Olette varmaan huomanneet, että tässä blogissa ei ole suoria mielipidepostauksia. Minulla on mielipiteitä, mutta ei mielenkiintoa kirjoittaa pelkkää mielipidepostausta (olisiko sellainen kiva?). Hassua, koska kuitenkin tykkään lukea muiden kirjoittamia mielipidejuttuja.
Olen tyyppi, joka inhoaa mielipideasioista väittelyä ja todella tyrmäävää tyyliä mielipiteistä keskustellessa. En "tuputa" omia mielipiteitäni, mutta toki kerron oman mielipiteeni sitä kysyttäessä.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Asioista ollaan montaa mieltä ja se on hyvä. Olisi aika tylsää jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta. On monta tapaa ilmaista oma mielipiteensä. Voi sanoa suoraan tai kaunistellen. Voi tyrmätä tai mukailla. Minä olen sellainen, joka kuuntelee muiden mielipiteet, mutta ei lähde väittelemään niistä. Esim. joku ei pidä lastenvaatteissa sinisestä väristä, mutta minä pidän. Näin se sitten on, hän ei luultavasti käytä lapsellaan sinisiä vaatteita, mutta minä käytän. That's it. Miksi siitä pitäisi tehdä sen suurempaa numeroa? Nämä ovat makuasioita. Joku tykkää ja joku ei. Inhoan tällaista tyyliä kertoa mielipide: "hyi minkä värisiä vaatteita käytät lapsellas, näyttää ihan hirveältä, miten kehtaat?!?!!"
Ei sillä, että kukaan olisi sanonut minulle näin, mutta tämän tyylisiä kommentteja olen lukenut muutamasta paikasta. Sitä voi vähän miettiä miten oman mielipiteen ilmaisee. Ilkeän tai pahansävyisen kommentin taakse ei mielestäni voi piiloutua verukkeella, että "jokaisella on oikeus mielipiteeseen". Mielipiteen voi sanoa loukkaamatta tahallaan. Se on sitten eri asia miten eriävä mielipide otetaan vastaan.
En "tuputa" mielipiteitäni, mutta se ei tarkoita, että olisin tekopyhä tai yrittäisin miellyttää kaikkia. En vain ole sen tyylinen, että toisin niitä sen suuremmin esiin. Mielipiteet kertovat paljon millainen ihminen on; mistä hän pitää ja mistä ei, millaiset elämänarvot hänellä on jne. Kaikilla on oma tapansa ilmaista mielipiteitä. Minulla se on "vaivihkaa" tavallisen juttelun yhteydessä. Millainen sinun tapasi on? xxxx
Mitä mieltä olette mielipidepohdinnastani? heh...
tiistai 25. helmikuuta 2014
tiistai 18. helmikuuta 2014
Fysioterapia ja soijakorvike
Viime perjantaina oli poikien toinen käynti fysioterapiassa. Lähetteen sinne laittoi lastenlääkäri, koska Jimi oli tarkastuksessa niin flegmaattinen eikä saatu tutkittua kaikkea. Fyssari oli todella mukava ja vaikka aika oli heti aamusta olivat pojat iloisia ja virkeitä.
Mentiin jumppasaliin, jossa pojat olivat vaippasillaan patjalla. Fyssari keskittyi tietysti yhteen kerrallaan ja toinen sai leikkiä äitin ja isin kanssa sillä aikaa. Jimi oli tällä kertaa todella veikeänä ja näytti kaikki taitonsa. Theo mietti hetken aikaa ennen kuin hymyili uusille kasvoille, mutta lämpeni pikkuhiljaa. Poikia nostettiin, kannettiin, pyöriteltiin, kokeiltiin istumista, seisomista ja kääntymistä. Kaikki näytti oikein hyvältä molemmilla. Saatiin lupa alkaa istuttaa pieniä hetkiä kerrallaan syöttötuolissa. Kehitys on ikätason mukaista.
Theo on alkanut ryömiä ja Jimi etenee tällä hetkellä mittarimatona - suurimmaksi osaksi taaksepäin. Fyssarin mielestä näyttää siltä, että Jimi alkaa kontata pian. Jimi hengaa nykyään eniten polviensa päällä peppu pystyssä ja nytkyttää edestakaisin. Pojat ovat mielestäni ottaneet nyt viime aikoina isoja kehitysharppauksia. Johdot kiinnostaa ja erityisesti Theo menee silmät kiiluen kohti niitä.
Viime torstaina päätettiin ennätyshuonon yön jälkeen vaihtaa Nan2 soijakorvikkeeseen.
Käytiin pari kuukautta sitten yksityisellä, kun kunnalliselta ei saatu apua. Lasten allergioihin erikoistunut lastenlääkäri ehdotti silloin soijakorviketta. Jatkettiin kuitenkin Nanilla, kun aina välillä tuli hyvä yö ja kummasteltiin kovasti voiko maitoallergia ilmetä tosiaan vaan öisin, kun päivisin pojat eivät itke ollenkaan. Ensimmäinen yö uudella korvikkeella jännitti kovasti, mutta se meni todella hyvin. Molemmat nukahtivat itse, yksi yösyöttö, kerran silitin Theoa ja herättiin vasta 10.
Seuraava yö meni kuitenkin taas todella huonosti, mutta silloin pojat tosiaan sairastuivat flunssaan. Flunssa on vetänyt olon kurjaksi ja Theo on ollut raasu etenkin öisin. Silti me ollaan nukuttu nyt monta yötä paremmin kuin koskaan! Molemmat nukahtavat pääsääntöisesti itse (ainakin Jimi, joka ei ole yhtä kipeä kuin veli), eivät heräile jatkuvasti ja syödään 1-2 kertaa yössä. Ei kipristelyä, vääntelyä eikä masusta kuulu sellaista kamalaa vellomista. Tähän asti kaikki on mennyt todella hyvin. Odotan innolla flunssasta paranemista. Sitten näkee vielä paremmin eron.
Soijakorvike on aika kallista, etenkin kun sitä menee kahdelle. Meillä kuluu yksi purkki parissa päivässä... Siihen saa kelakorvauksen jos maitoallergia todetaan. Millainenkohan prosessi se on?
Maitoallergia ja soijakorvike herätti aikamoisen keskustelun fyssarikäynnin yhteydessä. Kysyin neuvoja vauvapolin hoitajilta poikien öihin. Kerroin aloittaneeni soijakorvikkeen yksityisen lääkärin kehotuksesta ja miten ekat yöt olivat menneet. Hoitaja naureskeli, että maitoallergia ja refluksi on nyt trendi. Voitte vaan kuvitella miltä kahden refluksivauvan vanhemmat näytti siinä tilanteessa..!
Ei kuulemma ole maitoallergiaa vaan meidän pojat sattuu olemaan yöhuutajia. Sille ei oikein voi mitään. (?!!) Sanoin, että me kokeillaan soijakorviketta, koska kaikki muu on kokeiltu eikä enää jakseta. Vasta, kun kerroin, että viime kuukausina ollaan nukuttu yhteensä varmaan se sama määrä mitä kuuluisi nukkua per yö, hän alkoi ymmärtää. Ei saatu neuvoja ja fyssarikäynnistä jäänyt hyvä mieli katosi samantien.
