2,5-vuotiaan kuulumiset

Ellen on nyt 2 vuotta ja 4 kuukautta. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti todella ihanaa, vaikka edelleen voin sanoa vauvavuodesta tuttujen vaiheiden olevan osa meidän elämää. 

Koronatilanteen takia meillä on siirtynyt sekä 1,5-vuotis että 2-vuotisneuvolakäynnit. Jesse kävi Ellenin kanssa keväällä neuvolassa sen verran, että Ellen sai vesirokkorokotteen. Katsotaan milloin saadaan aika. Silloin käydään neuvolalääkärillä terveydenhoitajakäynnin lisäksi ja kartoitetaan koko perheen voimavaroja. 

Ellen käyttää vaatekokoa 92cm, mutta olen jo alkanut ostaa 98cm. Hän pukee itse eikä häntä saa auttaa. Minä itse -vaihe on vahvana läsnä. Hän pukee itse kaikki vaatteet ulkovaatteita myöten. Siitä hän on saanut paljon kehuja dagiksessa. Hän on todella omatoiminen ja kärsivällinen. 

Päivärytmiin kuuluu viisi ateriaa, 1,5 tunnin päiväunet, ulkoilua, nukkeleikkejä ja paljon läheisyyttä. 

Ellen nukkuu yleensä 20-08. Hyvinä öinä hän nukkuu koko yön heräämättä ja huonoina häntä täytyy silitellä useamman kerran. Nyt ollaan saatu nauttia hyvästä unijaksosta! 

Se on yksi asioista, mikä menee vaiheittain. Kuukausi sitten Ellen heräsi huutamaan päätöntä huutoa keskellä yötä ja sitä jatkui pari viikkoa joka yö. Hän huusi samaa mitä päivisin eli "ei, ite". Silloin päivisin oli vahvaa uhmaa ja Ellen oli aamusta iltaan huonolla tuulella. Aamut alkoi huudolla. Onneksi siitä on päästy.  

Ellenillä on tosiaan alkanut uhma. Pahin on väistynyt, mutta se oli sitä "klassista": muki on väärän värinen, veli katsoo väärällä tavalla, ulkona paistaa aurinko, nukke on liian kaukana jne. Ellenistä oikein näki, ettei hän itsekään tiennyt mitä halusi. Ellenin uhma on tuntunut pieneltä, kun muistelee poikien uhmaa...

Ellen rakastaa nukkeja ja niiden tilpehöörejä, vaatteita, pukemista, keinumista, temppujen tekemistä ja tanssimista, kynsien lakkaamista, veljien kanssa leikkimistä, kutitusta ja kirjoja. Hän syö mielellään eri ruokia ja veljien tavalla parasta ruokaa on dagiksessa ja mummolassa. Ellen fanittaa Pipsa Possua ja Ryhmä Haun Kajaa. 

^ Vesipohjaiset lasten kynsilakat on ostettu Lindexistä!  

Puheenkehitys on ollut viime aikoina huimaa. Hän käyttää suomea ja ruotsia yhtä paljon ja tietää kenelle mitäkin kieltä puhutaan. Hän ei sekoita kieliä keskenään. Kahden sanan lauseet on kasvaneet useamman sanan lauseiksi, vaikkakin sanajärjestys on usein hassu. Hän osaa hyvin ilmaista itseään ja kertoa mitä haluaa tai ei halua. 

Ellen viihtyy hyvin itsekseen ja puuhailee nukkejen kanssa tai esimerkiksi piirtää. Kynäote on vahva ja hän käyttää aina vasenta kättään. Sakset on uusin innostus. Yllätytään vähän väliä Ellenin uusista taidoista, tämä ikä on monella tavalla ihana! 

Hyvää viikonloppua! <3

Kotona 1,5-vuotiaiden kaksosten kanssa verrattuna yhteen 1,5-vuotiaaseen

En voi olla miettimättä sitä aikaa, jolloin pojat olivat 1,5-vuotiaita ja miten erilaista arki oli silloin kuin nyt 1,5-vuotiaan Ellenin kanssa. 

Viiden vuoden takaiset muistot tulivat mieleen pohtiessani paikkaa meidän oliivipuulle. 

