Sivut

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tuleeko meille tyttö vai poika?

Me käytiin eilen ylimääräisessä ultrassa Perhe Artella Helsingissä (ihan omakustanteisesti, hehkutan paikkaa tyytyväisenä asiakkaana). Haluttiin päästä kurkkaamaan vauvaa ihan ajan kanssa ja tiedettiin, että yksityisellä on siihen mahdollisuus ja saamme varmasti nähdä kaiken yksityiskohtaisesti. Varattiin aika klo 16, jotta Jesse ehtii hyvin töistä mukaan. Perhe Arte on lämminhenkinen ja kotoisa koko perheen yksityinen terveysasema., joka tarjoaa mm.äitiysneuvolapalveluita. Meidät otti vastaan todella mukava ja ihana kätilö, joka puhutteli minua nimelläni. Hassua, että niinkin pieni asia vaikuttaa niin paljon ja jää mieleen. Alku"haastattelussa" meiltä kysyttiin kuulumisia ja toiveita käynnille. Kätilö kertoi tekevänsä samalla painoarvion ja kysyi halustamme tietää vauvan sukupuoli mikäli sen näkee. Vastasimme myöntävästi ja ultraus aloitettiin.

Vauva oli ihana, siro ja voi hyvin. Näimme kaiken sormista varpaisiin, pienen nöpönenän, hassut asennot ja heilumiset. Vauva oli aktiivinen ja viihtyi enimmäkseen pää alaspäin, selkä hieman mutkalla. Katsottiin käsiä, jalkoja, selkärankaa, mitattiin vauva ja kätilö vaihtoi vielä 3/4D-kuvaan, jolloin näimme vauvan eri tavalla. Selkeitä kasvonpiirteitä ei vielä voinut tunnistaa, mutta nenä on ainakin kuin veljillään. Ihan mieletöntä, miten vauvaan voi tutustua ultran kautta. Olen tuntenut alusta asti vahvan yhteyden vauvaan ja jutellut hänelle ja kokenut ihan valtavaa rakkautta. Siitä huolimatta vauvan näkeminen ultran kautta on aina yhtä ihanaa. Kaikki liikkeet, pienet varpaat, vilkuttelut ja sydämensykkeen näkeminen ja kuuleminen vahvistavat sidettä.

 
Käynnin aikana selvisi myös vauvan sukupuoli. Arvaatteko? 

Olin raskauden alussa sitä mieltä, että vauva on poika. Oli tunne, että me saamme kolme poikaa. Syke on ollut kokoajan tismalleen sama kuin veljillään ja ultrakuvasta tuli poikafiilis. Siinä vaiheessa, kun raskausoireisiin tuli mukaan vahvat mielialamuutokset ja hormoniryöpyt, jokin muuttui. Huomasin alitajuisesti puhuvani tytölle ja välillä saatoin puhua vauvasta pojille käyttäen "hon" eli ruotsiksi hän tytöstä. Minulla tuntui olevan selvä yhteys tyttöön ja ihan käsittämätön tyttöolo. Jesse on ollut kokoajan sitä mieltä, että vauva on tyttö. Moni meidän ystävistä on myös liputtanut tytön puolesta. Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille tulee poika, mutta tekemäni leikkimielinen Gender Reveal -testi näytti tyttöä.

Tyttö vai poika?   

Uudenlaiset älysatukirjat

Yhteistyössä Satukustannus Oy  

Meidän yksi iltasatuhiteistä on vastikään julkaistut uudenlaiset älysatukirjat, joissa seikkailee Miina ja Manu. Muistatteko ne C-kasetit, mitkä laitettiin pyörimään ja tarina alkoi "kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua"? Niitä oli omassa lapsuudessani ja ne oli ihan huippuja. Mietittiin Jessen kanssa yhtenä päivänä, että onkohan sellaisia vielä, vaikkei meillä ole enää kasettisoitintakaan.

Minulle tarjottiin kuin tilauksesta mahdollisuutta tutustua uudenlaisiin Miina ja Manu -älysatukirjoihin, mitkä yhdistävät sopivalla tavalla nykyteknologian perinteiseen kuvakirjaan. Älysatukirjan käyttöön tarvitaan vain puhelin tai tabletti, johon ladataan Google Play -kaupasta tai AppStoresta ilmainen Arilyn-sovellus. Sovelluksesta aukeaa Älykirjan lisäksi myös yllätyksiä, kuten video, kuva tai animaatio tuoden lisää elämyksiä tai tietoa. Kuvakirjaa voi halutessaan lukea myös perinteisesti, ilman lisäominaisuuksia.



