Sivut

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Juhannusviikonloppu


Aurinko, lämpö, ystäviä, perhe, vesileikkejä, ranta, hyvää ruokaa, päiväunet, ulkoilua, mansikkakakku ja saunomista. 

Me vietettiin kaupunkijuhannusta. Jessellä oli päivystysvuoro töissä, joten piti olla koko juhannus valmiudessa kodin lähettyvillä. Alkuun harmitti, ettei päästy tänäkään vuonna juhannukseksi mökille, mutta onneksi sinne voi yhtä hyvin mennä jonain muuna viikonloppuna ja Jessen loman aikana.

Oltiin perjantaina ystävien luona, jossa grillattiin ja pojat leikkivät vesileikkejä. Oli ihan täydellinen juhannussää ja illalla käveltiin vielä läheiselle rannalle. Ellen tutki hiekkaa ja pojat etsivät merestä aarteita uusilla haaveillaan. Rento, hauska päivä! Lähdettiin lasten nukkumaanmenoajan lähestyessä kotiin ja kaikki nukahtivat ennätysajassa.


Lauantai ja sunnuntai meni omalla painollaan ja parasta oli kiireettömyys. Ei ollut suunnitelmia eikä aikatauluja. Oltiin paljon ulkona ja käytiin puistoissa ja lähimetsässä kävelemässä. Innostuin jopa pelaamaan jalkapalloa Jessen ja poikien kanssa, kun mentiin puiston vieressä olevalle tekonurmelle. Ellen nukkui sopivasti päiväunia, joten saatiin rauhassa keskittyä poikiin. 

Jalkapallo on aina ollut se ainoa urheilulaji, mistä en ole koskaan sen kummemmin pitänyt. Yllätin sekä itseni että Jessen syöttö- ja kuljetustaidoillani. Pojat ovat vasta hiljattain kiinnostuneet jalkapallosta ja ovat siitä nyt niin innoissaan, että saavat syksyllä aloittaa ensimmäisen harrastuksensa. 

Yhdessä pelaaminen oli yksi viikonlopun kohokohdista ja varmasti mennään pian uudelleen! 


Mitä teidän 
juhannukseen kuului? 

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kuusi vuotta sitten juhannuksena syntyivät keskosvauvani

Tein eilen Instagramin storyihin pienen koosteen kuuden vuoden takaa. Juhannus 2013, jolloin pojat syntyivät. Pitkä vuodelepo osastolla päättyi, kivulias sektio, pelko vauvojen puolesta, uuden elämänvaiheen alku, jännitys, äitiyden ensihetket, onnen ja helpotuksen kyyneleet. Kuusi vuotta sitten kahdesta tuli neljä. 

Olen onnellinen siitä, että olen kirjoittanut blogiini niin paljon kaksosten odotusajasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nyt voin tavallaan palata niihin aikoihin tekstejä lukiessani. Niistä nousee aina päällimmäisenä mieleeni kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että meillä on kaksi tervettä reipasta poikaa. 

6-vuotiaat <3 

Raskauden puolivälissä valmistauduttiin jo pahimpaan, mutta tukilangan ja täyslevon avulla päästiin päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin aina sinne raskausviikolle 31 asti! 

Elämä poikien kanssa alkoi viikon tehohoidolla, jonka jälkeen he olivat kolme viikkoa lastenosastolla kasvamassa ja opettelemassa syömään. Tuntuu hassulta, että he kotiutuivat silloin, kun oli vasta raskausviikko 35. He olivat juuri päässeet 2kg:n yli ja nenämahaletkut seurasivat vielä aika pitkään kotona mukana. 

Tilanteisiin onneksi mukautuu ja sitä menee tilanteen vaatimalla tavalla eteenpäin yrittäen ottaa siitä mahdollisimman paljon irti.  
 
Ihanaa juhannusta kaikille! 

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Viikko unikoulua & ensimmäinen kokonainen yö

Olemme tassutelleet nyt viikon verran ja toissayönä Ellen viimein nukkui koko yön! Hän nukkuu n. 20.15-07.15.

Nukahtamisesta on tullut joka ilta helpompaa ja yöheräilyt vähentyneet tasaiseen tahtiin. Suurimpana erona huomaan, että Ellen on oppinut jatkamaan unia yöllä herätessään. Hän ei enää nouse ylös itkien vaan saattaa etsiä tutin ja jatkaa sitten nukkumista. 

