Olohuoneen muutokset

Yhteistyössä Veke

Me ollaan saatu nauttia uuden sohvan tuomasta mukavuudesta ja tilantunnusta jo muutama viikko. Oltiin pitkään haaveiltu kulmasohvasta vanhan kolmen istuttavan sohvan tilalle ja kun nähtiin suomalaisen perheyrityksen Veken verkkokaupassa Elis -niminen sohva, oltiin löydetty haluamamme. Valittiin kankaanväriksi vaaleanharmaa, koska haluttiin pysyä vaaleassa värimaailmassa. Pakko myöntää, että vähän jännitti siirtyä tekonahkasohvasta kangassohvaan. Vanhasta sohvasta sai pyyhittyä kaiken pois ja se oli muutenkin helppohoitoinen lapsiperheeseen. Nyt voin todeta huoleni turhaksi, kun ensimmäinen tahra tuli koettua. Ei oltu edes ehditty vielä laittaa tekstiilisuojaa, mutta tahra lähti siitä huolimatta helposti kostealla rätillä. Kangas tuntuu muutenkin laadukkaalta ja kestävältä. Mukavuudeltaan kangassohva voittaa tekonahkaisen mielestäni satanolla. 

Sohvan lisäksi lukuisissa muissakin tuotteissa on avajaistarjoushinnat uudistuneen verkkokaupan kunniaksi. Sohva sai kaverikseen upean messinkisellä rungolla olevan Accent -marmoripöydän. Marmoripöytä on painava ja sen pinta on kiiltävä, joten se on helpompi pitää puhtaana kuin mattapintainen marmori. Marmoripöydän rungon väriksi voi valita valkoisen, mustan tai messinkisen. Me haluttiin ehdottomasti messinkinen, koska muuten meillä on niin valkoista ja messingillä saa kivan lisän. Meillä on lisäksi useampi kullansävyinen sisustustuote, joiden kanssa marmoripöytä luo yhtäläisen vaikutelman. Pöytä sopii sekä sivupöydäksi että sohvapöydäksi ja me vaihdellaan sen paikkaa tarpeen mukaan. Tällä hetkellä meille on tärkeintä, että pojilla on mahdollisimman paljon tilaa leikkiä olohuoneessa ja tila tuntuisi mahdollisimman isolta.

Muutosten innoittamana tumma vanha senkki lähti uuteen kotiin ja meille tuli ystäväpariskunnalta valkoinen korkeakiiltosenkki sen tilalle. Tumma oli paljon leveämpi ja syvempi ja vei näin ollen enemmän tilaa, joten tämänkin muutoksen kohdalla saatiin lisättyä tilaa olohuoneeseen. Olen todella tyytyväinen olohuoneen muodonmuutokseen ja eniten ihan konkreettista iloa meille tuo sohva. Mahdutaan kaikki yhdessä sohvalle, vieraille on enemmän istumapaikkoja ja meidän leffaillat on sata kertaa mukavampia, kun voidaan makoilla vierekkäin sohvalla.

Mitä te tykkäätte 
olohuoneen uudesta ilmeestä?

Kirjeet joulupukille

Me mennään tänään yhteen jouluiseen talvitapahtumaan, jossa pojat pääsevät mm. tapaamaan joulupukin. Ollaan puhuttu siitä koko viikko ja eilen pojat tekivät kirjeet joulupukille. Molemmat käyttivät kimaltavia teippejä ja kimallepaperia koristeluun ja piirsivät toiveitaan. Jesse kirjoitti poikien sanelemat toiveet ylös ja listalta löytyy mm. liikkuva poliisirobotti, musta robotti, laavalamppu, vedettävä lintu sekä Starwars- ja Autot -pyyhkeet. Laavalamppua pojat ovat toivoneet jo pitkään, mistä lie ovat sen keksineet. On liikuttavaa miten tärkeitä tällaiset pienet asiat ovat lapsille. Meidän joulunodotukseen liittyy kirjeiden lisäksi joulukoristeiden esillelaittaminen yhdessä, joulukalenteri, pikkujoulujen viettäminen ensimmäisenä adventtina, pipareiden ja joulutorttujen tekeminen, dagiksen joulujuhla, joululaulujen kuunteleminen ja ensimmäistä kertaa ikinä meille tulee iso joulukuusi. Yleensä meillä on ollut vain pieni pöytäkuusi, mutta nyt halutaan meille iso, valkoinen kuusi. En malta odottaa sen koristelemista yhdessä poikien kanssa. Siitä tulee meidän uusi jouluperinne.  

