Päivähoidon alkamisessa stressaa juuri tämä eniten. Mitä siellä syödään, jos annetaankin jotain heille sopimatonta tai yli sen tietyn määrän ja yöllä sitten valvotaan. Pienellä haikeudella katson lapsia, jotka voivat syödä mitä vain ilman huolta vatsavaivoista ja valvotuista öistä. Joka paikassa pitää olla omat eväät mukana, koska aina ei löydy mitään Jimille ja Theolle sopivaa. Tiedättekö miten monessa elintarvikkeessa on maissia maissitärkkelyksen muodossa?! Todella monessa.
Päiväkodissa täytyy olla lääkärintodistus allergioista. Jännittää ja väsyttää jo valmiiksi aloittaa altistaminen, ainakin niiden pahimpien kohdalla. Omenaa ollaan annettu nyt kolmena päivänä eikä siitä ole onneksi tullut mitään. Eilen Theo söi maissia kasvispullissa ja yö meni hyvin. Huh! Seuraavaksi kokeillaan päärynää ja vasta sitten niitä pahimpia eli maitoa ja kananmunaa. Onneksi tiedän, että poikien dagisryhmässä on ainakin yksi samankaltaiset allergiat omaava lapsi ja hoitajilla on kuulemma kokemusta allergisista lapsista. Elokuun puolivälissä pitäisi olla altistus tehtynä, koska silloin meillä on käynti lasten allergologin luona. Toivo elää vielä, josko allergiat olisi väistyneet...
Allergia-kohtalotovereita? Vinkkejä erityisesti maito- ja kananmuna-altistukseen?
Loppuun vielä pieni pyyntö: Indiedaysilla on käynnissä blogikysely, johon vastaamalla autat meitä kehittymään! Samalla voit osallistua arvontaan, jossa
palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia sekä 30 kpl
kauneustuotepakettia. TÄSTÄ pääset suoraan kyselyyn.
Meidän pojalla 1.4kk on maito sekä maissiallergia, vaikkakin allergialääkäri nauroi päin naamaa sanoen "ei kukaan ole allerginen maissille". Sen jälkeen hän väitti kovasti, että maissia ei ole kuin maississa itsessään ja maissinaksuissa. Kas kummaa, kun maissia on joissakin hammastahnoissakin! En tiedä mikä sitten on, mutta ärhäkkä ihottuma tulee maissista pojalle. Onneksi nyt on alkanut siedättymään ja kestää maissia tuollaisena sakeuttajana ruuassa.
VastaaPoistaHugon masu reagoi kauraan jonkinverran. Kauramaitoa hän juo ja kauraleipää voi syödä, mutta kaurapuuro tekee sen että poika kakkaa sitten koko päivän ja on itkuinen. Meillä ollaan sitten syöty ihan suosiolla tattari, ohra sekä riisihiutalepuuroa.
Siedätysvinkkejä mulla ei pahemmin ole antaa kuin, että hiljaa hyvä tulee! Olen itsekin vähän ihmeissäni tämän allergian kanssa. Mutta meillä on ainakin vain aika "parantanut" ja koko ajan poika kestää paremmin maitoa, maissia sekä kauraa.
Tsemppiä teille siedätykseen, Jimi ja Theo on niin suloisia pikkupoikia! <3
Kiitos Iina kommentista :) Kuulostaa tutulta, meilläkin oli maissin suhteen sama. Maissia on oikeasti yllättävän monessa! Onneksi nyt jo viikko mennyt hyvin maissin kanssa, helpottaa kummasti ruoanlaittoa :) Toivottavasti lähtisi ajan kanssa muutkin allergiat. Kiitos vertaistuesta ja tsemppiä sinnekin allergioiden kanssa :)
PoistaHei! Löysin jotenkin vahingossa blogisi, ja otsikko veti minut lukemaan postauksen.
VastaaPoistaOlen itse (viikon päästä) 24 vuotias nainen, sekä atoopikko että allerginen. Olen "kärsinyt" näistä allergioistani jo siitä asti, kun äitini imetti minua. Juuri sen takia, että olen itse tällainen, ja koska tiedän niin paljon millaista on elää vaikeiden allergioiden kanssa, niin tällaiset puheenaiheet saa minut puhumaan.
Joskus minua naurattaa kuinka ihmiset valittavat miten ne eivät voi syödä yhtään mitään, tai miten niiden elämä on pilalla, kun eivät pysty esim syömään kiiviä tai mansikoita. Siinä seison vieressä ja kerron, että lisää tohon kiiviin ja mansikkaan vielä maito, kananmuna, ruis, ohra, vehnä, maissi, nauta, kala, raa'at hedelmät ja vihannekset (paitsi päärynä), sitrushedelmät, pähkinät ja vielä mausteet, ja mieti sitten mitä sanot. Näin käy usein. Sitten minä saan kuulla, "sähän et saa syödä yhtään mitään". No kiitos siitä, mutta kyllä minä saan. Sitäpaitsi, tänä päivänä saan syödä kauraa ja soijaa, mitä en silloin saanut.