Tassuttelu -menetelmä sopii meille loistavasti. Nyt olemme viikon jälkeen siinä pisteessä, että Ellen nukahtaa itse. Saattaa tarvita kerran tai kaksi kättä selän päälle rauhoittamaan, mutta nukahtaa vanhemman istuessa toisella puolella huonetta. Seuraava askel on siirtyä ovelle ja siitä huoneen ulkopuolelle.


Olen muuttanut takaisin makuuhuoneeseen! Olikin jo ikävä omaa sänkyä ja tilaa nukkua. Ellen ei ole reagoinut mitenkään siihen, että siirryin samaan huoneeseen. Jesse hoiti unikoulun ensimmäiset päivät ja sen jälkeen minä olen laittanut Ellenin nukkumaan muutaman kerran - hyvin meni. 

En olisi mitenkään uskonut, että viikossa voi tapahtua näin suuria muutoksia. 
Tunnin välein heräilevä vauva nukkuu koko yön omassa sängyssään!   
#happymom 

torstai 13. kesäkuuta 2019

6-vuotisjuhlat lähestyvät

Lauantaina juhlitaan meidän kuusivuotiaita! Virallinen päivä on vasta ensi viikolla, mutta lauantaina haetaan Batman -kakku, ilmapalloja ja nautitaan päivästä läheisten kanssa. Ollaan porrastettu sen verran, että ensin tulevat kummit ja ystävät ja vähän myöhemmin iltapäivällä sukulaiset.

Onneksi lauantaille on luvattu hyvää säätä, jotta voidaan hyödyntää myös terassia. Meidän koti tuntuu todella pieneltä aina, kun saadaan vieraita.

Tilattiin poikien toiveiden mukainen kakku Cake o' Clockista, minkä lisäksi tarjoilupöydästä löytyy mm. porkkanakakku, teemaväreihin sopivia karkkeja, popcornia, muutama suolainen piirakka ja karjalanpiirakoita munavoilla.


Tänään on tarkoituksena tehdä perusteellinen siivous ja huomenna käydään ruokakaupassa. Juhlien järjestäminen on ihanaa, erityisesti nyt kun pojat itsekin odottavat innolla koristeiden laittamista, leipomista ja muuta juhliin liittyvää valmistautumista. Toinen pojista on innokas apu keittiössä ja toinen suurpiirteisemmin vähän siellä sun täällä.

Kuudennet syntymäpäiväjuhlat, jotka järjestetään pojille. Vuodet ovat menneet nopeasti, vähän turhan nopeasti. Pienistä pojista on kasvanut taitavia, reippaita, oman tyylin omaavia kuusivuotiaita.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

En jaksa enää - unikoulun aika

Aloitimme unikoulun viikonloppuna. Minulla tuli nimittäin seinä vastaan yöimetyksen, huonon nukkuma-asennon, jatkuvien heräämisten ja jäätävän univelan kanssa. Yösyöttöjen määrä vain kasvoi ja heräilystä tuli Ellenille tapa.

Otettiin Ellen meidän väliin nukkumaan aina jossain vaiheessa yötä ja hän nukahti rinnalle. Tehtiin oikeastaan kaikki ne "klassiset virheet". Silti koen, että ainakin siihen puolen vuoden ikään asti kyseinen järjestely oli meille paras ja tekisin saman uudelleen.

Vauvan kanssa oli ihana nukkua, aina siihen asti kunnes aloin itse heräillä noin tunnin välein Ellenin pyörimiseen ja istumaan nousuihin jne., Puolen vuoden iässä mietittiin unikoulua, mutta sitten tuli hampaat, flunssaa, uudet taidot häiritsivät yöunia jne jne.

Unikoululle ei ole oikeaa hetkeä, sitä ei tule, se on vaan tehtävä. 

En jaksa enää heräillä Ellenin pyörimiseen, pelätä hänen putoamistaan, nukkua sängyn laidalla koko sängyn valtaavan vauvan takia ja kärsiä niska-hartiakivuista huonojen imetysasentojen takia.