Mitä teidän 

joulunodotukseen kuuluu?

Kun vauvat syntyivät keskosina

Tänään on keskoslastenpäivä. Se päivä, josta en ollut tietoinen ennen kuin se kosketti minua henkilökohtaisesti. Raskaus meinasi päättyä jo raskausviikolla 17, mutta tukilangalla ja vuodelevolla päästiin päivä päivältä ja viikko viikolta eteenpäin. Makasin Naistenklinikalla kaksi kuukautta jännittämässä ja pelkäämässä vauvojen ennenaikaista syntymistä. Kun 24 viikkoa tuli täyteen, oli fiilis ihan mieletön, koska sitä pidettiin sellaisena tavoitteena, että vauvoilla olisi mahdollisuudet selviytyä. Luin ahkerasti kevyt -keskosyhdistyksen keskustelupalstaa ja pystyin samaistumaan monen kirjoittajan tuntemuksiin ja kokemuksiin. Sain paljon tärkeää tietoa sivustolta ja osasin paremmin varautua tulevaan. Viikot meni eteenpäin, kunnes rv 31+0 pojat syntyivät.

A-vauva tarvitsi enemmän tukea alussa, mutta pääsi kuitenkin B-vauvaa ennen jatkohoitoon lähemmäs kotia. B-vauva tarvitsi hengitystukea pitempään ja siirtyi veljensä perässä seuraavana päivänä pois teholta. Vauvojen hoito jännitti alussa todella paljon, mutta piuhojen ja eri laitteiden vähentyessä uskallus kasvoi. Uusiin, vaikeisiinkin tilanteisiin sopeutuu yllättävän nopeasti ja pian me osattiin ulkoa kaikki vauvojen hoitoon liittyvät lääkemäärät, maitomäärät, syöttöajat, lisäravinteiden antamiset ja saturaatiomittarin hyvät ja huonot lukemat. Nenämahaletkut pysyi vauvoilla vielä kotiutumisen yli eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Maito meni sitä kautta samalla kun vauvat olivat sylissämme. Vauvojen kasvua seurattiin tarkasti ja keskosuuden takia ennen ja jälkeen imetyksen piti punnita vauvat, jotta tiedettiin paljonko maitoa he saivat.

Vauvat kotiutuivat kahden kilon painoisina vietettyään neljä viikkoa sairaalahoidossa. He olivat pieniä, hauraita ja palelivat helposti. He makasivat lähellä toisiaan lämpimien peittojen alla. Meillä oli täysiaikaisuuteen asti eli neljä viikkoa todella tiheästi käyntejä vauvapolilla tarkastuksissa ja meillä kävi kuntoutusohjaaja pari kertaa ja imetysneuvoja kerran kotikäynnillä. Yöt vauvat nukkuivat kiinni saturaatiomittareissa, jotka piippasi yleensä muutaman kerran yössä. Silloin hypättiin molemmat Jessen kanssa ylös ja heräteltiin huonosti saturoivaa vauvaa. Ikinä ei onneksi ollut "tosi kyseessä" vaan vauva heräsi syvästä unestaan nopeasti ja muisti taas hengittää. Me oltiin paljon kotona täysiaikaisuuden saavuttamiseen asti, jotta vauvat eivät sairastu. Päivät koostui sylittelystä ja vauvojen hoidosta. Nukuin paljon molemmat vauvat sylissäni, koska olin Jessen viikon isyysloman jälkeen yksin vauvojen kanssa päivät. Kolmen tunnin ympärivuorokautinen syöttöväli ja maidon pumppaaminen piti kiireisenä. 

Meidän alku vanhempina ei ollut helppo, mutta mentiin tilanteen mukaan ja iloittiin saavutetuista virstanpylväistä. Pienistä 1580g ja 1660g keskosvauvoista on kasvanut ihania neljävuotiaita! Kiitos Suomen upean terveydenhuollon!    

Hyvää keskoslastenpäivää!

Pikkuhiljaa taas voimissani

Isänpäivänä iski flunssa todenteolla päälle, kun kaksi viikkoa oli tuntunut siltä, että kohta se tulee. Koko alkuviikon nukuin kaiken sen ajan mitä pystyin ja Jesse huolehti poikien hoidosta. Tosi kurjaa, mutta eihän näille mitään voi. Koko alkuviikko menikin sitten ihan sumussa ja olo oli voimaton. Eilen piristyin vähän ja kävin suihkussa, mikä jo itsessään antoi energiaa. Sairastellessani minulla on tapana tehdä mielessäni lista asioista, jotka haluan tehdä parannuttuani. Nyt listaan kuuluu mm. uimaan meneminen poikien kanssa, kahvilla käyminen, ulkoilu ja perusjutuista nauttiminen. Kahta jälkimmäistä olen jo toteuttanut.  