Olen onnellinen, kun Theo ja Jimi voivat paremmin. Se on tärkeintä. xxxx
Onko teillä kokemusta maitoallergiasta tai soijakorvikkeesta?
Mentiin jumppasaliin, jossa pojat olivat vaippasillaan patjalla. Fyssari keskittyi tietysti yhteen kerrallaan ja toinen sai leikkiä äitin ja isin kanssa sillä aikaa. Jimi oli tällä kertaa todella veikeänä ja näytti kaikki taitonsa. Theo mietti hetken aikaa ennen kuin hymyili uusille kasvoille, mutta lämpeni pikkuhiljaa. Poikia nostettiin, kannettiin, pyöriteltiin, kokeiltiin istumista, seisomista ja kääntymistä. Kaikki näytti oikein hyvältä molemmilla. Saatiin lupa alkaa istuttaa pieniä hetkiä kerrallaan syöttötuolissa. Kehitys on ikätason mukaista.
Theo on alkanut ryömiä ja Jimi etenee tällä hetkellä mittarimatona - suurimmaksi osaksi taaksepäin. Fyssarin mielestä näyttää siltä, että Jimi alkaa kontata pian. Jimi hengaa nykyään eniten polviensa päällä peppu pystyssä ja nytkyttää edestakaisin. Pojat ovat mielestäni ottaneet nyt viime aikoina isoja kehitysharppauksia. Johdot kiinnostaa ja erityisesti Theo menee silmät kiiluen kohti niitä.
Viime torstaina päätettiin ennätyshuonon yön jälkeen vaihtaa Nan2 soijakorvikkeeseen.
Käytiin pari kuukautta sitten yksityisellä, kun kunnalliselta ei saatu apua. Lasten allergioihin erikoistunut lastenlääkäri ehdotti silloin soijakorviketta. Jatkettiin kuitenkin Nanilla, kun aina välillä tuli hyvä yö ja kummasteltiin kovasti voiko maitoallergia ilmetä tosiaan vaan öisin, kun päivisin pojat eivät itke ollenkaan. Ensimmäinen yö uudella korvikkeella jännitti kovasti, mutta se meni todella hyvin. Molemmat nukahtivat itse, yksi yösyöttö, kerran silitin Theoa ja herättiin vasta 10.
Seuraava yö meni kuitenkin taas todella huonosti, mutta silloin pojat tosiaan sairastuivat flunssaan. Flunssa on vetänyt olon kurjaksi ja Theo on ollut raasu etenkin öisin. Silti me ollaan nukuttu nyt monta yötä paremmin kuin koskaan! Molemmat nukahtavat pääsääntöisesti itse (ainakin Jimi, joka ei ole yhtä kipeä kuin veli), eivät heräile jatkuvasti ja syödään 1-2 kertaa yössä. Ei kipristelyä, vääntelyä eikä masusta kuulu sellaista kamalaa vellomista. Tähän asti kaikki on mennyt todella hyvin. Odotan innolla flunssasta paranemista. Sitten näkee vielä paremmin eron.
Soijakorvike on aika kallista, etenkin kun sitä menee kahdelle. Meillä kuluu yksi purkki parissa päivässä... Siihen saa kelakorvauksen jos maitoallergia todetaan. Millainenkohan prosessi se on?
Maitoallergia ja soijakorvike herätti aikamoisen keskustelun fyssarikäynnin yhteydessä. Kysyin neuvoja vauvapolin hoitajilta poikien öihin. Kerroin aloittaneeni soijakorvikkeen yksityisen lääkärin kehotuksesta ja miten ekat yöt olivat menneet. Hoitaja naureskeli, että maitoallergia ja refluksi on nyt trendi. Voitte vaan kuvitella miltä kahden refluksivauvan vanhemmat näytti siinä tilanteessa..!
Ei kuulemma ole maitoallergiaa vaan meidän pojat sattuu olemaan yöhuutajia. Sille ei oikein voi mitään. (?!!) Sanoin, että me kokeillaan soijakorviketta, koska kaikki muu on kokeiltu eikä enää jakseta. Vasta, kun kerroin, että viime kuukausina ollaan nukuttu yhteensä varmaan se sama määrä mitä kuuluisi nukkua per yö, hän alkoi ymmärtää. Ei saatu neuvoja ja fyssarikäynnistä jäänyt hyvä mieli katosi samantien.
Olen onnellinen, kun Theo ja Jimi voivat paremmin. Se on tärkeintä. xxxx
Onko teillä kokemusta maitoallergiasta tai soijakorvikkeesta?
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Kuulumisia koko viikon ajalta
Meillä on ollut todella hektinen ja ajoittain todella vaikea viikko. Viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista. Viimeksi päivittelin tiistaina, kun kerroin kirpparikäynnistä. Huomenna haen rahat ja jäljelle jääneet vaatteet (toivottavasti niitä ei ole;)) pois. Olen ihan sekaisin päivistä, koska moneen yöhön en nukkunut ollenkaan, ennen viime yötä.
Flunssa löysi tiensä tännekin. Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Onneksi vain pientä päänsärkyä, tukkoisuutta ja yskää. Olen siis jaksanut aika hyvin olla poikien kanssa normaaliin tapaan. Nukkumattomuus sen sijaan iski aika kovasti nyt päälle. Yöt on menneet niin, että kun vihdoin molemmat pojat nukkuvat sängyissään, edes sen 15 minuuttia, en itse pääse uneen, koska olen yliväsynyt ja mietin vain milloin täytyy taas nousta. Olo on ollut levoton ja ahdistunut.
Äiti tuli yhtenä iltana kylään, toi kukkia, herkkuja ja lääkettä ja leikki poikien kanssa, että me saatiin Jessen kanssa ottaa vähän iisimmin. Äiti oli siihen asti, että pojat menivät nukkumaan. Yllätys oli suuri, kun sekä Jimi että Theo nukahti ilman hyssyttelyä eikä heräilyjä tullut heti puolen tunnin kuluttua, kuten yleensä. Olikohan se mummin taikaa, korvikkeen vaihdosta johtuvaa vai sattumaa... Sinä yönä pojat nukkuivat hyvin, heräsivät vain kerran syömään. Optimisti sai taas kuonoonsa, sillä seuraava yö olikin aivan kaamea. Molemmat huusivat koko yön. Syy selvisi, nimittäin nyt molemmat ovat olleet flunssassa pari päivää, nyyh. Theo on todella tukkoinen ja yskii, lämpöä on hieman. Jimillä on vähän nuhaa, mutta ei ainakaan vielä yhtä paha flunssa kuin veljellään. Ihan kamalan kuuloista Theon rohina. Panadol ja suolaliuostipat auttavat hyvin ja molemmat jaksavat onneksi leikkiä ja olla päivisin ilman sen suurempia itkuja. Öisin tukkoisuus tietysti pahenee.
