Pieniä ihmeitä

Tänään on kansainvälinen keskoslasten päivä.

Se koskettaa ja saa muistelemaan meidän pienten poikien alkutaivalta. Rv 31+0 / 1580g ja 1660g. Pysähdyn edelleen usein miettimään miten kiitollinen heistä olen ja heidän saamastaan hoidosta. Kaikki on hyvin, vaikka ensimmäinen ja omalla tavallaan toinenkin vuosi olivat rankkoja valvomisen ja jatkuvien sairasteluiden vuoksi. Osa on linkitetty johtuneeksi keskosuudesta, mutta pääasia, että nyt kaikki on hoidossa.

Me vietettiin tämä päivä kotona flunssan takia. Theo oli viikonlopun sairaana ja nyt on Jimin vuoro. Jimillä on paha yskä ja sahaava kuume, mutta hyvien lääkkeiden ansiosta pärjätään yleensä kotona eikä jouduta osastolle enää joka flunssan yhteydessä. Viime yönä ei nukuttu ollenkaan jatkuvien yskänpuuskien takia ja olo on aika voimaton. Huomenna Jesse jää kotiin poikien kanssa ja minä yritän selviytyä työharjoitteluun. Toivottavasti yskä alkaa pian helpottaa ja Jimi saisi nukuttua. On raastavaa katsoa pienen kärsimystä. Ollaan kokeiltu kaikki mahdolliset kotikonstit helpottamaan yskää, muttei mistään tunnu olevan apua. Toisaalta; yskä on hyvä asia, koska se irrottaa limaa ja on elimistön oma "hoitokeino", mutta onhan se ikävää yskiä ihan jatkuvalla syötöllä koko yö...

Pienestä sitä ponnistetaan. Pikkuiset ovat sisukkaita ja vahvoja, se on nähty. 

Hyvää keskoslasten päivää!