Miina ja Manu -älysatukirjoja on neljä erilaista. Jokaisen takakannessa on ohje siitä, kuinka älysatukirja toimii. Sovellus avataan ja puhelimen tai tabletin kamera kohdistetaan satukirjan kanteen, kunnes logo vilahtaa näytöllä. Se tarkoittaa, että satu on tunnistettu ja pian äänite käynnistyy. Puhelinta tai tablettia ei tarvita muuhun kuin sadun kuuntelemiseen. Satujen äänet on selkeät ja puheen lisäksi satua on elävöitetty kuhunkin miljööseen sopivilla taustaäänillä. Satua seurataan kirjasta ja sivua käännetään äänimerkistä. Theo ja Jimi oppivat nopeasti, ettei kirjaa selata omaan tahtiin, vaan satu etenee ja sen mukaan käännetään sivua. Nyt he jo malttavat katsoa rauhassa kuvia ja yrittävät seurata tekstiä. Me luetaan paljon kirjoja päivittäin. Pojat kuuntelevat Miinaa ja Manua aina halutessaan spesiaalimpana iltasatuna. Satu kestää viitisen minuuttia ja tuo kivaa vaihtelua perinteiselle iltasadulle, vaikka edelleen luetaan pojille paljon satuja myös itse. Ihan mahtavaa, että perinteisille C-kasettisaduille on saatu helppokäyttöinen ja nykyajan mukainen vastine. Miina ja Manu -älysatukirjoja on saatavilla ainakin isoimmista Prismoista sekä Prisma.fi, Booky.fi, Adlibris.com sekä Suomalainen.com.

Oletteko te kuulleet älysatukirjoista tai kenties jo tutustuneet niihin? Muistatteko vielä C-kasettisadut?   

maanantai 29. tammikuuta 2018

Ensimmäinen kolmannes, raskausviikot 5-12

Raskausviikko 5 - Sain tietää raskaudesta viikolla 4+. Soitin neuvolaan samana päivänä, kun olin tehnyt positiivisen testin. Ensimmäistä aikaa varatessa terveydenhoitaja luki tekstin, jonka oli kirjoittanut lääkärimme raskauden suunnittelukäynnillä. Siinä ohjeistettiin tekemään lähete alkuraskauden ultraan ja ottamaan kaikki tulehdusnäytteet heti alkuraskaudessa tulehdusten poissulkemiseksi. Rv 5 olin onnesta ja epäuskosta sekaisin. Suunnittelin heti kaikenlaista ja olin vielä autuaan tietämätön tulevista oireista.

Raskausviikko 6 - Väsymys, jatkuva nälkä, etova olo. Otin pahoinvointirannekkeet käyttöön. Ensimmäinen varhaisultra oli tällä viikolla, mutta se ei antanut toivottua tulosta, kun viikkoja olikin vähän vähemmän. Viikko saatiin jännittää kontrollikäyntiä. Yritin pitää mieleni toiveikkaana voimakkaiden raskausoireiden ansiosta. Sykkeeni oli jatkuvasti korkea, hikoilutti, kaikki ällötti, ärsytti, olin turvonnut ja vessassa sai ravata pitkin yötä.

Kaksi viivaa, arkiaamuna ennen töihinlähtöä klo 6.54
 Alun turvotus rv 6


Raskausviikko 7 - Kontrollikäynnillä varhaisultrassa nähtiin oikeassa paikassa oleva alkio ja sydämen syke <3 Pahoinvointi jatkui voimakkaana ja hallitsi elämää. Hajuista ällötti eniten kahvi, jauheliha ja oikeastaan kaikki lämmin ruoka. Sängystä nouseminen oli tuskaa, hereillä oleminen oli raskasta, pienikin liikkuminen nosti sykkeen taivaisiin, tärisin, heikotti ja ällötti. Makasin sohvalla kaiken vapaa-aikani ja keräsin voimia töihin. Pojat oppivat nopeasti, että lepään sohvalla ja he voivat tuoda leluja ja kirjoja luokseni. Alkuun tuntui tosi pahalta, etten pystynyt olemaan heidän kanssaan normaalisti, mutta se oli vain hyväksyttävä ja olla potematta huonoa omatuntoa. Söin parin tunnin välein hedelmiä, jogurttia, paahtoleipää, mehujäitä ja mitä vaan teki mieli, koska se auttoi edes hetkellisesti. 

