2-vuotisneuvola

Eilen sain herätä pikkuprinsessa kainalossani, sillä kummityttöni oli meillä yötä. Pojat ovat haltioissaan serkustaan ja olivat paljon rauhallisempia, kun seurasivat jatkuvasti mitä serkku tekee. Aamupäivän ulkoilun jälkeen lähdettiin viemään kummityttöäni kotiin ja mentiin sieltä suoraan neuvolaan. Onneksi äitini tuli mukaan niin pystyin keskittymään neuvolatädin kanssa jutusteluun.

Juteltiin mm. poikien syömisestä, päivärytmistä, puhumisesta, pottailusta, nukkumisesta, sairasteluista jne. Kaikki perusasiat, kuten aina. Ainoa huolenaiheeni oli/on Jimin yhtäkkiä alkanut ontuminen. Jimi nilkuttaa aivan selvästi, välillä todella pahannäköisesti ja välillä vähän huomaamattomammin. Se alkoi 3-4 päivää sitten eikä neuvolasta osattu sanoa oikein mitään. Saatiin ohjeeksi seurailla vähän aikaa jos onkin vain joku lievä venähdyksen tyyppinen vamma, mutta vien Jimin kaiken varalta lääkäriin huomenna. Ei olla huomattu kaatumista, putoamista tai muutakaan mistä jalka olisi voinut kipeytyä.

vaatteet ja arskat - Lindex / sandaalit - Menta

 

Pojat leikkivät hyväntuulisina koko käynnin ajan ja neuvolatäti "tarkkaili" poikia siinä sivussa. "Sanoja tulee hienosti ja puhe on selvää. Kuuntelevat hyvin ohjeita. Suloisia. Kasvu on tasaista ja pojat sopusuhtaisia". Tutti pitäisi jättää pois kokonaan, pojilla on vielä unitutit käytössä. Kokeillaan allergia-altistukset ainakin ennen kuin otetaan tutit pois. Pojat ovat nyt n. 12kg ja 91cm. Pitkiä ja hoikkia.  Neuvolakäynnistä jäi hyvä mieli. Nyt vielä kun saadaan Jimin jalka kuntoon!

Ihana rauha

Jimi ja Theo lähtivät eilen mummolaan eli Jessen vanhemmille yökylään. Hyvä että ehdin edes haleja antaa, kun juoksivat jo innoissaan ovesta ulos. Lähdin itse melkein samalla oven avauksella töihin. Jesse jäi kotiin maalaamaan listoja ja tekemään muita kodin pieniä rästihommia. Illalla tuli "vanhat ajat" mieleen, kun Jesse odotti työpaikan ulko-ovella ja sain kyydin kotiin. Ei ehditty nauttia kauaa kahdenkeskisestä ajasta, kun mentiin melkein heti saunomisen jälkeen nukkumaan, mutta se fiilis: kun tietää, ettei kukaan herätä yöllä eikä aamulla tarvitse pelätä poikien heräävän Jessen töihinlähtöön tai kiirehtiä äkkiä aamupalalle saadakseen nauttia sen rauhassa. Juuri tätä tarvittiin. Pieni hengähdyshetki arjen keskellä. 

Tänään heräsin tuttuun tapaan klo 8, koska en osaa enää nukkua pidempään. Makoilin kuitenkin, koska se oli mahdollista. Hitaan heräämisen jälkeen laitoin pesukoneen päälle (muuten pyykkikorin pohja ei tule koskaan vastaan..) ja puin mukavat kotivaatteet. Söin herkkuaamiaista Kardashianien parissa (uusi koukutus) ja sain juoda kahvin kuumana. Pienestä sitä on iloinen, voitteko samaistua?

Nyt olen tehnyt lempipuuhaani eli laitellut paikkoja kotona. Vaihtanut koriste-esineiden paikkoja ja piensisustanut. Tykkään häärätä kaikkea päämäärätöntä. Kynttilät palaa ja lempimusiikki soi. Lakkasin kynnet Essien tummansinisellä ja päälle tuli tietty vähän glitteriä. Pojat kotiutuvat parin tunnin päästä, nukutaan päiväunet ja lähden iltavuoroon. Tänään on isi-pojat-laatuaikaa luvassa.