Eilen mentiin kylään vanhemmilleni ja Jimi jäi sinne yöksi. Oli vaikea jättää raasu sinne, mutta tiesin, että siellä menee yhtä hyvin kuin täälläkin ja yleensä pojat nukkuvat paremmin kylässä. Siellä oli mennyt kaikki tietysti hienosti ja mikä parasta: niin meilläkin kotona Theon kanssa. Theo nukahti heti klo 21.30 ja nukkui kuuteen asti aamulla!!! Sitten syötiin ja herra jatkoi unia puoli kymmeneen asti! Jessellä oli "vahtivuoro", joten sain nukkua ihan vapaasti. Heräsin kuitenkin viiden aikaan ja ihmettelin miksei Theo ollut herännyt. Huoneesta kuului pientä kuorsausta, joten jatkoin tyytyväisenä unia.
Tänään on ollut tosi hyvä päivä! Olo on jotenkin kevyt ja mieli pirteä. Pojat ovat nukkuneet päiväuniakin nyt jo 2 tuntia putkeen. Kohta meille tulee muutama kaveri kylään, mustikkapiirakka on uunissa ja fiilis kertakaikkisen hyvä! :)
Asiaa on tullut nyt niin paljon, että jätän seuraavaan postaukseen loput. Luvassa juttua mm. poikien fyssarikäynnistä ja korvikkeen vaihdosta.
Osaatteko sanoa miten kauan vauvoilla yleensä kestää ihan perusflunssa?
Ihanaa sunnuntain jatkoa! xxxx
Flunssa löysi tiensä tännekin. Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Onneksi vain pientä päänsärkyä, tukkoisuutta ja yskää. Olen siis jaksanut aika hyvin olla poikien kanssa normaaliin tapaan. Nukkumattomuus sen sijaan iski aika kovasti nyt päälle. Yöt on menneet niin, että kun vihdoin molemmat pojat nukkuvat sängyissään, edes sen 15 minuuttia, en itse pääse uneen, koska olen yliväsynyt ja mietin vain milloin täytyy taas nousta. Olo on ollut levoton ja ahdistunut.
Äiti tuli yhtenä iltana kylään, toi kukkia, herkkuja ja lääkettä ja leikki poikien kanssa, että me saatiin Jessen kanssa ottaa vähän iisimmin. Äiti oli siihen asti, että pojat menivät nukkumaan. Yllätys oli suuri, kun sekä Jimi että Theo nukahti ilman hyssyttelyä eikä heräilyjä tullut heti puolen tunnin kuluttua, kuten yleensä. Olikohan se mummin taikaa, korvikkeen vaihdosta johtuvaa vai sattumaa... Sinä yönä pojat nukkuivat hyvin, heräsivät vain kerran syömään. Optimisti sai taas kuonoonsa, sillä seuraava yö olikin aivan kaamea. Molemmat huusivat koko yön. Syy selvisi, nimittäin nyt molemmat ovat olleet flunssassa pari päivää, nyyh. Theo on todella tukkoinen ja yskii, lämpöä on hieman. Jimillä on vähän nuhaa, mutta ei ainakaan vielä yhtä paha flunssa kuin veljellään. Ihan kamalan kuuloista Theon rohina. Panadol ja suolaliuostipat auttavat hyvin ja molemmat jaksavat onneksi leikkiä ja olla päivisin ilman sen suurempia itkuja. Öisin tukkoisuus tietysti pahenee.
Eilen mentiin kylään vanhemmilleni ja Jimi jäi sinne yöksi. Oli vaikea jättää raasu sinne, mutta tiesin, että siellä menee yhtä hyvin kuin täälläkin ja yleensä pojat nukkuvat paremmin kylässä. Siellä oli mennyt kaikki tietysti hienosti ja mikä parasta: niin meilläkin kotona Theon kanssa. Theo nukahti heti klo 21.30 ja nukkui kuuteen asti aamulla!!! Sitten syötiin ja herra jatkoi unia puoli kymmeneen asti! Jessellä oli "vahtivuoro", joten sain nukkua ihan vapaasti. Heräsin kuitenkin viiden aikaan ja ihmettelin miksei Theo ollut herännyt. Huoneesta kuului pientä kuorsausta, joten jatkoin tyytyväisenä unia.
Tänään on ollut tosi hyvä päivä! Olo on jotenkin kevyt ja mieli pirteä. Pojat ovat nukkuneet päiväuniakin nyt jo 2 tuntia putkeen. Kohta meille tulee muutama kaveri kylään, mustikkapiirakka on uunissa ja fiilis kertakaikkisen hyvä! :)
Asiaa on tullut nyt niin paljon, että jätän seuraavaan postaukseen loput. Luvassa juttua mm. poikien fyssarikäynnistä ja korvikkeen vaihdosta.
Osaatteko sanoa miten kauan vauvoilla yleensä kestää ihan perusflunssa?
Ihanaa sunnuntain jatkoa! xxxx
tiistai 11. helmikuuta 2014
Kirpparille myyntiin
Rakastan kirpputoreja! Mikä mahtava tunne, kun tekee hyviä löytöjä. Käyn enimmäkseen lastenvaatekirppareilla ja vakkarini on Espoossa sijaitseva Nella&Nuttu.
Päätin ottaa itseäni vihdoin niskasta kiinni ja varasin myyntipaikan sinne. Koko viikonlopun hinnoittelin vaatteita ja eilen vein kolme isoa kassillista vaatetta myyntiin. Hinnoittelu tuotti päänvaivaa. En tiennyt paljonko kannattaa pyytää, koska ensisijaisesti haluan vain päästä pienistä vaatteista eroon, bonuksena tietty niistä saatava raha! Viikko maksoi 35€, joten ainakin sen verran olisi kiva saada takaisin.
Mielestäni Nella&Nutussa on yleisesti aika korkeat hinnat. Saattaa myös olla, että minä olen pihi enkä pysty maksamaan kirppisvaatteesta kuin max 5€ ;) Tässäkin on toki poikkeuksia! Eilen kiersin paikan läpi, kun olin saanut vaatteet laitettua esille. Bongasin aika monta samaa vaatetta kuin mitä itse laitoin myyntiin. Joku myy puolta kalliimmalla. Niinhän se menee, että tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Silti jaksan välillä ihmetellä aivan pimeitä kirppishintoja...
Ärsyttää, kun esim. Me&I ja Polarn O. Pyret -merkkisistä vaatteista pyydetään paljon, vaikka vaatteet olisivat kulahtaneita ja tahraisia. Tiedän, että ko.merkit maksavat uutena enemmän kuin esim. Lindexin ja H&M:n vaatteet ja ovat kokemukseni mukaan yleensä myös kestävämpiä. Silti, jos vaate on todella kulahtanut ja siinä on tahroja niin sillä ei ole enää siinä vaiheessa väliä onko se Lindexin vai Popin. Mitä mieltä te olette?
Eilen huokailin, kun bongasin Popin vaatteita 6-15€, jotka oli huonommassa kunnossa kuin euron maksavat uudenveroiset Newbien housut. En ikinä maksaisi huonokuntoisesta vaatteesta noin paljon. Eri asia jos kyse olisi hyväkuntoisesta ja todella kivasta vaatteesta, silloin voisin harkita joustavani siitä 5 euron rajastani ;)
Toinen ärsytys on, kun esim. Lindexin nuhruisista collegehousuista pyydetään 4€. Ostan suurimman osan poikien vaatteista joko kirpparilta tai alennusmyynneistä, yleensä Lindexistä. Alen kanssa ostan Lindexistä samalla hinnalla uudet collegehousut...