Raskausviikko 8 - Kerrottiin raskaudesta meidän perheille, kun kahviteltiin meidän viidennen hääpäivän kunniaksi. Tuli ensimmäisen neuvolakäynnin aika, jossa juteltiin edellisestä raskaudesta, käytiin läpi mitä kaikkea neuvolassa tullaan tekemään, mitä tutkimuksia ja käyntejä raskausaikana on ja täytettiin uudistunut äitiyskortti. Saatiin muutama lomake mukaan kotiin, jotka piti täyttää seuraavaa käyntiä varten. Tämän viikon ikävin oire liittyi mielialaan. En tunnistanut itseäni ajatuksistani, olemuksestani enkä kokenut olevani minä millään tasolla. Kaikki ärsytti, en jaksanut ketään ja halusin vaan jäädä omaan maailmaani. Ärsytys ei onneksi yltänyt poikiin tai Jesseen, mutta oikeastaan kaikkeen muuhun/muihin. Itkin pariin kertaan Jesselle, etten halua olla sellainen. Se oli kuluttavaa ja vaikeaa, kun en oikeasti ollut sinut oman itseni kanssa. Ihan hullut hormoniryöpyt.

Varhaisultra 6+3

rv 8

Sitruunavesi, ihan parasta!
Raskausviikko 9 - Sohva. Makaaminen sohvalla jatkui ja toisaalta alkoi kyllästyttää tuijottaa samaa seinää, mutta toisaalta taas muuhun en olisi pystynyt. Yritin jaksaa tehdä jouluvalmisteluja, mutta se oli vaikeaa. Käytiin yhdessä ostamassa joulukuusi ja pojat koristelivat sen minun ihaillessani vieressä. En saanut aikaiseksi lähettää joulukortteja enkä kyennyt lähteä lahjaostoksille. Onneksi sain hoidettua shoppailut netin kautta ja ne muutamat jutut, joita en saanut, kävi Jesse hakemassa.   

Raskausviikko 10 - Kävin seulontaverikokeessa ja samalla käynnillä otettiin tulehdusnäytteet, jotka oli normaalit. Pahoinvointi jatkui, mutta jatkuva vedenjuominen ja pienet välipalat helpotti vähän. Pystyin jo käymään lyhyillä kauppareissuilla ja maailma alkoi taas avartua. Mielialani alkoi tasaantua ja henkinen oloni helpottaa.   

Raskausviikko 11 - Vatsatauti iski juuri ennen joulua. Se oli vihoviimeinen pala raskauspahoinvoinnilleni, kun en pystynyt syömään tai juomaan mitään. Oksensin niin voimakkaasti, että yhtäkkiä naamani oli täynnä läiskiä ja pilkkuja ja näytin ihan kamalalta. Lääkäri kertoi kasvojeni olevan täynnä verenpurkaumia oksentamisen aiheuttamasta paineesta. En ole koskaan kärsinyt vastaavasta, se pelästytti. Olin todella heikossa kunnossa ja pahinta oli moninkertaistunut pahoinvointi. Olin viikon huonona, kunnes alkoi helpottaa sitä mukaa, kun sain syötyä ja näin ollen raskauspahoinvoinnin hallintaan. Huhhuh!


Raskausviikko 12 - Ensimmäisen virallisen ultran aika, jossa tarkistettiin sikiön niskaturvotus. Vauva voi hyvin, oli aktiivinen, vastasi viikkoja ja niskaturvotus oli normaali. Ultran jälkeen lähdin Helsinkiin ostoksille äitini kanssa. Se tuntui erityisen hyvältä muutaman kuukauden kotona olemisen jälkeen. Siitä alkoi hyvä vaihe eli pahinvointi väheni, sain energiat takaisin, olin oma itseni ja jaksoin leikkiä ja ulkoilla poikien kanssa. Turvotus oli vähentynyt ja alavatsalla oli selkeä kumpu. Varasin ajan sokerirasitukseen raskausviikolle 15.