Nautin vielä hetken rauhasta.

Pienillä asioilla on suuri merkitys

Me käytiin tänään asioilla jakautuneella kokoonpanolla. Minä ja Theo mentiin ensin käymään kirpparilla, kun taas Jesse ja Jimi menivät viereiseen K-rautaan. Se oli kivaa vaihtelua ja yhden lapsen kanssa ollessa sain hyvin katsottua kaikki hyllyt läpi. Se ei olisi koskaan onnistunut jos olisin ollut molempien kanssa yksin liikkeellä. Theo hoki koko kirppiskierroksen ajan "missä Jimi". Theolla on hellyysvaihe menossa eikä haleilta ja pusuilta säästy ainakaan veli. Välillä Jimi työntää Theoa jo pois, kun toinen nyhjöttää ihan kiinni ja kestohalaa. Sydän sulaa nähdessäni miten tärkeitä pojat toisilleen ovat. Silloin olen erityisen kiitollinen siitä, että heillä on toisensa. 

vaatteet, kengät ja aurinkolasit - Lindex / laukku - DKNY 

Kirpparilta ei löytynyt tällä kertaa mitään, mutta K-raudasta ostettiin uusi lukko vessanoveen ja hakanen takapihan oveen. Pojat saavat nyt jo kaikki ovet auki ja ovat vähän väliä yrittämässä takapihalle. Reviiri senkun laajenee ja äitiä pidetään entistä enemmän kiireessä. Katseltiin myös värikarttoja, koska muutamaan huoneeseen olisi kiva saada vähän piristystä. Hempeää vaaleanpunaiseen taittavaa vaatehuoneeseen, harmaata lastenhuoneeseen ja jotain neutraalia alakerran vessaan.

Tästä päivästä jäi todella hyvä fiilis. Pojat jaksoivat kaupassa hienosti ja illalla vielä höpsöiltiin kaikki yhdessä ennen iltasatua. Pojat juoksivat sylistä syliin, oltiin lähekkäin ja naurettiin. 

Värikkäät kesäkynnet

Sain jokin aika sitten Yves Rocherilta paketin, jossa oli ihania uutuus-kynsilakkoja. Lakkasin heti samana iltana vadelmanpunaiset kynnet uudella kiiltolakalla ja sen myötä kynsilakkainnostukseni vaan kasvoi ja vaihtelin kynsilakkaa aina asun mukaan. Olen jo vuosia rakastanut kynsien lakkaamista, se on parasta rentoutumista ja itsensä hemmottelemista. Hyvä kynsilakka ja kivat kynnet tekee paljon.

Paketissa oli uutuussävyjen lisäksi geelipäällyslakka ja kiiltopäällyslakka. Molemmat ovat ehdottomia suosikkituotteitani. Geelilakka on jo loppunut, koska käytin sitä niin usein. Se sai kynnet pysymään kauniina ja lakan kestämään yllättävän pitkään. Yleensä saan korjailla lakkaa joka toinen päivä - etenkin jos olen paljon töissä, mutta geelilakalla voin olla jopa viikon koskematta kynsiini. Saman olen huomannut myös pelkkää kiiltopäällyslakkaa käyttäessäni, se pidentää myös kynsilakan kestoa ja saa kynnet tuntumaan vahvemmilta. Suosikkivärejäni kiiltolakkauutuuksista on helmiäisen vaaleanpunainen, vadelmanpunainen, pinkki, hopeakimalle ja turkoosi. Muutama sävy tulee sopimaan lähestyvään syksyyn loistavasti. Olen ollut todella tyytyväinen saamiini kynsilakkoihin ja aion ehdottomasti hankkia jo loppunutta geelipäällyslakkaa lisää!

Onko teillä kokemusta YR:n uusista kynsilakoista?    