Pojat olivat tihulaisia, sanan koko merkityksessä. Meillä ei ollut käytännössä mitään olohuoneessa silloin, kun he olivat pieniä. Kaikki koriste-esineet olivat piilossa korkeassa kaapissa ja olohuoneeseen oli tehty barrikaadeja huonekaluista, jotta pojat eivät mm. pääse lähelle televisiota ja heidän menemisiään voi edes hieman rajata.

Kokeiltiin silloin kaikki perinteiset keinot tihuloimisen vähentämiseksi: kiellettiin, ohjattiin huomio muualle, ei oltu huomaavinamme, mutta lopulta oli pakko poistaa kaikki se, mikä eniten aiheutti päänvaivaa, ihan vaan että pysyttiin järjissämme. Kukat pois, koska multaleikit, ylimääräiset huonekalut pois, koska vaarallinen kiipeileminen, laatikot teipillä kiinni, koska meidän tärkeitä tavaroita ja papereita jne.

Silloin sain kommenttia, että se on meistä vanhemmista kiinni millaisia lapsemme ovat ja meidän syy kun he tekevät "tyhmyyksiä". Tässä kohtaa voin vannoa, että me tehtiin kaikkemme ja löydettiin se oikea tapa toimia vilkkaiden ja kekseliäiden lastemme kanssa, mutta hyvin paljon on kiinni myös siitä millainen lapsen luonne on. 1-3 ikävuodet olivat todella raskaita ja hermoja raastavia kaksosten kanssa.

Tiedättekö mikä oli ärsyttävintä? Pieni poika tietää tekevänsä jotain kiellettyä, katsoo vanhempaan päin naama omahyväisessä hymyssä ja kuin hidastettuna jatkaa toimiaan!

Tässä pojat olivat saaneet valkoisen rahin raahattua portaiden alta, kuljettivat sen tuohon päästäkseen valonkatkaisijalle - yhteistuumin tietty

Seurassa tyhmyys tiivistyy, se alkoi jo pienenä. Pojat olivat mahdottomia, he ehtivät keksiä vaikka mitä jo pelkästään sinä aikana, kun kävin vessassa. He kasasivat leluista pinon ja auttoivat toinen toisensa ylemmäs saadakseen jotakin haluamaansa. He yllyttivät toisiaan ja suojasivat toisen selustaa. Toisinaan oltiin molemmat Jessen kanssa ällistyneitä siitä, miten he edes ovat keksineet jotain niin nerokasta - ja tyhmää.

Nyt sille ajanjaksolle voi jo nauraa, mutta onneksi en enää elä sitä tihulaisuuden kultakautta. Pojat olivat hurjan suloisia ja ihania, rauhallisiakin hetkiä oli, mutta stressi siitä mitä vielä sattuu ja jatkuva vahtiminen ja ohjaaminen/kieltäminen, huh!

Arki Ellenin kanssa on rauhallista. Hän viihtyy itsekseen, tutkii leluja ja on yleisesti ottaen varovainen. Hän ei kiipeile eikä koske meidän tavaroihin. Luulen sen johtuvan osittain siitä, että hän katsoo mallia isoveljiltään (jotka ymmärtävät jo jättää kasvit yms. rauhaan). Ellenillä on hyvät roolimallit ja hän on yksinkertaisesti luonteeltaan erilainen.

Oliivipuu löysi paikkansa lopulta ison hopeisen lyhdyn ja jalkalampun vierestä olohuoneesta. Näin ei todellakaan olisi ollut silloin, kun kaksosemme olivat 1,5-vuotiaita... 

Samaistuuko kukaan?

1,5-vuotiaana päiväkotiin

Sain eilen puhelun päiväkodin johtajalta, joka ilmoitti Ellenin saaneen paikan toivomastamme päiväkodista. Olin samaan aikaan iloinen ja huojentunut, mutta myös surullisen haikea.

Ellen aloittaa päivähoidon 1,5-vuotiaana ensi tammikuussa. 

Hän sai paikan samasta päiväkodista, jossa Jimi ja Theo ovat. Ryhmä sijaitsee poikien ryhmien vieressä saman käytävän varrella, joten paikka on tuttu ja he voivat nähdä toisiaan päivän aikana.

Olen viihtynyt kotona niin hyvin, että surettaa tuleva elämänmuutos. Aika tuntuu menneen hurjaa vauhtia ja ihan liian nopeasti.