Kerrottiin raskaudesta julkisesti rv13+ vuoden ensimmäisenä päivänä ja silloin aloin kaikkien voimakkaiden ja lamaannuttavien oireiden jälkeen kunnolla nauttia raskaudestani. Viimein oli energiaa ja tulin taas esiin kaikkien niiden oireiden takaa. Olen nyt viimeiset viisi viikkoa nauttinut olostani ihan täysin ja ollut raskauskuplassa. 


Pakko sanoa, että oireiden perusteella kaksi raskauttani eroavat toisistaan melkoisesti. Kuvittelin, että kaksosraskaudessa pahoinvointi oli paha, koska monisikiöinen raskaus voi vaikuttaa siihen. Silloin en kärsinyt samanlaisesta henkisestä myllerryksestä ja pahoinvointini oli asteen lievempänä ja lyhytkestoisempana kuin tällä kertaa. Olen iloinen, että olen päässyt ikävien oireiden yli toiselle kolmannekselle ja kuten edellisestä postauksesta voitte lukea, voin erinomaisesti!

Millaisia oireita teillä on ollut? Onko raskauksissa ollut eroja?  

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Raskausviikko 17


Tänään vaihtuu 18.viikko, joten palataan viime viikkoon. Oloni on ollut flunssaa lukuunottamatta tosi hyvä ja energinen. Voin samaistua siihen, kun puhutaan, että toisen kolmanneksen aikana voi "unohtaa" olevansa raskaana. Siitä muistuttaa tietysti ihana vatsakumpuni ja erityisesti iltaisin tuntuvat pienet töytäisyt. Olen tuntenut hentoja liikkeitä jo muutaman viikon, mutten mitenkään säännöllisesti. Mieleni on seesteinen, positiivinen ja päällimmäisenä on onnellisuus. Kuluneen viikon ainoa oire on ollut oikeastaan koko raskauden ajan vaivanneet uniongelmat. En saa unta, vaikka olen väsynyt ja herään monta kertaa yössä ilman syytä. Valvon yleensä aamuneljästä poikien heräämiseen asti ja arvatkaa kun sitten nukuttaisi. Todella inhottavaa ja minulle epätavallista. Viime yönä sain onneksi nukuttua seitsemän(!) tuntia putkeen ja jatkoin vielä aamulla unia Jessen noustessa poikien kanssa. Kaksosraskaudessa nukuin loistavasti ja osastollakin vetelin 12 tunnin yöunia joka yö. Nämä kaksi raskautta on jo tässä vaiheessa olleet ihan erilaiset. Onneksi jo yksi hyvä yö piristää!

Me käytiin tämän viikon aikana erikoislääkärillä, joka kertoi tutkimusten päätteeksi kaiken olevan loistavasti. Istukka on takaseinämässä, se on kuulemma mahdollisen sektion kannalta paras paikka. Kohdunkaula on normaalin mittainen ja kohdunsuu kiinni. Ei ole mitään merkkejä siitä, että kärsisin kohdunkaulan heikkoudesta ja tämäkin lääkäri valoi meihin uskoa raskauden täysiaikaisuuden puolesta. Tukilangalle ei ole tarvetta ennaltaehkäisevässä mielessä, mutta tietysti jos muutoksia tulee niin se laitetaan hätätoimenpiteenä. Saatiin siis parhaat mahdolliset uutiset tässä vaiheessa. Seuraava kontrolli on rakenneultra 22.2, jonka tekee kätilön sijaan erikoislääkäri.

Rentoa sunnuntaita sinne!

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Miten tähän päädyttiin?

