3 kk -neuvola

Tästä piti kirjoittaa jo aiemmin, mutta kun tuli ne iltahuudot niin kädet  illat oli täyteen buukattu.(viime yö meni jo ilman huutoitkua, tästä lisää seuraavassa postauksessa, kiitos teille tsempeistä ja vinkeistä, taas kerran ♥)

Käytiin neuvolassa viime keskiviikkona ja saatiin 3 kk-rokotteet.
Kaksi piikkiä reisiin ja yksi suun kautta otettava. Jännitin piikkejä tosi paljon, mutta yllättävän hyvin pojat otti ne vastaan. Itku tuli tottakai, kun pistettiin, mutta molemmat rauhoittuivat nopeasti äidin ja isin sylissä.

Rokotusten lisäksi juteltiin niitä näitä ja neuvolatäti mainitsi taas mahdollisesta kotiavusta. Kovasti meiltä on kyselty jos kotiin tarvittaisiin apua päivisin. Voisin saada kotiapua kaupungin perhetyöntekijältä muutaman tunnin viikossa. Vielä ei olla tartuttu siihen mahdollisuuteen, koska tällä hetkellä mun äiti ja sisko on "käytettävissä" tarvittaessa myös aamu- ja päiväsaikaan, joten tietysti halutaan tänne mieluummin poikien täti ja mummi kuin joku vieras. Tänään just mun äiti ja sisko tuli kylään ja sain hoitoapua. Sisko teki ruokaa täksi ja huomispäiväksi, aika luksusta!

Taas asiaan; pojat ovat kasvaneet hienosti. Kehitys on ikätason mukaista eli korjatun iän reilu 1 kk. 

Listaan tähän muutamia asioita, joita molemmat osaavat tällä hetkellä: 

♥ kääntyä masulta selälleen
♥ hymyillä
♥ kannatella päätä
♥ kohdistaa katseen äänen suuntaan
♥ seurata katseella esim.lelua
♥ "seurustella", testata ääntään 
♥ tarttua (tarraavat kaikkeen mahdolliseen)

JIMI

25.9.2013   (4.9.2013)  
paino: 4620g    (3810 g)  
pituus: 55,5 cm    (53,5 cm)  
päänympärys: 39,5 cm   (38 cm)

THEO
 
25.9.2013   (4.9.2013)   
paino: 4620 g   (3850 g)  
pituus: 56 cm   (53 cm)  
päänympärys: 39,5 cm   (38 cm)   

 xxxx

Koliikkia?!

En halua uskoa tätä todeksi.

Luulen, että meidän refluksivauvat kärsivät myös koliikista. Huoh. 

Ihmettelin eilen, kun pari viime iltaa alkoi toistaa itseään - tasan klo 21 alkaa itku, valitus, kiemurtelu, huuto, kiljuminen. Mikään ei ole hyvä. Pojat näyttävät siltä kuin olisi nälkä, vaikka olisivat just syöneet. Jos syövät lisää niin lopulta huuto pahenee. Siitä ei siis ole kyse. Etenkään kun tämä noudattaa jo tiettyä kaavaa. Sydäntä riipivä ja hermoja raastava huuto jatkuu tarkalleen yhteen asti yöllä. Siihen ei auta mikään. Välillä tulee kohtausmainen huutoitku ja välillä vauva käy selvästi muutaman minuutin unessa, mutta herää kuin muistaen huutamaan. 

Tai no, keinutus, hytkytys, pomppiminen ja kaikenlainen liike auttaa hetkittäin vähän. Sylissä on oltava. 

^ ihana, tyytyväinen Theo

Kuulostaako siltä, että voisi olla koliikkia vai liittyykö vaan esim.refluksitautiin?

Oon huolissani, aivan poikki sekä henkisesti että fyysisesti, kyllästynyt ja vihainen jatkuvasti lisääntyviin vastoinkäymisiin ja öisin vauvojeni huutaessa nämä tunteet kymmenkertaistuvat ja tunnen luhistuvani.  Tuntuu tosi pahalta. 

