Viisi lempiasiaani olohuoneessa

Laitan tänne aika usein kuvia, jotka on otettu meidän olohuoneessa. Me vietetään paljon aikaa siellä, koska tila on mukavan avara ja pojilla on hyvin tilaa leikkiä. Olohuone, keittiö ja wc on meillä alakerrassa ja ylhäällä on vain makuuhuoneet ja kylpyhuone. Ajattelin esitellä teille muutaman oman lempparin joka huoneesta. Aloitetaan olohuoneella. 

Sisustusvalot

Rakastan valoja. Meillä on sisustusvaloja ympäri vuoden ja vuoden pimeimpään aikaan meidän koti välkkyy valoista. Joudun hillitsemään itseäni, etten hankkisi enempää valoja, koska niitä on jo riittävästi. Valoilla saa luotua tunnelmaa ja iltaisin on kiva, kun ei tarvitse pitää lamppuja päällä. Odotan jo joulua, kun on "oikea" syy hurahtaa koristevaloihin ja niitä voi viritellä huolella myös ulos.  

Vaaleanpunainen pörröinen tuolinpehmuste

Pari viikkoa sitten ostin yhdestä sisustusliikkeestä suloisen pörröisen tuolinpehmusteen. Värejä oli valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen, mutta päädyin vaaleanpunaiseen sen hempeän värin takia. Meillä on sohvalla ja nojatuolissa jo harmaa ja valkoinen lampaantalja, joten tuolille kävi joku muu väri. Pörröpehmuste käy mielestäni kivasti mustan pinnatuolin kaveriksi.   

Tukholman kartta -taulu (juliste saatu Deseniolta)

Meillä on yläkerrassa toinen, vähän yksinkertaisempi Stockholm -printillä oleva taulu ja molemmat on ihania. Rakastan Tukholmaa ja taulut muistuttaa siitä. Sopivan yksinkertaiset, mutta tuovat silti kodikkuutta. 

Iso kaktus ja tauluseinä (maailmankartta ja kaktustaulu saatu)

Tässä yhdistyy kaksi lempiasiaani. Taulujen ympärille olen viritellyt pienet valot, jotka tuo kivan lisän seinään. Korkea kaktus jatkaa kasvuaan ja on pysynyt muiden viherkasvieni lailla hengissä. Olen ehkä viimein oppinut oikeanlaisen kastelun. Viherkasvien kasteleminen on minun ja poikien yhteinen juttu, he saavat suihkia vettä ja minä kastelen.  

Tummanruskea täyspuinen kaappi 

Sain vanhan kaapin isovanhemmiltani ja se on varmasti lempiasiani meidän olohuoneessa. Kaappiin mahtuu paljon tavaraa ja siinä säilytetään mm.lasten leluja, koriste-esineitäni ja askartelutarvikkeita. Lelut on alakaapeissa, koriste-esineet lasiovien takana ja askartelutarvikkeet laatikoissa. Kaappi on kaunis ja sen tunnearvo on korvaamaton. Kuva on vanha, mutta siinä kaapin sävy näkyy parhaiten.

    

Millaisia lempiasioita 

teidän olohuoneesta löytyy?

Asuni hääjuhlaan

Oltiin lauantaina meidän ystävien häissä Helsingissä. Päästiin ensimmäistä kertaa kokemaan vihkiminen Helsingin tuomiokirkossa. Kirkko on uskomattoman kaunis ja oli aika hauskaa, kun tilaisuuden jälkeen turistit kuvasivat meidän hääseuruetta kirkon portailla. Seistiin hetki portailla, kun kaikille jaettiin pikkuskumpat, joilla skoolattiin tuoreelle hääparille, hauska idea! Käveltiin kirkolta hotelli Kämpiin, jossa hääjuhla pidettiin. Ihan uskomattomat tilat ja todella ystävällinen henkilökunta. Me viihdyttiin tanssilattialla puoli kahteen, kunnes dj soitti viimeisen kappaleen ja oli aika lähteä kotiin.

