Shine bright

Yhteistyössä Instrumentarium ja Indiedays

ylläolevat kuvat: Tim Kiukas 

Taannoin järjestetystä Blogger's Inspiration Daysta odotin eniten Instrumentariumin pistettä. Kiinnostuin heti, kun kuulin heillä olevan esittelyssä uusi Heritagen Swarovski kristalleilla koristeltu kehysmallisto. Kyseinen mallisto on Instrumentariumissa yksinoikeudella. Pisteellä kävi kuhina, mutta heti nähdessäni ne yhdet lasit, olin varma valinnastani. Kysäisin vielä ammattilaisen mielipidettä ja hän oli kanssani samoilla linjoilla; siinä ne on.

Sini-harmaakuvioiset kehykset, joissa on sangoissa pienen pieniä kristalleja. Sovitin myös mustia, mutta kuviollisissa oli jotain kiehtovaa.  Minulta löytyy jo yhdet perusmustat kehykset, joten nyt kaipasin jotain erilaista. Kristallit tuo pientä luksusta ja näyttävyyttä olematta kuitenkaan liian hallitsevassa osassa (voiko ne toisaalta koskaan olla..?). Kehykset käy mielestäni kaiken kanssa ja tuovat sen viimeisen silauksen asuun.

Vieressäni 10 Plussan Äiti -blogin Matu, kuva: Tim Kiukas

Miltä nämä kristallein koristellut kehykset teidän mielestä näyttää?

Kotona sairastamassa

Taisi olla viikon mittainen jakso terveenä tässä välissä, sillä Jimillä ja Theolla on taas flunssa. Tällä kertaa nostettiin astmalääkkeen annostusta ajoissa, josko se vähän lievittäisi oireita. Kuumetta ei kummallakaan ole ainakaan vielä ollut. Jesse pystyy onneksi tarvittaessa hoitamaan poikia ensi viikolla jos tämä tästä pahenee.

Työharjoittelua on jäljellä enää kolme viikkoa ja siihen liittyvät tehtävät pitäisi saada tehtyä ennen joulua. Tämän harjoittelun myötä ensi vuoden suunnitelmat on alkaneet selkeytyä pikkuhiljaa. Tunsin olevani hukassa opintojen suhteen aika pitkään, kun kylmiltäni hyppäsin taas mukaan tauon jälkeen. Nyt näkyy jo vähän valoa tunnelin päässä, kun olen alkanut uskoa itseeni.

Vaikea uskoa, että jouluun on alle kuukausi. Olen hankkinut muutaman lahjan jo, leiponut pipareita ja laittanut kotia joulukuntoon. Huomenna voi kuunnella jouluradiota! Jouluradion kuuntelun lisäksi me leivotaan pipareita 1.adventin kunniaksi. 

Ihanaa joulunaikaa! 

Artdecon meikit

Yhteistyössä Kauneushoitola KokoNainen 

Käyn säännöllisesti huoltamassa ripsienpidennykseni lempipaikassani Kauneushoitola KokoNainen Vantaalla. Minulla on volyymiripset, joihin olen ollut todella tyytyväinen. Huoltoväli on 4-5 viikkoa ja silloinkin on vielä hyvä määrä ripsiä jäljellä. 

KokoNaiseen tuli uusi meikkisarja Artdeco ja pääsin meikkaukseen kokeilemaan tuotteita. Kauneushoitolan Jaana meikkasi toiveideni mukaisen meikin ja siitä upea! Olisipa itselläni samanlaiset taidot... Olen nyt kuukauden verran kokeillut Artdecon meikkejä ja ne on sivuuttaneet muut meikkipussini tuotteet. Ihanaa, kun kaikki meikit on samasta sarjasta. Artdecon tuotteet sopivat akneiholleni loistavasti ja hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ripsihuoltojen yhteydessä katsastan onko uusia sävyjä tai tuotteita tullut ja täytän meikkipussiani tarpeen mukaan. Nyt esillä on erityisesti pikkujoulukauteen sopivia kimaltavia meikkejä, kuten luomivärejä.

Kävin meikkauksessa pari päivää ennen Indiedaysin blogigaalaa ja sain hyviä vinkkejä tummemman iltameikin tekemiseen. Valitsin luomiväripalettiini hempeiden sävyjen lisäksi mustan, koska Jaana näytti miten helposti sillä saa silmämeikkiin näyttävyyttä ja miten monikäyttöinen musta luomiväri on. Se on pigmenttinen ja pysyy hyvin. Luomiväripalettirasia on yksi lemppareistani. Rasian saa koota itse mosaiikkisysteemillä eli valita juuri ne omat lempisävyt luomiväreistä ja poskipunista ja yhdistää ne haluamansa kokoiseen magneettipohjaiseen meikkirasiaan. Luomiväreissä ja poskipunissa on pohjalla magneetit, joilla ne tarttuu rasiaan, kätevää!