Poikien kanssa olin kotona 2v 2kk ja se tuntui hyvältä. Silloin olin itse täysin valmis palaamaan opintojen pariin ja pojat tuntuivat olevan valmiita päiväkotiin.

Ellen vaikuttaa olevan valmis nyt ja osittain sen vuoksi "uskallamme" aloittaa päivähoidon jo tässä vaiheessa, vaikka alunperin olin suunnitellut olevani kotona kaksi vuotta. Osan mielestä varmasti liian aikaista aloittaa 1,5-vuotiaana, mutta jokaisella perheellä on omat syynsä.

Ellenille päiväkoti on poikien kautta tuttu paikka, jonne mennään aamulla ja josta tullaan kotiin iltapäivällä. Ellen on käynyt monesti ryhmänsä tiloissa moikkaamassa ja haluaisi jäädä sinne leikkimään. Hän on kiinnostunut toisista lapsista ja viihtyy hyvin muiden kanssa.

Ellenistä on tullut todella reipas ja avoimempi muita aikuisia kohtaan. Hän ei jännitä eikä ole yhtä paljon meissä vanhemmissa kiinni kuin mitä esimerkiksi veljensä olivat.

Olen huojentunut siitä, että saimme toivomamme paikan Ellenille. Tiedän, että hän tulee pärjäämään loistavasti. Hän osaa ilmaista itseään todella selkeästi, sanoo joitain sanoja, on innokas, kärsivällinen ja oma-aloitteinen mm. pukeutumisen ja syömisen suhteen ja menee hyvin muiden mukana.

Nyt nautitaan vielä näistä muutamasta kuukaudesta, jotka saan olla neitokaisen kanssa kotona <3 

Viisivuotiaiden lastenhuone

Lastenhuone on jo pitkään kaivannut selkeää ja yksinkertaista linjaa, joten pieni makeover oli paikallaan. Aloitettiin lastenhuoneen päivittäminen kuukausi sitten ja ollaan saatu siitä taas astetta "isompien poikien" huone.

Suloiset, pienten lasten huonekalut ovat pikkuhiljaa väistymässä ja tilalle on hankittu fiksuja ja pitkäikäisiä säilytysjärjestelmiä. Leluille ja tavaroille on nyt paljon tilaa, kun käytössä on sekä Ikean Stuva -säilytyslaatikko että iso Nordli -lipasto, jotka imevät sisäänsä kaiken mahdollisen.

Lattialla on yleensä iso musta pyöreä matto, joka on helppo imuroida eikä se piilota sisäänsä esim. pikkulegoja tms. Välillä laitan vaihtelun vuoksi tilalle mustavalkoisen "seeprataljan", kuten lattialla tällä hetkellä on. Poikien mielestä se on mukavan pehmeä ja hauska matto.

b0bles & batman -taulu saatu blogin kautta 

Yksi iso muutos huoneessa tulee olemaan kerrossänky. Se on poikien pitkäaikainen toive ja nyt hetki tuntuu olevan oikea. Ollaan katsottu erilaisia sänkymalleja, muttei olla vielä päätetty millainen meille tulee. Kerrossängyn myötä huoneeseen tulee paljon tilaa, jota tarvitaan myöhemmin esimerkiksi kirjoituspöydälle (ääk, tulevat eskarilaiset!).

Maalataan lastenhuoneen seinistä joko yksi tai kaksi jollakin tummahkolla sini/viher/harmaa -sävyllä. Halutaan huoneeseen vähän kontrastia kokovalkoisen tilalle. Ollaan poimittu muutama värinäyte, joista omat suosikkini ovat neljä ensimmäistä, kun taas Jesse liputtaa viimeisen puolesta. Täytyy vielä vähän mallailla, miettiä ja kysyä poikien mielipidettä.    

Pojat leikkivät huoneessaan päivittäin ja viihtyvät siellä keskenään. Tavaroille on omat paikkansa, mutta aika usein poikia täytyy iltaisin muistuttaa huoneensa siivoamisesta. Kivoja, kaivattuja muutoksia on jo saatu lastenhuoneeseen, mutta paljon on vielä tapahtumassa...

