Hätä

Tänään tapahtui jokaisen äidin painajainen: lapsi lopetti hengittämisen. 

Olin vaihtamassa vaippaa Jimpalle ennen syöttöä. Yhtäkkiä Jimppa meni jäykäksi, silmät pullistui ja pikkuinen näytti tukehtuvan. Henki ei kulkenut yhtään ja poika muuttui pikkuhiljaa siniseksi. Yritin silittää ronskimmin, taputin selkää ja käänsin kyljelleen. Tilanne paheni ja juoksin hakemaan puhelimen. Tärisin älyttömästi ja näppäilin 112. Pidin poikaa kyljellään ja taputtelin samalla selkää, kun odotin hätäkeskuksen vastausta. 

Mukava nainen aloitti kysymällä vauvan ikää, olin niin paniikissa, että jouduin miettimään pitkään. Sönkötin lasketusta ajasta ja kuulin pienen paniikin myös naisen äänessä. Sain ohjeen laittaa vauvan polvien päälle vähän kuin roikkumaan taputellen selkää. 

Linja pysyi auki ja ambulanssi lähti tulemaan. Sillä tuntui kestävän ikuisuus. 

Nainen kysyi vähän väliä miten tilanne etenee. Oli helpottavaa kuulla, että Jimpan hengitys alkoi pikkuhiljaa palautua. Jimppa sai kerta kerralta enemmän happea. Just ennen ambulanssin tuloa Jimppa alkoi pienesti itkemään, huh. 

Ambulanssi soitti yhdessä vaiheessa ajo-ohjeita (!!) multa, kun oli vahingossa mennyt väärään paikkaan. Onneksi Jimppa sai jo siinä vaiheessa vähän henkeä, koska muuten en tiedä olisiko meillä enää toista poikaa :( nyt tuli taas itsellä itku. 

Ambulanssilla siis kesti yllättävän kauan! Niin kauaa ei olis pikkuinen selvinnyt hengittämättä... Theo oli onneksi rauhallisena lattialla koko tilanteen ajan. 

Lähdin poikien kanssa ambulanssilla sairaalaan. Matkalla Jimppa oli jo rauhallinen, hengitti ja puolinukuksissa.  

^meidän pikkuäijä-potilas <3

Jesse tuli samantien töistä suoraan sairaalaan. Nyt me ollaan lasten päivystyksessä eikä syy ole vielä selvinnyt. Molemmat tuhisee vierekkäin <3 Jimppa jää tarkkailuun ja syytä selvitellään. 

En enää ikinä halua kokea samaa! Se tunne, kun ei pysty auttamaan tukehtuvaa lasta ja lapsi katsoo kärsien silmiin :( 

Just olin oppinut luottamaan poikien hengitykseen ja pystyin jo elämään heidän kanssaan pelkäämättä, ilman hengitysmonitoreja... Toivon, että syy selviää ja sille voidaan tehä jotain. Pelottaa pikkuisen puolesta! <3 xxxx

Menopelit: Ora Land 2012-2013

Kovasti on toivottu postausta meidän vaunuista.

Meillä on siis vanhemmiltani saadut Ora Land 2012-2013 yhdistelmävaunut.
Väri on musta-ruskea.

Teksti ja ylläoleva kuva lainattu Oran sivuilta:

"Land vaunussa on kauniit kangasosien leikkaukset ja tyylikkäät värit!
Ora Land on erittäin käytännöllinen ja näppärä kulkupeli kaksosille tai eri ikäisille sisaruksille.

Kangasosien korkealaatuinen viimeistely ja tekniset huippuratkaisut tekevät Landista käyttömukavuudeltaan erinomaisen.
UUTTA! Vaunun kankaat erittäin hyvin likaa ja vettä hylkiviä! Laadukas kangas tekee vaunusta helppohoitoisen.

Tässä ora Land Ruskea -vaunussa on kaunis väritys: ihana suklaanruskea yhdistettynä aina tyylikkääseen mustaan.

Huomaa myös vaunun näppärä koko: vaunun kokonaisleveys on vain 73,5 cm!