 
Tiesin sisimmissäni heti Jimin ja Theon synnyttyä, että haluan vielä kerran kokea raskauden, ensi hetket vastasyntyneen kanssa, vauvavuoden ja onneksi yhteinen toiveemme kahdesta lapsesta kasvoi kolmeen. Ensimmäinen vuosi paljon sairastavien kaksosten kanssa oli niin raskas sekä fyysisesti että henkisesti, että aloimme Jessen kanssa puhumaan kolmannesta vasta poikien ollessa melkein kolmevuotiaita. Silloin sairastaminen normalisoitui, pojat nukkuivat täysiä öitä ja arki rullasi hyvin. Silloin tuntui, että meillä on aikaa ja jaksamista kolmanteen. Mentiin kuitenkin vielä puolitoista vuotta eteenpäin ennen kuin tehtiin päätös ehkäisyn lopettamisesta. Sen aikaa me nautittiin tietoisesti "helposta" elämästä eli omatoimisista ja reippaista neljävuotiaista, otettiin säännöllisesti aikaa yhden lapsen kanssa kerrallaan, tehtiin välillä omia juttujamme toisen vanhemman jäädessä poikien kanssa kotiin, käytiin yhdessä ystävien illanistujaisissa poikien nauttiessa ajasta isovanhempiensa kanssa jne. Valmistauduttiin jo siihen, ettei edellämainituille asioille ole samanlaista mahdollisuutta taas hetkeen vauvan synnyttyä. Olin itse valmis uuteen raskauteen vähän aikaisemmin kuin Jesse, mutta viime kesän raskauden suunnittelukäynti sai Jessenkin olon huojenemaan. Jesse pelkää viime raskauteen liittyviä komplikaatioita ja keskosuutta ehkä vielä vähän enemmän kuin minä. Kesällä meidän ystävien häissä Jesse sanoi olevansa valmis ja siitä muutaman kuukauden päästä olin raskaana.

Nyt tuntuu siltä, että näin kaiken pitikin mennä. Ajankohta on täydellinen kaikin puolin. Ihanaa saada kesävauva. Voidaan olla vähän pitempään kaikki yhdessä kotona jos Jesse saa kesäloman ja isyysloman sovittua lähekkäin. Lasten viiden vuoden ikäero tuntuu meille sopivalta. Isoveljet odottavat jo kovasti pikkusisarusta ja haluavat tutkia vauvan vaatelaatikkoa ja silittää vatsaani päivittäin. Olen onnellinen, että uskallettiin lähteä tähän. Peloista huolimatta palkinto on mitä parhain!            

maanantai 22. tammikuuta 2018

Miniloma Tampereella

Meillä oli viikko sitten viikonloppuna pieni miniloma Tampereella kahdestaan Jessen kanssa. Puhuttiin jo alkusyksystä, ettei olla pitkään aikaan tehty mitään erityistä kahdestaan tai juuri edes oltu kahdestaan. Jos pojat ovat menneet hoitoon, on meillä ollut ystävien juhlat tms ennalta sovittua. Marraskuun alussa alkoi sitten armoton pahoinvointi enkä tehnyt mitään töissäkäymisen ohella pariin kuukauteen. Nyt päätettiin, että oli hyvä sauma lähteä yhden yön hotellireissulle ilman suunnitelmia ja vaan olla. Pojat menivät innoissaan yökylään mummolaan.

Yövyttiin Sokos hotel Villassa Tampereen keskustassa. Hotelli oli hieno ja palvelu ystävällistä. Meidän huone oli tilava ja kotoisa ja viihdyttiin siellä mainiosti. Lähdettiin kävelemään kohti keskustan kauppoja ja mietittiin samalla missä syödään. Käytiin ensimmäisenä Stockalla, josta ostin Macin meikkejä ja Jesse osti vauvalle suloisen newborn -vaatesetin. Päädyttiin Pancho Villaan syömään ja tykättiin molemmat valitsemistamme annoksista. Syömisen jälkeen jatkettiin keskustan alueella kävelyä ja loppuilta oltiin hotellihuoneessa ja katsottiin yksi leffa. Kietouduin hotellin kylpytakkiin ja keitin itselleni kuumaa kaakaota, mitä oli valmiiksi huoneessa. Hotelliyöpymisessä yksi parhaista asioista on aamiainen eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Aamiainen tarjoiltiin viereisessä Sokos hotel Tornissa ja tarjolla oli vaikka mitä herkkua. Istuttiin aamiaisella reilu tunti ja nautittiin hyvästä ruoasta. Join myös tämän raskauden ensimmäisen kupillisen kahvia. Puolenpäivän aikaan lähdettiin hotellista ja käytiin kolmella kirpparilla. Olen kuullut paljon hyvää Tampereen kirppareista, mutta en löytänyt niiltä mitään, vaikka olin googlettanut suosituimmat paikat.


