Sivut

tiistai 26. helmikuuta 2019

Terkut remontin keskeltä


Kävin äsken aamulenkillä Ellenin kanssa. Hän herää nykyään aamuisin 7-8 aikaan, joten nukahtaa päiväunille jo kymmeneltä. Vien pojat aamuisin yhdeksään, jonka jälkeen syön itse aamiaisen Ellenin leikkiessä lattialla. Hän menee nukkumaan aika pian sen jälkeen. Ellen nukahtaa vaunuihin itsekseen, mutta toisinaan on kiva käydä vaunulenkillä. Tänään oli sellainen fiilis, että kuulokkeet korville ja kävelemään.

Vessaremontti edistyy hyvin ja puolet on jo laatoitettu. Jesse teki minulle "meikkipöydän" olohuoneeseen remontin ajaksi. Käytän kosmetiikkaa paljon monipuolisemmin nyt, kun kaikki tuotteet on edessäni eikä niitä tarvitse kurotella eri hyllyiltä. Onneksi uudessa vessassa on paljon paremmat ja ennenkaikkea järkevämmät säilytysratkaisut, vaikka pieni tila onkin.

Tänään mennään lasten kanssa ostamaan pojille uudet kumisaappaat. Dagiksessa olleet ovat jääneet pieniksi. Tuntuu, että jatkuvasti saa olla hankkimassa jotakin uutta liian pienten tilalle. Fleecevuorelliset kurahaalarit on myös hankittava. Se on kevät nyt, ainakin kuran puolesta!

Kivaa tiistaita!

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Väsymys sekoittaa pään


Viikko on mennyt nopeasti. Lyhykäisyydessään; ollaan aloitettu alakerran wc:n remontointi ja sen myötä olen lähtenyt lasten kanssa työn tieltä evakkoon. Jesse tekee remontin, joten ollaan annettu hänelle työskentelyrauha. Pojat olivat dagiksessa vain alkuviikon ja loppuviikko pidettiin hiihtolomaa. Ellen on nukkunut tunnin pätkissä, koska liikkuminen on tullut vahvasti uniin ja hän mm. nousee unissaan pinnasängyn pinnoja vasten.

Olen todella väsynyt, siis niin väsynyt, etten jaksa enää edes heittää siitä vitsiä enkä oikeastaan puhua koko asiasta, heh. Sanoinkin Jesselle, ettei tarvitse enää aamuisin kysyä miten sain nukuttua, koska en halua ajatella asiaa enkä enää kertaakaan päivitellä omaa väsymystäni. Kerron hänelle sitten, kun valoa näkyy tunnelin päässä. Huomaan olevani jopa hieman katkera Jesselle ja siitä yritän päästä pois. Onhan se parempi, että on edes yksi hyvin nukkuva vanhempi kuin kaksi yliväsynyttä, eikö! 

Katkera sillä tavalla, että minun on vaikea kuunnella hänen päivittelevän omaa väsymystään jos on nukkunut kuusi tuntia yhteen putkeen minun noustessani vauvan kanssa vähintään kerran tunnissa. En halua meillä olevan sellaista, että kummalla on oikeus olla väsynyt, koska me molemmat voidaan tottakai kokea olevamme eri syistä väsyneitä. Jesse tekee fyysistä työtä, herää aikaisin joka päivä ja on läsnäoleva, paljon lasten kanssa touhuava vanhempi. Onneksi me molemmat tiedostetaan tämän "katkeruuden" johtuvan väsymystilastani. Väsymys saa pienetkin asiat tuntumaan suurilta.      


Uskon, että yöt rauhoittuu pikkuhiljaa, mutta olen kyllä monta kertaa miettinyt miten kauan ihminen kestää ilman yhtäkään sellaista pidempää unipätkää, joka lataa akkuja ja jolloin mieli ja kroppa oikeasti saa levätä? Nukahdin seisaaltani suihkuun perjantaina, en muista edellispäivän tekemisiä tai mistä olen kenenkin kanssa jutellut, mitä piti tehdä ja nykyään jonnekin lähtiessäni tarkistan kahdesti Ellenin olevan mukana (en sen takia, että olisin hänet joskus unohanut, vaan koska hän matkaa mukana aina niin tyytyväisenä ja hiljaisena)

Miksi me sitten aloitettiin remontti tällaiseen saumaan? 