Tänään olen jaksanut olla pystyssä ja innostuin laittamaan muutaman jouluisen koristeen esille. Kaivoin valmiiksi loputkin koristeista, mutta niiden kanssa odotan vielä jokusen päivän. Jaksamiseni ollessa ihan hyvä kävin poikien kanssa puistossa. Valittiin kauempana oleva puisto, jotta saatiin vaihtelua ja pojat olivatkin innoissaan merirosvolaivasta, polkukarusellista ja erikoisista keinuista. Viihdyttiin puistossa lounaaseen asti pienestä sateesta ja koleasta säästä huolimatta ja kotimatkalla päätettiin, että tänään leivotaan pipareita. Lounaan ja (äidin, ei poikien)  pienen lepohetken jälkeen ryhdyttiin piparitalkoisiin. Piparien tekeminen on hauskaa, helppoa ja kivaa yhteistä tekemistä. Pidettiin glögi- ja piparihetki iltapäivällä ennen kuin Jesse tuli töistä. Illalla ei tehty muuta kuin leikattiin poikien hiukset, he kävivät kylvyssä, syötiin ja leikattiin saksilla erilaisia kuvioita, koska se on toisen pojan lempipuuhaa. Tässä päivässä oli juuri sopivasti tekemistä enkä olisi jaksanut tehdä mitään spesiaalimpaa. Sohvanpohjalta nouseminen täytyy tehdä vaiheittain ja seuraava vaihe on mennä huomenna iltavuoroon. Uskomatonta, että taas on viikonloppu!

Mitä suunnitelmia teillä on?        

Miten koen äitiyden nyt?

Lasten kanssa huomaa elävänsä vaiheiden kirjossa. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava viikko tuo tullessaan tai miten yöllä nukutaan. Vauvavuotena huomasin useamman kerran, että jos ajatteli esimerkiksi että onpa nyt nukuttu hyvin niin seuraava yö meni valvoessa ja uusi yöhulinavaihe tuli kuvioihin. Meidän kahden keskenään hyvinkin erilaisen pojan kanssa on tullut koettua vaikka mitä vaiheita. Heillä on ollut sekä huonoja että hyviä univaiheita ja syömisiä, sairastelua, uhmaa ja vierastamista.

Nyt poikien ollessa pian 4,5-vuotiaita, sanoisin meillä menevän tasaisen hyvin. Meillä ei ole erityisiä huolenaiheita, molemmat pojista ovat kehittyneet ikätasonsa mukaisesti, uhmaa esiintyy meidän mittapuulla enää harvakseltaan eli "uhmakohtauksia" tulee muutama päivässä ja arki sujuu mukavasti. Pojat nukkuvat pääsääntöisesti todella hyvin eli koko yön heräämättä. He nukahtavat helposti vanhemman läsnäollessa ja nukkuvat noin 10 tuntia yössä. Päiväunia meidän herrat eivät ole nukkuneet aikoihin ja välillä ihmettelen heidän jaksamistaan. Me käydään ulkoilemassa, askarrellaan, rakennetaan legoilla, katsotaan lastenohjelmia Pikku Kakkosen verran, hoidetaan kotihommia yhdessä (laitetaan pyykit kuivumaan, imuroidaan, kastellaan kukat, pyyhitään pölyt; ne on poikien lempihommia) ja leikitään hetken mielijohteesta syntyneitä leikkejä, jotka on yleensä niitä hauskimpia. Tykkään ottaa pojat mukaan myös "omiin juttuihini" ja välillä me pestään yhdessä meikkisiveltimiä, valitaan kynsilakan sävyjä tai viikataan puhtaita vaatteita kaappiin samalla kun valitsen seuraavan päivän asun.  