Sekä refluksi että mahdollinen koliikki on yhtä pahoja molemmilla pojilla. Täällä on siis kaksi vauvaa, joita täytyy jatkuvasti tarkkailla refluksikohtausten varalta ja joita täytyy heijata rauhoittavasti yöllä. Pahimmillaan toinen näyttää tukehtuvansa ja toinen huutaa naama punaisena. Pärjätään joten kuten öisin, kun meitä on kaksi. Molemmat valvoo yhden vauvan kanssa. Pelottaa arki, miten silloin jos pojat voivat välillä päivisinkin huonosti (kuten nyt)? En pärjää yksin kahden heijattavan kanssa. 

^Jesse kävi tänään hakemassa keinusitterin, mikä ostettiin tori.fi:n kautta mukavalta perheeltä. Keinu on hätäratkaisu ja kokeilu; tehdään mitä vaan mikä saattaa helpottaa öitä. Seuraava hankinta on rintareppu/kantoliina. Siinä voi olla poikien kiva köllöttää ja se säästää äidin ja isin voimia. On kovaa treeniä kantaa viisikiloista 4 tuntia samalla hytkyen ja heiluen. Ainakin kilot karisee jos ei muuta. 

^ Suloinen Jimi 

Ihanan lukijan neuvosta yritin varata aikaa Tiina Tuomelalle, joka on erittäin paljon kehuttu ja arvostettu lastenlääkäri, mutta harmikseni hän ei ota tällä hetkellä uusia potilaita. Sain ajan toiselle kuulemma todella hyvälle lastenlääkärille Pikkujättiin ensi perjantaille. Siihen asti täytyy jaksaa, odotan aika paljon siltä lääkärikäynniltä. Me tarvitaan apua tähän! xxxx

Vauva-arki: refluksivauvojen kanssa

Hetken aikaa meni refluksin suhteen jo paremmin. Puklailua ei ole ollut missään vaiheessa, nieleskely ja hengityksen haukkominen vähentyi maidonsakeuttajan avulla merkittävästi. Luulin jo, ettei tarvitse koko ajan olla niin peloissaan ja varuillaan, mutta taas on suunta huonompaan...

Toissailtana ajateltiin testata uutta itkuhälytintä, vaikka mentiinkin vaan olkkarista keittiöön. Syötiin Jessen kanssa ja pojat nukkui olohuoneessa. Aloin kuuntelemaan hälyttimestä kuuluvaa outoa, tasaista nikottelua ja aika nopeasti tajusinkin mihin se liittyy ja juoksin olohuoneeseen. Theo näytti uhkaavasti samalta kuin Jimi silloin, kun piti soittaa ambulanssi. Onneksi tiesin tällä kertaa mistä se johtuu ja osasin auttaa. Nostin Tepin rauhallisesti rintaani vasten ja Jesse taputti ja silitti selästä. Aika nopeasti Tepi sai taas kunnolla henkeä. Tuli elävästi mieleen Jimin paha "kohtaus" :( Niin luulin, että pahin oli jo takana päin sen episodin jälkeen.

Eilen illalla molemmilla pojilla tuli vielä muutama lievempi sanotaan nyt "refluksikohtaus", mutta siihen liittyi ainoastaan nieleskelyä ja hetkellinen nopeampi haukkominen. Yö meni hyvin ja pojat nukkuivat 6 tuntia putkeen ja herättiin vain kerran syömään.

Aloitettiin vellit noin viikko sitten ja alkuun meni hyvin. Aloitettiin maissivellillä, mutta kokeiltiin viiden päivän jälkeen riisivelliä, koska refluksioireet tuntuivat pahenevan. Riisivellin aikaan, nyt pari päivää, oireet on olleet pahimmillaan. Henkisesti ollaan refluksin suhteen ihan loppu. Meille sanottiin sairaalasta, että vellit luultavasti auttaa refluksiin, kun se on jo sen verran paksua tavaraa. Nyt olo on aika toivoton, kun vellit on vieneet vointia vaan huonompaan.

Maito sakeutetaan Nutrilonin sakeuttajalla. Sen ansiosta maidosta tulee vähän paksumpaa eikä se nouse takaisin ylös niin helposti. Sakeuttajan käytön takia pojat syö nykyään pelkästään pullosta. Äidinmaitoa noin 40% ja Nania noin 60% päivän syömisistä. Pumppaan ahkerasti siis edelleen, katsotaan miten kauan maitoa vielä tulee.  