Satumaisia hetkiä pandojen kanssa

Yhteistyössä Tactic Games

Pojat saivat ihanan panda-paketin Tactic Gamesilta. Tacticilta on ilmestynyt kokonainen Panda Stars-tuoteperhe, johon kuuluu kahden satukirjan lisäksi pehmoleluja, lautapeli, palapelejä ja tehtäväkirjoja. Tuoteperhe perustuu satukirjoihin, joissa pääsee tutustumaan pandoihin paremmin.

Ollaan luettu satukirjat moneen kertaan ja poikien mielestä on erityisen kiva, että kirjoissa seikkailevat pandat ovat heillä myös pehmoleluina. Satu ikäänkuin herää eloon! Pandoilla on nimet, joita me käytetään myös lautapeliä pelatessamme tai puuhakirjojen tehtäviä tehdessämme. Tarina jatkuu tällä tavalla kirjojenkin ulkopuolella.

Uusi ystävä ja Pikkupandat päiväkodissa -satukirjoja luetaan usein ja pandat ovat päässeet myös poikien mukaan dagikseen. Pojat katselevat kirjoja itsekseen, näyttävät ja kertovat. Sen lisäksi me luetaan lapsille päivittäin ainakin iltasatu ellei ehditä muuta. Pandasadut ovat juuri sopivan pituisia esimerkiksi juurikin iltasaduiksi.

Kirjoissa tulee hyvin tarinan kautta esille erilaiset tunteet, joita ollaan mietitty lukemisen ohella. Pojille on myös herännyt saduista erilaisia oivalluksia. Ystävyys, erilaisuus, yhdessä leikkiminen, jännittäminen... Tuoteperhe satujen ympärillä on mielestäni kiva ja kuten jo sanoin, elävöittää koko tarinaa!

Luetteko te lapsille paljon?

Lapsen mysteerioireilu jatkuu

Kirjoitin tänne viimeksi ohimennen toisen pojan sairastelusta.
Se ei mennyt ohi, vaikka niin luultiin.

Koko viikko on mennyt valvoessa yöt pojan vierellä. Kahtena yönä hän ei ole nukkunut hetkeäkään, koska vatsa on ollut niin kipeä. En halua kertoa oireista täällä sen tarkemmin, mutta ollaan ravattu sekä terveyskeskuksessa että päivystyksessä eikä edelleenkään tiedetä mikä häntä vaivaa. Eilen Jesse meni pojan kanssa taas päivystykseen, kun hänelle nousi todella korkea kuume ilman flunssan tms. oireita ja hän oli veltto.

Stressaa, kun ei tiedetä mikä vaivaa, ei voi auttaa mitenkään eikä saa nukkua. Jotenkin todella hassua, kun tällä hetkellä parhaiten meistä nukkuu vauva. Reilun viikon valvomisen jälkeen alkaa jo päivällä jännittää tuleva yö ja kaikki on yhtä sumua. Haluaisin saada jonkinlaisen diagnoosin, ettei tarvitsisi elää epätietoisuudessa tai ainakin saada rajattua tiettyjä juttuja pois. Nyt täytyy mennä päivä kerrallaan, mitään ei voi sopia etukäteen aaltoilevien oireiden takia ja ainoa mikä pyörii mielessä on tämä raskas tilanne.

Aikoinaan poikien yöhuutokautena saatiin teiltä vinkkejä hyvistä yksityisistä lääkäreistä.
Olisiko teillä ehdottaa pääkaupunkiseudulta hyvää lastenlääkäriä, joka olisi erikoistunut vatsavaivoihin/allergioihin?      

Viisivuotiaiden kuulumiset

Pitkästä aikaa viisivuotiaiden kuulumisia. Olen tarkoituksella jättänyt heitä jo sivummalle somessa, sillä he alkavat olla isoja, omine piirteineen ja ominaisuuksineen. En erittele heitä tässäkään postauksessa sen tarkemmin, vaan kerron yleisesti mitä heille kuuluu.

Pojat tuntuivat kasvaneen paljon yhdessä yössä vauvan syntymän jälkeen. Oikeastaan Ellenin syntymä sai meidät vanhemmat näkemään miten omatoimisia ja osaavia pojat oikeasti ovatkaan. Se oli ikäänkuin jonkinlainen herätys, tuttua kellekään?