En ottanut stressiä asustani, vaan ostin punaoranssin pliseeratun, yksinkertaisen ja kevyen mekon (H&M), jota olin ihastellut jo loppukesästä. Minulla oli mekkoon täydellisesti mätsäävä pikkulaukku, jonka Jesse osti minulle vuosi sitten ollessamme Virossa toisten ystäviemme häissä. Kengiksi valitsin nahkaiset mustat korkokengät, joissa oli aika korkea, mutta mukava korko. Tykkään käyttää korkoja, mutta valitettavasti Jessen pituus ei yleensä riitä niihin, vaan kuvissa hän joutuu olemaan varpaillaan. Lauantaille sattui kaunis sää ja päälle riitti kotimatkallekin vain musta pörrötakki.

 mekko ja korkokengät - H&M / takki ja kaulakoru - Lindex / laukku - River Island

  

Mitä pidätte 

yksinkertaisesta 

      asustani?         

Syyskuun meiningit

Viime postauksesta on melkein kaksi viikkoa, uskomatonta. Kahden viikon aikana on toisaalta tapahtunut paljon ja toisaalta taas tuntuu, että elämä on ollut kovinkin tasaista, mukavaa arkea. Me ollaan juhlittu kaksia häitä. Ensin siskoni meni naimisiin pari viikkoa sitten ja eilen meidän ystäväpariskunta sanoi toisilleen tahdon. Toissaviikolla käytiin brunssilla perheeni kanssa upeissa maisemissa Hvitträskissä isäni syntymäpäivän kunniaksi.

Tein kuluneen viikon vähän toisenlaista hommaa töissä, jonka takia olin aamuvuorossa koko viikon ja elettiin samassa rytmissä koko perhe. Tuntui kuin ei olisi töissä ollutkaan, kun kaikki illat pystyi tekemään mitä halusi. Kulunut viikko on vaan vahvistanut ajatustani siitä, että haluan meille säännöllisen ja saman rytmin. Se mahdollistaa enemmän ja tuntuu sopivan meille paljon paremmin. Aamuviikon takia Theo ja Jimi olivat neljä päivää dagiksessa 9-15.30 ja pääsivät mukaan useammalle retkelle ja olivat päivistään todella innoissaan.

Kävin Habitare -messuilla (lippu saatu blogin kautta), jossa myös pojat pääsivät tutustumaan Habi Kids -alueeseen. Ostin kaksi julistetta lastenhuoneeseen. Habitaressa oli paljon kaikkea ihanaa kotiin ja erityisesti lasten jutut jäi mieleen, kuten Siluettiverstas (kuva yllä). Ihania pipoja, lastenhuoneen sisustusjuttuja ja leluja.

Olen käynyt usemman kerran Helsingissä pyörimässä, juonut kahvia, kävellyt ympäriinsä, ihastellut kaunista kaupunkia ja käynyt itselleni uusissa kaupunginosissa.

Leivottiin korvapuusteja Jimin ja Theon kanssa. He eivät enää oireile kananmunasta, joten leivontakin on paljon helpompaa. Maitoallergia on edelleen, mutta ihan mahtavaa, ettei enää muita allergioita. 

Olen alkanut taas lenkkeillä iltaisin, kun paranin pitkään vaivanneesta flunssasta. Kirpeä syysilma tuntuu ihanalta.

Ollaan tehty pieniä muutoksia kodin sisustuksessa, kuten vaihdettu mattojen paikkoja ja laitettu syksyisemmät koristetyynyliinat. Kynttilät palaa taas joka ilta ja sisustusvalot valaisee tunnelmallisesti.

// Huomenna saan onneksi olla poikien kanssa kotona ja mennään ihan fiilispohjalla. En usko, että tehdään mitään sen kummempaa, otetaan iisisti ja käydään ulkoilemassa.

Kivaa uutta viikkoa kaikille! 

ps. jos teillä on postaustoiveita niin otan mielelläni vastaan!
   