Kangasosat ovat todella muhkeat, vahvat ja suunniteltu nimenomaan pohjoismaiseen kylmään, tuuliseen ja lumiseen ilmastoon. Kangasosat ovat myös helposti irrotettavat ja pestävät.
UUTTA! Peitteessä irrotettava lämpövuori, joten sama peite muuntuu näppärästi sekä kesä- että talvipeitteeksi.

Kuomun takana on tuuletusaukko, jonka avaamalla estetään rattaiden liiallinen lämpeneminen ja lapsen hikoilu, näin pienen nukkujan on mukava ottaa unet sopivan lämpöisissä vaunuissa.
UUTTA! Nyt kuomun päällä, kätevässä vetoketjutaskussa on myös integroitu hyönteissuoja!

Ora Land kuomurattaaseen kuuluu erittäin suojainen ja lämpimäksi topattu jalkapeite. Peitteen etuläppä (talvipeitteessä) on myös nostettavissa lisäsuojaksi kuomun eteen tuulta ja tuiskua vastaan ja myös melua vaimentamaan.

Rattaiden runko on maalattua terästä/alumiinia ja on todella tyylikkään näköinen.
Suurilla (30 cm), kuulalaakeroiduilla ilmakumirenkailla vaunut liikkuvat kevyesti niin kaupungin asvaltilla kuin sorateilläkin ja lumessa. Vaunut ovat erittäin kevyet, ketterät ja mukavat työntää.

Rattaissa on myös käyttömukavuutta lisäävä suljettu jarrujärjestelmä, joka pitää vaunut parkissa - vain polkaisu ja jarru lukittuu, polkaisu uudelleen ja jarru vapautuu. Pehmustetun, mukavantuntuisen työntöaisan korkeutta voi myös säätää työntäjän pituuden mukaan.

Kuljetusta varten kokoonlaittaminen on helppoa, sillä rattaissa on turvallinen taittomekanismi. Haluttaessa renkaat saa myös helposti irti pikalukoilla. Renkaan keskellä on painettava nappi, josta rengas vapautuu näppärästi." 

Oma käyttökokemus

+ tavaratilaa on paljon
+ vaunut on tukevat 
+ hyvät ja isot pyörät
+ työntöaisan saa helposti eri asentoihin (helpottaa bussissa, kun aisan voi kääntää kokonaan ylös pois tieltä)
+ vaunut on tarpeeksi kapeat (menevät ovista, mahtuu hissiin)
+ hyvännäköiset

- hankalat kääntää
- jotenkin tönköt
- kaksi vaunukoppaa on aika ahtaasti, paljon enemmän tilaa pelkillä istuinosilla

Vaunuilu on tosi kivaa meidän kaikkien mielestä. Pojat nukahtaa yleensä heti vaunuihin. Matkustin vaunujen kanssa bussilla viime viikolla ekaa kertaa. Jännitti jos pojat vetää kamalat raivarit tai en pääse pois bussista ilman apua. Tukijoukkoina oli äiti ja sisko, joten sen suurempaa hätää ei tullut edes pois noustessa.

Bussiin pääseminen oli kuitenkin oma hommansa; menin pysäkille hyvissä ajoin, että olen varmasti pysäkin eka vaunuilija. Tulihan pysäkille toinenkin äiti, kuten pelkäsin. Kyseinen äiti oli liikkeellä yksösvaunujen ja kaiketi oman äitinsä kanssa. Bussi tuli ja he olivat tulossa kanssani samaan bussiin. Menin päättäväisesti kohti keskiovea, samoin kuin hekin. Kyseinen äiti oli antamassa oikeaoppisesti mulle tietä, kunnes hänen äitinsä riuhtaisi häneltä vaunut ja työnsi ne sisään ennen minua, pienesti kolhaisten vaunujani. Lapsen äiti oli selkeästi pahoillaan tästä, mutta hänen äitinsä vähät välitti. Pahin ärtymys hälveni, kun näin lapsen äidin pahoittelevan ja häpeilevän ilmeen. Pääasia, että me molemmat mahduttiin bussiin ja ehdin poikien kanssa ajoissa lääkäriin. Bussissa oli vaikea liikuttaa vaunuja sivuttaissuunnassa, kun pyörät liikkuu vaan eteen tai taakse. On hankala mennä tuplien kanssa, kun ne vie mallista riippumatta paljon enemmän tilaa kuin yksösvaunut. Suhteellisen hyvin matka meni, en kuitenkaan luota busseiluun, jos jossakin tärkeässä tapaamisessa täytyy olla tasan tiettyyn aikaan. Busseista kun ei ikinä tiedä, saatika kanssamatkustavista äideistä... xxxx

