja vaan mennä poikien mukaan. Opintojen jatkaminen jännittää jo nyt! Se tulee olemaan rankkaa ja stressaan tulevasta opinnäytetyöstä. Missä välissä väsään sellaisen? Kohtalotovereita? 
Jossain vaiheessa ajattelin, että olisin jatkanut myös opintoja jo elokuussa, mutta onneksi päätin toisin. En ole vielä valmis siihen. Haluan vielä syksyllä päivieni täyttyvän pääosin vauvataaperoarjesta. xxxx

Meillä tulevaisuus näyttää tältä, miten te muut? Kotona, töissä, koulussa? 

Musiikin voima

Paljon puhutaan musiikin vaikutuksesta lapseen. Raskausaikana sain usein kuulla miten tärkeää on, että sikiö(i)lle juttelee ja soittaa musiikkia.

Kuuntelen paljon musiikkia. Jesse soittaa kitaraa ja laulaa mielellään. Raskausaikana, kun olin vielä kotona, Jesse soitti usein kitaraa ja lauloi. Naistenklinikalla osallistuin musiikkiterapiaan ja kerran pari viikossa musiikkiterapeutti tuli huoneeseeni pitämään musiikkituokion. Se oli mukavaa ja pojat selvästi reagoivat siihen.

Joka ilta sairaalassa kuuntelin tekemäni soittolistan läpi ja joka kerta masussa rauhoituttiin. Jos kuuntelen sen soittolistan biisejä nyt, tulee mieleeni automaattisesti se huone ja siellä vietetyt kuukaudet. Raskaita, mutta rakkaita muistoja.

Poikien syntymän jälkeen musiikkiterapia jatkui, hieman eri muodossa. Pojat olivat kenguruhoidossa ja samalla lauloin musiikkiterapeutin kanssa lastenlauluja rauhallisella, hiljaisella äänellä. Pojat olivat vierekkäin paitani sisällä vaippasillaan, rauhoittuivat ja usein sykkeet tasoittuivat (seurattiin monitorilla). Se oli ihanaa! En omaa kaunista lauluääntä, mutta sillä ei ole väliä. Tärkeintä oli, että pojat saivat kuulla ääntäni. "Kengurumuskari" oli voimaannuttavaa, kun sain laululla erityisen yhteyden poikiin. Sitä on vaikea selittää, mutta se oli tärkeää minulle.

Osallistuttiin myös tutkimukseen, jossa täytyi laulaa vauvalle kenguruhoidon aikana muistaakseni vähintään 60 minuuttia päivittäin reilun kuukauden ajan. Alkukankeuden jälkeen laulu alkoi tulla luonnostaan ja nyt se vaihe on jäänyt päälle.

Meillä ei ole yhtäkään hiljaista päivää. Hoilataan Jessen kanssa jotain jatkuvasti. Vaipanvaihdon yhteydessä, leikkiessä, puettaessa. Enää ei pysytellä niinkään pelkissä lastenlauluissa vaan nyt lallatellaan mitä sattuu. Yleisintä on laulaa nimiä johonkin tuttuun melodiaan, kuten Tuiki tuiki tähtönen -melodia laulettuna esimerkiksi pelkällä "Theo":lla eri variaatioin. "Tepsuu Tepsuu, Tepsuu T. Theo Theo Theo T. Äitin pikku Theo T. Äitin rakas Theo T. ... ... " 

Nauretaan usein toistemme lauluille, ne on niin päättömiä! Naurattaa jo kirjoittaa tätä. Juttelin jokin aika sitten musiikkiterapeutin kanssa ja hän oli todella iloinen kuullessaan, että musiikki on jäänyt "soimaan" meidän arkeen. Olen itsekin aika yllättynyt miten helppoa on laulaa ja lorutella pojille. On motivoivaa nähdä sen vaikutus pojissa. Ulkovaatteiden pukeminen on paljon hauskempaa puuhaa, kun äiti konsertoi. Ihmekös tuo. xxxx

Onko musiikki osana teidän elämää?

En ole pelkkä äiti

Olen äiti, mutta olen myös vaimo, sisko, ystävä ja paljon muuta. 