Tunnen jaksavani ihan eri tavalla nyt, kun meillä nukutaan hyvin ja elämä on mukavan tasaista. Se on varmasti ollut yksi syy vauvakuumeen kohoamiselle, koska nyt tunnen meillä olevan rahkeet ottaa vastaan mitä tulee. Välillä tuntui vaikealta kuulla ratkaisuna johonkin ongelmaan, että ajan kanssa ja iän myötä helpottaa, mutta niin se on. Moni asia on helpottanut poikien kasvaessa ja nautin täysillä tämänhetkisestä arjesta. Nykyään poikien kanssa voi tehdä paljon kaikenlaista, sairastelu on vähentynyt ja jatkuva viihdyttäminen on jäänyt kokonaan pois. Nautin siitä, kun saan syödä aamiaisen rauhassa ja juoda kupin kahvia samalla meikaten. Minulle tärkeitä asioita, jotka tämänhetkisessä arjessa onnistuvat ja antavat minulle voimaa. Tuntuu, että on aikaa ja jaksamista muuhunkin, kun ei tarvitse enää yrittää suunnata poikien huomiota muualle jatkuvalta tihuloimiselta, kaikki ei ole pelkkää "ei"tä ja poikien kanssa voi jo keskustella ja he ovat niin itsenäisiä monessa asiassa. Niin isoja, mutta ikuisesti minun pieniä ihmeitäni.     

Oletteko samaa mieltä siitä,

 että iän myötä moni 

asia helpottaa?  

Ajatuksia isänpäivänä

Tänään on päivä, jolloin meidän perheessä isi saa nukkua pitkään, hänelle viedään kahvi ja lasten itsetekemät lahjat sänkyyn ja lauletaan onnittelulaulu. Jesse ei juuri perusta aamupalasta, joten sen takia meillä on pelkkä kahvitarjoilu. Tämä perinne on lähtöisin omasta lapsuudestani, jolloin isän- ja äitienpäivät olivat erityisen spesiaaleja päiviä. Lapsena oli jännittävää, kun sai askarrella ja tehdä lahjan, joka sitten annettiin laulun saattelemana. Isänpäivä on erityinen päivä, vaikka toki me saadaan muulloinkin nukkua vuoroillamme pitempään, ilahdutetaan toista kahvilla "ilman syytä" ja annetaan toisillemme välillä pieniä yllätyksiä. Luulen, että tämä päivä tuntuu niin erityiseltä juuri lasten näkökulmasta katsottuna. Pojat hihkuivat innosta saadessaan antaa itsetekemänsä lahjat isille ja muistellessaan miten onnittelulaulu meneekään suomeksi.  

 kuva: Unto Kotilainen

Olen päivittäin kiitollinen siitä, miten hieno isi lapsillani on. Rakastava, läsnäoleva, rajat asettava ja mukaan leikkeihin heittäytyvä. Meillä on aina ollut tasavertainen vanhemmuus ja olemme hoitaneet pojat yhdessä. Otamme omaa aikaa silloin, kun siltä tuntuu, mutta pyrimme tekemään paljon yhdessä perheenä. Yksi arjen helpottava tekijä on se, että jos tuntee itsensä väsyneeksi niin tietää sen toisen ottavan enemmän hoitovastuuta sillä hetkellä.  

Alempi kuva on hääpäivänämme otettu ja olen siinä yhden elämäni sankarin, isäni kanssa. Me mennään käymään molempien vanhemmilla tänään eli vietetään isänpäivää parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä teidän 

isänpäivänviettoon kuuluu?

Raskauteen valmistautuminen

Meillä on toive kolmannesta, kuten varmasti tiedätte. Ennen tietoa kaksosista oltiin aina ajateltu, että kaksi voisi olla meille sopiva lapsiluku. Saadessani tietää kahden vauvan tulevan kerralla, tiesin heti ettei se voi jäädä siihen ja Jesse oli onneksi samaa mieltä. Vaikean ja pelontäyttämän raskausajan sekä vauvavuoden jälkeen meni hetki ennen kuin ajateltiinkaan perheenlisäystä. Parin vuoden kuluttua ajatus hiipi varovasti mieleen ja viimeisen vuoden ajan olen mielessäni valmistautunut uuteen raskauteen ja vauvaan.

Olen käynyt läpi raskausaikaa, miettinyt miten mahdumme nykyiseen kotiin kolmen lapsen kanssa, mihinköhän asti voin käydä töissä, mitä jos joudun vuodelepoon tai vielä pahempi; jos joudun makaamaan taas osastolla, miten hoidetaan pojat jos joudun olemaan vuodelevossa, miten arki sujuu kolmen kanssa, mitä jos mitä jos. Olen ajatellut asioita paljon ja sen lisäksi ollaan tietysti puhuttu Jessen kanssa kaikesta raskauteen ja vauvaan liittyvästä.