Refluksi vaikuttaa suuresti meidän arkeen, kaikkeen mitä tehdään. Ensinnäkin pelko ja huoli on mukana jatkuvasti. Aina, kun menen tarkistamaan, että kaikki on hyvin, näen mielessäni miltä Jimi näytti ensimmäisen kohtauksen sattuessa. Aamulla toisen pojan ollessa aamupesulla ja toisen nukkuessa, joudun laukkaamaan vähän väliä tarkistamaan voinnin. Kun syötän toista ja toinen on jo syönyt, olen varuillani syöneen kanssa, koska en pysty häntä pitämään pystyasennossa syöttäessäni toista. Laitan pojan syönnin jälkeen yleensä sitteriin, koska sen saa niin hyvään asentoon. Kun teen aamiaista keittiössä, ramppaan joka toinen minuutti katsomassa onko kaikki hyvin. En ole uskaltanut nyt pariin päivään lähteä kotoa mihinkään yksin poikien kanssa, kun oireet on pahimmillaan. Erityisesti vaunuilu on hankalaa, kun kopat on vaakatasossa (tänään tosin yritetään fiksailla Jessen kanssa jotain koppien alle, että olisivat edes vähän pystymmässä). Poikia ei uskalleta ottaa hoitoon, koska pelätään kohtausta. Eikä me uskalleta jättää poikia hoitoon, koska pelätään niin paljon.

Itkuhälyttimestä on ollut iso apu. Voi kuulostaa hassulta, että 58 neliöisessä asunnossa tarvitaan itkyhälytintä, mutta se on iso pelastus! Pidän sitä mukana aina, kun pojat on eri huoneessa kuin minä. Yöllä, kun pumppaan olohuoneessa niin se on mukana, koska Jesse ei herää kohtaukseen liittyvään hengenhaukkomiseen eikä edes poikien itkuun. Sekin on stressaavaa ja näin ollen joudun olemaan tuplasti valppaampi ja yöunet kärsii.

Meillä on onneksi huomenna kontrolli lastenpolille refluksin takia. Ei siellä varmaan mitään mullistavaa voida tehdä, mutta jos jotain apua ja vinkkejä saatais. En jaksaisi enää pelätä jokaista liikettä ja kuunnella vauhkona hengitystä. Olisi kiva vaan saada nauttia poikien vauva-ajasta... xxxx 

Perhekeskeinen viikonloppu

Viikonloppu meni taas tosi kivasti. Heräsin lauantaina vasta 10.30, koska Jesse oli ottanut pojat olkkariin ja hoitanut aamupuuhat. Oli ihan outoa, kun ei tarvinnutkaan kiirehtiä maitojen kanssa kovenevaa huutoa peläten tai aloittaa aamua kakkapyllyä pesten :)
Jessekin oli aikaisesta aamusta huolimatta pirteänä. Käytiin anoppilassa syömässä ja lauantai-ilta oltiin rauhassa kotona. Sunnuntaina Jesse sai hetken rauhaa, kun lähdin Theon, Jimin ja vanhempieni kanssa käymään syysmarkkinoilla. Vaunuiltiin sinne, kierreltiin kojuja ja juotiin pullakahvit kirpeässä syyssäässä. Markkinoilla oli paljon käsityöläisten tekemiä ihania juttuja ja mukaan tarttuikin suloinen viiri poikien nurkkaukseen. Samalla myyjällä oli myynnissä myös maailman ihanin mobile, mikä on ehkä pakko käydä ostamassa seuraavilta markkinoilta, joissa hän on myymässä (Ison omenan markkinat 2 viikon päästä), koska kohta pinnasänkyjäkin on kaksi ja molemmilla on tietty oltava omaa tuijoteltavaa.

 Markkinoilta tultiin porukalla vielä meille kahvittelemaan ja isovanhemmat saivat syöttää pojat;) Kivana yllärinä Jesse oli puunannut koko kämpän lattiasta kattoon. Tulin tosi iloiseksi, koska nurkissa leijailevat villakoirat vaikuttaa negatiivisesti mun mielialaan. Kun koti on kunnossa niin fiiliskin on parempi. Nyt yhtään valehtelematta me kestettiin niitä villakoiria aika monta viikkoa ja ne alkoi jo valtaamaan muutakin kuin pelkkiä nurkkia eli oli jo aikakin, että meillä tartuttiin imuriin...