Välillä tämä meinaa unohtua. Päivät poikien kanssa on todella kiireisiä ja hektisiä, vaikka oltaisiin vain kotona. Iltaisin touhutaan perheen kesken tai käydään jossain. Ensimmäiset seitsemän kuukautta poikien elämästä meni niin huonoin yöunin, että yritettiin nukkua iltaisin ja öisin aina kun mahdollista. Ei tullut kuuloonkaan, että meillä olisi Jessen kanssa ollut kahdenkeskistä aikaa. Poikia kannettiin ja hyssyteltiin pahimmillaan koko yö, jolloin meillä ei ollut hetkeäkään aikaa olla kahden (ja jos olisi ollut edes pieni hetki, se olisi mennyt nukkuessa ;)). Huonojen öiden ja poikien terveydellisten haasteiden vuoksi kulunut vuosi on ollut todella rankka. Se on näkynyt myös meidän parisuhteessa ja ehkä jonkin verran myös muissa ihmissuhteissa.

Äitiyden myötä olen eniten alkanut kaipaamaan Jesseä. Ihan kamala ikävä, vaikka toinen on vieressä. Ikävä johtuu varmaan siitä, kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole. Iltaisin ja viikonloppuisin, kun Jesse on kotona, kaikki aika menee tietysti poikiin. Odotan innolla sitä, kun voidaan rauhassa jutella ja olla vaan kahdestaan poikien nukkumaanmenon jälkeen. Vielä ei ole sen aika, pojat toki nukahtavat hienosti, mutta meidän täytyy ladata unta, joten mennään nukkumaan kaikki samaan aikaan, klo 20, hah. Monen kuukauden univajeesta ei selviä ihan hetkessä.

Meillä on ihan mahtava tukiverkko ja tiedän, että voisimme milloin vain viedä pojat hoitoon. Pojat näkevät paljon isovanhempiaan. Me käydään viikottain kylässä ja välillä pojat ovat muutaman tunnin hoidossa. Silti on vaikea jättää poikia hoitoon "vain" sen takia, että saadaan olla kahdestaan Jessen kanssa.

Meidän parhaat ystävät ovat poikien kummeja. Meillä käy joku kahvilla joka viikko. Poden syyllisyyttä siitä miten vähän loppupeleissä pidän yhteyttä ystäviini. Ei ole enää aikaa tekstailla tai pälättää puhelimessa samalla tavalla kuin ennen. On tavallista, että vastaan viestiin päivän pari vastaanottamisen jälkeen... Onneksi se ymmärretään!

Oma aika antaa valtavasti voimaa ja auttaa jaksamaan. Päikkäriaikaan blogin päivittäminen, kynsien lakkaaminen illalla, pitkä kuuma suihku, kauppareissu tai pidemmän kaavan shoppailupäivä. Useimmin oma hetkeni käsittää kauppareissun ja apteekissa käynnin. Silloinkin katson kelloa ja koitan kiirehtiä. Nauretaan Jessen kanssa, että miksi on pakko nostattaa sykkeitä myös ruokaostoksilla?! En vaan osaa täysin nauttia siitä, kun en ole poikien kanssa. Syyllisyys.

Naistenpäivänä Jesse sanoi, että mun on lähdettävä shoppailemaan. Lähdin ja oli todella kivaa. Olin yksin ja kiertelin kauppoja kaikessa rauhassa. Löysin ja jopa ostin pari korua ja vaatetta itselleni! Seuraavana päivänä Jesse meni treeneihin ja sai vuorostaan omaa aikaa. Omaa aikaa enemmän haluaisin aikaa Jessen kanssa. Helpointa on, kun toinen on poikien kanssa ja toinen tekee jotain.

Viikonloppuna oli jälleen hetki itselleni. Puin sellaiset vaatteet, joissa en normaalisti olisi kotona poikien kanssa. Laitoin korkokengät jalkaan ja laukuksi valitsin jotain muuta kuin sen tavallisen olkahihnallisen pikkulaukun. Olin kampaus- ja meikkimallina ja lähdin sieltä täydessä pakkelissa hiukset ihanasti laitettuna. Tuntui tosi hyvältä olla vimpan päälle, vähän "paremmissa" vaatteissa.

Hyvien yöunien myötä tuntuu, että olen heräämässä henkiin ja jaksan taas tehdä asioita. Ehkä se vaikuttaa positiivisesti myös parisuhteeseen ja yhteydenpitoon ystävien kanssa. xxxx   

8 kuukautta

Jimi ja Theo ovat pian jo 9 kuukautta (korjattu ikä 7 kk), mutta kirjoitan kuitenkin 8 kk- postauksen.