Allergiat ja herkkävatsaisuus

Muistinvirkistyksenä teille: maito, kananmuna, maissi, päärynä ja omena. Siinä Jimin ja Theon allergialista. Näiden lisäksi ruis ottaa pojilla vatsaan niin paljon, ettei sitä voi antaa ollenkaan. Siirryttiin muihin viljoihin, kun rukiin syömisen jälkeen meni aina seuraava yö kieriskellessä ja huutaessa. Parhaiten viljoista maistuu kaura. Olen tuskaillut poikien herkkävatsaisuuden kanssa lukemattomia kertoja, kun oikeastaan kaiken kanssa pitää olla tarkkana. Ensinnäkin katsoa, ettei syötävä tai juotava sisällä mitään mille he ovat allergisia. Toiseksi, mitään ei voi syödä sitä vakiintunutta määrää enempää tai yö menee huonosti. Onneksi olen oppinut jo mihin pojat reagoivat mitenkin, mutta tottakai se hankaloittaa hoidossa olemista.

Päivähoidon alkamisessa stressaa juuri tämä eniten. Mitä siellä syödään, jos annetaankin jotain heille sopimatonta tai yli sen tietyn määrän ja yöllä sitten valvotaan. Pienellä haikeudella katson lapsia, jotka voivat syödä mitä vain ilman huolta vatsavaivoista ja valvotuista öistä. Joka paikassa pitää olla omat eväät mukana, koska aina ei löydy mitään Jimille ja Theolle sopivaa. Tiedättekö miten monessa elintarvikkeessa on maissia maissitärkkelyksen muodossa?! Todella monessa. 

Päiväkodissa täytyy olla lääkärintodistus allergioista. Jännittää ja väsyttää jo valmiiksi aloittaa altistaminen, ainakin niiden pahimpien kohdalla. Omenaa ollaan annettu nyt kolmena päivänä eikä siitä ole onneksi tullut mitään. Eilen Theo söi maissia kasvispullissa ja yö meni hyvin. Huh! Seuraavaksi kokeillaan päärynää ja vasta sitten niitä pahimpia eli maitoa ja kananmunaa. Onneksi tiedän, että poikien dagisryhmässä on ainakin yksi samankaltaiset allergiat omaava lapsi ja hoitajilla on kuulemma kokemusta allergisista lapsista. Elokuun puolivälissä pitäisi olla altistus tehtynä, koska silloin meillä on käynti lasten allergologin luona. Toivo elää vielä, josko allergiat olisi väistyneet...

Allergia-kohtalotovereita? Vinkkejä erityisesti maito- ja kananmuna-altistukseen?     

Loppuun vielä pieni pyyntö: Indiedaysilla on käynnissä blogikysely, johon vastaamalla autat meitä kehittymään! Samalla voit osallistua arvontaan, jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. TÄSTÄ pääset suoraan kyselyyn.

"Kakkuaa"!

Viikko huipentui tänään puistoreissuun ja kodin suursiivoukseen. Jos Jimiltä kysyy mitä tehdään niin vastaus on "kakkuaa" eli mennään puistoon tekemään hiekkakkuja. Theo vastaa samaan kysymykseen useimmiten "ishii" eli haluaa tehdä jotain isin kanssa. Olin maanantaista perjantaihin iltavuorossa, joten tänään päätettiin olla tekemättä mitään sen kummempaa, nauttia vaan yhdessäolosta. Siivoamisen lomassa sain laitettua poikien huonetta taas astetta valmiimmaksi. Pimentävän rullaverhon ansiosta huone on päivisin valoisa, kun ikkunassa ei tarvitse enää pitää lakanavirityksiä. Aina tällaisia pieniä muutoksia ja parannuksia tehdessäni mietin miksi tähänkin meni niin kauan, vaikka kyseessä oli oikeastaan ihan pieni juttu. Samanlaisia keissejä sattuu aina toisinaan. Tuli heti mieleen yksi; meillä on vain yksi desimitta ja sekin on 1,5dl ja aina sen ollessa tiskikoneessa me kirotaan miksi niitä ei ole useampia. Olisi helppo hankkia, mutta tässä sitä elellään edelleen sen yhden turvin monen vuoden kiroamisen jälkeen, hah. Kai muillakin on tämäntyylisiä juttuja?!

 

koko asu - Lindex

Ensi viikolle on sopivassa suhteessa töitä ja vapaata. Tiistaina menen kokeilemaan volyymiripsiä ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin olen kokeillut vain klassisia ripsienpidennyksiä. Olen innoissani, koska kaikki kauneuteen liittyvä tuntuu ihanalta hemmottelulta. Perjantaina starttaa useamman päivän vapaa ja aion ottaa kaiken irti aikatauluttomasta ajasta poikien kanssa. Sitä tosiasiaa ei muuta mikään, että jään kaipaamaan kotiäitinä olemista. Ei ole enää montaa viikkoa päiväkodin aloittamiseen...   