Vein myyntiin poikien pienet vaatteet. Koot 44-50 cm veimme Jorvin sairaalaan sille osastolle, jossa poikia hoidettiin. Siellä oli pulaa pienten vauvojen vaatteista. Kirpputorille vein 56-68 cm vaatteita; housuja, bodyja, pari ulkopukua, sukkia, paitoja ja melkein kaikki äitiyspakkauksen vaatteet. Hinnat ovat pääsääntöisesti 0,20€-2€, ulkopuvut vähän enemmän. Jos vaatteet eivät mene kaupaksi niin syynä ei luulisi olevan ainakaan hinta. Alku oli lupaava; myyntipaikalle tuli tungos jo ennen kuin olin ehtinyt laittaa kaikkia esille. Toivottavasti saan mahdollisimman paljon myytyä! xxxx
Käyttekö te kirpparilla? Onko teillä ns.kipurajaa kirpparihinnoissa?
Päätin ottaa itseäni vihdoin niskasta kiinni ja varasin myyntipaikan sinne. Koko viikonlopun hinnoittelin vaatteita ja eilen vein kolme isoa kassillista vaatetta myyntiin. Hinnoittelu tuotti päänvaivaa. En tiennyt paljonko kannattaa pyytää, koska ensisijaisesti haluan vain päästä pienistä vaatteista eroon, bonuksena tietty niistä saatava raha! Viikko maksoi 35€, joten ainakin sen verran olisi kiva saada takaisin.
Mielestäni Nella&Nutussa on yleisesti aika korkeat hinnat. Saattaa myös olla, että minä olen pihi enkä pysty maksamaan kirppisvaatteesta kuin max 5€ ;) Tässäkin on toki poikkeuksia! Eilen kiersin paikan läpi, kun olin saanut vaatteet laitettua esille. Bongasin aika monta samaa vaatetta kuin mitä itse laitoin myyntiin. Joku myy puolta kalliimmalla. Niinhän se menee, että tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Silti jaksan välillä ihmetellä aivan pimeitä kirppishintoja...
Ärsyttää, kun esim. Me&I ja Polarn O. Pyret -merkkisistä vaatteista pyydetään paljon, vaikka vaatteet olisivat kulahtaneita ja tahraisia. Tiedän, että ko.merkit maksavat uutena enemmän kuin esim. Lindexin ja H&M:n vaatteet ja ovat kokemukseni mukaan yleensä myös kestävämpiä. Silti, jos vaate on todella kulahtanut ja siinä on tahroja niin sillä ei ole enää siinä vaiheessa väliä onko se Lindexin vai Popin. Mitä mieltä te olette?
Eilen huokailin, kun bongasin Popin vaatteita 6-15€, jotka oli huonommassa kunnossa kuin euron maksavat uudenveroiset Newbien housut. En ikinä maksaisi huonokuntoisesta vaatteesta noin paljon. Eri asia jos kyse olisi hyväkuntoisesta ja todella kivasta vaatteesta, silloin voisin harkita joustavani siitä 5 euron rajastani ;)
Toinen ärsytys on, kun esim. Lindexin nuhruisista collegehousuista pyydetään 4€. Ostan suurimman osan poikien vaatteista joko kirpparilta tai alennusmyynneistä, yleensä Lindexistä. Alen kanssa ostan Lindexistä samalla hinnalla uudet collegehousut...
Vein myyntiin poikien pienet vaatteet. Koot 44-50 cm veimme Jorvin sairaalaan sille osastolle, jossa poikia hoidettiin. Siellä oli pulaa pienten vauvojen vaatteista. Kirpputorille vein 56-68 cm vaatteita; housuja, bodyja, pari ulkopukua, sukkia, paitoja ja melkein kaikki äitiyspakkauksen vaatteet. Hinnat ovat pääsääntöisesti 0,20€-2€, ulkopuvut vähän enemmän. Jos vaatteet eivät mene kaupaksi niin syynä ei luulisi olevan ainakaan hinta. Alku oli lupaava; myyntipaikalle tuli tungos jo ennen kuin olin ehtinyt laittaa kaikkia esille. Toivottavasti saan mahdollisimman paljon myytyä! xxxx
Käyttekö te kirpparilla? Onko teillä ns.kipurajaa kirpparihinnoissa?
torstai 6. helmikuuta 2014
Meidän yö
"Hyvää yötä kulta, äiti rakastaa sua, natinati".
"Natinati kulta, äiti rakastaa sua".
...lasketaan pojat sänkyihinsä. Peitellään ja pussataan. Sinne jäävät molemmat nukkumaan. Heräävät vasta klo 4 syömään ja nukkuvat sen jälkeen aamuun asti. Herään pirteänä ja valmiina uuteen päivään.
EI. Näin se menee vain unelmissani. Oikeasti meillä on tällainen yö:
20.00 hämärää ja hiljaista, iltapesulle/kylpyyn ja yöpuvut päälle.
20.30 sylitellään ja valmistaudutaan yöhön. Jimi haluaa keinuun tässä vaiheessa unirätin ja tutin kanssa.
21.00 väsyneitä vauvoja - makuuhuoneeseen ja iltamaito 140ml. Molemmat nukahtavat.
21.10 sänkyyn. Tuhinaa...
21.40 Theo herää itkemään. Tiedetään, että sieltä on tulossa röyhtäisy ja se vaivaa. Jesse hakee Theon syliin, minä makaan sängyssä rättiväsyneenä ja odotan kauhulla tulevaa yötä...
21.45 Theo sänkyyn, jää pyörimään. Huonolta näyttää. Jimi herää itkemään. Jesse nostaa Jimin syliin röyhtäisemään.
22.00 Theo pyörii sängyssä ja alkaa itkemään. Ei auta tassuttelu, se lisää huutoa. Jimi nukahtaa sänkyyn. Otan Theon syliin, kun tuttikaan ei kelpaa.
22.15 lasken Theon sänkyyn, huuto alkaa samantien. Huokaisen ja jatkan heijaamista. Theo kiemurtelee, ähisee ja itkeskelee.
22.30 lasken Theon sänkyyn, huuto alkaa. Huokaisen ja Jesse jatkaa heijaamista.
22.40 Jesse laskee Theon sänkyyn ja uni jatkuu. Makaan sängyllä ja toivon parasta. En osaa nukahtaa ennen kuin kuulen, että molemmat pojat ovat rauhassa.
22.50 Jimi herää itkemään. Jesse hakee Jimin ja kävelee.
23.00 Jimi sänkyyn ja uni jatkuu.
23.30 Theo alkaa itkeä juuri, kun olen nukahtamaisillani. Nyt savu alkaa jo nousta korvista. Olen ihan poikki ja olo on toivoton. Tätäkö taas koko yö?! Kävelen Theon kanssa, joka on silmät suurina aivan pirteänä. Ajattelen niitä onnekkaita, joilla vauva(t) nukkuvat ilman ongelmia. Mietin mitä me ollaan tehty väärin...
00.15 olen laskenut Theon sänkyyn 4 kertaa ja joka kerralla on alkanut karmea huuto. Sylissä ollessa kiemurtelee ja itkeskelee, selkeästi sattuu johonkin. Masussa mourii ja tulee pieruja. Mietin miksi masuvaivat on jatkuneet koko 8 kk:n ajan. Olen neuvoton ja vihaan itseäni, kun ajattelen niin kamalia asioita maailman rakkaimmista palleroista. Mutta kun väsyttää.