Jatkettiin matkaa Ideaparkkiin. Kierreltiin kaupoissa ja käytiin vielä syömässä ennen kotiinlähtöä. Tehtiin muutama hyvä löytö, kuten Jesselle farkut ja kotiin pöytävalaisin. Ostettiin pojille pienet tuliaiset ja startattiin kotimatka. Tämä oli meidän kolmas kerta hotellissa Tampereella ja ollaan aina oltu tyytyväisiä. Tampereella on kiva käydä ja tällaiset minilomat tekee todella hyvää. Saa nähdä milloin päästään seuraavan kerran, ehditäänkö ennen vauvan tuloa vai mennäänkö vasta sitten joskus...

Kivaa uutta viikkoa!          

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Viikonlopun meiningit

Meillä alkoi viikonloppu perjantaina rennosti ilman sovittua ohjelmaa. Tehtiin ruokaa, nukuin pitkät päiväunet, laitettiin uusi hylly seinälle ja pestiin pyykkiä. Alkuviikon supistusten takia olen levännyt, kun on vähänkään tuntunut siltä eikä supistuksia ole enää tullut. Pystyin olemaan töissäkin normaalisti nyt viikonloppuna. Eilen meille tuli siskoni Pipsa-koira yökylään ja pojat olivat aivan innoissaan. Pipsa teki itselleen pesän meidän sängyn viereen ja oli suloinen nukkuessaan pienellä kerällä. Ihmettelin jossain vaiheessa aamuyöstä, kun toinen pojista oli ilmestynyt Pipsan viereen lattialle nukkumaan. Annoin olla siinä ja jatkoin unia. Sanomattakin selvää, että meidän taloudessa ollaan koiraihmisiä. Jesse on halunnut jo pitkään koiran, mutta vielä ei ole ollut sen aika. Toistaiseksi riittää se, että voidaan hakea esimerkiksi vanhempieni bordercollie meille hoitoon milloin tahansa.


Batman -juliste ja kehys saatu Yours Mine Design 


Olin tosiaan eilen ja tänään töissä, joten pojat ovat touhunneet yhdessä Jessen kanssa. He kävivät pulkkamäessä pariin otteeseen, olivat mummolassa ja leikkivät kotona. Aikaisemmin harmittelin jos olin koko viikonlopun töissä, koska viikonloput on meidän perheen yhteistä aikaa. Nyt auttaa ajatus lähestyvästä äitiyslomasta, jolloin saan taas keskittyä vain perheeseen. Sen voimalla jaksaa vielä loppukevääseen asti.  

Tänään vaihtuu viikot ja alkaa 17.raskausviikko. Aika menee nopeasti, vaikka toisaalta "turvallisille viikoille" tuntuu olevan vielä ikuisuus. Yritän pelosta huolimatta nauttia tästä ajasta ja olla stressaamatta liikaa. Nyt, tällä hetkellä kaikki on hyvin, vauva voi hyvin ja on ihanaa olla raskaana!

Kiinnostaisiko teitä raskausviikko -postaukset? Teen ensimmäisestä kolmanneksesta oman postauksensa, mutta tästä eteenpäin voisin kirjoittaa aina jokaisesta viikosta fiiliksiä, mahdollisia oireita ja mitä nyt mieleen tulee.    

tiistai 16. tammikuuta 2018

Päivystyskäynti synnytysosastolla

Tälle päivälle olin suunnitellut ihan toisenlaista postausaihetta, mutta nyt en vaan pysty kirjoittamaan mitään kevyttä höpöttelyä. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana pelästyin ihan tosissani, kun eilen illalla alkoi supistukset, jotka teki olosta todella epämukavan ja näin koko yön painajaisia. Lähdin poikien kanssa heti aamusta terveysasemalle, josta lääkäri konsultoi sairaalan gynekologia ja he päättivät, että olisi parasta mennä sinne näytille. Sain lähetteen, vein pojat dagikseen ja jatkoin matkaani sairaalaan. Yllätyin siitä, että he kirjasivat minut sisään synnytysosastolle ja hermostuneena heitin vitsillä, etten ajatellut vielä synnyttää. Odotin hetken, kunnes minut pyydettiin sisään. Gyne teki perustutkimukset ja ultrasi sekä alakautta, että vatsan päältä. Kohdunsuu on kiinteä ja kohdunkaulaa on yli 3cm eli kaikki on oikein hyvin! Se oli suuri helpotus, koska mielessäni olin jo varautunut kuulemaan sanat vuodelevosta. Vatsan päältä ultratessa tarkistettiin vauvan vointi ja hän liikkui aktiivisesti. Sain huokaista helpotuksesta ja ohjeet levätä kun siltä tuntuu.  


