Arkea ja sairastelua

Viikko on mennyt aika pitkälti sinnitellessä. Jimi sai flunssan ja on ollut poissa päiväkodista maanantaista lähtien. Theo sairastui vasta tiistai-iltana, joten on ollut nyt pari päivää kotona. Onneksi Jesse on voinut jäädä kotiin, koska oma työlista on mielettömän pitkä tällä hetkellä. Eilen sanoinkin Jesselle, että totaaliuupumusta odotellessa... Kärsivällisyys lasten kanssa on nollassa, väsymys ympärivuorokautista ja olo jännittynyt jatkuvasti. Öisin saatan herätä ahdistuneena miettimään mitä seuraavana päivänä pitikään tehdä ja olenko unohtanut jotain. Tiedän, että teen liikaa kerralla, mutta tällä hetkellä en pysty luopumaan mistään tai se viivästyttää valmistumista.

Tässä jännitetään tuleeko korvatulehdus, koska korvien putket on lähteneet nyt molemmilta. Hyvin ne kuitenkin pysyi, koska laitto oli jo viime toukokuussa. Putkista oli paljon apua molemmille pojille, olisiko Theolla ollut yksi korvatulehdus niiden aikana ja sekin kivuton. Harmi jos tästä alkaa taas uusi kierre ja tarvitaan uudet putket. Yöt menee aika katkonaisesti ja Jimi on majoittunut meidän väliin. Ei olla koskaan nukuttu perhepedissä, koska kukaan meistä ei osaa nukkua niin, mutta nyt Jimi on tehnyt kunnon pesän meidän väliin. Täytyy myöntää, että tuntuuhan se ihanalta herätä siihen, että pieni käsi on tarrannut kiinni omaani... Suurin syy vieressä nukkumiseen on Jimin kuumekouristuksen mahdollisuus. Jimillä nousi yhtenä iltana kuume niin korkeaksi, että meni jo veltoksi, tärisi ja silmät pyöri hallitsemattomina. Kohtaus meni onneksi nopeasti ohi, kun saatiin Jimi ulos kylmään. Vieressä häntä on helpompi tarkkailla.

Stressaa ja väsyttää, mutta on tottakai myös pieniä positiivisia asioita, jotka auttaa jaksamaan. Lasten hymy ja ihanat sanat (Jimi mm.sanoi eilen illalla "älskar dej" =rakastan sinua ja antoi pusun, ei varmasti ole mitään parempaa!), kuuma kahvi, lämmin suihku, Jessen antama jalkahieronta, onnistunut työpäivä ja valoisammat päivät. Kyllä tämä tästä.

     Mikä teitä auttaa jaksamaan arjessa? 

Puhelimen kätköistä

Käytän puhelimen (Iphone 5S) kameraa päivän mittaan paljon. Se on niin helppoa ja nopeaa enkä yleensä kanna kameraani mukana ellen ole tarkoituksella menossa kuvaamaan. Puhelimeen tallentuu paljon kuvia arkisista ja ehkä vähän turhistakin asioista, joilla ei varmaan ole merkitystä muille kuin minulle. Rakastan selailla kuvia ja muistella hetkiä niiden takaa. Välillä huomaan unohtaneeni joitain asioita, jotka nousee taas mieleen kuvan näkemisen myötä. Ihan parasta. 

Tässä kuvia parilta viime viikolta, suurin osa löytyy myös Instagramista @rosannahs.

 Lempikaupan sovarissa: Lindex

Tältä on meininki näyttänyt viime aikoina. Lunta on niin paljon, että ollaan melkein joka ilta käyty kävelyllä, puistossa ja/tai laskemassa mäkeä poikien Stigoilla. 

 

 #tb #rakkaat pienet... 

 

 Theo kotimatkalla dagiksesta. Uusi, rakas koira Fiffi mukana. 

 Olin Jimin kanssa lastenpolilla infektioastmaan liittyvässä kontrollissa. Käytiin myös verikokeissa ja Jimi oli ihan älyttömän reipas koko reissun ajan <3 

 Koulunpenkillä pitkästä aikaa. Tapasin oppariryhmän ja sain lisäbuustia koko prosessiin! 

 Tänään töissä, #allblackeverything / pörrötakissa ei palellut. 

 Aloitin mix-jumpan ja sain jo ekasta kerrasta todella hyvän fiiliksen. Ihanaa, kun on taas oma liikuntaharrastus. 

Otatteko te paljon kuvia, käytättekö Instagramia tms. kuvien jakamiseen?  