Kesällä käytiin raskauden suunnittelukäynnillä, josta oli paljon apua. Ihana lääkäri vastasi kaikkiin meidän kysymyksiin ja sai Jessenkin rauhalliseksi. Meille tehtiin valmis hoitosuunnitelma ja minulle tuli paljon varmempi olo. Aloin ensimmäistä kertaa poikien odotusajan jälkeen uskomaan siihen mahdollisuuteen, että meistä tulisi kolmen lapsen vanhemmat. Olen ottanut käyttöön mama-vitamiinit, syön hyvin, nukun tarpeeksi ja liikun. Kodin suhteen ollaan vähennetty tavaraa lisäten tilantuntua, tehty kodin muutossuunnitelmia tulevaisuudelle ja villinä korttina ollaan myös ajateltu muuttoa isompaan. Meillä on tallessa poikien vauvavaatteista lempparit, jotka olen laittanut lipastoon. Niiden lisäksi olen ostanut Lindexin aleista joitain ihania vaatteita. Alesta olen saanut edullisemmin uutta kuin nykyisillä kirpparihinnoilla käytettyjä vaatteita.     

Haluan kokea mahdollisimman normaalin raskausajan, haluan joutua odottamaan vauvantuloa ennemmin kuin pelkäämään sen henkiinjäämistä jos se syntyy pikkukeskosena, haluan käydä neuvolassa useammalla kuin kolmella käynnillä, haluan hypistellä äitiyspakkauksen sisältöä kotona, haluan käydä ostamassa vauvalle tarpeellisia juttuja yhdessä Jessen kanssa ja jännittää lähtöä lasketun ajan tullessa. Monelle ihan normaaleja, raskauteen liittyviä asioita, mutta minulle ihan uusia, joiden tapahtumista toivon ja odotan niin kovasti.
        
Tällaisia ajatuksia tänään, kivaa keskiviikkoa! 

Sponsoroitu video: Rakkaus voittaa ennakkoluulot

Kuvittele jos maailma näkisi mitä vanhemmat näkevät.  

Olen osallistunut useamman kerran videokampanjaan, jossa on ollut tärkeä ja kaunis sanoma. Minuun kolahtaa erityisesti kaikki, missä on lapset mukana. Äitiyden myötä koen tulleeni entistä herkemmäksi kaikkeen lapsiin liittyvään. Nähdessäni lapsiin kohdistuvaa vääryyttä, esimerkiksi lasten videolla kokema syrjintä ja heille naureskeleminen, haluan entistä enemmän suojella omia lapsiani kaikelta siltä. Jaan tämän P&G:n tekemän koskettavan ja ajatuksia herättävän kampanjavideon, jotta mahdollisimman moni pysähtyisi ajattelemaan samoja, tärkeitä asioita.
 
Tänäpäivänä puhutaan paljon tasa-arvosta ja ennakkoluuloista eikä turhaan. Lapsi oppii vanhemmiltaan paljon ja perusarvot ja käytöstavat tulevat kotoa ja kasvatuksesta. Minusta tuntuu jotenkin siltä, että nykyään puhutaan paljon enemmän mainitsemistani asioista kuin ennen ja niihin kiinnitetään enemmän huomiota ihan yleisesti. Se on hienoa, koska sille selvästi on tarvetta. Ennakkoluulottomuus erilaisuutta kohtaan ja ihmisten samanarvoisuus ovat asioita, jotka tulevat jollain tavalla vastaan jatkuvasti. Omassa lapsuudessani opin, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta mahdollisista eroavaisuuksista tai poikkeavuuksista. Jokainen on arvokas omana itsenään, siinä on kiteytettynä tärkeä asia, joka jokaisen tulisi muistaa. Opin lapsuudessani myös sen, että jokaisella on mahdollisuus saavuttaa haluamansa. Lähtökohdat voivat olla erilaiset, mutta kaikki on mahdollista. Rahan, materian, sukupuolen, ulkonäön, mieltymysten tai minkään muunkaan ei pitäisi määritellä meistä ketään eikä lisätä ihmisten välistä eriarvoisuutta. 

 Video sai aikaan kylmiä väreitä ja loppu nosti kyyneleet silmiini. Lapseni tulevat varmasti elämässään kohtaamaan vääryyttä, mutta voin auttaa heitä kasvamaan vahvoiksi ja itsevarmoiksi. Haluan opettaa heidät siihen, että he ovat upeita omia persooniaan ja voivat saavuttaa elämässään mitä vain, heistä on mihin vain. Autan epäonnistumisten yli, kannustan kokeilemaan uudelleen ja olen heistä ylpeä. Näen sen ainutlaatuisuuden, mikä heissä on enkä unohda kertoa sitä heille.