Millaiset vaunut teillä on? Onko muilla kokemuksia Orasta?     

Laskettu aika

Mun piti jo eilen tulla postaamaan, meillä oli nimittäin laskettu aika eilen! Tänään pojat ovat periaatteessa vasta yhden päivän ikäisiä, vaikka ovatkin jo reilut kaksi kuukautta meitä täällä ihastuttaneet <3 Kehitystä seurataan tietysti lasketun ajan mukaan, mutta esimerkiksi rokotukset ja soseiden aloitus yms tulee syntymäajan mukaan.

Oltiin tänään sairaalassa lasketun ajan kontrollissa. Kaikki on hyvin :) Poikien labratulokset on täysin identtiset, kuten oli viime kerrallakin! Aika hassua! Saatiin ohjeeksi jatkaa BMF-ravintolisää ja Premilon-keskoskorviketta 4 kg saakka. Siihen on vielä hetki aikaa. Pojat saavat keskoskorviketta ja mun maitoa aika fifty-fifty. Kertamäärät on nousseet niin huimasti, että mun maidon riittävyys on koetuksella. Pojat vetäisevät helposti 100 ml kerralla! Joskus jopa menisi vieläkin enemmän. Meillä syödään siis tosi hyvin!

Maidontuloon vaikuttaa jälleen antibiootit, tällä kertaa kuuri on rintatulehdukseen... Heräsin keskiviikkona aamuyöstä kuumeiseen oloon ja kovaan rintakipuun. Jesse oli päivän pois töistä ja tuli mun mukaan lääkäriin, kun mun äiti tuli hoitamaan poikia siksi aikaa. Rintatulehdus se oli ja oli luultavasti myös viime viikonlopun kuumeen aiheuttaja. Onneksi sain antibioottikuurin, koska se helpotti oireita heti. Nyt olo on taas ollut aika normaali, imetän ja pumppaan maitoa aiempaa tiheämmin. Jos nyt tämän jälkeen ei enää tulisi uutta vaivaa..?

Poikien yöääntely on vähentynyt tosi paljon. Muutenkin "keskosmurina" on jäänyt jo melkein kokonaan pois. Öisin nukutaan ihan hyvin, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Yleensä Theo nukkuu tosi hyvin, mutta Jimi ähertää ja surkuttelee ja häntä pitää rauhoitella keskellä yötä. Herätään edelleen syömään 3-4 tunnin välein eli pari kertaa yössä.  Nykyään valtaosa öistä menee niin, että me kaikki neljä nukutaan syöttövälit hyvin ja jompi kumpi pojista herättää, kun tulee nälkä. Hoidan ekana ensin heränneen, nälkäisemmän pojan ja sen jälkeen toisen. Ellei toinen ole herännyt niin herätän, jotta pojat pysyy suunnilleen samassa rytmissä. Se ei olekaan ollut mikään ongelma, rytmi on aika helpolla pysynyt samanlaisena molemmilla. Odotan jo sitä, että yösyötöt harvenee... Parin viikon päästä voidaan jo aloitella vellit! Eikös velli pidä nälkää vähän paremmin kuin maito? Se ehkä edesauttaa pidempiä yhtäjaksoisia yöunia?  