Kaksivuotiaiden elämää

Jimi aloittaa aamun yleensä huutamalla ja vaatimalla samantien äidin tai isin paikalle. Hän haluaa heti päästä syliin ja viettää siinä tovin. Aamu alkaa Jimin osalta noin 7-8 aikaan, mutta Theo tykkää nukkua jopa yhdeksään asti ja välillä kääntää kylkeä silloinkin jos menen herättämään. Harmittavan usein Jimi onnistuu herättämään veljensä huutamisellaan.

Kaksivuotiaiden lempileikkejä on potkuautoilla ajaminen, leikkiruokien tekeminen ja tarjoaminen, temput (kuperkeikka, yhdellä jalalla hyppiminen, yleinen hyppely) ja hippa. Kirjat on edelleen suosiossa ja parhaiten pojat saa rauhoittumaan kirjaa lukemalla. Heille on kehittynyt yhteisiä "koodisanoja", kuten halutessaan vaihtaa veljen kanssa kädessä olevaa tavaraa, sanotaan "kiittii" ja tarjotaan vaihtokauppaa.

Kahden vuoden kunniaksi sai uhma aivan uudenlaisen levelin. On ne tietyt kielletyt asiat, mitä ei saa ottaa/tehdä, mutta silti niistä saa kieltää uudelleen ja uudelleen miljoona kertaa päivässä, molempia, vuorotellen. Vastaukseksi saan ilkikurisen ja ylpeilevän hymyn ja oikein sellaisen "et saa-aa kiinnii"- härnäyksen. Tähän ei auta mikään, paitsi ehkä ikä sitten joskus. Pojat ovat olleet rajojaan äärimmilleen venyttäviä siitä lähtien, kun luonne alkoi tulla esiin eli noin vuosikkaasta. Ei auta kieltäminen, ei toisto, ei selitykset, ei huomiotta jättäminen, ei mikään. Menetän hermot ainakin sen miljoona kertaa päivän aikana, mutta yksi hymy tai minuutin tihurauha saa sen unohtumaan. Järkyn uhman lisäksi kaksivuotiailla on kova tarve läheisyyteen ja hellyydenosoituksiin. Siinä missä pikkuautoja paiskataan parkettiin niin tullaan kädet ojossa kohti valmiina antamaan pusuja. Molemmat viihtyvät sylissä, roikkuvat jalassa kiinni jos koitan mennä edes vessaan ja tulevat kesken kaiken antamaan pusun ja halin. Ääripäästä toiseen. Anteeksi pyydetään halaamalla "ant". Pojat halailevat myös toisiaan ja saattavat kesken leikin alkaa silittää toista. Veli on todella tärkeä, paras kaveri. 

Uhma näkyy kaikessa. Me ei olla koskaan aikaisemmin jouduttu taistelemaan perusasioista, kuten pukemisesta, ulos lähtemisestä, syömisestä tai iltapesusta. Nyt kaikki on EI. Ulos lähteminen aiheuttaa lötköspagetti -kohtauksen huudolla säestettynä, syöminen tapahtuu lattian kautta suuhun -menetelmällä ja hampaat saadaan pestyä ohjaamalla huomio taitavasti Muumipeikko-hammastahnaan. Annan ruoan jälkeen leivän, joka lentää lattialle. Laitan leivän pois ja alkaa huuto, kun leipä halutaankin. Sama kaava toistuu ihan kaiken kanssa. Haluan, en halua, haluan, en halua. Jimi sai lohduttomia itkuraivokohtauksia joku aika sitten, joihin ei auttanut mikään. Äidin rakas huusi naama punaisena eikä auttanut muu kuin katsoa, ettei satuta itseään mihinkään. Hetken raivottuaan otin katsekontaktin ja pidin hellästi päästä kiinni samalla sanoen hitaasti "kaikki hyvin", jolloin tilanne yleensä laukesi hellyyspuuskana syliin. Sanoinko jo, ääripäästä toiseen.