#RakkausVoittaaEnnakkoluulot              

Mitä ajatuksia video 

teissä herättää? 

Postauksen on sponsoroinut P&G, mutta ajatukset ovat omiani.

Rento perheviikonloppu

Me saatiin nauttia yhteisestä vapaasta viikonlopusta, ihanaa! Perjantaina meille saapui uudet huonekalut, jotka Jesse oli työpäiväni aikana koonnut yhdessä poikien kanssa. Lauantaina pojat heräsivät jo seitsemältä. Ennen kellojen siirtämistä meillä nukuttiin 8-9, mutta nykyään pojat heräävät jo 6-7 välillä. Meille se on todella aikaisin, koska ei olla totuttu sellaiseen. Päivät ainakin tuntuu pidemmiltä, sen voin sanoa. Katsottiin Pikku kakkosta ja tein meille banaanilettuja aamupalaksi. Voi sitä riemua, kun tajuttiin Theon ja Jimin voivan syödä niitä kananmuna-allergian väistyttyä. Banaaniletuista on tullut heidän suosikkiaamupalansa ja on kiva, kun on jotain yhteistä spesiaalimpaa herkkuaamiaista mitä valmistaa.

Lauantaina iltapäivästä meillä oli leikkitreffit kaverini ja hänen kolmevuotiaansa kanssa ja oli hauska nähdä lasten yhteistä leikkiä. Nyt se oli enemmän jo yhteistä leikkiä eikä vain vieretysten tapahtuvaa omaa leikkiä. Lasten kehitys on kyllä huimaa. Poikien mummo tuli meille illalla, kun lähdettiin vielä Jessen kanssa käymään meidän ystävän synttärijuhlissa. Oli hauska ilta ja erityisen kivaa oli päästä sinne yhdessä Jessen kanssa.

Tänään ollaan otettu iisisti ja menty fiiliksen mukaan. Käytiin pitkästä aikaa lastentarvikekirpparilla, josta tein muutaman löydön ja iltapäivällä mentiin mummolaan, kun pojat pyysivät koko aamun päästä sinne. Ehdittiin viikonlopun aikana nähdä vaikka ketä, laittaa kotia, tehdä rästijuttuja, siivota ja olla vaan yhdessä. Huomenna alkaa uusi viikko, paluu arkeen ja Greyn anatomia!

Muutoksia sisustukseen

Hei marraskuu - ensi kuussa on jo joulu! Teen tämän viikon aamuvuoroa ja olen siitä innoissani. Olen saanut iltaisin paljon aikaan ja ollaan päästy eteenpäin meidän kotiprojektissa. Me ollaan nimittäin suunniteltu olohuoneeseen vähän muutoksia. Kaikki alkoi kulmasohvasta, josta ollaan puhuttu jo pitkään. Kulmasohva antaa paljon enemmän istumatilaa kuin tavallinen kolmen istuttava sohva. Sohvan lisäksi meille tulee muutama muukin uusi huonekalu, joiden ansiosta koko huoneen ilme muuttuu taas vähän yksinkertaisempaan ja vaaleampaan suuntaan. Se tuntuu meille omimmalta, joten mm. tummapuinen tv-tasona toiminut senkki sai lähteä uuteen kotiin. Uudet huonekalut saapuvat huomenna, jännää! Ollaan myyty ja annettu eteenpäin vanhat kalusteet sekä paljon sisustustavaraa. Parasta tässä projektissa on tähän asti ollut kaappien läpikäyminen ja tavaran karsiminen. Laitan tänne kuvia muutoksesta, kunhan saadaan kaikki järjestykseen. Instassa (@rosannahs) tulee varmasti näkymään jotain jo huomenna. 

En millään malta odottaa uusia huonekaluja! Juuri sopiva piristys tähän hetkeen. Viikonloppu meneekin aika vahvasti kotijuttujen parissa. Sitä ennen huominen työpäivä, jonka jälkeen pääsen nauttimaan vapaasta viikonlopusta. Lauantaille on yhdet leikkitreffit jos toinen pojista on parantunut. Hänelle nousi ihan yhtäkkiä kuume viime yönä. Sunnuntaille ei ole mitään sovittua, mikä on harvinaista herkkua. Tällaista tänne meille, toisaalta perusjuttuja - toisaalta vähän uuttakin.

Rentouttavaa 

viikonloppua teillekin!