00.20 Theo kuikuilee edelleen, en enää jaksa kantaa, joten Jesse ottaa pojan. Menen sänkyyn, mutten saa unta, kun kuuntelen kerta kerralta Theon laskemista sänkyyn ja siitä alkavaa huutoa. Jesse huokailee joka kerralla kovempaa. Vihaan tätä. Vihaan tätä tilannetta.
Haen Theon meidän väliin, koska kumpikaan ei enää jaksa. Theoa ei voi jättää sänkyynsä, koska heti alkaa kitinä ja lopulta huuto eikä kestetä jos Jimikin herää. Miten unikoulu voi koskaan onnistua kahden kanssa??? Miten tästä selvitään?
1.00 Jesse menee lämmittämään maidot. Annetaan Theolle kipulääkettä. Syötän Theon ja Jesse syöttää Jimin.
1.10 molemmat sänkyyn. NUKAHTAVAT!
1.15 Jesse nukahtaa samantien. En saa unta, koska syytän itseäni, olen vihainen ja surullinen. Tuijotan seinällä olevia kuvia ystävistä ja ihanista hetkistä, ajasta ennen poikia... En kuitenkaan ajattele sen enempää, ihanat muruset nukkuvat nyt. Epätoivoisena on pakko kuitenkin vielä googlettaa sairaalan unikoulusta, se viimeinen vaihtoehto..? Me ei oikeasti enää jakseta, ei pystytä. Väsymys on jo sitä luokkaa, että se ihan oikeasti sattuu! Olen niin väsynyt ja uupunut, etten saa unta edes päivisin. En osaa rauhoittua. En halua edes ajatella millaista Jessellä on töissä.
Me ollaan nyt monta kuukautta odotettu tämän "vaiheen" ohitusta. Loppua ei näy. Ollaan kokeiltu ties mitä eri vaihtoehtoja. Lääkärissä sanotaan, että vauvoilla on vatsavaivoja ja unen kanssa hankalaa. Kehotetaan syöttämään luumua. Me ollaan kokeiltu kaikkea ja mikään ei auta!!! Mistään ei saada apua. Täytyy varmaan mennä 8kk-neuvolaan tukka takussa, silmät turvonneina, ilman meikkiä ja itkeä lohduttomasti, että tilanne otetaan todesta. Jos olisi vain yksi vauva niin saatais Jessen kanssa nukkua edes välillä kunnolla, mutta kahden kanssa se ei onnistu.
1.30 käyn silittämässä nyyhkyttävää Theoa. Onneksi se riittää ja kulta jatkaa unia.
02.00 katson kelloa ja nukahdan.
06.00 Jessellä soi herätyskello ja havahdun tökkimään töihinlähtijää.
06.30 Jesse lähtee ja pussaa heipat. Toivotan hyvää työpäivää, kerron miten rakastan ja kiitän yöstä.
07.10 Theo itkee, juoksen lämmittämään maidot. Molemmat itkevät, en pysty syöttämään yksitellen. Ensimmäistä kertaa syötän pojat samaan aikaan sängyissään. Pidän pulloja molempien suussa, koska heillä tulee edelleen katkoja syömisessä ja välillä hörppivät liikaa, jonka takia syömistä tulee vähän tasata.
07.20 molemmat ovat syöneet, kääntävät kylkeä ja jatkavat nukkumista!
Mietin menenkö vielä nukkumaan. No kyllä! Nukahdan samantien.
08.41 herään. Väsyneenä. Taistelen tieni kahvinkeittimen luo ja keitän kahvia. Teen aamiaista ja syön samalla, kun katson eilisen Emmerdalen. Ulkona on valoisaa ja olen onnellinen. Selvittiin taas yhdestä kamalasta yöstä ja edessä on ihana päivä. Tulevaa yötä en edes ajattele, en halua vaipua epätoivoon. Päivisin tunnen olevani ihana, pärjäävä äiti. Öisin tunnen itseni kamalaksi, yöt on hirveitä. Yöt on yhtä helvettiä suoraan sanottuna.
09.50 ihanat pienet pojat juttelevat ja kutsuvat äitiä. Menen huoneeseen, sytytän valot ja toivotan hyvää huomenta. Saan kaksi leveää, suloista hymyä. Mikä onnentunne!
Tämä oli meidän viime yö. Viime yö meni paremmin kuin yöt yleensä. Yleensä Jimi itkee samalla tavalla eikä rauhoitu millään. Yleensä ainakin toinen pojista jatkaa samanlaista syliin-sänkyyn-syliin -touhua koko yön 30 min välein. Viime yönä saatiin nukkua sentään 4 tuntia.
Tarvitaan kipeästi Supernannya, joka kertoo missä mättää. Miten me selvitään tästä? Pääni on täynnä kysymyksiä. Miksi päivisin niin hyvinvoivat ja ihanat pojat itkevät öisin niin paljon?
Kohtalotovereita?
xxxx
"Natinati kulta, äiti rakastaa sua".
...lasketaan pojat sänkyihinsä. Peitellään ja pussataan. Sinne jäävät molemmat nukkumaan. Heräävät vasta klo 4 syömään ja nukkuvat sen jälkeen aamuun asti. Herään pirteänä ja valmiina uuteen päivään.
EI. Näin se menee vain unelmissani. Oikeasti meillä on tällainen yö:
20.00 hämärää ja hiljaista, iltapesulle/kylpyyn ja yöpuvut päälle.
20.30 sylitellään ja valmistaudutaan yöhön. Jimi haluaa keinuun tässä vaiheessa unirätin ja tutin kanssa.
21.00 väsyneitä vauvoja - makuuhuoneeseen ja iltamaito 140ml. Molemmat nukahtavat.
21.10 sänkyyn. Tuhinaa...
21.40 Theo herää itkemään. Tiedetään, että sieltä on tulossa röyhtäisy ja se vaivaa. Jesse hakee Theon syliin, minä makaan sängyssä rättiväsyneenä ja odotan kauhulla tulevaa yötä...
21.45 Theo sänkyyn, jää pyörimään. Huonolta näyttää. Jimi herää itkemään. Jesse nostaa Jimin syliin röyhtäisemään.
22.00 Theo pyörii sängyssä ja alkaa itkemään. Ei auta tassuttelu, se lisää huutoa. Jimi nukahtaa sänkyyn. Otan Theon syliin, kun tuttikaan ei kelpaa.
22.15 lasken Theon sänkyyn, huuto alkaa samantien. Huokaisen ja jatkan heijaamista. Theo kiemurtelee, ähisee ja itkeskelee.
22.30 lasken Theon sänkyyn, huuto alkaa. Huokaisen ja Jesse jatkaa heijaamista.
22.40 Jesse laskee Theon sänkyyn ja uni jatkuu. Makaan sängyllä ja toivon parasta. En osaa nukahtaa ennen kuin kuulen, että molemmat pojat ovat rauhassa.
