Olen todella väsynyt, siis niin väsynyt, etten jaksa enää edes heittää siitä vitsiä enkä oikeastaan puhua koko asiasta, heh. Sanoinkin Jesselle, ettei tarvitse enää aamuisin kysyä miten sain nukuttua, koska en halua ajatella asiaa enkä enää kertaakaan päivitellä omaa väsymystäni. Kerron hänelle sitten, kun valoa näkyy tunnelin päässä. Huomaan olevani jopa hieman katkera Jesselle ja siitä yritän päästä pois. Onhan se parempi, että on edes yksi hyvin nukkuva vanhempi kuin kaksi yliväsynyttä, eikö!
Katkera sillä tavalla, että minun on vaikea kuunnella hänen päivittelevän omaa väsymystään jos on nukkunut kuusi tuntia yhteen putkeen minun noustessani vauvan kanssa vähintään kerran tunnissa. En halua meillä olevan sellaista, että kummalla on oikeus olla väsynyt, koska me molemmat voidaan tottakai kokea olevamme eri syistä väsyneitä. Jesse tekee fyysistä työtä, herää aikaisin joka päivä ja on läsnäoleva, paljon lasten kanssa touhuava vanhempi. Onneksi me molemmat tiedostetaan tämän "katkeruuden" johtuvan väsymystilastani. Väsymys saa pienetkin asiat tuntumaan suurilta.
Uskon, että yöt rauhoittuu pikkuhiljaa, mutta olen kyllä monta kertaa miettinyt miten kauan ihminen kestää ilman yhtäkään sellaista pidempää unipätkää, joka lataa akkuja ja jolloin mieli ja kroppa oikeasti saa levätä? Nukahdin seisaaltani suihkuun perjantaina, en muista edellispäivän tekemisiä tai mistä olen kenenkin kanssa jutellut, mitä piti tehdä ja nykyään jonnekin lähtiessäni tarkistan kahdesti Ellenin olevan mukana (en sen takia, että olisin hänet joskus unohanut, vaan koska hän matkaa mukana aina niin tyytyväisenä ja hiljaisena).
Miksi me sitten aloitettiin remontti tällaiseen saumaan?
Se piristää ihan hurjasti ja tätä me ollaan suunniteltu ja odotettu kauan. Kodin remontoiminen ja laittaminen on meidän yhteinen projekti, mistä molemmat nauttii. Se on sellainen "meidän juttu", mikä lähentää ja on meille vähän kuin yhteinen harrastus.
Muita väsyneitä?
Heippa! Meillä on reilun viikon vanhempi pikkumimmi kun teillä ja vielä hetki sitten ihan samoja haasteita. Pidetiin (minä pidin) sitten tassuttelu unikoulu helmikuun alussa ja sen myötä lopetin yöimetyksen. Uskon että meillä juurikin tuo, ettei mimmi kaipaa maitoa enää öisin on parantanut unia todella paljon. Aloin myös kiinnittämään huomiota, ettei mimmi nuku yhteensä yli kolmea tuntia päiväunia päivisin tuntui auttavan (meillä päikkärit n. klo 10-12 ja 15-16), jotta unta riitti öille. Valtavasti tsemppiä! Toivotaan että saat pian makoisat yöunet.
VastaaPoistaMoikka! Kiitos paljon :) Tosi hyviä pointteja! Ollaan mietitty kevyen unikoulun pitämistä, eri huoneeseen siirtämistä ja yöimetyksen lopettamista. Täytyy vielä vähän pohtia miten lähdetään liikkeelle, jotta ollaan valmiita pysymään päätöksessämme myös yöllä :D
PoistaIhan huippua, että teillä alettiin nukkua hyvin! Se valaa uskoa myös tähän meidän tilanteeseen! :)
Voi ei, tätä teilläkin! Jaan niin noi fiilikset, ettei enää jaksa edes puhua siitä, miten yö meni ja kevyet heitot asiasta eivät vaan enää lähe. Tunnin välein heräilyä meillä, kuukausia. Ja kyllä tunnen välillä vahvaa katkeruutta miestä kohtaan, joka nukkuu kuudesta kahdeksaan tuntiin joka ikinen yö, tekee perus päivätyötä ja heittää sen jälkeen usein vielä päiväunille ja päivittelee väsymystään. Varasin itselleni hotelliyön ja nyt ärsyttää tuttujen päivittely, kuinka upeaa hemmottelua mulle ja kyllä mun kelpaa kun tolleen lähden vaan lepäämään. En usko, että vaikka nukkuisin koko 14h reissun ei se pyyhkisi pois tätä uupumusta. En osaa sanoa muuta kun, että sä oot supernainen ja joskus nää yöt on vaan etäinen, mutta karvas muisto. Ihanaa, että remontilla on myös piristävä vaikutus! <3
VastaaPoistaKiitos Heidi! <3 Paljon jaksamista myös sinne! <3
PoistaOlet todellakin hotelliyösi ansainnut ja vaikkei se pyyhikään uupumusta pois niin silti varmasti piristää ja sen avulla jaksaa taas hetken. Toivotaan, että yöt rauhoittuu ja saadaan molemmat taas nukkua! :)