Viikonlopun päätteeksi lähdin eilen illalla juoksulenkille. Viimeksi juoksin muistaakseni ihan raskauden alussa. Ensimmäinen virhe tuli tehtyä vaatetuksessa (juoksusta huolimatta olin aika jäässä) ja toinen juoksutahdissa. En ihan ymmärtänyt siinä juoksun huumassa, ettei kannata yrittääkään juosta heti normaaliin tapaan etenkään, kun takana on pitkä vuodelepo. Heti alkuun polvia alkoi särkeä ja nilkat tuntui irtoavan. Hölläsin vähän vauhtia ja sain juostua 4 km. Lenkin päätteeksi kävin kaupassa vaippaostoksilla ja meinasin pyörtyä. Tänään otan iisimmin!

Theo ja Jimi kasvavat kovaa vauhtia ja kohta tuhisevat, sylissä viihtyvät vauvantuoksuiset pikkuiset on muisto vain. No ei ihan vielä onneksi, mutta esimerkiksi pojille sohvalle rakennettu pesä on käynyt jo liian pieneksi molemmille. Jos pojat laittaa siihen samaan aikaan, seurauksena on käsirysy ja raavitut naamat. Isot pienet pojat <3 xxxx
 

# Instagram

Meitä voi seurata Instagramista:

rosannahs

 

Instagramiin tulee myös kuvia, joita ei täällä näy. Sitä kautta pääsee siis kurkistamaan ehkä vähän "syvemmälle" meidän arkeen ja elämään. Tervetuloa seuraamaan :)

xxxx

Kehitystä

Maanantainen kuntoutusohjaajan käynti oli tarpeen. Saatiin hyviä vinkkejä päivärytmiin, nukkumiseen ja syömiseen liittyen. Juteltiin vaikka mistä ja nyt oon paljon paremmin kartalla kaikesta tulevasta kuin aikaisemmin. Me aletaan nyt "työstämään" päivärytmiä ja aloitetaan vellit. Vellikokeilu aloitetaan aamuvellinä ja jos kaikki menee hyvin ilman oireita niin siirrytään myös iltavelliin. Maissivellillä aloitetaan ja oltais voitu aloittaa jo eilen, mutta aamuseiskalta olin vielä niin unenpöpperössä, että annoin tuttuun tapaan maitoa. Muistin vellit vasta puolenpäivän aikoihin.

Annoin äsken saamani ohjeistuksen mukaan maissivelliä 30 ml molemmille ja sen jälkeen maitoa. Velli maistui kummallekin tosi hyvin. Huomenna kertamäärä on 60 ml ja sitä nostetaan päivittäin 30 ml, kunnes saavutetaan poikien normaalikerta-annos eli 120 ml. Yleensä iltaisin pojat tankkaa enemmän, saattaa mennä jopa 200 ml!


Parin viikon päästä aloitetaan soseet. Tuntuu oudolta antaa kiinteitä näin pienille! Pojathan on periaatteessa vasta kuukauden ikäisiä. Kai soseiden syönti kuitenkin luonnistuu myös näin pieniltä, kun ohjeistetaan aloittamaan jo nyt. Miten aika menee näin nopeasti! Tuntuu, että vastahan mä makasin Naistenklinikalla ja vastahan me jännitettiin ensimmäistä vaipanvaihtoa Lastenklinikan K7:llä, kun pojat oli reippaasti alle 2-kiloisia...

Asiasta toiseen, kaksi edellistä yötä on mennyt hyvin! Aamuyöllä heräsin yhdessä vaiheessa ja ihmettelin miksei pojat jo kitise nälkää. Oikein odotin milloin sieltä herätään ja pari kertaa piti tarkistaa, että molemmat varmasti hengittää. Tässä siis toinen ääripää; heti kun pojat nukkuu hyvin, mami on hermoheikko eikä osaa nukkua, hah! Oli niin oudon hiljaista ja rauhallista! Sekä toissayönä että viime yönä herättiin klo 4 ja 9. Heti syöttöjen jälkeen molemmat jatkoi uniaan. Ihan ihmeellistä. Huomaa miten jo tunnin parin lisäunet vaikuttaa omaan jaksamiseen. Toivottavasti tästä ei oteta yhtään takapakkia vaan mennään kohti pidempiä unia ja kokonaisia öitä.