Gynekologi kertoi, että tuntemukseni johtuivat luultavasti ihan vaan asiaankuuluvista harjoitussupistuksista. Niistä ei tarvitse huolestua niin kauan kun ne ovat kivuttomia eikä niitä tule yhtäjaksoisesti. Kaksosraskaudessa en kovin paljon saanut kokemusta supistuksista, vaan kohdunkaula oli tuntemattani lyhentynyt todella lyhyessä ajassa olemattomiin ennen rv20. Lopulta ihan kevyillä supistustuntemuksilla oli kohdunsuu sektiopäivänä auki 6cm. "Kokemattomuuteni" normaaleista raskauteen liittyvistä tuntemuksista yhdistettynä ennenaikaisuuden pelkoon vaikuttavat paljon tähän raskauteen ja siitä ollaan juteltu neuvolassa.  

Olen käsittämättömän helpottunut ja onnellinen siitä, että kaikki on hyvin.  

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kuulumisia x8

~ Täällä voidaan hyvin ja eletään perusarkea. Pojilla on ollut lyhyitä hoitopäiviä ja perjantaina meillä on kaikilla vapaata. Menen heti aamusta sokerirasitukseen, jonka jälkeen tehdään jotain kivaa ja nautitaan yhteisestä lomapäivästä.

~ Olen pienen tauon jälkeen innostunut lukemisesta, kun sain anopiltani lainaan Eve Hietamiehen kirjoja. Luen yleensä sängyssä ennen nukahtamista, koska se rentouttaa sopivasti.  

~ Kamppailen syömisen kanssa, koska tällä hetkellä itsetekemäni ruoka ei maistu. En tiedä mikä siinä on, mutta en saa tekemääni ruokaa millään alas. Yritän muistaa useammalta lääkäriltä kuulemani neuvon: syö mikä maistuu, mutta arkena tulee vastaan päiviä, jolloin joudun tekemään ruoan itse. Onneksi Jesse pitää ruoanlaitosta ja kokkaa usein, koska hänen ruokiaan syön mielelläni. #vainraskausjutut  


~ Olen käynyt läpi vauvanvaatteita ja yllätyin siitä, miten paljon ihania vaatteita meiltä löytyy vielä poikien jäljiltä. Osa on tietysti kokoa 40-44cm eikä niille toivottavasti tule käyttöä, mutta jonkin verran on myös koon 50-56cm vaatteita. Vaatteiden joukosta löysin myös paksun kansion, missä oli koko viime raskauteen liittyvät potilaskertomukseni. Osan asioista olin unohtanut, osa järkytti ja osasta tuli huojentunut olo. Hetken ehdin jo miettiä mihin tässä on ryhdytty, mutta luotan siihen, että kaikki menee hyvin. 

~ Ei olla hankittu vauvalle vielä mitään muuta kuin vaatteita, joita olen ostanut hyvistä aleista jo ennen raskautta. Olen googletellut vaunuja, pohtinut yhdessä Jessen kanssa mitä koetaan tarpeellisiksi hankinnoiksi ennen vauvan syntymää, missä vauva nukkuu, mihin tulee hoitotaso jne. Suunnitteleminen on ihanaa ja jännittävää samaan aikaan!

~ Jimi ja Theo ovat vauvasta hellyyttävän innoissaan ja puhuvat hänestä "meidän vauvana". Joka aamu he tulevat herättämään minut vetämällä peittoni pois ja kysymällä onko vauva vielä vatsassa ja tökkäävät sitä. Theo on jo nimennyt vauvalle omia leluja ja kaikki pieniltä näyttävät vaatteet ovat vauvan. Eniten pojat ovat innoissaan siitä, että heistä tulee isoveljiä ja he saavat leikkikaverin. 


~ Tänään mennään testaamaan luistelemista ensimmäistä kertaa. Pojat saivat luistimet joululahjaksi, joten on aika kaivaa omani varastosta ja lähteä kokeilemaan. Ollaan puhuttu luistelemisesta ja jääkiekon pelaamisesta jo viime kesästä asti, joten innostuksenpuutteeseen tuskin kaatuu uuden taidon opetteleminen.   