Meikit järjestykseen

Innostuin yhtenä päivänä järjestelemään alakerran wc:ssä sijaitsevia meikkejä ja pohdin niille järkevämpiä säilytystapoja. Tähän mennessä kaikki on ollut aikalailla sekaisin erilaisissa laatikoissa ja purkeissa. Alakerrassa pidän siis kaikki käytetyimmät meikit ja korut, koska se on kätevintä etenkin kiireisten aamujen kanssa. Yläkerrassa on ihana kampauspöytäni, mutta harvoin arkisin ennätän istua sen ääressä laittautumassa. 

Laitoin lempparihuulituotteet Tigerista ostettuihin läpinäkyviin lokerikkoihin. Siveltimet ja muutama huultenrajauskynä pääsi tuikkukuppiin, josta ne on helppo ottaa. Meikit, jotka ei ole ihan jokapäiväisessä käytössä, laitoin Uashmaman hopeiseen paperipussiin säilöön. Pussi itsessään on kaunis ja sopii hyvin hyllylle.   

 Lumenen heleyttävä ja hoitava huulivoide (oik.) on ykkönen! Kaunis sävy ja hyvin hoitava. 

Omistan monia kymmeniä huulituotteita; huulirasvoja, huulipunia, huulikiiltoja ja uusimpana ihastuksena on huultenrajauskynät. Käytän päivittäin vähintään huulirasvaa. Olen innostunut panostamaan huulimeikkiin vähän enemmän ja ostin Stockalta ensimmäisen Macin huulipunan ja rajauskynän. Valitsemani tummahko nude on upea huulilla ja olen käyttänyt sitä jo paljon. Macin juttujen lisäksi meikkiarsenaalini on kasvanut Anastasia Beverly Hills Contour Kit -paletilla ja muutamalla Beauty Blender -meikkisienellä. Sieni on oikeasti ihan mahtava. Se on ollut hitti jo pitkään, mutta jostain syystä päädyin kokeilemaan sitä vasta nyt Beauty Blender -paketin ollessa alennuksessa Stockalla. Anastasian palettia en ole ehtinyt testata kuin vasta pari kertaa, mutta se vaikuttaa lupaavalta. Kasvojen eri kohtien oikeaa korostamista täytyy vielä vähän harjoitella. Miksei ne ammattilaisen meikkaustaidot voi tulla tuon tuotteen mukana? Youtube -videoissa se näyttää niin helpolta...

 

  Huulipunan sävy Faux - huultenrajauskynä Staunchly Stylish 

  

Tutista eroon

Theo ja Jimi ovat nyt 2,5-vuotiaita ja ollaan kesästä asti mietitty tutista luopumista. Tutti on ollut reilu vuoden ikäisestä vain unikäytössä, mutta tärkeässä roolissa. Elokuussa alkoi päivähoito eikä haluttu jättää tuttia sitä ennen siitä saatavasta turvasta johtuen. Syksyn aikana tuli muutama flunssa, oli itkuinen jakso, uhmailua ja milloin mitäkin. Jatkuvasti tuntui olevan jotain. Nyt päätettiin, että odotetaan juniorisänkyyn siirtymistä sen aikaa, että pahin iltahulina menee ohi. Se on nimittäin aika huipussaan... Kahta pienelle ihmiselle suurta muutosta ei haluttu tehdä samaan aikaan, joten tuteista luopumiselle paras aika oli nyt. Ollaan puhuttu pojille jo pitkään siitä, ettei niin isot pojat tarvitse enää tuttia vaan esim. serkkuvauva syö tuttia.

Päätettiin yhtenä iltana ihan yhtäkkiä, että nyt annetaan tutit pois. Meidän pihapiirissä on usein oravia ja ne on Theon ja Jimin lemppareita. Pojat halusivat antaa tutit oravavauvoille. Tutit laitettiin tarjottimella ulko-ovelle "odottamaan oravia" ja katsottiin hetki lastenohjelmia. Olin kuulevinani jotain ja mentiin katsomaan tutteja (Jesse oli käynyt ulkona siinä välissä;)), mutta niiden tilalla olikin uudet lelut. Voi sitä riemun määrää, kun tutit oli löytäneet perille ja tarjottimella odotti isoille pojille sopivat lelut.

 Jimi & Theo 8-9 kk <3

Pojat kertoivat koko illan, että oravat saivat nyt tutit, koska isot pojat ei tarvitse tuttia. Käytiin kaikki tuttiin liittyvä vielä kerran läpi ja sen jälkeen mentiin nukkumaan uusien lelujen kanssa. Nukahtaminen kesti tuplasti normaalia kauemmin, mutta koko yö meni yhdellä herätyksellä. Aamulla kerrattiin taas tuttitarina moneen otteeseen ja siitä kerrottiin dagiksessakin.