Neuvolalääkäriaika oli pari viikkoa sitten. Eri neuvolatäti otti meidät vastaan tällä kertaa ja otettiin mitat ennen lääkärin tapaamista. Saatiin kuulla poikien käyrien menneen taas reilusti alaspäin, kuulemma iso notkahdus. Koko ajan ollaan menty miinuskäyrillä, mutta nyt tipahdettiin todella merkittävästi. Pala nousi kurkkuun ja tuli huono mieli. Neuvolatäti kysyi mitä syötetään pojille, pojat eivät kuulemma saa tarpeeksi ruokaa. Kerroin päivärutiineista ja syömisistä ja meidät ohjattiin perhetyöntekijän juttusille samantien. Siellä piti kertoa sama uudelleen, mutta perhetyöntekijän mielestä meillä on kaikki kunnossa. Hän antoi kuitenkin hyviä vinkkejä unikouluun liittyen.

Sen jälkeen käytiin lääkärillä ja kerrottiin vielä kertaalleen kaikki. Hän ei onneksi ollut yhtä jyrkkä poikien kasvun suhteen kuin neuvolatäti. Poikien kehitys menee ikätason mukaisesti ja kaikki on muutenkin kunnossa, painonnousua lukuunottamatta. Painoa on tullut pituuteen nähden liian vähän. Meillä on pitkiä ja hoikkia poikia. Viime aikoina on otettu isoja harppauksia kehityksen suhteen.

 LIIKKUMINEN 

Paikallaan möllöttävistä vauvoista on kasvanut isoja poikia, jotka menevät vauhdilla eteenpäin. Theo oppi ryömimään jo viikkoja sitten. Samaan aikaan Jimi oppi menemään puolikonttaavaan asentoon ja nytkytti edestakaisin. Muutama päivä sitten Jimi ampaisi liikkeelle ryömien ja samaan aikaan Theo löysi puolikonttaavan asennon. Hassua eikö? Pojat ovat selvästi tarkkailleet toisiaan ;)

Jimi rakastaa varpaita, omiaan sekä muiden. Enää en pelästy jos joku tarraa jalasta tai kapuaa lahjetta pitkin ylös, muutaman kerran sain sätkyn ennen kuin totuin siihen. Theo voisi leikkiä pelkästään tuteilla. Theo rakastaa tutteja!
   
Molemmat tarttuvat leluihin ja siirtelevät niitä, löytävät kaiken kielletyn (johdot, pistorasiat, äitin tavarat, isin kitaran..) ja uusimpana taitona on tutin laittaminen itse suuhun. Hetki menee pyöritellessä, mutta näppärästi se paikkansa löytää. Tutti on alkanut maistua kunnolla vasta viime aikoina. Theolle se on tärkeämpi kuin Jimille, mutta olohuoneen pöydän välissä ja leikkimatolla olevat tutit menevät samantien suuhun. Veljen tutti maistuu paremmalta kuin oma tutti. Tuttivarkaita nämä kaksi; tutti nimittäin napataan veljen suusta ja laitetaan omaan. Omaa tuttia ei anneta veljelle vaan sitä pidetään kädessä. Leluistakin parhaita on ne, joilla veli sattuu sillä hetkellä leikkimään. Vielä tästä ei tule rähinää, mutta sitä aikaa odotellessa...

SOSIAALISUUS 

Pojat eivät vieläkään vierasta ketään. Theo löysi kuukausi sitten uusia tavuja ja alkoi höpöttää aivan uusilla äänenpainoilla. Theolta kuulee eniten "äittä", "gägä" ja "tättä". Jimi löysi samantyylisiä sanoja pari viikkoa sitten; "täätä" ja "päpä" ja jälleen meni niin, että Jimin alkaessa höpöttää, Theo hiljeni. Nyt täällä on alettu käydä jo kunnon keskusteluja. Tehtiin ruokaa Jessen kanssa yhtenä iltana ja pojat olivat hetken keskenään olohuoneessa leikkimässä. Kuulosteltiin hetki mihin lelujen pauke jäi ja kurkattiin olkkariin: pojat olivat vastakkain lattialla, tuijottivat toisiaan, hymyilivät ja naureskelivat ja höpöttivät. Kuulosti (ja näytti) siltä, että oli hyväkin juttu menossa. Saatiin se ihana hetki ikuistettua videolle! 

SYÖMINEN 

Pojat syövät kiinteää ruokaa neljä kertaa päivässä, aamuin illoin puuroa marjasoseella + lounas + päivällinen: liha/kasvissosetta höystettynä hedelmällä. Rytmi on ollut sellainen, ettei olla saatu mahdutettua välipalaa mukaan. Pojat ovat aikaistaneet rytmiään tällä viikolla niin, että nyt välipalallekin löytyy oma paikkansa. Kaikki menee mitä tarjotaan, mutta liha ei edelleenkään kuulu Top10. Lihan saa alas jos sen kanssa antaa samaan aikaan hedelmää. Soijakorviketta menee ruoan yhteydessä 120ml. Maissinaksut on hyviä ja pojat osaavat hienosti syödä niitä. Aloitetaan sormiruokailu kunnolla sitten, kun pojat syövät kaikki ateriansa syöttötuolissa. Istumista vasta "harjoitellaan". Ennen yöunia annetaan iltamaito 120ml. Öisin ei syödä enää ollenkaan.