Se piristää ihan hurjasti ja tätä me ollaan suunniteltu ja odotettu kauan. Kodin remontoiminen ja laittaminen on meidän yhteinen projekti, mistä molemmat nauttii. Se on sellainen "meidän juttu", mikä lähentää ja on meille vähän kuin yhteinen harrastus. 

Muita väsyneitä?

maanantai 18. helmikuuta 2019

Viikonlopun kuulumiset


Meillä oli kiva ja rento viikonloppu. Vanhempieni bordercollie Helmi oli meillä hoidossa eikä se meinannut saada hetken rauhaa pojilta. Pojat leikkivät sen kanssa, lähtivät mukaan lenkeille ja halusivat itse antaa ruoan. Erityisesti toinen pojista rakastaa sekä koiria että vauvoja ja hoitaa niitä mielellään.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja päätin leikata pituudesta ihan kunnolla. Puolet lähti pois ja jäljelle jäi raikas polkka. Ainoa mitä jäin ikävöimään on "tunnusmerkkini" eli korkea nuttura. Olen iloinen, että viimein uskalsin leikata kauan sitä mietittyäni. Samalla vaalennettiin yleisilmettä raidoilla. En muista milloin viimeksi olisin pitänyt hiuksia auki kaksi päivää putkeen, kuten minulla on nyt ollut!

Sunnutaina otettiin kaikki irti upeasta säästä ja tehtiin kahden tunnin lenkki ennen kuin vietiin Helmi takaisin vanhemmilleni. Pojat jaksavat kävellä pitkiä matkoja ja lähtevät innolla aina mukaan. Eilen tosin piti valita reitit sen mukaan mihin pääsi rattaiden kanssa.


Ellen nukkui kolme tuntia raikkaassa ulkoilmassa. Ollaan siirretty Ellen vaunukopasta ratasosaan ja päiväunet ovat pidentyneet entisestään ja heijaamisen tarve on vähentynyt huomattavasti. Hän viihtyy ratasosan kuppimaisessa istuimessa todella hyvin.

Ulkoilun jälkeen huomattiin, että pojat olivat käyneet jossain mistä heidän vaatteisiinsa tarttui ihan järkyttävä haju ja kaikki ulkovaatteet oli pakko laittaa heti pesuun. Aloin illalla googlaamaan fleecevuorellista kurahaalaria, sellainen voisi olla kätevä?  

Tälle viikolle ei ole muuta spesiaalia kuin yhdet vauvatreffit ja torstaina alkava alakerran vessan remontti. Ennen&jälkeen kuvia tulossa!

Ihanaa alkanutta viikkoa! 

tiistai 12. helmikuuta 2019

Viisivuotiaiden lastenhuone


Lastenhuone on jo pitkään kaivannut selkeää ja yksinkertaista linjaa, joten pieni makeover oli paikallaan. Aloitettiin lastenhuoneen päivittäminen kuukausi sitten ja ollaan saatu siitä taas astetta "isompien poikien" huone.

Suloiset, pienten lasten huonekalut ovat pikkuhiljaa väistymässä ja tilalle on hankittu fiksuja ja pitkäikäisiä säilytysjärjestelmiä. Leluille ja tavaroille on nyt paljon tilaa, kun käytössä on sekä Ikean Stuva -säilytyslaatikko että iso Nordli -lipasto, jotka imevät sisäänsä kaiken mahdollisen.

Lattialla on yleensä iso musta pyöreä matto, joka on helppo imuroida eikä se piilota sisäänsä esim. pikkulegoja tms. Välillä laitan vaihtelun vuoksi tilalle mustavalkoisen "seeprataljan", kuten lattialla tällä hetkellä on. Poikien mielestä se on mukavan pehmeä ja hauska matto.

b0bles & batman -taulu saatu blogin kautta 


Yksi iso muutos huoneessa tulee olemaan kerrossänky. Se on poikien pitkäaikainen toive ja nyt hetki tuntuu olevan oikea. Ollaan katsottu erilaisia sänkymalleja, muttei olla vielä päätetty millainen meille tulee. Kerrossängyn myötä huoneeseen tulee paljon tilaa, jota tarvitaan myöhemmin esimerkiksi kirjoituspöydälle (ääk, tulevat eskarilaiset!).