 JIMI

23.8.2013  (15.8.2013)
paino:  3370 g (3110 g)
pituus: 51,3 cm (50,5 cm)
päänympärys: 36,8 cm (36 cm)

THEO

23.8.2013  (15.8.2013)
paino: 3460 g (3100 g)
pituus: 52,6 cm (50 cm)
päänympärys: 36,4 cm (36 cm) 

Tepa vähän väsyneenä :)

Harmittaa, kun postaustahti on hidastunut. Ideoita on vaikka kuinka paljon ja yksi kiva haastekin odottamassa, mutta päivät menee aina niin vauhdilla. Yritän tsempata jatkossa, erityisesti kommentteihin vastaamisessa! Sama kuvien suhteen; laatu on mitä on. Napsin kymmenittäin kuvia päivittäin ja useimmiten puhelimella, koska tilannekuviin harvemmin ehtii kaivaa kameraa. Puhelimella on niin helppo ja nopea ottaa kuva. No, tärkeintähän on, että saa edes otettua kuvia muistoksi. Hyvää viikonloppua ihanat! xxxx    

Poikien "2 kk neuvola"

Oltiin viime torstaina neuvolassa. Aika oli myöhään iltapäivällä, joten Jessekin pääsi mukaan. Neuvolatäti ihasteli taas poikia ja kutsui heitä "ihmevauvoiksi", kun ovat niin rauhallisia ja ihania. Alkuun kerrottiin miten meillä on mennyt ja sen jälkeen pojista otettiin mitat.

Torstaina pojille tuli ikää tasan kaksi kuukautta <3 ...mihin tää aika on mennyt..?
Hassua ajatella, että laskettu aika on vasta ensi viikolla!

JIMI

15.8.2013    (2.8.2013)
paino: 3110 g  (2650 g)
pituus: 50,5 cm  (48 cm)
päänympärys: 36 cm  (35 cm)

 
 THEO 

15.8.2013   (2.8.2013)
paino: 3100 g  (2660 g)
pituus: 50 cm  (48,5 cm)
päänympärys: 36 cm  35 cm) 

Neuvolakorttiin ei tullut tekstiä tällä kertaa. Molemmat ovat kasvaneet hienosti ja tasaisesti omalla käyrällään. Lopuksi annettiin vielä Rotateq-rokote suun kautta, jonka molemmat nieli ongelmitta. Pojilla alkoi jo olla vähän nälkä ja etenkin Jimi näytti oikein imevän rokotetta siitä "ruiskusta" :D

Pojat saavat edelleen pääsääntöisesti äidinmaitoa joko rinnalta tai pullosta. Premilon-keskoskorviketta annetaan 1-2 krt päivässä jos multa ei tule tarpeeksi maitoa. Onneksi ainakaan vielä ei oo tarvinnut antaa enempää. BMF-ravintolisää menee edelleen, joten pulloa täytyy kuitenkin käyttää, jotta jauheen saa annettua.

Oon miettinyt, että onkohan se vauvalle hankalaa, kun syöttötapaa vaihdellaan jatkuvasti?  
Pojista ei mielestäni ainakaan sellaista huomaa, koska syövät yhtä hyvin molemmin tavoin. Mitä mieltä te ootte? 

Jälkitarkastus oli tiistaina. Kaikki oli hyvin ja oon palautunut kuulemma tosi hienosti. En ole vieläkään "omissa mitoissani", mutta näytän paremmalta kuin mitä saatoin toivoakaan! Raskauskiloja tuli kaiken kaikkiaan n.16 kg ja niistä on lähtenyt jo 14 kg!! En oo tehnyt mitään asian eteen, joten vaa'an lukeman nähdessäni olin tosi iloisesti yllättynyt;  kilot on pudonneet kuin itsestään!