Ollaan luettu paljon eri unikoulumenetelmistä (mm. MLL:n sivuilta), juteltu asiasta neuvolassa ja sisäistetty "unikoulun aakkoset". Meidän tavoitteena on opettaa Ellenille uusi tapa nukkua niin, että hän nukahtaa illalla itsekseen ja pääsee itse takaisin uneen myös yöllä herätessään.

Aloitimme muuttamalla radikaalisti nukkumaanmenorutiineja. Ennen syötin Ellenin makuuhuoneessa ja siirsin sänkyyn joko täysin tai lähes nukkuvana. Jos hän ei nukahtanut, niin häntä oli pidettävä kädestä kiinni siihen asti, että nukahti. Nykyään syötän Ellenin alakerrassa, pesemme hänen hampaansa kylpyhuoneessa, sanomme hyvät yöt ja viemme hänet sänkyyn. Tällä hetkellä Jesse hoitaa nukkumaan laittamisen ja yöt.

Tärkeimpänä unikoulun onnistumisen kannalta koen: 
- johdonmukaisuus
- kärsivällisyys
- säännöllinen päivärytmi
- selvä työnjako & pelisäännöt vanhempien välillä  

Me tassuttelemme eli rauhoitamme vauvan laittamalla käden hänen selälleen. Olemme kokeneet sen sopivimmaksi Ellenin kanssa. Jesse laskee Ellenin sänkyyn ja antaa unipupun kainaloon. Jesse istuu vähän matkan päässä meidän sängyllä, muttei anna minkäänlaista huomiota Ellenille. Tämä osa kuuluu yleensä tuolimenetelmään perustuvaan unikouluun, mutta ollaan sovellettu näistä kahdesta menetelmästä meille sopivin versio. Tassuttelemme ja Jesse siirtyy päivä päivältä kauemmaksi Ellenin sängystä, kunnes on oven ulkopuolella ja Ellen on toivottavasti oppinut nukahtamaan ilman vanhemman läsnäoloa.

Jos Ellen nousee, Jesse käy hetken päästä rauhallisesti laskemassa hänet takaisin makuulleen ja palaa paikalleen. Jos Ellen nousee yhä uudelleen pystyyn ja itkee, Jesse laskee hänet makuulleen ja pitää kättään hänen selällään. Jos se ei auta vaan Ellen jatkaa itkua, silitetään rytmikkäin liikkein selästä. Jos itku yltyy eikä Ellen rauhoitu silityksiin, häntä pidetään sylissä rauhoittumiseen saakka.

Ei heijata, hyssytellä eikä anneta nukahtaa syliin. Rauhoittumisen jälkeen takaisin sänkyyn ja käsi hetken selän päällä. Ideana on, että aina rauhoittumisen yhteydessä palataan "kevyempään" rauhoittelumenetelmään.

1. käsi vauvan selän päällä
2. selästä silittäminen
3. syli

1. yö 

Nukahtamisen kesto: 30min
Sylissä kerran, silittelykertoja kaksi, käsi selän päällä noin puolet nukahtamisajasta. Nukkui 21-03, itkeskeli 03-06, jolloin pelkkä käsi riitti rauhoittamaan takaisin uneen, nukkui 06-07.    

2. yö 

Nukahtamisen kesto: 20min
Silittelykertoja yksi, käsi selän päällä jonkin aikaa. Nukkui 21-07 muutamalla itkeskelyllä, jolloin riitti käsi selän päällä.

3. yö 

Nukahtamisen kesto: 15min
Käsi selän päällä jonkin aikaa. Nukkui 21-07, heräsi yöllä muutaman kerran itkemään, käsi rauhoitti ja jatkoi heti unia.

Whisbear -huminanalle on saatu, siitä tulossa enemmän juttua!  

Nukun tällä hetkellä lastenhuoneen lattialla patjalla. Ensimmäisen yön olin alakerran sohvalla, mutta siirryin lastenhuoneeseen, koska pojat saattavat toisinaan herätä Ellenin itkuun ja koen helpommaksi lähellä olemisen. Jesse nukkuu onneksi hyvin ja nukahtaa aina samantien kun on saanut Ellenin rauhoitettua. Itse huomaan stressaavani Ellenin heräilyjä ja koko tilannetta ja olen hereillä edelleen ison osan yöstä. Kunhan Ellen alkaa nukkua kunnon yöunia niin voin alkaa keskittyä enemmän omaan nukkumiseeni.