Meikkipussistani löytyy: 

Meikkivoide (eri meikkisarjan) - Académié sävy 01
Mineraalipuuteri - mineral compact powder sävy 05
Luomiväripaletti hohtavalla valkoisella, vaaleanpunaisella ja mustalla luomivärillä
Poskipuna - sävy 16
Aurinkopuuteri/varjostus - bronzing powder 02
Huulipuna - sävy 421
Kulmakynä - eye brow designer 3  

*osa tuotteista saatu Kauneushoitola KokoNaisesta 

 Mitä pidätte?

   

Joulu kotiin

Viikonloppuna haettiin joulukoristeet varastosta ja laitettiin joitain niistä esille. Ihan kaikkia ei vielä purettu ja suurin osa punaisista jäi odottamaan joulukuuta. Jimi ja Theo olivat innoissaan joulupalloista, glitterkuusesta, jouluvaloista ja koristeista. Heidän takiaan nautin joulunodotuksesta entistä enemmän. Ensilumi satoi lauantaina ja sitä ihmeteltiin. En ensin edes huomannut, mutta Jimi oli ikkunalla ja huusi "lunta,lunta" ja sitähän siellä tipahteli. Käytiin eilen illalla kävelyllä ja pojat saivat edetä omaan tahtiin. Pysähdeltiin, tutkittiin, ihmeteltiin ja juteltiin. Ihanan rauhallinen lopetus viikolle. Kävelyn ja iltatoimien jälkeen molemmat nukahtivat samantien sänkyyn päästyään.  

 Piirustustapetti on Outlet Tukusta

 

Tähän viikkoon kuuluu rutiinihommien lisäksi muutakin, sillä joulua fiilistellään pariinkin otteeseen; harjoittelussa ja töissä. Joulukausi avataan! Alkuviikko menee siihen valmistautuessa ja illat pyhitän perheelle. Pienen totuttelun jälkeen uusi arki tuntuu nyt sopivan seesteiseltä. Ei tämä ole lainkaan niin hektistä kuin mitä odotin ja pelkäsin. Kaikki on just hyvin. 

Joko te valmistaudutte jouluun?

Toinen hoidossa, toinen kotona

Pähkäilin koko eilisen illan miten toimitaan tänään. Meneekö Theo dagikseen, vaikka Jimi jää kotiin sairastamaan? Tähän asti molemmat ovat aina olleet kotona, vaikka vain toinen olisi kipeä. Tällä kertaa tilanne on tuntunut erilaiselta ja se sai pohtimaan toista vaihtoehtoa. Jimillä on sahannut kuume maanantaista asti, mutta Theo on ollut koko viikon terveenä. Alkuviikko meni siinä, että oltiin päivät sisällä ja yritin mahdollisuuksieni mukaan keksiä paljon kivaa tekemistä. Jimi on ollut todella itkuinen ja viihtynyt sylissä tavallista enemmän eli käytännössä kokoajan. Theo on väistämättä jäänyt vähemmälle ja se on tuntunut pahalta. Uhmailu on tämän myötä taas nousussa. Pohdittiin siis asiaa eilen ja soitin vielä tänä aamuna dagikseen ilmoittaakseni Jimin sairastelun jatkumisesta ja kysyin mitä mieltä he ovat. He toivottivat Theon tervetulleeksi, joten pakattiin dagisreppu. Theo hoki hoitajien nimiä koko automatkan ja oma jännitys hälveni pikkuhiljaa. Theo ja Jimi ovat niin kiinni toisissaan, että epäilin suostuuko Theo jäämään hoitoon ilman veljeä. Theo oli reipas oma itsensä ja jäi kavereiden kanssa leikkimään. Jesse hakee Theon töiden jälkeen ja illalla annetaan reippaalle pikkumiehelle paljon huomiota. Jimillä on ollut tänään onneksi kuumeeton päivä, joten molemmat luultavasti pääsevät huomenna dagikseen.