 
NUKKUMINEN   

8 kuukauden ikäisinä pojat ovat nukkuneet ensimmäiset kokonaiset yönsä. Yleisestikin nyt nukutaan paremmin kuin koskaan. Soijamaidon ja unikoulun ansiosta Jimi nukkuu pääsääntöisesti koko yön heräämättä kertaakaan. Theo saattaa herätä pari kertaa huhuilemaan tai piipittämään, mutta nukahtaa useimmiten itse uudelleen. Pojat menevät nukkumaan klo 20 ja heräävät klo 7-8. 

Päiväunet on hankaloituneet nyt hyvien öiden myötä. Aina toinen on rauhaton ja herättää toisen. Pojat eivät vieläkään suostu nukkumaan päikkäreitä sisällä vaan on lähdettävä joko vaunulenkille tai nukutettava parvekkeella. Theo herää puolen tunnin unien jälkeen ja on vaikea saada poju nukahtamaan uudelleen. Ollaan mietitty, että laitettaisiin pojat nukkumaan omiin vaunuihin. Siten saisivat unirauhan. Pojat nukkuvat ekat päikkärit n.11-12, max 12.30 ja toiset 15-15.30.  

Vaatekoko on 74 cm. Pampersin vaipat koossa 4. Jimi sai ensimmäisen hampaansa alas eteen toissapäivänä. Theon alahampaat näyttää olevan tuloillaan ihan pian!
Painokontrolli on ensi viikolla ja se jännittää! Loppuun vielä mitat:

JIMI 21.2.2014 (15.1.2014)

7670 g (7310g)
71,5 cm (69 cm)
45,5 cm  (44,1 cm)

THEO 21.2.2014 (15.1.2014)

7590 g (7175 g)
71 cm  (68,4 cm)
45 cm  (43,9 cm)

xxxx

Poikien huone

Huoneessa nukkuu tällä hetkellä vain Jimi. Asutaan kaksiossa ja jokin aika sitten me siirrettiin meidän sänky olohuoneeseen ja Theo ja Jimi saivat oman huoneen. Se päti siihen asti, kun aloitimme unikoulun viime viikolla. Unikoulun takia Theon sänky siirtyi olohuoneeseen ja nyt me kaikki nukutaan paremmin kuin aikoihin. Theo nukkuu olkkarissa niin pitkään, että ollaan saatu unikoululla jotain aikaan eli pojat nukahtavat itsekseen iltaisin ja öisin jos sattuvat heräämään. Toivon mukaan tämä vaihe ei kestä kauaa... Sanomattakin selvää, että poikien huone on ihan kesken vielä. Näytän kuitenkin miltä siellä nyt näyttää.

Nyt näyttää tältä ja Theon huoneeseen paluun jälkeen taas erilaiselta. Huoneen pystyy sisustamaan kunnolla vasta, kun ollaan muutettu isompaan asuntoon. Sitten saan "kampauspöytäni" ja vaaterekin meidän makuuhuoneeseen ja poikien huoneessa on vain poikien tavarat. Toivottavasti pian! xxxx

Kuulumiset

On tullut niin pitkä, yli viikon mittainen tauko edelliskerrasta, etten edes tiedä mistä aloittaa. Olen joka päivä ajatellut, että tänään kirjoitan siitä ja siitä aiheesta, mutten ole ehtinyt/jaksanut. Viikkoon on mahtunut taas vaikka mitä. Oli jälleen todella huonoja öitä viime viikon lopulla ja oma jaksaminen koetuksella. Poikien sairastama flunssa ei loppupeleissä jatkunut kauaa (kiitos vinkeistä, baby mist on loistava!), mutta sen ikävänä jälkitautina tuli korvatulehdus. Theo sai siihen antibiootit, mutta Jimin korvat ei sitä vielä vaatineet. Antibiootista tuli Theolle masuvaivoja maitohappobakteereista huolimatta ja muutama yö meni huutaessa. Onneksi oireilu ei kestänyt kauaa ja nyt on ollut jo muutama normaali päivä.