Unikoulu on sujunut paljon paremmin kuin ajateltiin. Ellenin itku on ollut lyhytkestoista eivätkä pojat ole toistaiseksi häiriintyneet siitä. Jesse on jaksanut hienosti olla johdonmukainen ja kärsivällinen.

Unikoulussa jännittää seuraava askel, kun palaan makuuhuoneeseen nukkumaan ja Ellen "haistaa maidon". Voi olla, että silloin otetaan muutama askel taaksepäin ja heräillään taas vähän tiheämmin. Olen kuitenkin iloinen ja huojentunut,  kun nyt tehdään jotain konkreettista sen eteen, että koko perhe saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Oletteko te pitäneet unikoulua? Kauanko kesti, 
että yöt rauhoittui?

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kesäkuun kuulumisia

En voi uskoa, että eletään jo kesäkuuta ja voi sanoa, että nyt on kesä. Pojat kysyvät joka aamu onko kesä ja voiko ulos mennä shortseissa. Kesän tuoman valoisuuden myötä heidät on vaikea saada iltaisin uskomaan, että on oikeasti aika mennä nukkumaan. Hyvissä ajoin on alettava huomauttamaan kellonajasta, ettei nukkumaanmenorutiinien aloittaminen tule ihan yllätyksenä.

Meillä oli todella kiva viikonloppu. Helatorstaista alkoi pitkä viikonloppu, koska Jesse otti perjantain vapaaksi. Perjantaina tehtiin päiväreissu Paraisille. Käytiin matkalla Kaarinassa sijaitsevalla Lasten Seesam -kirpparilla, jossa ihana blogini lukija tuli moikkaamaan (terkkuja sinne!).

Löysin kirpparilta muutaman lastenvaatteen sekä itselleni kukkamekon. Lapset leikkivät Seesamin leikkipaikalla innoissaan. Siellä on viihtyisä leikkipaikka ja tilava asiakas-wc. Juuri sopiva pysähdyspaikka!


Paraisilla oltiin mummini luona ja juotiin kahvit. Lakkasin mummin varpaankynnet ja pojilla oli rollaattorikisa. Lähdettiin kävelylle ja käytiin kahvilassa ostamassa keksejä lasten tuleville syntymäpäiville, kerättiin valkoisia kiviä rannalta ja pojat kahlasivat meressä. Löydettiin kiva leikkipuisto, jossa innostuttiin Jessen kanssa heittelemään frisbeetä.

Ellen nukkui pitkät päiväunet, joten saatiin touhuta kunnolla poikien kanssa. Syötiin vielä mummin luona ennen kuin lähdettiin illalla takaisin kotiin. Kaikki meni reissussa todella hyvin automatkoja myöten, joten päivästä jäi todella hyvä mieli.

Lauantaina olin lasten kanssa, kun Jessellä oli iltameno. Leivoin porkkanakakun seuraavan päivän yllätysjuhliin ja siivosin, käytiin metsässä ja pojat keräsivät minulle kukkia, keinuttiin meidän leikkipaikalla ja illalla lasten nukahdettua viimeistelin vielä ystäväni vauvalahjaa.


Sunnuntai meni raskaus/vauvakuplassa, kun yllätettiin ystäväni babyshowereilla! Vaaleansinisen eri sävyjä ja valkoista, ihania herkkuja, ystäviä ja vauvajuttuja. Meillä oli hänelle vaippakakku ja lahjakortti Hanko Sushiin. Minulla oli vielä oma pieni lahja, jossa oli muutama juttu vauvalle. Valitsin Fabelabin ison harson ja meritähti-soittorasian lastenhuoneen seinän värin mukaan, koska tiesin seinän olevan Tikkurilan Nukkumatti -sävyä.

Kesäkuu on alkanut aika vauhdikkaasti ja tuntuu, että on ollut paljon kaikkea muistettavaa. Kesäkuussa on vielä tulossa vaikka mitä, mm. poikien 6-vuotisneuvola, syntymäpäivä ja useammat juhlat, lääkärikäynti, juhannus, ystävän häät... Kiva kesä tulossa! 

Mitä teidän kesäkuuhun kuuluu?