22.50 Jimi herää itkemään. Jesse hakee Jimin ja kävelee.
23.00 Jimi sänkyyn ja uni jatkuu.
23.30 Theo alkaa itkeä juuri, kun olen nukahtamaisillani. Nyt savu alkaa jo nousta korvista. Olen ihan poikki ja olo on toivoton. Tätäkö taas koko yö?! Kävelen Theon kanssa, joka on silmät suurina aivan pirteänä. Ajattelen niitä onnekkaita, joilla vauva(t) nukkuvat ilman ongelmia. Mietin mitä me ollaan tehty väärin...
00.15 olen laskenut Theon sänkyyn 4 kertaa ja joka kerralla on alkanut karmea huuto. Sylissä ollessa kiemurtelee ja itkeskelee, selkeästi sattuu johonkin. Masussa mourii ja tulee pieruja. Mietin miksi masuvaivat on jatkuneet koko 8 kk:n ajan. Olen neuvoton ja vihaan itseäni, kun ajattelen niin kamalia asioita maailman rakkaimmista palleroista. Mutta kun väsyttää.
00.20 Theo kuikuilee edelleen, en enää jaksa kantaa, joten Jesse ottaa pojan. Menen sänkyyn, mutten saa unta, kun kuuntelen kerta kerralta Theon laskemista sänkyyn ja siitä alkavaa huutoa. Jesse huokailee joka kerralla kovempaa. Vihaan tätä. Vihaan tätä tilannetta.
Haen Theon meidän väliin, koska kumpikaan ei enää jaksa. Theoa ei voi jättää sänkyynsä, koska heti alkaa kitinä ja lopulta huuto eikä kestetä jos Jimikin herää. Miten unikoulu voi koskaan onnistua kahden kanssa??? Miten tästä selvitään?
1.00 Jesse menee lämmittämään maidot. Annetaan Theolle kipulääkettä. Syötän Theon ja Jesse syöttää Jimin.
1.10 molemmat sänkyyn. NUKAHTAVAT!
1.15 Jesse nukahtaa samantien. En saa unta, koska syytän itseäni, olen vihainen ja surullinen. Tuijotan seinällä olevia kuvia ystävistä ja ihanista hetkistä, ajasta ennen poikia... En kuitenkaan ajattele sen enempää, ihanat muruset nukkuvat nyt. Epätoivoisena on pakko kuitenkin vielä googlettaa sairaalan unikoulusta, se viimeinen vaihtoehto..? Me ei oikeasti enää jakseta, ei pystytä. Väsymys on jo sitä luokkaa, että se ihan oikeasti sattuu! Olen niin väsynyt ja uupunut, etten saa unta edes päivisin. En osaa rauhoittua. En halua edes ajatella millaista Jessellä on töissä.
Me ollaan nyt monta kuukautta odotettu tämän "vaiheen" ohitusta. Loppua ei näy. Ollaan kokeiltu ties mitä eri vaihtoehtoja. Lääkärissä sanotaan, että vauvoilla on vatsavaivoja ja unen kanssa hankalaa. Kehotetaan syöttämään luumua. Me ollaan kokeiltu kaikkea ja mikään ei auta!!! Mistään ei saada apua. Täytyy varmaan mennä 8kk-neuvolaan tukka takussa, silmät turvonneina, ilman meikkiä ja itkeä lohduttomasti, että tilanne otetaan todesta. Jos olisi vain yksi vauva niin saatais Jessen kanssa nukkua edes välillä kunnolla, mutta kahden kanssa se ei onnistu.
1.30 käyn silittämässä nyyhkyttävää Theoa. Onneksi se riittää ja kulta jatkaa unia.
02.00 katson kelloa ja nukahdan.
06.00 Jessellä soi herätyskello ja havahdun tökkimään töihinlähtijää.
06.30 Jesse lähtee ja pussaa heipat. Toivotan hyvää työpäivää, kerron miten rakastan ja kiitän yöstä.
07.10 Theo itkee, juoksen lämmittämään maidot. Molemmat itkevät, en pysty syöttämään yksitellen. Ensimmäistä kertaa syötän pojat samaan aikaan sängyissään. Pidän pulloja molempien suussa, koska heillä tulee edelleen katkoja syömisessä ja välillä hörppivät liikaa, jonka takia syömistä tulee vähän tasata.
07.20 molemmat ovat syöneet, kääntävät kylkeä ja jatkavat nukkumista!
Mietin menenkö vielä nukkumaan. No kyllä! Nukahdan samantien.
08.41 herään. Väsyneenä. Taistelen tieni kahvinkeittimen luo ja keitän kahvia. Teen aamiaista ja syön samalla, kun katson eilisen Emmerdalen. Ulkona on valoisaa ja olen onnellinen. Selvittiin taas yhdestä kamalasta yöstä ja edessä on ihana päivä. Tulevaa yötä en edes ajattele, en halua vaipua epätoivoon. Päivisin tunnen olevani ihana, pärjäävä äiti. Öisin tunnen itseni kamalaksi, yöt on hirveitä. Yöt on yhtä helvettiä suoraan sanottuna.
09.50 ihanat pienet pojat juttelevat ja kutsuvat äitiä. Menen huoneeseen, sytytän valot ja toivotan hyvää huomenta. Saan kaksi leveää, suloista hymyä. Mikä onnentunne!
Tämä oli meidän viime yö. Viime yö meni paremmin kuin yöt yleensä. Yleensä Jimi itkee samalla tavalla eikä rauhoitu millään. Yleensä ainakin toinen pojista jatkaa samanlaista syliin-sänkyyn-syliin -touhua koko yön 30 min välein. Viime yönä saatiin nukkua sentään 4 tuntia.
Tarvitaan kipeästi Supernannya, joka kertoo missä mättää. Miten me selvitään tästä? Pääni on täynnä kysymyksiä. Miksi päivisin niin hyvinvoivat ja ihanat pojat itkevät öisin niin paljon?
Kohtalotovereita?
xxxx
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Identtiset kaksoset
Kaksosten päivän kunniaksi kirjoitan paljon toivotusta aiheesta, identtisyydestä.
Kirjoitin ajatuksiani samaisesta aiheesta jo odotusaikana, postauksen voi lukea täällä.
Pohdin siinä mm. tällaista: Tunnistanko heidät toisistaan? Eroavatko he toisistaan millään tavalla? Onko pojilla omanlainen, erityinen yhteys toisiinsa?
Oli kiva lukea omia mietteitä siltä ajalta, kun en vielä tiennyt mitä odottaa ja millaisia poikia siellä masussa asusteli. Nyt on päivänselvää, että tunnistan pojat. Ensimmäisten kuukausien aikana en ollut aivan varma kumpi oli kumpi ja aloin erottamaan pojat vaatteiden perusteella. Silloin heiltä puuttui vielä ne ominaispiirteet, jotka heillä nyt on. Nykyään ero on mielestäni täysin selvä. Jimi on Jimi ja Theo on Theo ;) Kun kysytään miten erotan heidät, en osaa vastata. Ehkä ilmeiden perusteella, ehkä ääntelyn tai ehkä luonteen perusteella..?
Identtisyydestä huolimatta Theo ja Jimi ovat kuin yö ja päivä.