Loppukevennyksenä isopoika Jimi, joka hengailee leikkimatolla näin: 

Aktiivista elämää

Viikonloppu meni tosi nopeasti. Olin monta kertaa istahtamassa alas ja vastaamassa kommentteihin, kirjoittamassa postausta ja vastaamassa sähköposteihin, mutta aina se keskeytyi jostain syystä. Oltiin paljon liikkeellä viikonloppuna ja mä olin perjantain ja lauantaipäivän yksin poikien kanssa, joten se saattoi vaikuttaa siihen, että olin aika varattu koko ajan ;) Jesse oli perjantaina työpaikan virkistyspäivässä, mikä venyi pitkälle yöhön.
Oltiin perjantaina Jimin kummitädillä ja sieltä mentiin (ekaa kertaa poikien kanssa) yökylään 
 anoppilaan. 

Anoppilassa, arvatkaa kumpi on kumpi ;)

Oli muuten aikamoinen pakkaaminen! Meni varmaan pari tuntia, kun mietin mitä kaikkea tarvitaan, missä pojat nukkuu, paljonko otan mitäkin yms. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin eikä mitään puuttunut.  Ollaan myös pikkuhiljaa viety sinne kaikkea tarpeellista, samoin kun toiseenkin mummilaan. Käydään molemmissa mummiloissa niin usein, että sieltä on hyvä löytyä vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, korviketta ja tuttipulloja.  

Jimi nukkui anoppilassa mun vieressä ja Theo äitiyspakkauslaatikossa. Tepi viihtyy siellä tosi hyvin. Tällä hetkellä Tepi nukkuu myös kotona siinä laatikossa. Pojat on jo niin isoja ja pitkiä, etteivät enää mahdu poikittain sänkyyn. Pojat eivät voi myöskään nukkua jalat vastakkain pitkittäin, koska päätyä pitää nostaa refluksin takia. Mennään ostamaan ensi viikolla toinen samanlainen pinnasänky, se on meille varattuna Baby Stylessa. Alkuun vaihtelin laatikossa nukkuvaa, mutta Tepi viihtyy siinä selkeästi paremmin. Anoppilassa pojat nukkui kuin unelma! Heräsin Tepin pieneen kitinään neljän aikaan. Menin laittamaan maidot, nostin pojan sänkyyn ja vaihdoin vaipan ja syötin. Huone oli pimeänä ja oli ihan hiljaista (ei muutenkaan seurustella öisin). Tepi söi tasaiseen tahtiin ja jatkoi heti unia laatikossa. Ei avannut silmiään kertaakaan! Jimi ei edes herännyt syömään silloin ja otin riskin enkä herättänyt syömään, vaikka yleensä herätän, että yhteinen rytmi pysyy eikä toinen herää siitä tunnin päästä. Onneksi riskeerasin, koska me kaikki nukuttiin tyytyväisinä aamukasiin asti, jolloin syötin molemmat. Aamulla oli ihan eri fiilis kuin yleensä. Jos yöt menisi aina tuohon tyyliin niin me oltais varmaan ihan eri ihmisiä Jessen kanssa, hah!

Tepi ottaa iisisti päikkäreillä

"pitäskö pinniksessä muka nukkua?" -Jimi

Huomenna meille tulee kuntoutusohjaaja käymään poikien jatkohoitosairaalasta. Me keskustellaan mua askarruttavista asioista, vellin aloittamisesta ja mietitään poikien päivärytmiä ja nukkumista. Luulen, että siitä on apua. Samalla myös punnitaan pojat, nyt on paukkunu neljän kilon raja jo varmaan aikalailla! ;)

Jes, huomenna on maanantai = Erilaiset äidit ! <3 Kuinka moni katsoo Erilaisia äitejä? xxxx   

Vauva-arki: nukkuminen

Nyt meillä on iso tänka på. 

Theo ja Jimi on jo niin isoja poikia, että iso osa päivästä (ja yöstä...) ollaan hereillä. Siihen on ollut pienoinen totuttautuminen, kun aikaisemmin oli aikaa siivota, pyykätä, bloggailla yms. Nyt on kaksi herraa, joita täytyy jatkuvasti viihdyttää. Ihanaahan se on, että pojista tulee koko ajan seurallisempia. Mutta. Esimerkkinä viime yö. Se meni Jimin ja Jessen osalta valvoessa meidän sängyssä, minä ja Theo nukuttiin pari tuntia; minä sohvalla ja Theo sohvaan rakennetussa pesässä. 