 

Ollaan opittu aika hyvin sietämään tätä. Helppoa elämä kahden uhmakkaan kaksivuotiaan kanssa ei todellakaan ole eikä aina kovin mukavaakaan, mutta luotan tämän loppuvan joskus. Ärsyttävintä on se, kun joku sanoo tällaisen käytöksen olevan vanhempien syytä. Olin yksi päivä poikien kanssa lounaalla ja Jimi kiljahteli leikkisästi ja odotti veljen lähtevän mukaan siihen. Koitin itse saada syötyä ja viihdytin poikia siinä samalla. Viereisessä pöydässä alkoivat keski-ikäiset naiset kovaan ääneen puhumaan siitä kuinka ruokarauha on nyt mennyt, "järkyttävää käytöstä" ja "kun ei lapsia yhtään komenneta". Yksi heistä piti käsiä korvilla. Ei tuntunut kovin kivalta kuunnella moista ja selviytyä tilanteesta yksin. Tiedän, että on myös niitä perheitä, joissa vanhemmat voivat katsoa peiliin lapsen tehdessä mitä sattuu, mutta meillä ei niin ole. Pojilla on selvät säännöt, me ollaan johdonmukaisia ja suht tiukkoja kasvattajia, opetetaan hyviä käytöstapoja eikä anneta periksi. Tästä huolimatta meidän pojat ovat uhmakkaita, tihuloivat minkä kerkeävät eikä meidän koti säilyisi ehjänä ellei sitä olisi tehty lapsiystävälliseksi. Meidän pojat eivät ole niitä, jotka uskovat kerrasta ja joiden lähellä voi pitää mitään särkyvää.

Jimi ja Theo ovat alkaneet puhumaan yhä enemmän täytettyään kaksi. He osaavat todella paljon sanoja ja toistavat kaiken. Joka ilta lastenhuoneesta kuuluu "äiti, isi, mummi, pappa, mummo, mummu, täti..." ja lista jatkuu kummeilla, koirilla jne. Kaikki heille tärkeät ihmiset (ja koirat) käydään läpi. Yleensä he höpöttävät toisilleen, kunnes nukahtavat.

Ihan älyttömän raskasta aikaa, kun ei voi hetkeksikään kääntää selkäänsä tihulaisille, mutta myös ihanaa ja palkitsevaa. Se, kun pienet kädet tulevat tiukasti kaulan ympärille tai kun pipi paranee äidin puhaltaessa siihen.

Mitä ajatuksia/kokemuksia teillä on uhmasta?         

      

Viimeiset kesälomapäivät

Jessen kesäloma lähenee loppuaan ja maanantaina jatkuu arki. Me ehdittiin tehdä kuluneiden kahden viikon aikana vaikka mitä kivaa ja tavallisesta arjesta poikkeavaa, mutta oltiin myös ihan vaan kotona ja nautittiin yhdessäolosta.

Viime maanantaina käytiin Korkeasaaressa, josta pojat tykkäsivät paljon. Kierrettiin siellä muutama tunti, ihmeteltiin eläimiä ja käytiin syömässä. Ravintolassa yksi blogin lukija kävi moikkaamassa, terkkuja! Yllätyin positiivisesti miten hienosti pojat söivät lounaan. Paikka oli niin täynnä, ettei jaksettu etsiä syöttötuoleja niin istutettiin pojat tavallisille tuoleille (tykkäävät yleensä venkuilla niillä). Hetki meni ennen kuin sain haettua ruoat vaan siinäpä pikkuherrat istuivat ja odottivat isin kanssa. Ruoka meni hienosti alas ja sotkuakin tuli normaalia vähemmän. Taisi olla oikeasti eka kerta, kun pystyin itsekin nauttimaan ravintolassa syömisestä poikien ollessa mukana. Yleensä oma ruoka on jäähtynyt, kun on täytynyt viihdyttää poikia. Ruokailusta jäi hyvä mieli. Kotimatkalla molemmat nukahtivat samantien autoon ja nukkuivat kotiin asti.