Oltiin tänään ekalla vaunulenkillä! Siitä lisää myöhemmin:)

Lopuksi vielä tähän hetkeen; oon paranemaan päin! Jäljellä on enää ajoittainen päänsärky, mutta tänään oon ottanut särkylääkettä ainoastaan aamulla. Haluan syödä mahd. vähän lääkkeitä, kun imetän, joten otan särkylääkettä vaan pahimpaan kipuun. Toivottavasti tää sairastelurumba oli nyt tässä. En jaksa enää yhtään enempää. Haluan kyetä hoitamaan vauvojani <3

Kiitos edellisten postausten kommenteista, ootte ihania! Pahoittelut, että vastaaminen on taas viivästynyt, vastaan mahd.pian! xxxx

Kipeänä, taas

Olo on ihan järkyttävä! Aikalailla samanlaiset oireet ku kohtutulehduksessa pari viikkoa sitten (kaikki paitsi vuoto). Antibiootit loppui maanantaina ja olo huononi kertaheitolla torstaiaamuna. Heräsin kovaan kolotukseen ja totaaliväsymykseen. Päivän aikana helpotti, mutta eilen illalla paheni taas ja viime yö oli helvetillinen...

^ Jimppa menossa neuvolaan 

Pojat sai (just sopivasti) eilen neuvolassa Rotateq-rokotteen ja nyt täällä on kolme kärsivää! Pojille on tullut masuvaivoja ja he on itkuisia, mikä on heille harvinaista :( Lisäksi Jimppa on alkanut pulauttelemaan, rokotteen saamisen jälkeen. Toivottavasti oireet menee ohi pian!

Viime yönä oltiin hereillä Jessen kanssa melkein koko yö. Välillä saatiin pieniä pätkiä unta, kun pojat rauhottui syliin. Klo. 4-6 oli pojat mun vieressä ja Jesse koitti nukkua sohvalla. Pojat nukkui yllättävän hyvin mun viekussa. Jessellä ei varmaan ollu kauhean kiva työpäivä tänään... 

^ Tepi auttaa äitiä :)

Mun ihana äiti tuli onneksi aamuseiskalta meille ja hoiti poikia koko päivän. Mä vaan nukuin ja nukuin. Äiti oli myös siivonnut keittiön, pedannut sängyn, teki ruokaa ja toi mulle mitä tarvitsin. En tiiä miten olisin selvinnyt ilman äitiä <3, kun ei ollu voimia edes nostella poikia. 

En yhtään tiiä mikä vaivaa..? En halua joutua menemään taas sairaalaan kuulemaan vähättelyä ja kehotuksia mennä terveysasemalle. En todellakaan jaksa vakuutella sinne, että olo on oikeasti järkky enkä kykene huolehtimaan vauvoistani. Maanantaina on kyl mentävä jos oon edelleen kipeä. Kunpa tää menisi ohi särkylääkkeillä ja levolla viikonlopun aikana! 

Neuvolakuulumisia koitan jaksaa kirjoitella viikonlopun aikana. 

Kivaa viikonloppua! :) xxxx

Mummilassa

Vietetään perjantai-iltaa poikien kanssa mummilassa eli mun vanhemmilla. Poikien eka mummilareissu :) Jessellä on vapaailta, mikä kuluu kavereiden kanssa futismatsissa. Meillä on käytössä "free pass" eli voi ottaa aikaa itselleen ja toinen on poikien kanssa sen aikaa, yleensä muutaman tunnin. Se on enemmän vitsijuttu, mutta toimii meillä. Jesse otti tänään free passin ja lupasi sen kunniaksi hoitaa huomisaamun hoidot yksin, joten tää mama saa nukkua pitkään huomenna! Luksusta. 

^ pojat oli reippaita lääkärissä, vaikka pistettiin kantapäähän. Äiti taisi olla enemmän rikki kuin pojat... (Jimi oli tuota mieltä verikokeesta ;D) 

Käytiin siis kontrollissa, kaikki on hienosti! 

Tällaiset pikaterkut nyt, palaan pidemmin viikonlopun aikana! Hauskaa perjantaita! xxxx

Ensimmäinen kerta neuvolassa

Me käytiin viime perjantaina ekaa kertaa neuvolassa koko perheen voimin. Toissaperjantaina neuvolasta tultiin meille, mutta nyt me mentiin sinne. Mua jännitti jostain syystä tosi paljon. Jännitti, että jos pojat alkaakin itkeä ihan hillittömästi enkä tiedä mitä tehdä tai jotain. Meillä meni kaikki tosi kivasti. Pojat oli tyytyväisiä tapansa mukaan ja neukkutäti ihasteli meidän söpöliinejä! Hän myös sanoi, että meistä Jessen kanssa huokuu rauhallisuutta ja tapa, jolla jutellaan ja käsitellään poikia on rauhoittava ja sillä on varmasti hyvä vaikutus Theoon ja Jimiin! :) Tuli hyvä mieli ja äitivarmuus kasvoi taas vähän.