Molemmat pojista on yövirkkuja. Heti, kun ollaan menossa nukkumaan niin herrat kuikuilee silmät suurina ja pinnasänky on vihoviimeinen paikka missä olla. Pahinta on, että yleensä pojat valvoo vuorotellen eli minä ja/tai Jesse valvotaan koko yö, jatkuvasti jomman kumman kanssa. Miten se on oikeasti mahdollista, että kun toinen ummistaa silmät, toinen avaa? :D

Tänka på on siinä, että mitä meidän tulisi tehdä? Näin pienillä yövalvominen ja vuorokaudenajan hahmottamisen vaikeus taitaa olla aika yleistä? Ollaan vanhemmuudessa vielä niin amatöörejä, ettei tiedetä miten kannattaa toimia. 

Toinen juttu; kitinä pinnasängyssä. Aikaisemmin pojat kitisi ja murisi ainoastaan, kun oli nälkä. Nyt kitinä on jatkuvaa eikä liity enää pelkästään nälkään. "Nukutaan" vartti ja herätään kitisemään, myös heti syötön jälkeen. Tutti tippuu tai halutaan syliin. Sylissä rauhoittuvat heti. Ollaan mietitty miten tässäkin kannattaa toimia: nousta antamaan tutti joka kerta (eli jatkuvasti...) , mennä nostamaan syliin vai antaa olla hetki ja poikien rauhoittua itse? Joskus tuntuu, että pojat testaa meitä. Ollaan pohdittu Jessen kanssa kaikenlaisia naurettavia teorioita siitä miten pojat saa meistä yliotteen jos mennään joka kitinällä kurkkimaan pinnikseen :D Ollaan siis aika hakoteillä. Kaikkea sitä yön pikkutunteina ajatteleekaan...

Pojilla on vatsavaivoja, joten varmasti se on yksi iso osasyy nukkumisvaikeuksiin. En kuitenkaan usko, että pelkästään se liittyy esim.yövirkkuuteen..? 
Nyt taisin jo kadottaa sen punaisen langan. Kaipa tässä oli pointtina se, että olisko jollain neuvoja/ kokemuksia jaettavana?    

Jimi

Suloisuudet, Jimi & Theo

Yleensä pojat ovat nukkuneet useamman tunnin päivällä, mutta tänään Jimi on ollut koko päivän hereillä ja Theokin suurimman osan ajasta. Tällä hetkellä täällä kirjoittaa siis aika väsynyt ja tympääntynyt mamma. Oon viihdyttänyt koko päivän jompaa kumpaa. Sen pienen ajan, kun Theo on nukkunut niin Jimi on "vaatinut" syliä. Tutti ei kelpaa, leikkimatto ei kelpaa, sitteri ei kelpaa, maito ei kelpaa, pesä ei kelpaa, pinnistä en edes kokeile; syli on ainoa mikä kelpaa. Sylissä tuijotetaan tyytyväisenä ja heti, kun katson poikien syvänsinisiin silmiin niin sydän sulaa <3 Vaikka sitä on kuinka väsynyt ja ärsyyntynyt niin pikkuherrat saa silti hymyilemään ja olemaan kiitollinen joka sekunnista! Toivotaan kuitenkin, että pikkuherrat hiffaa yöunien merkityksen pian..! xxxx

Theo

3 kk -neuvolalääkäri

Oltiin keskiviikkona neuvolassa. Pojilla oli 3 kk -neuvolalääkäri. Meen välillä itsekin sekaisin sen suhteen mitä on milloinkin ja mihin ikään verrattuna, kalenteri-ikä vai korjattu ikä (korjattu ikä tarkoittaa lasketun ajan perusteella laskettua ikää ja kalenteri-ikä tarkoittaa vauvan oikeaa syntymäpäivää; näin ollen Jimppa ja Tepi ovat korjatussa iässä vasta pari viikkoa, mutta kalenteri-iässä jo melkein 3 kk).
Keskosilla kasvua ja kehitystä seurataan korjatun iän eli lasketun ajan mukaan. Meillä pojat huitelivat miinuskäyrillä siis ekat pari kuukautta ja vasta nyt ovat päässeet normaalille käyrälle.