Theo ja Jimi ovat toistensa parhaat ystävät ja pitävät toisistaan huolta. Jos heiltä kysytään, haluavat he mennä joka paikkaan yhdessä. Viisivuotiaidemme mielestä parasta on leikkiä ulkona, olla hippaa ja piilosta, tutkia luontoa, tehdä temppuja ja ajaa pyörällä/potkulaudalla/skeitillä. Naurettiin Jessen kanssa toissapäivänä, kun puistoon mennessämme tajuttiin, että pojat juoksevat aina. He eivät kävele vaan joko juoksevat täysiä esimerkiksi puistoon (autotonta hiekkatietä) tai menevät tasaista hölkkää. Ihan uskomatonta miten paljon energiaa heillä on. 

Lempipuuhia sisällä on roikkua voimistelurenkaissa, tehdä tehtäväkirjoja, leikkiä supersankareita, piirtää, maalata vesiväreillä, rakennella Geomag -magneeteilla tai Plus Plus -paloilla, kotileikit, tutkia vanhempien laatikoita ja leikkiä mielikuvitusleikkejä. Mielikuvitus on todella hyvä ja vilkas molemmilla pojilla.

Theo ja Jimi tykkäävät kirjaimista, numeroista ja laskemisesta. He kirjoittavat saneltaessa tai mallista, laskevat pitkälle sekä ruotsiksi että suomeksi ja opettelevat kelloa. Toinen pojista erityisesti oikein janoaa tietoa ja haluaa oppia. Puhutaan poikien kanssa kaikesta mahdollisesta ja he kysyvät paljon kysymyksiä, mm. eläimistä, avaruudesta, taivaasta, koulusta, eri ammateista jne.  

Pojat nukkuvat 12-13 tuntia yössä. He eivät ole nukkuneet moneen vuoteen päiväunia. Yöunille he nukahtavat klo 20-21 välillä ja heräävät 8-9. He nukkuvat yleensä heräämättä, mutta joinain öinä herään kuullessani jommankumman käyvän vessassa. He käyvät itsenäisesti vessassa ja menevät sen jälkeen takaisin nukkumaan. Yöt ovat onneksi rauhallisia.

Meille uusi juttu on se, että pojat nukahtavat illalla ilman vanhemman läsnäoloa. Aiemmin meistä toinen istui lastenhuoneessa siihen saakka, kunnes molemmat olivat unessa. Nykyään he nukahtavat itsekseen ja vasta nyt ollaan tajuttu, miten paljon nukuttaminen loppupeleissä vei meiltä illasta aikaa. Nyt meillä on paljon enemmän omaa ja kahdenkeskistä aikaa iltaisin, kun toisen ei tarvitse istuskella yläkerrassa.

Viisivuotiaiden kanssa arki tuntuu monella tapaa helpolta. He osaavat kertoa mikä vaivaa, he keskustelevat, kyselevät ja ovat omatoimisia. He ymmärtävät syy-seuraus -suhteen ja tietävät yleiset säännöt ja hyvät tavat. Enää viisivuotiaiden kanssa ei ole ollut tihulointia ja esimerkiksi kodin sisustus saa olla rauhassa. Konflikteja tietysti tulee, toinen ottaa lelun toiselta tai rikkoo tahallaan rakennelman tms., mutta yleisesti ottaen on meininki kuitenkin rauhoittunut. Pojat ovat uteliaita, kekseliäitä ja kavereista on tullut heille ihan uudella tapaa tärkeitä.

Jimi ja Theo ovat kumpikin alkaneet pelätä viiden ikävuoden kieppeillä ja osaavat kertoa peloistaan. He pelkäävät pimeää, kummituksia, yksinolemista ja kipua. Yöllisiä kauhukohtauksia tulee ajoittain, ne tuntuvat tulevan sykleissä. Ollaan jo totuttu niihin eivätkä pojat muista niistä mitään. 

Pojat haluavat valita vaatteet itse ja tällä hetkellä suosikkihousut on farkut ja lempipaidat eri NHL-joukkueiden t-paidat. Viisivuotiaiden on vaikea ottaa kehuja vastaan ja vähintään yhtä vaikea pyytää anteeksi, heille idoleita ovat vanhemmat lapset, parhaita retkiä on kävely lähimetsässä ja he haluaisivat olla joka päivä mummolassa.   