Olen nauttinut tästä päivästä ihan suunnattomasti. Saan uutta energiaa voidessani keskittyä vain yhteen poikaan kerrallaan ja tunnen kerrankin oloni riittäväksi. Me leikittiin autoilla, katsottiin vieretysten Pikku Kakkosen Taavi, syötiin keittoa ja tehtiin pipareita. Piparitalkoot täytyy järjestää pian uudelleen niin, että myös Theo pääsee mukaan. Jimi tykkäsi hommasta tosi paljon. Seuraavaksi aion viettää laatuaikaa Theon kanssa. Se on ihmeellistä miten paljon toisen läsnäolo vaikuttaa. Tänään on ollut ihan rauhallista enkä ole joutunut puuttumaan mihinkään. Samantien, kun herrat lyövät päänsä yhteen niin sattuu ja tapahtuu. Kannatan ehdottomasti tällaisia ihania ja rauhallisia hetkiä! Tekee varmasti hyvää myös pojille, että ovat aina silloin tällöin toisistaan erossa. Mikäli tämä päivä dagiksessa meni hyvin niin varmasti katson tilanteen mukaan myös tulevaisuudessa ovatko molemmat kotona vai meneekö terve poika hoitoon.

Miten te toimitte?

Pieniä ihmeitä

Tänään on kansainvälinen keskoslasten päivä.

Se koskettaa ja saa muistelemaan meidän pienten poikien alkutaivalta. Rv 31+0 / 1580g ja 1660g. Pysähdyn edelleen usein miettimään miten kiitollinen heistä olen ja heidän saamastaan hoidosta. Kaikki on hyvin, vaikka ensimmäinen ja omalla tavallaan toinenkin vuosi olivat rankkoja valvomisen ja jatkuvien sairasteluiden vuoksi. Osa on linkitetty johtuneeksi keskosuudesta, mutta pääasia, että nyt kaikki on hoidossa.

Me vietettiin tämä päivä kotona flunssan takia. Theo oli viikonlopun sairaana ja nyt on Jimin vuoro. Jimillä on paha yskä ja sahaava kuume, mutta hyvien lääkkeiden ansiosta pärjätään yleensä kotona eikä jouduta osastolle enää joka flunssan yhteydessä. Viime yönä ei nukuttu ollenkaan jatkuvien yskänpuuskien takia ja olo on aika voimaton. Huomenna Jesse jää kotiin poikien kanssa ja minä yritän selviytyä työharjoitteluun. Toivottavasti yskä alkaa pian helpottaa ja Jimi saisi nukuttua. On raastavaa katsoa pienen kärsimystä. Ollaan kokeiltu kaikki mahdolliset kotikonstit helpottamaan yskää, muttei mistään tunnu olevan apua. Toisaalta; yskä on hyvä asia, koska se irrottaa limaa ja on elimistön oma "hoitokeino", mutta onhan se ikävää yskiä ihan jatkuvalla syötöllä koko yö...

Pienestä sitä ponnistetaan. Pikkuiset ovat sisukkaita ja vahvoja, se on nähty. 

Hyvää keskoslasten päivää!  

Näin on hyvä

Tänään tuli ihan yhtäkkiä sellainen olo, että näin on hyvä. Tarkoitan sillä nykyistä elämäntilannetta eli kun minä palasin opiskelun pariin ja pojat aloittivat päivähoidon. Olisin ollut kotona vielä pidempään ellei opinnot olisi pakottaneet toisin, mutta onneksi näin.

Jesse sai nukkua aamulla pitkään, joten lähdin yksin poikien kanssa puistoon. En edes muista viime kertaa. Yleensä me leikitään kotipihalla ja viime aikoina Jesse on ollut aktiivisempi puistoilija. Siinä sitten lounasta laittaessani kahden uhmailijan roikkuessa lahkeessa kiinni, iski se ajatus. Miten ikinä jaksoin tätä päivästä toiseen, kaksi vuotta?! Puistoilua, ruoanlaittoa, kotihommia, vaipanvaihtoa, nukuttamista. Kotona vietetyt kaksi vuotta menivät loppupeleissä todella nopeasti ja nautin kotiäitiydestä. Oli upeaa ja korvaamatonta olla näkemässä Jimin ja Theon kasvu vauvasta taaperoksi ja saada viettää jokainen päivä heidän kanssaan, mutta mikä tunne tulikaan päästyäni kiinni uuteen arkeen ja saadessani itselleni jotain perhe-elämän ohelle. Nyt tunnen olevani jotain muutakin kuin vain äiti, vaikka se onkin minulle tärkeintä. En nähnyt sitä "ongelmana" kotona ollessani vaan silmäni avautuivat vasta uuden vaiheen alkaessa. Muistatteko miten jännitin ja harmittelin päivähoidon alkamista ja kotiäitiyden loppumista? Onneksi en jäänyt murehtimaan sen ajanjakson loppumista, koska näin on hyvä meille kaikille.