Theo on rauhallinen, tuumaileva, herkkä, hyväntuulinen, katselee kulmien alta ennen kuin hymyilee vieraille ja viihtyy sylissä. Jimi on räväkkä, sosiaalinen, iloinen ja hymyilee (melkein) kaikille. Toisaalta taas syödessä Theo ei jaksa odottaa vaan piipittää, kun syöttäjän tahti on liian hidas. Jimi odottaa kiltisti lusikan tuloa ja hömpöttää omiaan. Theo tarvitsee paljon sylittelyä ja pusuja, kun taas Jimi välillä pyristelee pois, kun haluaa leikkimään. Jimillä menee hermo vaunuissa, turvakaukalossa ja pipoa puettaessa. Theo möllöttää tyytyväisenä. Molemmat ovat perustyytyväisiä ja hymyileväisiä kavereita. Heillä on erilainen huumorintaju. Molemmilla on ne omat jutut, joille he nauravat. He pitävät erilaisista ruoista ja heillä on erilaisia mieltymyksiä. Jimi haluaa nukahtaa pupun kanssa ja Theo tutin kanssa.
Ulkonäöllisesti omasta mielestäni pojat ovat tietysti omannäköisiään. Theolla oli jo syntyessään mansikkaluomi vasemmassa kainalossa. Siitä pystyi hyvin tarkistamaan kumpi poika oli vaipanvaihdossa ;) Lääkäreiden mielestä oli hassua, että vain toisella identtisistä kaksosista on luomi. Mansikkaluomi lähtee pois iän myötä, yleensä lapsuuden aikana. Molemmilla pojilla on isot siniset silmät, mutta mielestäni Theo näyttää enemmän minulta ja Jimi Jesseltä. Silmien muoto on hieman erilainen. Theolla on hieman pyöreämmät kasvot kuin Jimillä. Ilmeet ovat erilaisia; Jimi on enemmän vekkuli ja Theo sellainen "mammanpoika"-söpöilijä.
Identtisyys-postaukseen olin kirjoittanut myös näin:
- ei koskaan puhutella poikia kaksosina
- annetaan molemmille pojille saman verran laatuaikaa kummankin vanhemman kanssa
- huomioidaan kummankin yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet ja tuetaan juuri niitä
- ei pueta poikia täysin samanlaisiin vaatteisiin (meillä on tuplavaatteitakin, mutta pojat eivät tule olemaan täysin samalla tavalla puettuja)
Meille pojat ovat olleet aina "pojat", Jimi ja Theo. Toki on erilaisia lempinimiä yms, muttei ikinä puhutella poikia kaksosina. Vietetään säännöllisin väliajoin laatuaikaa vain yhden pojan kanssa. Saatan käydä kaupassa vain toisen kanssa tai Jesse kaverillaan vain toinen mukanaan. Pojilla on ollut täysin samanlaiset asut päällään yhden tai kaksi kertaa. Joskus on samanlaiset bodyt, mutta housut ja sukat erilaiset. En kuitenkaan ole enää yhtä "ehdoton" vaatteiden suhteen. Se, että pojilla on samanlaiset vaatteet päällä ei vaikuta siihen, ettenkö huomioisi heitä yksilöinä. He ovat identtiset kaksoset, mutta kuitenkin kaksi eri ihmistä. Välillä on kiva pukea pojat samalla tavalla, he ovat extrasuloisia samanlaisissa vaatteissa!
Loppuun täytyy todeta, että vaikka olin peloissani kuullessani, että meille tulee kaksoset; en voisi olla onnellisempi. Meille on suotu tuplaonni! Kaksi aivan ihanaa vauvaa, mahtavia pikkutyyppejä! xxxx
Ihanaa kaksosten päivää!
toivottaa onnellinen kaksosten äiti
Kirjoitin ajatuksiani samaisesta aiheesta jo odotusaikana, postauksen voi lukea täällä.
Pohdin siinä mm. tällaista: Tunnistanko heidät toisistaan? Eroavatko he toisistaan millään tavalla? Onko pojilla omanlainen, erityinen yhteys toisiinsa?
Oli kiva lukea omia mietteitä siltä ajalta, kun en vielä tiennyt mitä odottaa ja millaisia poikia siellä masussa asusteli. Nyt on päivänselvää, että tunnistan pojat. Ensimmäisten kuukausien aikana en ollut aivan varma kumpi oli kumpi ja aloin erottamaan pojat vaatteiden perusteella. Silloin heiltä puuttui vielä ne ominaispiirteet, jotka heillä nyt on. Nykyään ero on mielestäni täysin selvä. Jimi on Jimi ja Theo on Theo ;) Kun kysytään miten erotan heidät, en osaa vastata. Ehkä ilmeiden perusteella, ehkä ääntelyn tai ehkä luonteen perusteella..?
Identtisyydestä huolimatta Theo ja Jimi ovat kuin yö ja päivä.
Theo on rauhallinen, tuumaileva, herkkä, hyväntuulinen, katselee kulmien alta ennen kuin hymyilee vieraille ja viihtyy sylissä. Jimi on räväkkä, sosiaalinen, iloinen ja hymyilee (melkein) kaikille. Toisaalta taas syödessä Theo ei jaksa odottaa vaan piipittää, kun syöttäjän tahti on liian hidas. Jimi odottaa kiltisti lusikan tuloa ja hömpöttää omiaan. Theo tarvitsee paljon sylittelyä ja pusuja, kun taas Jimi välillä pyristelee pois, kun haluaa leikkimään. Jimillä menee hermo vaunuissa, turvakaukalossa ja pipoa puettaessa. Theo möllöttää tyytyväisenä. Molemmat ovat perustyytyväisiä ja hymyileväisiä kavereita. Heillä on erilainen huumorintaju. Molemmilla on ne omat jutut, joille he nauravat. He pitävät erilaisista ruoista ja heillä on erilaisia mieltymyksiä. Jimi haluaa nukahtaa pupun kanssa ja Theo tutin kanssa.
Ulkonäöllisesti omasta mielestäni pojat ovat tietysti omannäköisiään. Theolla oli jo syntyessään mansikkaluomi vasemmassa kainalossa. Siitä pystyi hyvin tarkistamaan kumpi poika oli vaipanvaihdossa ;) Lääkäreiden mielestä oli hassua, että vain toisella identtisistä kaksosista on luomi. Mansikkaluomi lähtee pois iän myötä, yleensä lapsuuden aikana. Molemmilla pojilla on isot siniset silmät, mutta mielestäni Theo näyttää enemmän minulta ja Jimi Jesseltä. Silmien muoto on hieman erilainen. Theolla on hieman pyöreämmät kasvot kuin Jimillä. Ilmeet ovat erilaisia; Jimi on enemmän vekkuli ja Theo sellainen "mammanpoika"-söpöilijä.