Vaikka viisivuotiaat ovat isoja ja taitavia poikia, ovat he myös niin monella tapaa vielä pieniä ja kaipaavat paljon läheisyyttä ja tukea kasvamiseen. Onneksi he viihtyvät edelleen hetkiä sylissä, antavat pusuja ja sanovat päivittäin rakastavansa, ihan kuten mekin!  

Ensimmäinen kokonainen yö & arkeen paluu

Vauva on kuusiviikkoinen ja nukkui viime yönä ensimmäisen kokonaisen yön!
Laitoin illalla poikien nukahdettua valmiiksi kaikki dagistavarat pitkän kesäloman jäljiltä, joten pääsin nukkumaan vasta lähempänä puoltayötä. Vauva nukahti viereeni samantien ja heräsin seuraavan kerran vasta herätyskellon soidessa 07.30. Vauva ja pojat nukkuivat kahdeksaan, jolloin olin jo ehtinyt saada itseni valmiiksi uuteen päivään.

Kuusiviikkoinen vauvamme nukkuu edelleen paljon päivisin. Hän nukahtaa itsekseen unipesään tai sitteriin ellei nukahda jo syömisen aikana. Hereillä ollessaan hän viihtyy sylissä, sitterissä, lattialla vatsallaan tai Stokken newborn -tuolissa. Hän katselee, "juttelee" ja näprää harsoa. Jesse ottaa hänet usein apukokikseen keittiöön, siitä on tullut heidän juttunsa. Yleensä vauva nukahtaa jossain vaiheessa Jessen jatkuvaan höpötykseen. Saatiin ensimmäinen kunnon hymy viime perjantaina tasan kuuden viikon iässä. Rakastin vastasyntyneen nyyttivaihetta, mutta on ihanaa, kun vauva ottaa kontaktia. Hän vastaa jutteluun, hymyilee ja katsoo tarkkaavaisesti.   

Syksy ja arkeen paluu tuntuu jollain tapaa raikkaalta pitkän kesän jälkeen. Kalenteri on täyttynyt kivoilla tapahtumilla, neuvolakäynneillä ja kahvitteluilla. Olen järjestelmällinen ja tykkään suunnitella ja ennakoida. Ennakoin mm. laittamalla seuraavan päivän vaatteet ja dagisreput valmiiksi, koska jo pelkästään sillä helpottaa aamua. Pojat pukevat omatoimisesti vaatteet samalla kun teen heille aamiaista.

Tänä aamuna kaikki sujui todella hyvin ja pojat seisoivat etuajassa ulko-ovella innokkaina odottamassa dagikseen lähtemistä. Heillä on tänään ensimmäinen päivä uudessa ryhmässä ja haen heidät klo 13. Dagispäivän jälkeen käydään puistossa ennen kuin Jesse tulee kotiin. Arki on saanut hyvän startin!

Kivaa viikkoa kaikille!

     

Aakkoset ja numerot tutuiksi lapselle

Yhteistyössä Satukustannus

Theo ja Jimi täyttivät kesällä viisi vuotta. Toinen pojista on ollut alkukeväästä lähtien kiinnostunut numeroista, aakkosista ja kirjoittamisesta. Hän muistaa valtaosan kirjaimista ja osaa kirjoittaa, jos hänelle sanellaan kirjain kerrallaan. Hän rakastaa erilaisia tehtäväkirjoja, kirjeiden lähettämistä, korttien tekemistä ja uuden oppimista. Toinen pojista innostui kirjoittamisesta enemmän vasta kesän aikana seurattuaan hetken aikaa veljeään.

Vauvan tultua ollaan kaivattu rauhallista yhteistä tekemistä ja siihen on sopinut loistavasti tehtäväkirjojen tekeminen. Pojat saavat pohtia, kokeilla, kysellä ja harjoitella. Saatiin Satukustannukselta uusia Miina ja Manu -sarjaan kuuluvia tuotteita, joten nyt meillä on Aivan eka laskukirja ja Kohta eskarilainen -tehtäväkirjat, Juhla-aapinen ja Miina ja Manu esikoulussa -kirja. Miina ja Manu -sarjaan kuuluu paljon erilaisia satuja sekä puuha- ja tehtäväkirjoja eri ikäisille lapsille.   