Parivuotiaan uhma on iskenyt meidän talouteen siinä mittakaavassa, että oikeasti mielelläni vien Jimin ja Theon dagikseen, jossa he käyttäytyvät ihan erilailla kuin kotona. Välillä tulee tavallisia päiviä, jolloin tunnistan lapset omikseni, mutta enemmän niitä kun katson kauhulla ketkä ovat vallanneet kotimme. Ei voi kuin ihmetellä miten vaikeaa kaksivuotiaan elämä joskus on... Välillä katsotaan Jessen kanssa toisiamme ja peitellään naurua, kun pari draamailijaa ottaa vallan. Koitan muistaa sen, että uhma kuuluu kehitykseen (vaikka heikkojakin hetkiä on).

Olen onnellinen, kun kaikki menee nyt näin hyvin. Jimi ja Theo tykkäävät dagiksesta ja minä itseni haastamisesta opiskelun ja töiden muodossa. Tämä oli meille paras juttu! 
   

Samaistutteko?

Tavallinen viikko

Päivät menee niin vauhdilla, että yhtäkkiä havahtuu viikonloppuun. Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja viisi vielä edessä. Jouluun on enää vähän aikaa, en malta odottaa. Sitä ennen on meidän 3.hääpäivä... Takaisin tähän hetkeen; kuvaaminen on todella haastavaa tähän vuodenaikaan, koska kotiin päästessä on jo niin pimeää, että kuvien laatu kärsii. Se on laskenut kuvausintoa. Pimeys vaikuttaa muutenkin mielialaan, mutta koitan kääntää sen voitoksi ja ottaa siitä kaiken irti. Poltan iltaisin kynttilöitä, juon teetä viltin alla ja ihastelen meidän takapihan puussa olevia jouluvaloja.

Tämä viikko meni omalla painollaan. Yhtenä iltana kävin ostoksilla äitini kanssa, mutta muuten pyhitettiin illat perheelle. Tehtiin hyvää ruokaa, luettiin kirjoja, askarreltiin, taiteiltiin muovailuvahalla ja käytiin yhdessä ostamassa muutama uusi lelu. Ihanan rento ja tavallinen viikko, tällaiset on parhaita. Theolle nousi kuume torstai-iltana ja perjantain Jesse olikin kotona poikien kanssa. Theo oli väsynyt reppana ja köllötti paljon sylissä. Tänään oli onneksi jo kuumeeton päivä, jospa se oli joku pikaflunssa. Yskää on vielä, mutta se kestääkin yleensä pari viikkoa. 

Olen muokannut kodin sisustusta pienillä uusilla jutuilla, jotka ostin Outlet Tukusta (ehdoton lemppari!). Sisustukseen saa kivasti piristystä jo ihan pienellä. Olen vaihtanut muutaman koristetyynyn päällisen, asetellut sivupöydälle talvisempia kynttilöitä ja koristeita sekä laittanut koristevaloja vähän joka puolelle. Valo tekee ihmeitä!

Tällaista täällä, 

mitä teille kuuluu?

ISI

Tänään on Jessen kolmas isänpäivä ja ensimmäistä kertaa Jimi ja Theo onnittelivat omin sanoin "onneeaa, grattis isi. Paras isi". Dagiksessa tarjottiin kuluneella viikolla isänpäiväkahvit. Pojat olivat askarrelleet hienot korttitaulut isille ja tänään ne sitten annettiin ihan virallisesti. Teetin poikien ensimmäisen dagiskuvauksen sisaruskuvasta take away -kuppiin kuvan, koska tiesin Jessen tarvitsevan sellaista. Ilmeet on molemmilla aika tuimat, mutta hei ensimmäinen dagiskuva! Nyt kelpaa isin juoda kahvia töissä.


Isänpäivää vietetään meillä perinteisesti niin, että aamupäivä ollaan kotona yhdessä ja iltapäivällä käydään meidän molempien vanhemmilla. Me jatketaan perinnettä ja lähdetään kohta vanhemmilleni syömään, kunhan Theo ja Jimi heräävät päiväunilta. Tätä päivää on odotettu. Pojat rakastavat käydä kylässä isovanhemmillaan ja odottavat aina serkkujenkin tapaamista.

En voisi kuvitella pojille parempaa isiä kuin mitä Jesse on. Jesse tekee temppuratoja, leikkii leijonaa, lukee kirjoja, puhaltaa pipin pois, herää yöllä rauhoittelemaan heränneen pojan takaisin uneen, keksii retkiä puistoilun ohelle, selittää uudelleen ja uudelleen mitä tehdään ja miksi tehdään, kannustaa ja lohduttaa. Pojilla on ihan uskomaton suhde isäänsä ja se jos mikä tekee onnelliseksi. Kysyin Jesseltä miltä tuntuu olla isi ja vastaus oli, ettei vaihtaisi mitään pois. Parasta. 

Seuraavat kuvat on otettu poikien ollessa muutaman kuukauden ikäisiä.
 

Ihanaa isänpäivää!