  
Aloitettiin unikoulu pari yötä sitten, kun poikien nukkumaanmenoon liittyi vain selvää kiukkuhuutoa. Jimi nukkuu tällä hetkellä yksin lastenhuoneessa ja Theo meidän kanssa olohuoneessa. Tämä järjestely oli pakko tehdä, koska pojat reagoivat niin herkästi toisen itkuun. Lasketaan pojat iltamaidon jälkeen sänkyyn, sanotaan hyvää yötä, peitellään ja laitetaan "unilaulu" soimaan ja poistutaan. Jimi jää yleensä itkemään, Theo aloittaa painin pupun kanssa. Mennään tietyn ajan kuluttua tekemään sama uudelleen jos meno on rauhatonta ja jos itku on hysteeristä, otetaan syliin rauhoittumaan hetkeksi. Tämä on toiminut tosi hyvin! Ekana iltana nukahtamiseen tällä menetelmällä meni tunti, toisena iltana 45 minuuttia, kolmantena 30 minuuttia ja eilen nukahdettiin samantien. Öisin ollaan herätty kerran syömään, mutta muuten nukuttu. Rytmi on aikaistunut itsestään. Nukkumaan mennään klo 20 ja herätään klo 7-9 välillä. Meille tulee "unikouluttaja" perhetyöstä käymään ensi viikolla ja kertoo uniasioista hieman enemmän.

Unikoulun aloittamisen yhteydessä kuuluisi neuvolan mukaan jättää yösyötöt pois, mutta me ollaan annettu maitoa edelleen kerran yössä. On ollut ristiriitaista, kun meille on suositeltu unikoulua ja neuvottu jättämään yösyöttö pois, mutta kuitenkin neuvolassa ollaan huolissaan saako pojat riittävästi ruokaa päivän aikana eli ei olla varmoja voiko pojat vielä olla koko yön syömättä. Viime yönä taisi tulla vastaus tähän, nimittäin ei syöty kertaakaan! Theo tyytyi tuttiin ja nukuttiin aamuun asti.  

Ihan loistavaa, kun ei tarvitse kantaa ja hytkyttää poikia enää iltaisin ja öisin. Toki siihen täytyy luultavasti palata ainakin osittain jos refluksioireet tai masuvaivat palaavat, mutta jos pojat voivat hyvin niin me pysytään tiukasti tässä nukkumaanmenorutiinissa. Tätä nykyä vietetään "laatuaikaa" Jessen kanssa keittiössä iltaisin, kun pojat ovat vallanneet muut huoneet, heh. Yleensä painun heti poikien perään nukkumaan, väsyttää jo pikkukakkosen aikaan...

Pari viikkoa meni flunssan ja korvatulehduksen takia aika pitkälti kotioloissa ja ensimmäistä kertaa koko äitiysloman aikana tuntui siltä, että on päästävä johonkin, pois neljän seinän sisältä. Asunto on käynyt todella ahtaaksi etenkin uuden nukkumisjärjestelyn vuoksi eikä huvita olla kotona. Tämä viikko lähti käyntiin mukavasti, kun yöt nukuttiin hyvin ja kävin tiistaina poikien kanssa Helsingissä moikkaamassa erästä ihanaa tuplamammaa ja suloisia kaksosia. Jännitti vähän miten bussimatkat menee ja miten pojat malttavat olla vaunuissa. Jimi ei tykkää ollenkaan olla vaunuissa hereillä ollessaan, mutta reissu meni kaikenkaikkiaan hyvin! En voi olla hehkuttamatta vertaistuen voimaa. Se, kun toinen ymmärtää täysin mistä puhut ja on muutenkin ihan samanhenkinen ihminen, ihan mahtavaa! Jimi ja Theo nukahtivat heti, kun lähdettiin kotiin. Oli niin paljon uutta ja jännittävää nähtävää ja kivoja leluja, seurasta puhumattakaan.

    
Helsingin reissun myötä sain uutta innostusta ja uskallusta lähteä poikien kanssa liikkeelle enemmän. Olen viihtynyt kotona todella hyvin, olen muutenkin kotoilija-tyyppiä, mutta tekee hyvää välillä käydä ja nähdä ihmisiä. Koko perheen voimin käydään usein vaunuilemassa ja kylässä, mutta yksin lähteminen on ihan eri asia. On haastavaa liikkua yksin kahden vauvan kanssa, kun en riitä kuin yhdelle kerrallaan. Seuraavaksi haasteeksi taidan ottaa johonkin kerhoon tai avoimeen päiväkotiin menemisen. Olen miettinyt sitä jo pitkään, voisi olla kiva arjen piristäjä. xxxx

Käyttekö te kerhossa tms.?