Tutin perään ei ole itketty lainkaan ja päikkärit sekä kotona että dagiksessa sujuu normaalisti eli tutista luopuminen on mennyt paremmin kuin osattiin odottaa! Pelättiin pitkää valvomiskautta, mutta yöt sujuu onneksi hyvin. Ainoa ongelma on nukahtaminen. Viime yö huipentui siihen, että klo 23.30 poikien riekkuessa edelleen päättömästi, siirrettiin toinen pojista meidän huoneeseen. Sen jälkeen Jimi nukahti samantien ja Theo pian perään. Parasta olisi jos molemmat nukkuisivat aina omissa huoneissaan. Harmi, kun meillä on vain kaksi makuuhuonetta eikä me haluta ainakaan vielä siirtää meidän sänkyä alakertaan olohuoneeseen. Jonkin aikaa mennään nyt niin, että toinen pojista nukkuu meidän huoneessa ja toinen lastenhuoneessa. Kunhan kaikki saavat nukuttua kunnolla niin ollaan tyytyväisiä. Viime yö nukuttiin koko yö rauhassa aamuun asti, kunhan saatiin hulivilit ensin nukahtamaan.

Olen todella huojentunut, että päästiin tuteista eroon näin helpolla ja mikä tärkeintä: pojat tuntuivat selvästi olevan nyt valmiita siihen. Oravavauvat oli meidän pojille sopiva tyyli jättää tutit pois,

miten te olette päässeet tutista?  

   

Hauskaa Silja Serenadella

Pääsin tänään tutustumaan uudistuneeseen Silja Serenadeen. Osallistuin bloggaajille/vloggaajille järjestettyyn hauskaan laivasuunnistukseen yhdessä 10 Plussan äiti -Matun kanssa. Käytiin mm. ihastelemassa suloisia Muumi-perhehyttejä, maisteltiin laivan herkkuja, kahviteltiin, nähtiin uusi Desigualin myymälä ja varmaan suurimman vaikutuksen minuun teki Silja Land eli lasten leikkipaikka. Näin jo sieluni silmin miten innoissaan Jimi ja Theo siellä leikkisivät. Se oli oikeasti yllättävän iso paikka ja tekemistä oli vaikka mitä. Monta pallomerta, eri ikäryhmät otettu hienosti huomioon eli jokaiselle oli jotakin ja paikka oli kokonaisuudessaan todella siisti. Lasten kanssa ei Serenadella tulisi varmastikaan tylsää.   

Tästä päivästä jäi hyvä mieli. Tein muutaman huipun löydön kierrellessäni Stockmannilla ennen laivatapahtumaa, niistä lisää myöhemmin. Kaverin seura piristää kyllä paljon; illalla jaksoin poikien uhmailuakin paremmin, kun olin saanut viettää iltapäivän itsekseni omissa jutuissani.

Huomenna saa onneksi vielä nauttia vapaapäivästä, touhuta poikien kanssa ja laitella paikkoja kotona! xx 

Sosionomiopinnot (AMK)

Toivepostaus opintoihini liittyen. Painotan, että opetussuunnitelma muuttui tässä välissä ja ainakin osa opintojaksoista on muuttanut nimeään/sisältöään ja opintoihin on saattanut tulla muitakin muutoksia. En ole kovin paljoa perehtynyt uuteen opetussuunnitelmaan, koska se ei koske enää minua. Tässä on omat kokemukseni opiskelusta vuosina 2010-2013.

Aloitin sosionomiopinnot ammattikorkeakoulussa Hyvinkäällä syksyllä 2010. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen pidin yhden välivuoden, mietin mitä haluan tehdä ja työskentelin samalla yksityisenä lastenhoitajana eräässä perheessä.

Pääsykokeisiin piti kirjoittaa itsestään kuvaus ja selittää miksi haluaa sille alalle. Ensin oli yksilöhaastattelu, jossa kolme henkilöä kyseli taustoistani, motivaatiosta opiskella, miksi minä, mikä sosiaalialalla kiinnostaa jne. Se meni mielestäni ihan hyvin. Siinä käytiin läpi myös kirjoittamani kuvaus ja pohjattiin kysymyksiä siihen. Seuraavana oli ryhmätehtävä. Sekalainen ryhmä hakijoita huoneeseen, meille esitettiin yksi sosiaalialan ongelmista ja tehtävänä oli keksiä siihen ratkaisu. Aikaa keskustella oli 10 min. Arvostelijat tarkkailivat ja tekivät meistä johtopäätöksiä. Sain pisteitä mm. siitä, että aloitin keskustelun, kiinnitin huomiota ajankäyttöön ja huomioin keskustelussa muut eli en vetänyt omaa showta muiden päälle.  