Kaikki on tosi hyvin ja lääkäri kehui poikia kovasti :) 

Nallen ja pupun kanssa neuvolaan :)

JIMI

4.9.2013     (23.8.2013)
paino: 3810 g   (3370 g)
pituus: 53,5 cm   (51,3 cm)
päänympärys: 38 cm   (36,8 cm)

Jimi viihtyy uudella leikkimatolla

THEO

4.9.2013    (23.8.2013) 
paino: 3850 g   (3460 g)
pituus: 53 cm   (52,6 cm)
päänympärys: 38 cm   (36,4 cm)

Theo ihmettelee

Mami ja Jimppa (huomatkaa Jimpan ihanat kengät;))

 Jimin viime viikon hengityskatkos ja siitä aiheutunut sairaalareissu johtuu refluksista. 

Molemmilla pojilla todettiin refluksi. Oli hieman hankala koittaa selittää oireita lääkärille, esim.liittyikö hengityskatkokseen kouristelua vai oliko se enemmän vääntelehtimistä. Sattuipa sopivasti (kamala sanoa näin), kun oireita kuvaillessani osastolla Theo sai samantyylisen "kohtauksen", paljon lievempänä tosin. Lääkäri totesi samantien, että selvältä refluksilta näyttää.

Lääkäri oli todella optimistinen ja tyytyväinen, ettei kohtaus selvästikään ole neurologinen ja siihen ei liity mitään rakenteellista vikaa. Molemmilla pojilla nousee maitoa ja mahahappoja kurkkuun. Se on se ongelma. Meillä refluksiin ei liity pulauttelua lainkaan. Nesteitä nousee, mikä aiheuttaa kovaa nieleskelyä, kieriskelyä ja tuskaa. Refluksi"kohtauksen" huomaa nieleskelystä ja hengen haukkomisesta, kuulen kun kohtaus on tuloillaan. Siihen auttaa vauvan nostaminen syliin täysin pystyasentoon ja selän silittely.

Maidon ja happojen nousemista voi ehkäistä korottamalla pinnasängyn päätyä, röyhtäyttämällä kunnolla syönnin jälkeen, pitämällä vauvaa mahdollisimman vähän täydessä vaaka-asennossa ja maidon sakeuttamisella.
Me ollaan otettu kaikki keinot käyttöön ja sairaalareissun jälkeen ei ole tullut yhtään samanlaista kohtausta. Muutaman kerran jompi kumpi on nieleskellyt ja haukkonut henkeä pienesti, mutta se on mennyt sylissä heti ohi.

Oon tosi huojentunut, että vaiva on refluksi eikä siihen liity pulautteluakaan. Pelkäsin jo, että kyse olisi esim.epilepsiasta tai muusta. Itselläni on epilepsia ja se voi periytyä. Refluksi menee kuitenkin ajan kanssa ohi, onneksi. Jos on kokemusta refluksista, milloin se on alkanut ja loppunut?

Jimppa tänä aamuna sitterissä odottamassa syöntivuoroa

Diagnoosin saaminen rauhoitti, mutta pelkään edelleen paljon. Tarkistan vähän väliä, että molemmat hengittää, mietin jatkuvasti missä asennossa poikia voi pitää enkä uskalla mennä jyrkistä alamäistä vaunulenkillä, ettei se aiheuta kohtausta. Kuulostaa ehkä vähän naurettavalta ja ylihysteeriseltä, mutta kotona saatu kohtaus jäi niin voimakkaasti mieleen, etten voi rauhoittua nyt kunnolla.

Refluksia lukuunottamatta täällä voidaan hyvin. Äiti on välillä vähän väsynyt, mutta TGIF (thank god it's Friday) ja edessä on perhekeskeinen viikonloppu ja hoitoapua myös yöllä. 

Ihanaa viikonloppua! xxxx

Ristiäislahjat

Pojat sai tosi ihania ristiäislahjoja. Tuli sekä perinteistä kummilusikkaa että tarpeellista käyttötavaraa. Pojat saivat sekä yhteisiä juttuja että ihan omia. Oon jo innoissani laittanut tavaroita paikoilleen samalla niitä ihastellen...