Hyvin minä olen pärjännyt tässä elämässä ilman näitä ruoka-aineita, mutta oi että, helppoa se ei aina ole ollut. En pysty kahden käden sormilla laskea, kuinka monta kertaa eri ravintolat ovat korvanneet minulle jotain, kun olen ambulanssilla lähtenyt niiden pihasta sairaalaan. En osaa edes kuvitella kuinka pahalta se on äidiltä tuntunut, kun olen saanut anafylaksisen shokin, ja odottanut ambulanssia naama sinisenä kun henki ei tahdo kulkea. Olen itse miettinyt, millaista olisi jos minun tulevilla lapsilla tulisi samanlainen, yhtä vaikea allergia. Mutta sitten mietin, että tämä on niin paljon pahempaa kaikille muille, kun itselleni. Kyllä, minua on sattunut, olen itkenyt ja pelännyt, mutta hyvä ihminen minusta on tullut, ja katson elämää ihan eri tavalla nyt. Olen kasvanut tämän kanssa, eikä allergiani ole ärsyttäneet minua vuosiin. Nykyään osaan myös itse sen verran ajoissa reagoida pahimpiin reaktioihin, että epipeniä en ole joutunut käyttämään moneen vuoteen, vaikka allergiareaktiot ovat lisääntyneet reippaasti.
Kun olin nuorempi, niin virheitä ei sattunut, koska minulla oli aina äidin oma tekemä eväspussi mukana, enkä ikinä valittanut. Riisikakut hedelmäpiltillä oli ihan huippuja! Se oli mun herkku, ja kyllä se maistui.
Nykyään törmää maito- ja kananmuna-allergioihin monessa paikassa, ja uskon, että ihmiset nykyään ymmärtävät vähän paremmin niiden päälle. Ja varsinkin kun sanot, että dagiksessa on muitakin allergisia lapsia, niin uskon, että poikasi pärjäävät todella hyvin.
Äidilleni sanottiin, että minun kohdallani allergiat pitäisi olla poissa kun täytän 2 vuotta. Tässä vaiheessa ne oli vaan lisääntyneet, plus vielä se, että minulla diagnosoitiin astma. Sitten äidilleni sanottiin, että kun aloitan koulun niin allergiat on poissa. No, ei ihan. Lääkärit vielä väittivät, että murrosikään mennessä suurin osa on poissa. Siinä vaiheessa söin sentään jo kauraa.
Tässä sitä nyt ollaan, 24 vuotiaana, muuten perusterveenä, mutta astma, vaikeat allergiat ja atooppinen iho minulla edelleen on, enkä tule todennäköisesti ikinä pääsemään näistä eroon. Mutta minua ei haittaa, koska olen oppinut elämään näiden asioiden kanssa. Vaikeampaa tämä on ollut neljälle siskolleni ja isälleni, ja varsinkin äidilleni.
En oikein tiedä onko tässä tekstissä nyt päätä tai häntää, mutta kuten sanoin, tällaiset puheenaiheet saavat minut puhumaan. Poikasi tulevat pärjämään loistavasti, sekä dagiksessa, koulussa että vanhempina. Tiedän sen.
Haleja!
-Frida
Pakko minunkin kommentoida tähän. Erittäin hyvä teksti, tosi rohkaiseva,vaikka allergiat ikäviä ovatkin. Kovasti olen miettinyt, miltä pojastani mahtaa tuntua, kun on allergioita. Uskon nyt enemmän hänen olevan onnellinen niistä huolimatta. Onhan hän niin kovin iloinen ja reipas.
PoistaKiitos tosi paljon Frida, kun kirjoitit omista kokemuksistasi ja kaikkea hyvää sinulle! :)
Oi, kiitos vastauksestasi! Olen aivan varma, että sinunkin poikasi on onnellinen, allergioistaan huolimatta. Hän on varmasti mitä mainioin pikkutyyppi :)
PoistaKiitos samoin! Haleja, Frida
Kiitos Frida tekstistäsi! :) Olen Iinan kanssa samaa mieltä, vaikutat todella positiiviselta ja tuli itselle sellainen olo, että kyllähän tämä tästä. Ollaan jo nyt opittu elämään poikien muutamien allergioiden kanssa, niin miksei osattaisi elää niin jatkossakin. Tottakai se olisi hienoa jos ne ajan kanssa väistyisivät, mutta kuten sinun tilanteessasi, ei niin aina välttämättä tapahdu. Meillekin lääkärit sanoivat, että luultavasti parivuotiaana allergiat on hävinneet ;) Katsotaan!
PoistaKiitos vielä kokemustesi jakamisesta ja mukavaa loppukesää! :)
Kiitos vastauksestasi! :)
PoistaOlen samaa mieltä, eivät allergiat ole ikinä kivoja, on niitä sitten vähän tai paljon. Kun minulla on iho niin huonossa kunnossa että se märkii ja kutiaa, niin yritän aina miettiä, että on ihmisiä joilla on asiat vielä pahemmin. Minä saan ihoni kuntoon rasvalla, ja kyllähän minä ruokaa saan, vaikka ruokavalioni on aika suppea.
Jos jotain olen tästä matkan varrella oppinut, niin sen, että positiivisella asenteella pääsee pitkälle! :)
Kaikkea hyvää teille, pidän peukkuja, että allergiat helpottavat! Haleja, Frida