Maalataan lastenhuoneen seinistä joko yksi tai kaksi jollakin tummahkolla sini/viher/harmaa -sävyllä. Halutaan huoneeseen vähän kontrastia kokovalkoisen tilalle. Ollaan poimittu muutama värinäyte, joista omat suosikkini ovat neljä ensimmäistä, kun taas Jesse liputtaa viimeisen puolesta. Täytyy vielä vähän mallailla, miettiä ja kysyä poikien mielipidettä.    

Pojat leikkivät huoneessaan päivittäin ja viihtyvät siellä keskenään. Tavaroille on omat paikkansa, mutta aika usein poikia täytyy iltaisin muistuttaa huoneensa siivoamisesta. Kivoja, kaivattuja muutoksia on jo saatu lastenhuoneeseen, mutta paljon on vielä tapahtumassa...

maanantai 11. helmikuuta 2019

Flunssainen vauva

Ellen on ollut aaltoilevassa flunssassa jo pari viikkoa. Välissä hän oli terve, mutta tukkoisuus, yskä ja rohiseva hengitys teki paluun viikonloppuna.

Käytiin tänään lääkärissä ja kaikki on onneksi hyvin. Keuhkot kuulostivat puhtailta eikä ole kuumetta tai korvatulehdusta. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja hoitaa häntä rauhallisin mielin kotona.

Flunssaoireita on helpottanut höyryhengitys, keittosuolasuihke (Physiomer, paras!), pilkottu sipuli sängyn alla, kohotettu sängynpääty ja tarvittaessa särkylääke.


Ellen on nukkunut flunssasta huolimatta hienosti omassa sängyssään ja on syönyt öisin vain kerran. Päivisin olen imettänyt paljon ja syöttänyt sitä mikä maistuu. Ellen syö vähän vähemmän lämmintä ruokaa kuin normaalisti, mutta onneksi puuro ja kylmät hedelmäsoseet ja hedelmät maistuvat.

Eilen Ellen nukkui poikkeuksellisesti päiväunet meidän sängyssä, koska yski niin paljon, ettei rauhoittunut muuten kuin kainaloon. Jesse nukkui hänen kanssaan puolitoista tuntia ja molemmat heräsivät pirteinä.

Toivottavasti tämä menee pian ohi eikä tartu poikiin. Kivaa viikkoa teille! 

maanantai 4. helmikuuta 2019

Asu viikonlopulta & aleostokset lapsille

Ihanaa maanantaita! 

Kivan viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi viikko. Viikonlopun aikana näin ystäviä, veljeä ja veljenlapsia. Kävin ostoksilla, vietin laatuaikaa kummityttöni kanssa, rakennettiin poikien kanssa lumilinnaa takapihalle, pidettiin Jessen kanssa leffailta, tehtiin itse pizzaa ja Ellen siirtyi pysyvästi omaan sänkyynsä (siitä lisää myöhemmin).

paita & farkut - Lindex 
Ellenin body Cubus & housut Mini Rodini  


Olin eilen ystävieni kanssa kahvilla ja samalla pyörähdin Zarassa. Löysin kerrankin alesta myös pojille todella kivoja vaatteita. Toinen pojista haluaa nykyään päivittäin pukeutua "siistiin paitaan ja farkkuihin", joten hän oli iloinen saadessaan kahdet uudet housut ja pehmeän, mukavan neuleen.

Ostin lähes samanlaisen setin myös toiselle pojalle, tosin housut oli rennompaa mallia hänen toiveidensa mukaisesti. Kaikki pojille ostamani vaatteet olivat 5,95€ kappale (ovh 19,95€)! Otin kokoa 122-128cm, jotta vaatteissa on vähän kasvuvaraa. Farkuissa on sisäpuolella onneksi kuminauhakiristys, joka on meidän pitkillä, hoikilla pojilla ehdoton. Housujen ja neuleiden lisäksi he saivat sukkia, mitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi...


