Kaikki alkoi, kun olin Tepin kanssa hakemassa Jesseä ja Jimppaa peli-illasta "laatuaikaa"-illan päätteeksi. Ihmettelin, kun autolle tulo kesti niin kauan. Eikä ihme, kun Jimillä oli pitkästä aikaa tullut kunnon refluksikohtaus. Lopulta, kun Jimi saatiin kaukaloon ja autoon, mentiin kotiin vauhdilla. Kohtaus senkun jatkui ja jatkui.
Jimillä ei ollut ollenkaan hyvä missään muualla kuin sylissä. Sylissä ollessakin piti koko ajan olla liikkeessä. Hengitys oli oudon kuuloista ja vaivalloista. Jos Jimin laski niin pikkuinen alkoi heti haukkoa henkeä ja suusta tuli maitovaahtoa. Ensimmäistä kertaa yhden pojan hoitoon tarvittiin meidät molemmat. Theo-raukka joutui tulemaan vaan "siinä sivussa".
Onneksi Theo nukahti heti iltamaidon jälkeen ja nukkui hyvin, vaikka veikka itkeskeli ja piti aika kovaa ääntä. Kohtaus oli jatkunut aaltoilevana jo 3 tuntia ja alettiin jo olla tosi huolissamme. Huolta lisäsi se, että Jimi puklasi isosti kaksi kertaa, mitä ei ole tehnyt sitten ensimmäisten elinviikkojensa.
Jimppa oli hereillä ollessaan kuitenkin tosi hymyileväinen ja oma itsensä, joten sen puolesta pystyttiin hieman rauhoittumaan. Jesse kanniskeli Jimiä, kun mä tein iltapalaa. En kuitenkaan saanut syötyä mitään, koska tuntui niin pahalta Jimin puolesta. Pala oli kurkussa. Harmitti ja olo oli lohduton myös sen takia, kun luultiin jo refluksin olevan hallinnassa. Tuleeko tälle ikinä loppua? (tiedän, että tulee, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä..) Vihaan sitä, kun toista ei pysty mitenkään auttamaan. Jos vaan voisin niin ottaisin itselleni kaiken sen kivun, mitä Jimillä oli/on. Jatkuva huoli lapsesta on ihan kamalaa ja se, kun ei varmaksi tiedä mikä lapsella on.
Kohtaus oli alkanut iltakasin aikaan ja puolilta öin soitettiin terveysneuvontaan. Sieltä käskettiin kiireellä päivystykseen. Nieleskelin kyyneliä puhelun lopussa ja itkien aloin pakkaamaan tavaroita. Olin ihan sekaisin mitä pitää ottaa mukaan ja miten saadaan helpoiten molemmat pojista mukaan - nukkuva Theo ja aika ajoin kakova Jimi. Juoksin ympäri kämppää ja heitin kassiin oleellisimmat. Varauduin siihen, että jäädään koko perheen voimin lastenosastolle.
Meillä oli tietenkin yöpaidat kaikilla päällä, Jimiä ei voinut laskea hetkeksikään alas ja Theo heräsi itkemään, kun oli jo kova nälkä. Onneksi Jesse oli tätä heikkohermoista skarpimpi ja kertoi mitä täytyy tehdä. Puin ja otin Jimin. Jesse puki ja otti Jimin. Lämmitin Theolle maidon ja laitoin laukut valmiiksi. Puin itkevän ja ihmettelevän Theon ulkopukuun ja laitoin kaukaloon. Pikkuinen nukahti onneksi sinne kyyneleet vielä valuen. Kapaloitiin Jimi monella viltillä ja laitettiin pipo päähän. Jesse otti kaukalot ja kassit ja mä kannoin Jimiä.
Onneksi matka sairaalaan oli lyhyt ja päästiin heti hoitohuoneeseen. Syötin Theon ja Jesse oli Jimin kanssa. Sairaanhoitaja teki perusjutut; alkukyselyn, mittasi kuumeen ja otti happisaturaation. Kuumetta ei ollut ja Jimi hapettuu hyvin. Onneksi.
Heti lääkärin tullessa huoneeseen Jimi oli yhtä hymyä eikä enää kakonut ja hengityskin oli jo aika hyvää. Näytettiin varmaan ylihuolehtivilta esikois(t)en vanhemmilta...