Olin onnesta soikeana kuullessani tulleeni hyväksytyksi ykkösvaihtoehtooni. Intoa lisäsi se, että silloinen kämppäkaverini pääsi samaan kouluun opiskelemaan sosionomiksi! Me muutettiin yhdessä pois pääkaupunkiseudulta ja pysyttiin kämppiksinä. Opiskelijaelämä oli ihana kokea yhdessä hyvän ystävän kanssa ja muutto uuteen kaupunkiin oli helppoa, kun sen teki toisen kanssa.

Vappuna 2011

Koulun alkaessa oli paljon ryhmäläisiin tutustumista ja yksi viikonloppu vietettiin "leirikoulussa", jossa päästiin entistä paremmin tutustumaan toisiimme. Se oli mielestäni hyvä, koska koulussa käsiteltiin paljon myös henkilökohtaisia asioita, tehtiin tehtäviä intensiiviryhmissä ja oli pakko pystyä tietyssä määrin avautumaan toisille. Alkuun olin aika järkyttynyt opiskelutahdista, tehtävämääristä ja ennen kaikkea tavasta opiskella. Tuntui, että sai jatkuvasti olla kirjoittamassa esseetä, jonka vähimmäissivumäärä oli kaukana lukiossa totutusta. Lähteitä piti käyttää kokoajan kaikessa. Ensimmäinen vuosi meni sinnitellessä ja opetellessa oikeaa opiskelutyyliä. Toisen vuoden alkaessa aloin työskennellä vaatekaupassa Espoossa 25h viikossa eli olin käytännössä viisi iltaa viikosta töissä. Muutin Jessen kanssa Espooseen ja koulumatka piteni paljon. Kuljin päivittäin kaikenkaikkiaan kolmisen tuntia junalla. Tästä kaikesta huolimatta oli toinen opiskeluvuoteni paras kaikista ja arvosanat 4-5 (asteikko 1-5). Toiseen vuoteen sisältyi hanketyöskentelyä, harjoittelu ja paljon perusopintoja. 

Muistaakseni ennen kolmannen vuoden alkua tehtiin valinta; joko lastentarhanopettajan pätevyys tai kaikki muut asiakasryhmät. Minä valitsin pitkän pohdinnan jälkeen jälkimmäisen. Kolmas vuosi kului samantyylisesti kuin toinenkin. Kaikki perusopinnot tehtyäni, kolmannen vuoden jälkeen jouduin sairaalaan vuodelepoon odottaessani poikia. Suurin stressinaiheuttaja jäi kuitenkin jäljelle: opinnäytetyö. Se on tämän kevään projekti. Tänään sain aiheen päätettyä ja maanantaihin mennessä tulee aiheanalyysin olla tehtynä. Ihan mahtavaa, että olen vihdoin päässyt alkuun. Tarkoitukseni on valmistua kevään lopussa.

Sosionomin AMK-opinnot kestää yleensä 3,5 vuotta. Opintoaikaa on kuitenkin enemmän, koska kaksi vuotta saa olla poissaolevana ilman erikoislupaa. Sen jälkeen voi tietääkseni vielä erikoissyystä saada lisäaikaa. Opintojaksoja on ollut mm. lastensuojelu ja perhetyö, monikulttuurinen työ, sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut, kehittäminen ja tuotteistaminen, hyvinvointi yhteiskunnassa, kasvun ja kehityksen tukeminen, sosiaaliohjaus, vuorovaikutusosaaminen sekä ruotsi ja englanti ammattisanastoon keskittyen. Vapaavalintaisina opiskelin kaksi kurssia saksaa. Harjoittelujaksoja on ollut neljä. Olen itse valinnut paikat kiinnostukseni mukaan ensimmäistä lukuunottamatta. Ensimmäinen harjoittelu täytyi tehdä päiväkodissa. Päiväkodin lisäksi olen ollut harjoittelussa seurakunnassa, Pelastusarmeijassa sekä päihdetyön puolella. Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten päihdetyö sekä seurakunnan perhetyö (siihen tosin vaaditaan lisänä ainakin teologisia opintoja).

Onko jotain mitä haluaisitte vielä tietää?