Identtisyys-postaukseen olin kirjoittanut myös näin:
- ei koskaan puhutella poikia kaksosina
- annetaan molemmille pojille saman verran laatuaikaa kummankin vanhemman kanssa
- huomioidaan kummankin yksilölliset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet ja tuetaan juuri niitä
- ei pueta poikia täysin samanlaisiin vaatteisiin (meillä on tuplavaatteitakin, mutta pojat eivät tule olemaan täysin samalla tavalla puettuja)
Meille pojat ovat olleet aina "pojat", Jimi ja Theo. Toki on erilaisia lempinimiä yms, muttei ikinä puhutella poikia kaksosina. Vietetään säännöllisin väliajoin laatuaikaa vain yhden pojan kanssa. Saatan käydä kaupassa vain toisen kanssa tai Jesse kaverillaan vain toinen mukanaan. Pojilla on ollut täysin samanlaiset asut päällään yhden tai kaksi kertaa. Joskus on samanlaiset bodyt, mutta housut ja sukat erilaiset. En kuitenkaan ole enää yhtä "ehdoton" vaatteiden suhteen. Se, että pojilla on samanlaiset vaatteet päällä ei vaikuta siihen, ettenkö huomioisi heitä yksilöinä. He ovat identtiset kaksoset, mutta kuitenkin kaksi eri ihmistä. Välillä on kiva pukea pojat samalla tavalla, he ovat extrasuloisia samanlaisissa vaatteissa!
Loppuun täytyy todeta, että vaikka olin peloissani kuullessani, että meille tulee kaksoset; en voisi olla onnellisempi. Meille on suotu tuplaonni! Kaksi aivan ihanaa vauvaa, mahtavia pikkutyyppejä! xxxx
Ihanaa kaksosten päivää!
toivottaa onnellinen kaksosten äiti
lauantai 1. helmikuuta 2014
Kaksi veijaria
Ihan alkuun: KIITOS tsemppaavista ja ihanista kommenteista, joita olette laittaneet <3 Vastaan niihin viikonlopun aikana.
Kävin eilen kontrollissa polilla ja sain ihan hyviä uutisia. Labratuloksista kävi kuitenkin ilmi, että valkosoluarvo on matala (luultavasti saamastani lääkkeestä johtuen) ja sain ohjeeksi välttää flunssaisia/sairaita ihmisiä ja mennä heti päivystykseen jos tulee kurkkukipua tai kuume nousee. Me ollaan ihan rauhassa viikonloppu kotona ja maanantaina menen taas labraan. Hemoglobiini on myös matala, joten rautaa popsimaan. Ehkä tämä taas tästä...
Tänään herättiin iloisina ja virkeinä Jessen kanssa, kun saatiin nukkua viime yönä jo kaksi tuntia putkeen. Pojilla oli siis meidän mittakaavassa oikein hyvä yö! Me ollaan jo pitkään ajateltu tehdä pojille oma huone eli muuttaa itse olohuoneeseen. Pojat ovat todella herkkiä etenkin alkuyöstä ja havahtuvat melkein aina, kun me mennään sänkyyn ja hyssyttely alkaa alusta. Kokeillaan jos tämä järjestely rauhoittaisi hieman kaikkien unta. Jos se ei toimi, niin muutetaan takaisin. Toivottavasti me päästään muuttamaan kolmioon mahdollisimman pian.
Theo ja Jimi ovat todellisia vekkuleita. Molemmat kääntyvät masulleen yöllä ja alkavat valittaa, kun ei enää jaksa eikä itse tajuta kääntyä takaisin, sängyssä vedetään täysympyrää, reunoja potkitaan ja revitään, Theo avaa reunasuojuksen solmut joka aamu, leikkimaton kaarta jyrsitään, tutti otetaan suusta samantien ja itketään, kun sitä ei saadakaan itse takaisin... Nämä pikkuvekkulit on ihan älyttömän suloisia! Monta kertaa päivässä saadaan nauraa Jessen kanssa näille touhottajille. Aamulla naurettiin, kun Theo leikki kielellään. Kieli on uusin juttu, sen kanssa on kiva pelleillä: näyttää kieltä, syödä kieltä, viedä kieli poskelle. Jimi sai rikottua mobilen. Kuunneltiin aamulla mikä räsähti ja mentiin katsomaan: siellä herra tyytyväisenä makasi sängyssä mobile päällään ja hymyili. Jimi oli saanut otteen yhdestä lelusta ja nykäisi niin kovaa, että mobilen varsi katkesi!!! Onneksi varsi ei osunut silmään tms ja mobilessa roikkui pehmeitä leluja.
Nyt pojat ovat päikkäreillä ja me koitetaan vähän raivata ja muuttaa kalusteiden paikkoja. Saa nähdä miltä täällä sitten näyttää, kun olohuone on pelkkää sohvaa ja sänkyä...
Mukavaa viikonloppua! xxxx
Kävin eilen kontrollissa polilla ja sain ihan hyviä uutisia. Labratuloksista kävi kuitenkin ilmi, että valkosoluarvo on matala (luultavasti saamastani lääkkeestä johtuen) ja sain ohjeeksi välttää flunssaisia/sairaita ihmisiä ja mennä heti päivystykseen jos tulee kurkkukipua tai kuume nousee. Me ollaan ihan rauhassa viikonloppu kotona ja maanantaina menen taas labraan. Hemoglobiini on myös matala, joten rautaa popsimaan. Ehkä tämä taas tästä...
Tänään herättiin iloisina ja virkeinä Jessen kanssa, kun saatiin nukkua viime yönä jo kaksi tuntia putkeen. Pojilla oli siis meidän mittakaavassa oikein hyvä yö! Me ollaan jo pitkään ajateltu tehdä pojille oma huone eli muuttaa itse olohuoneeseen. Pojat ovat todella herkkiä etenkin alkuyöstä ja havahtuvat melkein aina, kun me mennään sänkyyn ja hyssyttely alkaa alusta. Kokeillaan jos tämä järjestely rauhoittaisi hieman kaikkien unta. Jos se ei toimi, niin muutetaan takaisin. Toivottavasti me päästään muuttamaan kolmioon mahdollisimman pian.
Theo ja Jimi ovat todellisia vekkuleita. Molemmat kääntyvät masulleen yöllä ja alkavat valittaa, kun ei enää jaksa eikä itse tajuta kääntyä takaisin, sängyssä vedetään täysympyrää, reunoja potkitaan ja revitään, Theo avaa reunasuojuksen solmut joka aamu, leikkimaton kaarta jyrsitään, tutti otetaan suusta samantien ja itketään, kun sitä ei saadakaan itse takaisin... Nämä pikkuvekkulit on ihan älyttömän suloisia! Monta kertaa päivässä saadaan nauraa Jessen kanssa näille touhottajille. Aamulla naurettiin, kun Theo leikki kielellään. Kieli on uusin juttu, sen kanssa on kiva pelleillä: näyttää kieltä, syödä kieltä, viedä kieli poskelle. Jimi sai rikottua mobilen. Kuunneltiin aamulla mikä räsähti ja mentiin katsomaan: siellä herra tyytyväisenä makasi sängyssä mobile päällään ja hymyili. Jimi oli saanut otteen yhdestä lelusta ja nykäisi niin kovaa, että mobilen varsi katkesi!!! Onneksi varsi ei osunut silmään tms ja mobilessa roikkui pehmeitä leluja.
Nyt pojat ovat päikkäreillä ja me koitetaan vähän raivata ja muuttaa kalusteiden paikkoja. Saa nähdä miltä täällä sitten näyttää, kun olohuone on pelkkää sohvaa ja sänkyä...
Mukavaa viikonloppua! xxxx
Tunnisteet:
7 kk,
kipeänä,
koti,
kuulumiset,
meidän perhe
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)