Pojat tuntuivat kasvaneen paljon yhdessä yössä vauvan syntymän jälkeen. Oikeastaan Ellenin syntymä sai meidät vanhemmat näkemään miten omatoimisia ja osaavia pojat oikeasti ovatkaan. Se oli ikäänkuin jonkinlainen herätys, tuttua kellekään?
Theo ja Jimi ovat toistensa parhaat ystävät ja pitävät toisistaan huolta. Jos heiltä kysytään, haluavat he mennä joka paikkaan yhdessä. Viisivuotiaidemme mielestä parasta on leikkiä ulkona, olla hippaa ja piilosta, tutkia luontoa, tehdä temppuja ja ajaa pyörällä/potkulaudalla/skeitillä. Naurettiin Jessen kanssa toissapäivänä, kun puistoon mennessämme tajuttiin, että pojat juoksevat aina. He eivät kävele vaan joko juoksevat täysiä esimerkiksi puistoon (autotonta hiekkatietä) tai menevät tasaista hölkkää. Ihan uskomatonta miten paljon energiaa heillä on.
Lempipuuhia sisällä on roikkua voimistelurenkaissa, tehdä tehtäväkirjoja, leikkiä supersankareita, piirtää, maalata vesiväreillä, rakennella Geomag -magneeteilla tai Plus Plus -paloilla, kotileikit, tutkia vanhempien laatikoita ja leikkiä mielikuvitusleikkejä. Mielikuvitus on todella hyvä ja vilkas molemmilla pojilla.
Theo ja Jimi tykkäävät kirjaimista, numeroista ja laskemisesta. He kirjoittavat saneltaessa tai mallista, laskevat pitkälle sekä ruotsiksi että suomeksi ja opettelevat kelloa. Toinen pojista erityisesti oikein janoaa tietoa ja haluaa oppia. Puhutaan poikien kanssa kaikesta mahdollisesta ja he kysyvät paljon kysymyksiä, mm. eläimistä, avaruudesta, taivaasta, koulusta, eri ammateista jne.
Pojat nukkuvat 12-13 tuntia yössä. He eivät ole nukkuneet moneen vuoteen päiväunia. Yöunille he nukahtavat klo 20-21 välillä ja heräävät 8-9. He nukkuvat yleensä heräämättä, mutta joinain öinä herään kuullessani jommankumman käyvän vessassa. He käyvät itsenäisesti vessassa ja menevät sen jälkeen takaisin nukkumaan. Yöt ovat onneksi rauhallisia.
Meille uusi juttu on se, että pojat nukahtavat illalla ilman vanhemman läsnäoloa. Aiemmin meistä toinen istui lastenhuoneessa siihen saakka, kunnes molemmat olivat unessa. Nykyään he nukahtavat itsekseen ja vasta nyt ollaan tajuttu, miten paljon nukuttaminen loppupeleissä vei meiltä illasta aikaa. Nyt meillä on paljon enemmän omaa ja kahdenkeskistä aikaa iltaisin, kun toisen ei tarvitse istuskella yläkerrassa.
Viisivuotiaiden kanssa arki tuntuu monella tapaa helpolta. He osaavat kertoa mikä vaivaa, he keskustelevat, kyselevät ja ovat omatoimisia. He ymmärtävät syy-seuraus -suhteen ja tietävät yleiset säännöt ja hyvät tavat. Enää viisivuotiaiden kanssa ei ole ollut tihulointia ja esimerkiksi kodin sisustus saa olla rauhassa. Konflikteja tietysti tulee, toinen ottaa lelun toiselta tai rikkoo tahallaan rakennelman tms., mutta yleisesti ottaen on meininki kuitenkin rauhoittunut. Pojat ovat uteliaita, kekseliäitä ja kavereista on tullut heille ihan uudella tapaa tärkeitä.
Jimi ja Theo ovat kumpikin alkaneet pelätä viiden ikävuoden kieppeillä ja osaavat kertoa peloistaan. He pelkäävät pimeää, kummituksia, yksinolemista ja kipua. Yöllisiä kauhukohtauksia tulee ajoittain, ne tuntuvat tulevan sykleissä. Ollaan jo totuttu niihin eivätkä pojat muista niistä mitään.
Pojat haluavat valita vaatteet itse ja tällä hetkellä suosikkihousut on farkut ja lempipaidat eri NHL-joukkueiden t-paidat. Viisivuotiaiden on vaikea ottaa kehuja vastaan ja vähintään yhtä vaikea pyytää anteeksi, heille idoleita ovat vanhemmat lapset, parhaita retkiä on kävely lähimetsässä ja he haluaisivat olla joka päivä mummolassa.
Vaikka viisivuotiaat ovat isoja ja taitavia poikia, ovat he myös niin monella tapaa vielä pieniä ja kaipaavat paljon läheisyyttä ja tukea kasvamiseen. Onneksi he viihtyvät edelleen hetkiä sylissä, antavat pusuja ja sanovat päivittäin rakastavansa, ihan kuten mekin!