* Pentikin nallehuppupyyhe ja viltti
* Muumit Viidakko lastenastiasto, Muumit ensimmäinen kuva-albumini ja Muumit magneettinuket Jimpalle sekä samanlainen kuva-albumi Tepille
* Pentikin Nalle -lastenastiasto Tepille
* Lindexin supersuloiset paidat
* Kummilusikat, 2 Theolle ja 1 Jimpalle
* Barnkammarboken (ruotsinkielisiä satuja ja CD)

 

  

* Valokuvakehykset & lahjakortti perhekuvaukseen
* kastesormus Jimille
* sukat ja tumpunpidikkeet
* Mauri Kunnaksen lasten mukit (aiheina jalkapallo = Jesse ja pesäpallo = minä) 
* unikaverit (Ainu Viidakko) 
 

 

 

* pieni laatikko poikien leluille
* Elodie Details -tuttinauhat
* Juna -kummilahja Theolle
* Tiny Love Animal Concert -leikkimatto
* Pentikin isot puput ja Nalle pyyhkeet

Pojat sai myös rahaa. Kuten sanottu; ikimuistoiset ristiäiset ja hienoja lahjoja! 
Mitäs te tykkäätte? xxxx

Ristiäiset

Sunnuntaina oli poikien kauan odotetut ristiäiset. Olin jo pitkän aikaa miettinyt kaikkea mitä haluan sinne tarjottavista ohjelmaan, mutta se päivä tulikin niin yllättäen, että se meni ihan omalla painollaan. Hetken aikaa jo mietittiin, että tuleeko ristiäisiä, kun jouduttiin sairaalaan.

Lauantai meni aika pitkälti ristiäisjuttuja valmistellessa. Yksi Jimpan kummitädeistä oli mun ja poikien kanssa melkein koko päivän Jessen viettäessä varpajaisia. Tehtiin kummitädin kanssa (kummitäti teki, minä katoin...) nimikakut ja muutamia muita juttuja valmiiksi. Pakkasin ristiäisissä tarvittavia tavaroita ja kirjoitettiin kummitodistuksia yms. Oli kiireinen päivä!

Olin ihan poikki illalla, harmi vaan, että pojat oli virkkuja ja yö meni mun osalta nukkumatta. Jimppa nukkui - Tepi halusi seurustella. Tepi nukkui - Jimppa halusi seurustella... Jesse oli poissa aamuyön pikkutunneille asti, joten sain selvitä koko yöstä yksin. Oli rankkaa! Huhhuh! 

Aamulla olin kuitenkin yllättävän "virkeä" ja aamukahvin jälkeen meikkasin ja laitoin juhlavaatteet valmiiksi. Laitoin oikeastaan kaiken mahdollisen valmiiksi, että poikien herätessä voin vaan vaihtaa vaipat ja syöttää ja ollaan valmiita lähtöön. Ristiäiset alkoi klo 14 ja me mentiin paikan päälle muutaman kummin kanssa jo klo 12 laittamaan paikkoja kuntoon. Ristiäiset pidettiin läheisellä seurakuntatalolla, ihanassa punaisessa mökissä. Sinne mahtui just hyvin meidän n.30 vierasta.

Saatiin kaikki ajallaan kuntoon ja pojat hoidettua ja vaihdettua vaatteet. Minimiehillä oli aivan ihanat juhla-asut. Mun äiti oli tehnyt huippulöydöt Jesper&Juniorista. Jaloissa Ranskasta ostetut baby Converset (tosin vähän liian isot vielä..) Jimillä oli päällään Jessen suvun ristiäismekko ja Tepillä mun suvun mekko.

Vieraina oli meidän perheet, isovanhemmat, kummit (kummallakin on 5 kummia) ja muutama läheisin ystävä. Pappi oli hauskan rempseä ja tilaisuus kokonaisuudessaan lämmin ja rento. Tarjolla oli kahvin ja mehun lisäksi nimikakut (suklaa ja mansikka), voileipäkakku, kaksi suolaista piirakkaa, Fazerin sinisiä ja keksejä.

 

Pojat saivat nimikseen Jimi Juhani & Theo Daniel 

Ristiäiset onnistuivat hienosti! Pojat oli mallikkaasti eikä edes kastevesi itkettänyt. Päivä meni tosi nopeasti ja jälkeen päin mietin ehdinkö edes juttelemaan kaikkien kanssa. Aina sama juttu vähänkään isommissa juhlissa. Saatiin pojat sai aivan ihania lahjoja! 

En olisi selvinnyt päivästä (nollan yöunilla) ilman rakkaita kummeja ja läheisiä. Sain tosi paljon apua poikien hoidossa, järjestelyissä, tarjoiltavissa, keittiössä, siivouksessa. Iso kiitos siis heille! <3
Onnellisena muistelen poikien ristiäisiä. xxxx