Ollaan tehty tehtäväkirjoja poikien ehdoilla ja yleensä molemmat jaksavat ainakin puoli tuntia kerrallaan. Toisen kanssa saatetaan tehdä kauemmin ja toinen saattaa myöhemmin tulla jatkamaan. Se on mukavaa yhteistä tekemistä ja on hienoa huomata lapsen onnistumisen ilo. Toisinaan poikia saattaa turhauttaa jos joku tehtävä ei heti onnistu, mutta me kannustetaan jatkamaan harjoittelemista, koska sitä kautta oppii. Kirjaimet onnistuvat jo hyvin, mutta numeroita ja laskemista harjoitellaan vielä. Tehtäväkirjoissa on monipuolisesti tehtäviä, joissa harjoitellaan sekä aakkosia että numeroita ja niiden lisäksi kirjoihin saa piirtää ja värittää.

Molemmat pojista pitävät Miinan ja Manun Juhla-aapisesta, koska sen sisältö on niin monipuolinen. Juhla-aapisessa on paljon muutakin opettavaista kuin pelkät kirjaimet. Aapinen johdattelee lukemiseen, laskemiseen sekä eläinten ja liikenteen tuntemukseen. Siihen on koottu kirjasarjan neljä ensimmäistä aapista Miina ja Manu -kirjasarjan 35. juhlavuoden kunniaksi. Jimin ja Theon suosikit Aapisesta on tällä hetkellä liikennemerkit ja eläimet. Me luetaan sitä usein myös iltasaduksi. Aapisen ja tehtäväkirjojen teksti on vuoden 2017 kouluopetuksen uusien mallikirjaimien mukaiset, minkä lisäksi Aapisen teksti on tavutettu. Hyvä kouluunmenoa ajatellen, että lapset oppivat heti oikeanlaiset ja oikealla tavalla tehdyt kirjaimet.     

Ja hei, alekoodilla "Rosannah20" saatte -20% alennuksen

 kaikista verkkokaupan tuotteista 3.8.-10.8.2018.   

Miten arki jatkuu vauvan synnyttyä?

Minulta on kysytty paljon sitä, miten arkemme jatkuu vauvan synnyttyä. Ovatko pojat kotona, miten pitkään, mitä syksyllä? Tiedän, että aihe jakaa paljon mielipiteitä, mutta muistetaan, että jokainen tekee kuitenkin perheensä kannalta omat päätöksensä ja kunnioitetaan sitä. 

Vauvan laskettu aika on 8.7.2018, mutta uskon hänen tulevan jo kesäkuun aikana. Jesse pitää isyyslomaa ja viikon kesälomaa vauvan synnyttyä eli hän on kotona noin kuukauden. Pojat jäävät kesälomalle kokonaan kesäkuun lopulla ellei vauva synny jo sitä ennen. Heillä on lyhyitä hoitopäiviä myös kesäkuussa, jotta saan levätä mikäli loppuraskauden olotilani sitä vaatii.

Pojat jatkavat dagiksessa jälleen syyskuun alussa, jolloin he siirtyvät viisivuotiaiden ryhmään tuttujen kavereidensa kanssa. Tähän asti poikien hoitoaika dagiksessa on ollut aina alle 25h viikossa ja pysymme siinä samassa. Poikien ryhmän lastentarhanopettajan kanssa keskusteltuani tulimme siihen lopputulokseen, että pojat voisivat olla 3-4 päivää viikossa dagiksessa klo 9-13. Se tuntuu hyvältä ja meille sopivalta.

Olisimme hakeneet pojille seurakunnan päiväkerhopaikkaa, mikäli olisimme päättäneet, etteivät he jatka dagiksessa. En kuitenkaan koe järkevänä, että he vaihtavat vuodeksi paikkaa ja ensi vuonna olisi jännitettävä mihin esikouluun he pääsevät. Nyt he saavat jatkaa tutussa paikassa kavereiden ja tuttujen aikuisten kanssa, mutta lyhyiden päivien ansiosta myös meille jää paljon yhteistä aikaa. Jimi ja Theo ovat jo niin isoja, että he odottavat päiviä kavereidensa kanssa ja nauttivat niin dagiksen toiminnasta kuin vapaapäivistään kotona. Olen varma, että meidän perheelle toimii parhaiten "kultainen keskitie" eli sopivassa suhteessa sekä dagista että kotona olemista, kuten tähänkin asti.    

Miten te olette toimineet sisaruksen syntyessä?