En oo ikinä nähnyt Jimin nauravan ja hymyilevän yhtä paljon. Olo huojeni heti, kun näki Jimin voinnin kohenevan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että poika näyttää hyvinvoivalta ja hän on vaan oppinut uuden äänen eli sen kakomis"murinan". Murina kuulosti siltä kuin keuhkot rahisisivat ja jotain kulkisi ylösalas ruokatorvessa.
Oltiin todella ihmeissämme ja yritettiin vielä kerrata lääkärille oireita, koska varmuudella voin sanoa, ettei sen iltaisessa kohtauksessa ollut kyse vain uuden äänen oppimisesta.
Jimiltä imettiin vähän limaa nielusta. Keuhkot kuulostivat normaaleilta ja kaikki muukin oli kuten pitääkin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että hassu nikotus kuuluu äänestä. Aivan kuin Jimillä olisi jatkuva hikka. Saatiin lupa kotiinlähtöön, koska akuuttia hoidontarvetta ei ole. Jos refluksi huolettaa, voidaan soittaa poikia hoitavalle lastenpolille ja pyytää kontrolliaikaa. Lääkäri myös totesi, että toisilla refluksi on pahempi kuin toisilla ja meidän korviin se kuulosti todella vähättelevältä.
Lähdettiin kotiin ja pojat nukahtivat heti autoon. Kotona nostettiin Theo suoraan sänkyyn ja uni jatkui. Yritettiin syöttää Jimiä ja melkein puolet normimaitomäärästä menikin alas. Jimi oli aivan poikki ja nukkui sylissä, kunnes päätettiin kokeilla sitteriin laittamista. Nyt nukkuminen onnistui myös siinä. Mentiin kaikki nukkumaan 4 aikaan, mutta mä en saanut ollenkaan nukuttua, koska Jimi rohisi niin paljon ja 10 minuutin välein piti nostaa pystympään hengittämään. Olin tosi onnellinen, kun aamu tuli. Kaikki näyttää aamulla aina paremmalta. Jesse kävi töissä viemässä avaimet, mutta tuli onneksi heti takaisin.
Mietittiin josko refluksikohtauksen takana olisi flunssa. Jimin hengitys rohisee, Jimi aivastelee, yskii välillä ja nenä on tukossa. Yleensä osa näistä oireista on liittynyt refluksikohtaukseen, mutta nyt siinä voi olla muutakin. Eilen höyryhengiteltiin, avattiin nenää suolaliuoksella ja pidettiin Jimiä koko ajan pystyasennossa. Jimi oli iloinen ja hymyili paljon ja jaksoi leikkiä leikkikaaren leluilla. Normaalia väsyneempi tosin, mutta ei mikään ihme. Eilen illalla anoppila ja mun äiti tuli illaksi ja me päästiin hetkeksi nukkumaan Jessen kanssa. Teki hyvää ja sen voimin jaksettiin viime yö.
Yö meni yllättävän hyvin. Theo nukahti taas heti maidon jälkeen. Kannettiin Jimiä hetki maidon jälkeen, mutta hyvin nukahti sitteriin mun puolelle sänkyä. Nostin Jimiä varmaan joka toinen tunti, kun ressu oli tukossa ja hengitys rohisi niin paljon. Silittely sai taas rauhoittumaan ja hengityksen tasaantumaan. Syötiin kerran yön aikana ja herättiin vasta 10. Mun sisko tuli meille jo 8.30 auttamaan poikien hoidossa. Sai odotella yksinään olohuoneessa telkkarin parissa, kun me koisattiin. Theo heräsi hymyillen, kuten yleensä ja meni tädin hoiviin. Mä tein Jimille aamupesut ja sain taas osakseni ihania hymyjä.
Päivä on mennyt hyvin. Pojat on nukkuneet jo aamupäivällä yhden samanaikaiset päiväunet ja nyt molemmat ovat jo toisilla unilla. Jimin vointi askarruttaa kuitenkin sen verran paljon, että varattiin tälle illalle käynti yksityisellä. Kysytään refluksista ja lääkäri saa selvittää onko nyt kyseessä ihan perusflunssa. Flunssaa epäilen (ja molemmat mummit myös;)), mutta hyvä käydä varmuuden vuoksi, kun refluksin takia oltiin jo suunniteltu käyvämme yksityisellä kuitenkin.
Kuulostaako perusflunssalta?
Tänään saadaan siis toivottavasti vähän vastauksia. Postaus on vähän sekava, kun yöunet on nyt jääneet minimiin. xxxx