Kun univaje hajottaa

Olen muistellut taas sitä ajanjaksoa, jolloin valvottiin kaikki yöt heijaten poikia sylissämme. Yöhuuto johtui maitoallergiasta ja jatkui useamman kuukauden, koska allergiaan ei uskottu eikä saatu minkäänlaista apua. Nyt kun me toivotaan kolmatta lasta, on nämä ajat tulleet väistämättä mieleen. Sen tiedän, etten enää yhtä sinisilmäisesti kuuntele lääkäreiden "vauvat nyt vaan itkee" -tyylisiä kommentteja, jos ollaan vielä joskus samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen äitinä paljon varmempi ja uskallan luottaa siihen, että tunnen omat lapseni parhaiten. Siinä äitiyden alkutaipaleella ja muutenkin keskosuuden takia hiukan pelokkaana ja epävarmana en rohjennut heti kyseenalaistaa lääkäreiden puheita.

Aika on kullannut muistoja, mutta blogiin on tallentunut joitain hetkiä meidän valvomista öistä. Muistan selkeästi joitain pätkiä siitä ajasta, kuten sen kun meillä oli muutama ystävä käymässä. He tekivät lähtöä illalla ja rintaani alkoi puristaa. Teki mieli sanoa, että "älkää lähtekö vielä, ettei yö tule. Älkää jättäkö meitä tänne." Nyt kun ajattelee, niin ihan kamalaa, mutta silti ymmärrän itseäni. Yksi mitä sovittiin Jessen kanssa oli se, ettei muistella mitään öisiä sanomisia aamulla. Yöllä yritettiin vaan selvitä ja hoidettiin kumpikin yksi vauva. "Pahin", mitä muistan Jessen sanoneen oli "mä en oo mikään v#### supermies!", tilanteessa jossa kysyin toistamiseen missä maito viipyi, samalla kun hänellä oli kädet täynnä ja tilanne päällä toisen huutavan vauvan kanssa. Me ei ikinä sanota pahasti toisillemme, joten meidän skaalalla tuo oli "pahasti" sanottu, mutta jälkeenpäin ollaan vaan naurettu koko tilanteelle. Olen iloinen, ettei parisuhteemme kärsinyt haastavasta elämäntilanteesta huolimatta.

Me laskettiin öisin askelia, kun kuljettiin vauvojen kanssa edestakaisin keittiöstä olohuoneeseen ja eteisen käytävää pitkin. Välillä moikattiin, kun kohdattiin, jos jaksettiin olla huumorimielellä. Parhaita oli ne hetket, kun sai istua hetken sohvalla ja vauva oli rauhassa rinnan päällä. Yleensä aamuviiden aikaan vauvat rauhoittui ja Jesse nukkui hetken ennen kuin lähti töihin kuuden jälkeen. En ymmärrä miten Jesse on selvinnyt. En saanut itsekään nukkua päivisin, kun vauvat nukkuivat vain liikeessä olevissa vaunuissa pätkittäin, mutten sentään joutunut olemaan skarppina töissä.   

Tilanne oli nopeasti niin paha, että ylitettiin väsymys ja jos esimerkiksi meidän vanhemmat oli meillä ja päästiin lepäämään, ei saatu unta, koska väsymystila oli jo niin syvä. Siihen ei auttanut pienet päiväunet, koska ihminen tarvitsee unta toimiakseen. Koko kroppaa särki, päässä humisi ja olo oli sellainen kuin olisi pala kurkussa jatkuvasti. Siinä vaiheessa, kun Jimi sai tukehtumiskohtauksen allergiasta johtuvan refluksin takia ja senkin katsottiin olevan osaltani liioittelua, mentiin yksityiselle. Tiedättekö miten hyvältä tuntui, kun joku katsoi silmiin ja kuunteli? Aloitettiin soijakorvikekokeilu ja pojat nukkuivat ensimmäistä kertaa lyhyet päiväunet ilman, että vaunuja piti liikuttaa. Yöt parani pikkuhiljaa ja me saatiin nukkua. Toipumiseen meni muistaakseni ainakin vuosi, mutta kroppa alkoi palautua ja sumuverho hälveni. Tästä kaikesta huolimatta sanoin vauvavuoden jälkeen, ettei se edes ollut niin paha kuin mitä kuvittelin nähdessäni kaksi sikiötä ultrassa, heh. 