Neuvolatäti oli todella mukava. Toivotaan, että hän pysyy meillä pitkään. Raskausaikana, kun ehdin käymään muutaman kerran neuvolassa niin joka kerralla oli uusi neukkutäti ja aina sanottiin, että seuraavalla kerralla on meidän "oma täti". Nojoo. 

Pojat ovat kasvaneet tosi hienosti! Suluissa 25.7.2013 neukun kotikäynnillä otettu paino. Ikää tulee huomenna jo 7 viikkoa eli 38.viikko. Muutama viikko vielä laskettuun aikaan :)

JIMI

  2.8.2013
paino: 2650 g (2370 g)
pituus: 48 cm
päänympärys: 35 cm

THEO

  2.8.2013
 paino: 2660 g (2400 g)
pituus: 48,5 cm
päänympärys: 35 cm

Molemmilla lukee neuvolakortissa sama: "Suloinen vesseli. Paino nousee hienosti äidinmaidolla. Iho siisti. Heijasteet ok. Napa siisti." 

Theo tarttuu jo hienosti

Mitäs tälle mamille kuuluu?

Vointi on jo tosi hyvä, normaali.  Antibiootit alkoi vaikuttaa tuntuvasti vointiin jo lauantai-illan aikana. Oli mahtavaa taas jaksaa nostella poikia ja nyt on paljon helpompi herätä yösyötöillekin. Varmaan se aloitettu rautakin vaikuttaa pikkuhiljaa..?

Tulehdus tai antibiootit on varmaan syynä siihen, että maidontulo loppui yhtäkkiä melkein kokonaan! Aloitin antibiootit perjantai-iltana ja lauantaina ei enää tullut juurikaan maitoa. Imetin ja pumppasin tosi tiheään, mutta ei auttanut. Pitkän imetyksen jälkeen maiskuttelu jatkui ja sain pumpattua kerralla max 50ml, kun yleensä jo vartissa on tullut yli 200ml. Sinnittelin tyhmänä viikonlopun ja ajattelin, että ehkä se siitä taas lähtee tulemaan, kunhan jaksan imettää ja pumpata.
Sunnuntaiyönä ei pojille riittänyt enää maitoa kuin 30ml per syöttökerta, kun normaalisti ollaan annettu jo 60-65ml. Oli ihan kamalaa kattoa syötön jälkeistä maiskuttelua, kun pienille jäi selvästi vielä nälkä :( Olin ihan surkeana.

Soitin heti aamulla poikia hoitaneelle osastolle ja kysyin mitä korviketta voi antaa äidinmaidon ohella. Sain reseptin Premilonille (keskosille tarkoitettu korvike), jota Jesse haki heti töiden jälkeen ja saatiin poikien masut täyteen. Hoitaja sanoi, että maidontulon väheneminen johtuu aika varmasti tulehduksesta, kun elimistö on mennyt säästöliekille, mutta uskoo sen palautuvan kunhan tervehdyn. Hän on luultavasti oikeassa, koska maitoa tulee jo enemmän. Pojat syö tällä hetkellä korviketta noin kaksi syöttöä päivän kahdeksasta syötöstä. Pelästyin jo, että täytyy siirtyä kokonaan korvikkeeseen. Toivottavasti ei, koska ainakin Premilonin käyttö on hankalaa ja poikien masut toimii paremmin äidinmaidolla.