Ellenille ostin paidan, neuletakin, hameen, kasan sukkia ja suloisen takin. Ellenille olen ostanut nyt kokoa 80cm. Hän käyttää vielä 68-74cm, mutta etenkin Zaran vaatteet tuntuvat vastaavan kokoa pienempää. Hame on isompaa kokoa ja sopiva luultavasti kesällä, se maksoi vain 3,95€, samoin kuin paitakin. Olen iloinen alehankinnoistani, tarpeellisia juttuja edullisesti! Ainoa "heräteostos" oli hame!

Kivaa viikkoa! 

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kaksosten ainutlaatuinen side

Tänään on Jimin ja Theon juhlapäivä, valtakunnallinen kaksostenpäivä! 

 
2-3-vuotiaina 

Pojat esittäytyvät yleensä niin, että heti nimiensä jälkeen he kertovat olevansa kaksosia. Olen saanut seurata kaksosten vahvaa ja erityistä sidettä viiden ja puolen vuoden ajan. Siinä on jotakin todella ainutlaatuista ja kaunista.

Pojat ovat syntymästään asti joutuneet jakamaan huomion ja odottamaan omaa vuoroaan. He ovat tottuneet jakamaan, huomioimaan muita ja kasvattaneet kärsivällisyyttä. He ovat nukkuneet vierekkäin, ottaneet toisiltaan mallia kaikessa, lähteneet yhdessä ryömimään ja oppineet kävelemään toisiinsa tukeutuen. Molemmat ovat oppineet samat taidot samaan aikaan ja kaikki hampaatkin ovat tulleet samassa järjestyksessä kummallekin.

Ensimmäiset vuodet pojat menivät peräkanaa, testasivat, yllyttivät toinen toistaan ja tihuloivat. Uhma meni onneksi sykleissä vuorotellen, ikäänkuin pojat olisivat antaneet tilaa toiselle. Heillä oli oma kieli, jolla he kommunikoivat keskenään jo ihan pienestä. Ollaan onneksi saatu videolle heidän ääntelynsä, jolla tarkoitettiin jonkin kivan, kielletyn asian löytymistä ja kutsuttiin veljeä paikalle. Tällaisia saattoi olla lattialle unohtunut laturi tai eteisen matolta löytynyt pikkukivi.

Paras ystävä, leikkikaveri, backup ja joku, jonka kanssa riidellä... 


1-vuotiaat ja onnellinen tuplamamma <3

Yllä olevasta Kaksin -kuvasta tuli mieleen barrikaadein varusteltu olohuone. Pojat olivat yksivuotiaita ja kerkesivät joka paikkaan. Olohuoneeseen tehtiin vaikka mitä esteitä eikä silmät selässäkään pysytty perässä. Se oli aikamoinen, monesta syystä ikimuistoinen ajanjakso kaksosten kanssa!

Olen yllättynyt vuosien aikana siitä, miten samalla tavalla pojat puhuvat ja täydentävät toistensa lauseita, miten vahvasti he tukeutuvat toisiinsa ja puolustavat toisiaan, miten he sanomattakin tietävät toisen ajatukset ja miten vaikea on olla ilman toista. He puhuivat pitkään itsestään monikossa, mutta nyt vanhempana se on muuttunut yksiköksi, vaikkakin usein tarkistetaan veljen kanta asioihin. Kiinnitetään erityistä huomiota poikien omien mielenkiinnon kohtien "ylläpitämiseen" ja kannustetaan tekemään niitä juttuja, mistä itse pitää.

Kaksostenpäivää vietetään meillä berliininmunkeilla herkutellen ja takapihan lumilinnaa rakentaen.
Välissä ulkoa kuuluu: 
"Eeeeeiii se on mun linna."
"Isiii, hän ei päästä."
"Hän kiusaa!"
...
"Tule katsomaan meidän linnaa, ollaan tehty hieno!"
"Vau mitä koloja, ollaan hyviä."
"Joo, me ollaan tosi hyviä."
Rauha on maassa - taas hetken <3  

   Hyvää kaksostenpäivää kaksosille!