kuvat on otettu Paraisilla, jossa oltiin viettämässä mökkiviikonloppua

Loppuviikosta ei olla tehty mitään ihmeellistä. Theolla alkoi nuha, joka toi mukanaan hengitysvaikeuksia ja keskiviikkona Jesse vei pikkupotilaan päivystykseen. Onneksi keuhkot oli suht hyvässä kunnossa kaikesta huolimatta eikä tullut osastokeikkaa. Antibiootin sai, koska tulehdusarvot oli korkeat. Jimi on tullut hyvin perässä, että saa nähdä mihin tässä vielä joudutaan. Pari viime yötä on mennyt valvoessa, koska erityisesti Jimi on huutanut taukoamatta. Se on ihan kamalaa, kun ei voi auttaa mitenkään. Loppuvaiheessa alkaa olla itsekin turtunut. Nyt päiväkodin aloitus alkoi jännittää entistä enemmän. Meidän oli tarkoitus kokeilla Jimin astmalääkkeen lopettamista nyt kesän aikana, mutta tautia vaan pukkaa. Elokuun alussa on onneksi polikäynti, jolloin käydään astma-asioita läpi.
 
Aika tuntuu loppuvan kesken, koska jo kuukauden kuluttua me aloitetaan päiväkotiin tutustuminen. En voi käsittää miten arki tuleekaan muuttumaan... Enää kuukausi tätä vaihetta elämässä ja aion ottaa siitä kaiken irti.  

Muumimaailmassa

Käytiin viime viikon keskiviikkona Naantalissa sijaitsevassa Muumimaailmassa. Olen hieman jäljessä kesälomatouhujen blogiin päivittämisen kanssa, koska ollaan tehty viikon aikana niin paljon kaikenlaista. Nyt kuitenkin keskitytään poikien ensimmäiseen muumikokemukseen.

Lähdettiin ajelemaan Naantalia kohti aamuyhdeksän jälkeen. Pojat matkustivat hienosti ja matka tuntui menevän yllättävän nopeasti. Naantali on kaunis kaupunki, etenkin kesällä. Löydettiin perille helposti ja päätettiin kokeilla onneamme parkkipaikan saamisen suhteen ajamalla suoraan sinne mistä Muumimaailmaan vievä silta alkaa. Saimme viimeisen vapaan paikan ja olimme varsin tyytyväisiä. Parkkimaksu oli jotain kympin luokkaa kuudesta tunnista. Bussikuljetus näytti toimivan myös hyvin, sillä muumibusseja ajoi tiuhaan ohi. Meillä oli mukana sen perus hoitolaukun sisällön lisäksi vaihtovaatteet, pientä evästä, juotavaa ja aurinkorasva. Silloin oli yksi helteisimmistä päivistä, joten sadekamat pystyi jättämään huoletta kotiin.

Sain blogin kautta itselleni ilmaisen pääsyn Muumimaailmaan. Aikuisilta ja yli 2-vuotiailta lapsilta sisäänpääsy maksaa portilta ostettuna 27€ (ennakkoon 26€) per henkilö. Hieman mietitytti saavatko pojat vielä tänä kesänä muumeista irti sen vertaa, että viitsii maksaa niinkin paljon. Hinta unohtui kuitenkin sillä sekunnilla, kun näin meidän muumifanit halaamassa Muumimammaa ja koputtelemassa muumitalon oveen. Jimi ja Theo olivat täynnä riemua ja nauttivat päivästä silminnähden. Se on tärkeintä. Muumimaailmassa on vaikka mitä nähtävää ja siellä vierähtää helposti koko päivä. Miljöö on mieletön ja hellepäivän ansiosta me käytiin myös viereisellä hiekkarannalla vilvottelemassa. Ison plussan annan siististä ja selkeästä ympäristöstä, useista lastenhoitohuoneista ja ruokapaikoista. Ruoan suhteen oli mistä valita ja me päädyttiin kotiruokaa tarjoavaan buffet-paikkaan. Siellä oli monipuolinen tarjonta ja vielä erikseen allergiaruoka.

Me ei kierretty tällä kertaa ihan jokaista kolkkaa, mutta varmasti ensi kesän reissulla nähdään taas enemmän. Viihdyttiin mainiosti ja olen iloinen, että pojat pääsivät näkemään Muumimaailman jo tänä kesänä. Se oli sen arvoista!

  

Oletteko te käyneet/menossa Muumimaailmaan tänä kesänä?