 ^ kun syötät toista ja heijaat toista jalkojen päällä, 

jotta hän jaksaa odottaa vuoroaan... 

Me selvittiin kaksosten kanssa hirvittävän raskaasta, sekä henkisesti että fyysisesti meitä repivästä univajeesta ja vaikeasta tilanteesta - ja aiotaan tehdä se myös tulevaisuudessa. Tietysti toivotaan, että kolmannen kanssa vältytään keskosuudelta, allergioilta ja yöhuudoilta, mutta ollaan valmiita kaikkeen. Raskauden suunnittelukäynnillä sain varmuutta raskauteen liittyviin asioihin ja oli huojentavaa kuulla, että kaikki voi oikeasti sujua normaalisti eikä ensimmäisen raskauden ongelmat välttämättä uusiudu. Se oli tavallaan se mitä haluttiin kuulla, jotta uskalletaan ottaa se "riski".

Olen kiitollinen Jesselle, että hän on ollut vierelläni ja on paras mahdollinen isi ja aviomies, yhdessä me selvitään mistä vaan. 

Meidän arkivapaa

Pidän Jimin ja Theon kanssa ainakin yhden arkivapaan viikossa. Yleensä se ajoittuu maanantaille tai perjantaille, jolloin poikien pidennetty viikonloppu tuntuu erityisen hyvältä. Arkivapaana Jesse lähtee normaalisti töihin 6.20 ja pojat heräävät 7.30-8.30 välillä. Nyt on tullut se aika, kun he eivät enää tule samantien herättämään, vaan leikkivät huoneessaan keskenään. Useimmiten havahdun, kun he heräävät ja kuuntelen sivukorvalla leikkejä. He herättävät minut noin puolen tunnin itsenäisen leikin jälkeen, kun ovat käyneet vessassa ja pukeutuneet. Hitaat, rauhalliset aamut on ihan parhaita. Jokainen lisäminuutti aamulla tuntuu ihanalta ja olen onnellinen, että Theo ja Jimi viihtyvät keskenään sen pienen hetken aamuisin.

 Viilenneen sään huomaa: kerrospukeutuminen + neuleet ja huivit on kaivettu esiin!

Syödään aamiaista yhdeksän aikaan, jonka jälkeen pojat katsovat lastenohjelmia noin puoli tuntia, kun minä meikkaan ja valmistaudun päivään. Yleensä rutiiniini kuuluu kuunnella musiikkia, juoda kahvia ja meikata samalla. Välillä pojat leikkivät sen ajan ja välillä he haluavat katsoa lastenohjelmia. Fiiliksestä riippuen joko leikitään vielä hetki yhdessä kotona, pojat menevät keskenään huoneeseensa ja minä siivoilen tai lähdetään heti ulos. Käydään puistossa, pyöräillään, mennään skeittiparkkiin potkulautailemaan (postauksen puistokuvat on juurikin skeittiparkista, poikien uusi ihastus ja seuraavan hankinnan pitäisi kuulemma olla omat skeitit..), käydään perhekerhossa tai nähdään kavereita. Päivän "pääohjelman" jälkeen lounastetaan kotona, jonka jälkeen otetaan iisisti hetki. Makoillaan sohvalla kasassa, luetaan kirjoja tai katsotaan joku lastenohjelma yhdessä. Jesse tulee kotiin yleensä neljän aikaan, jolloin lähdetään yhdessä johonkin, kuten kauppaan tai ulos tai Jesse lähtee poikien kanssa puistoon ja minä jään tekemään ruokaa, laitan pyykkejä tai nautin vaan hiljaisuudesta. Parasta vapaapäivissä on kiireettömyys, vapaus päättää päiväohjelmasta ja yhteinen ilta.

Tänään saadaan nauttia yhteisestä vapaaillasta, joten katsotaan mitä keksitään  
- tai vaan ollaan yhdessä, se on pääasia!