Mielenkiinnosta:

Lukijoissa sosionomeja? Missä työskentelette?   

Talvinen fiilis

Pakkanen on viimein hieman hellittänyt eikä enää tarvitse kiristellä hampaita, kun täytyy poistua sisätiloista. Meillä oli sopivasti koko alkuviikon auto huollossa ja jouduin kulkemaan julkisilla/kävellen. Onnistuin vuoraamaan meidät muuten hyvin kovaan pakkaseen, mutta naaman jäätyminen oli inhottavaa. Auto saatiin onneksi takaisin ja ilma on lauhtunut niin, että voi taas ulkoilla normaalisti. Kaupoissa on talviasusteita jo alessa ja ostin Lindexistä kuvassa näkyvän kaulaliinan ja pipon. Nyt vasta tuntuu, että talvi on tullut. Lumi tekee ihmeitä. 

Pojat lähtivät äsken mummolaan yökylään. Me mennään Jessen kanssa ystävän synttärijuhliin ja saadaan huomenna nukkua pitkään, ihanaa. Jesse on vielä työkeikalla, joten saan valmistautua rauhassa iltaan. Kivaa lauantaita! 

Lastenhuoneessa: innokkaat askartelijat

Ilahdun aina suunnattomasti, kun huomaan poikien dagiskaappien ovissa heidän tekemiään askartelutöitä valmiina kotiutettaviksi. Joulunaikaan he tekivät ihanan kimaltavan kuusen, tontun sekä lukuisia piirustuksia ja maalauksia. Syksyn mittaan heiltä on tullut mm. pöllöjä eri tavoin toteutettuina sekä itse painetut kädenjäljet. Parasta on nähdä miten pojat ilahtuvat, kun omat taideteokset pääsevät kotona esille. Mikään ei varmasti luonut yhtä paljon joulutunnelmaa kuin heidän tekemänsä kuuset ja tontut olkkarissa.

Siirsin osan askarteluista lastenhuoneeseen ja ne sopivat sinne täydellisesti. Jimi ja Theo kertovat aina työnsä nähdessään kenen kanssa mikäkin tehtiin ja miten he tykkäävät "måla" (=tarkoittaa heille kaikkea askarteluun liittyvää). Lastenhuoneeseen on tullut uusi matto; se monessa kodissa nähty mustavalkoinen automatto (H&M home). Pojat saivat joululahjaksi myös perinteisen värikkään automaton, mutta sitä pidetään alakerrassa aina heidän leikkiessään autoilla.

Yksi iso muutos odottaa edelleen, nimittäin juniorisänkyihin siirtyminen. Saimme yhteistyön merkeissä Veken Kalusteesta pojille ihanat valkoiset Emma -sängyt ja Familon Elefantti -patjat (molemmat muuten nyt alessa!). Tarkoitus oli siirtää pojat uusiin sänkyihin joululoman aikana, mutta nukkumaanmenoon liittyvä älytön villiys on huipussaan, joten odotetaan sen laantumista vielä hetki.  

Juniorisänkyyn siirtyminen: 

miten siinä onnistuu kahden villikon kanssa?

Jotain uutta kotiin

Yhden ylimääräisen vapaapäivän myötä meillä on ollut paljon aikaa olla kotona. Torstaina olin töissä paljettipaita päällä uuden vuoden kunniaksi, mutta muuten olen nauttinut kotona olemisesta. Eilen päätin ottaa joulukoristeet jo pois ja siirtelin tuttuun tapaani tavaroita etsien niille uusia paikkoja. Nyt näyttää taas freesimmältä! Olohuoneen lipastoon vaihdoin kirkkaan kristallinupin tavallisen mustan nupin tilalle ja se vaikutti paljon lipaston ilmeeseen. Vaihdan samanlaiset kampauspöytäni laatikoihin. 

Ollaan asuttu nykyisessä kodissamme 1,5 vuotta ja nyt oli sopiva aika laittaa keittiöön kunnon matto. Siellä oli väliaikainen pieni pyöreä matto yhdessä nurkassa, mutta vihdoin saimme sinne haluamamme tyylisen. Keittiössä ei ole voinut pitää mattoa pöydän vieressä, koska pojilla oli vaihe, jolloin ruoka ja kaikki astiat lensi lattialle. Nyt se on onneksi jäänyt ja keittiö sai kokea huiman muutoksen. Miten paljon voikaan yksi matto saada aikaan? Keittiö tuntuu ihanan kodikkaalta. Maton ja kristallinupit tilasin H&M Homesta.

Miltä näyttää?