Arki on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin. Jesse meni töihin maanantaina kahden viikon isyysloman jälkeen. Harmittihan se, kun isyyslomalla oli niin helppoa, kun kummallakin oli vauva ja hoidot hoitui jo hyvällä rutiinilla. Eniten Jessen töihinpaluussa kauhistutti yösyöttöjen jääminen mulle, jotta Jesse jaksaa olla töissä. Ihan hyvin oon jaksanut nämä muutamat yöt ja viime yönä Jesse heräsi hoitamaan Theon aamukolmelta, kun syötin Jimiä (luksusta!). Välillä nukahdan pariksi minuutiksi, kun röyhtäytän ekaa vauvaa ja havahtuessani siihen, että sylissä on vasta se eka ja pinniksessä odottaa vielä toinen hoidettava, meinaa usko loppua koko touhuun. Onneksi niitä hetkiä ei tuu usein. Yleensä yöt menee sellaisessa sumussa, että aamulla täytyy muistella tarkkaan onko varmasti herännyt syötöille ja hoitanut pojat, haha.

Rakastan olla kotona poikien kanssa! Meillä on jo jonkinlainen päivärutiini. Hoitojen välissä jumppaan poikien kanssa lattialla, laitan pyykkejä, siivoan, luen blogeja, kirjoitan emaileja tai blogia, käyn kurkkimassa pieniä tuhisijoita jos ovat pinniksessä, pidän pojille "musiikkiterapiaa"... Oon aina ollut kotoilija ja tykännyt siivota ja laitella kotia. Oon elementissäni kotiäitinä. Kotiäitiys on ollut yksi mun haaveista ja nyt elän yhtä haavettani. Ei voisi asiat olla paremmin (paitsi jos Jessellä olisi vielä vähän isyyslomaa). 

Tällä hetkellä teen ristiäisjärjestelyjä! Kohta tulee jo kiire, kun kutsutkaan ei ole valmiina ja ristiäiset on 1.9.2013. Odotan ristiäisiä jo innolla, mutta siitä lisää omassa postauksessaan.

Tästä tulikin pitkä postaus useammalla aiheella. Mamia taidetaan kutsua, kun pinniksestä kuuluu naksutusta ja maiskuttelua ja pienet kädet heiluu kovaa vauhtia. Ihanat pojat. xxxx      

Huonoa palvelua

Kaikki sujui julkisen terveydenhuollon osalta hyvin, kun olin raskaana. Se hyvä puoli riskiraskaudessa oli, että oireet ja tuntemukset otettiin heti tosissaan eikä vähätelty. Sain hoitoa heti ja palvelu oli hyvää. Koin olevani "turvallisissa käsissä".

Nyt, pelkkänä "minänä", sain taas kokea vähättelyä ja jouduin hakemaan apua todella mutkaisen tien kautta. Kaikki alkoi noin viikko sitten, kun jo loppunut jälkivuoto tuntui alkaneen uudelleen. Vuoto voimistui päivä päivältä ja mukaan tuli kovat vatsakivut. Muutaman päivän odottelin josko oireet häviäisivät. Vointi huononi ja soitin Naistenklinikalle, jossa sektio tehtiin 6 viikkoa sitten. Sieltä ohjattiin oman alueeni sairaalaan, koska sektiosta on jo niin pitkä aika. Oman alueen sairaalasta ohjattiin takaisin Naistenklinikalle, koska siellä mut leikattiin ja näin ollen kuuluisin sinne. Huoh.

Kerroin hoitajalle puhelimessa, että nyt on pompoteltu sairaalasta toiseen ja kysyin mitä mä nyt teen. Pitkän venkuilun ja jahkailun jälkeen sanottiin, että mun pitäisi mennä omalle terveysasemalle tutkittavaksi. Hetken päästä hoitaja totesikin, että jaa, se on kiinni nyt kesäaikaan. Hieman ärsyyntyneenä sanoi, että kai voin sitten mennä oman alueen sairaalan päivystykseen. Selvä.

Menin sinne aikaisin seuraavana aamuna. Sieltä ohjattiin naistentautien päivystykseen. Siellä hetken odoteltuani tuli kätilö kertomaan, etteivät he voi hoitaa minua. Ei ole lähetettä, joten en saa hoitoa. Kerroin hänelle koko stoorin ja millaisen kiertotien ja jahkailun kautta oon sinne päätynyt.
Kätilö sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään ja kehotti menemään päivystävälle terveysasema. Koitin itku silmässä kysyä missä sellainen on, muttei hänkään tiennyt.(!!)

Olin niin väsynyt koko touhuun, että purskahdin itkuun (voi luoja) vastaanottotilassa, jossa oli aika monta muutakin... Siinä vaiheessa kätilökin vähän hätkähti, mutta sanoi edelleen, että heille tullaan hoitoon ainoastaan "pää kainalossa". Tuntui tosi pahalta! Synnytyksestä on 6 viikkoa, kivut on kovat ja pojat odottaa kotona, mutten saa hoitoa mistään!

Lähdin itkien pois. Onneksi seuraavana päivänä eli eilen oli poikien neuvola (neuvolakuulumiset seuraavassa postauksessa) ja siellä oireeni otettiin tosissaan. Tuntui hyvältä jo pelkästään se, että tulen kuulluksi ja joku välittää. Meidän kivan neukkutädin ansiosta sain neuvolalääkäriltä lähetteen oman alueen sairaalan naistentautien päivystykseen (sinne missä pillitin..).

Menin neuvolan jälkeen sinne. Voitteko uskoa: en meinannut edelleenkään saada hoitoa! Sanottiin, että hehän kehottivat menemään päivystävälle terveysasemalle eikä sinne. Sanoin, että nyt on lähete enkä lähde sieltä pois. Vastahakoisesti pyydettiin käymään verikokeissa labrassa ja palaamaan sen jälkeen. Menin labraan sairaalan toiseen päähän ja tulin takaisin. Hetkeä myöhemmin labranainen tuli päivystykseen ottamaan vieressäni istuvalta naiselta näytteet. Tuhahdin itsekseni, kun mun piti mennä labraan asti ja nyt häneltä otetaan näytteet paikan päällä.

Odotin 3 tuntia, kunnes vihdoin pääsin tutkittavaksi. Lääkäri oli onneksi mukava mies! Tulehdusarvot oli aika normaalit eli ei ole ainakaan paha tulehdus. Hemoglobiini oli matala, 114. Selittää järkyttävän väsymyksen, heikotuksen ja kalpeuden.

Sisätutkimus paljasti, että kyseessä on kohtutulehdus. Muuten kaikki näytti hyvältä; kohtu on supistunut hyvin ja haava parantunut. Sain antibiootteja ja rautaa.

Nyt odotan, että lääkkeet alkaa purra. Olo on vielä tosi heikko. Etenkin aamuisin on tosi huono olo ja jaksan hädin tuskin nostaa pojat pois pinnasängystä. Varmaan kamalinta on olla kipeänä, kun on kaksi mussukkaa, joita pitää kuitenkin jaksaa hoitaa. Ihan hirveää. Eilen aamulla (ennen kuin olin saanut apua) istuin sohvalla aamukuudelta ja itkien syötin Jimiä. Olin niin väsynyt, heikotti, oli paha olo, joka paikkaa vihloi ja särki, olo oli kuumeinen ja olin ihmehorkassa. Tärisin ja oli vaikea pitää pulloa Jimin suussa. Onneksi Jesse heräsi auttamaan hoidoissa. Pelottaa jos tällainen olo jatkuu, kun Jesse menee maanantaina töihin. En oo koskaan tuntenut tällaista näin ihmeellistä kipua.

Onko teillä kokemusta kohtutulehduksesta? Miten kauan kestää ennen kuin lääkkeet helpottavat oloa?  
 
Mulle jäi todella huono maku suuhun koko tästä rumbasta. Neuvolassa päiviteltiin, kun pienten kaksosten äitiä juoksutetaan ympäriinsä ja hoitoon pääsy on niin vaikeaa. Totta.

Nyt jatkan poikien kanssa löhöilyä. Hauskaa viikonloppua! <3 xxxx

Pojat pikkupesässään

Isi ja Jimi