~ Meillä on uusi kahvinkeitin, vihdoinkin Moccamaster. Vanha hajosi ja oli aika hankkia uusi. Päädyttiin Moccamasteriin ja ollaan tyytyväisiä valintaamme. Itse olen tosin vasta keittänyt sillä kahvia ja Jesse on toiminut tyytyväisenä juojana, koska en pysty juomaan kahvia tällä hetkellä. Kaipaan kahvia, mutta ehkä sitä saa juoda taas enemmän kuin tarpeeksi raskauden jälkeen.  

Kivaa viikonjatkoa!

perjantai 5. tammikuuta 2018

Rv 14 neuvolakäynti

Huomenna starttaa jo 15.raskausviikko ja alkuviikosta kävin ylimääräisellä neuvolakäynnillä. Meillä on todella mukava terveydenhoitaja neuvolassa, joka kuuntelee, kyselee ja suunnittelee tämän raskauden seurantaa viime raskauden komplikaatiot huomioiden. Ensimmäisellä kerralla hän ehdotti ylimääräistä käyntiä tähän väliin, ettei tule niin pitkää taukoa. Kaikki perusjutut oli kunnossa; hemoglobiini normaalin rajoissa, verenpaine hyvä, pissatestit negat ja paino oli pudonnut 1,5kg edellisestä neuvolakäynnistä. Painonputoamisen selittää se, että ensimmäisessä neuvolassa painoin viisi kiloa enemmän kuin normaalisti, joten alkuraskauden turvotus yhdistettynä pahoinvoinnista aiheutuneeseen epäsäännölliseen syö mitä pystyt -tapaan oli tehnyt tehtävänsä. Nyt voin pahoinvoinnin helpotuttua kiinnittää taas huomiota terveelliseen ja säännölliseen syömiseen. Kaksosraskauden aikana sain muistaakseni 18kg, mutta siihen vaikutti neljän kuukauden vuodelepo. Tavoitteeni on elää mahdollisimman terveellisesti stressaamatta raskauskiloista.


Juteltiin neuvolassa mm. tulevista kontrollikäynneistä, voinnistani, raskausdiabeteksesta ja mietteistäni synnytykseen liittyen. Tuntuu kaukaiselta ajatella synnytystä, mutta jos jotain opin viime raskaudesta niin sen, että koskaan ei ole liian aikaista suunnitella, hankkia vauvalle tarpeellisia juttuja, ottaa masukuvia jne. Viimeksi kaikki jäi raskauden osalta kesken ja nyt on niin paljon mitä haluan kokea. Toivon alatiesynnytystä, mutta olen yhtä valmis myös sektioon. Siitä ei puudutteen epäonnistumisesta huolimatta jäänyt traumoja. Tärkeimpänä toivon, että saan vauvan heti syliin. Kuten huomaatte, paljon tuli juteltua ja 45 minuuttia neuvolassa meni nopeasti. Lopussa kuunneltiin vauvan sykettä, mikä pomppasi heti kuuluviin. Hieno, vahva, tasainen sydämensyke (155) <3      

tiistai 2. tammikuuta 2018

Kaksi käyntiä varhaisultrassa

15.11.2017

Tätä päivää oli jännitetty. Vietiin pojat dagikseen ja jatkettiin matkaa Kätilöopistolle. Viikkoja oli laskettu olevan 6+0 ja tarkoituksena oli nähdä raskauden sijainti, jotta voidaan poissulkea kohdunulkoinen raskaus. Voin pahoin odotustilassa ja kädet tärisi. Meidät kutsui sisään mukava naiskätilö ja rentouduin heti. Alkuun hän kyseli taustoista ja kertoi mitä käynnillä tehdään. Sisätutkimuksen mukaan kaikki oli mallillaan ja kätilön positiivisuus sai niin hyvälle tuulelle, että teki mieli heittää ylävitoset. Ultraus ei kestänyt kuin hetken ja saimme nähdä kohdussa olevan rinkulan. Ultralla tarkistettiin, ettei raskausmateriaalia ollut muualla kuin kohdussa ja sen suhteen kaikki oli hyvin. Sikiökaikua ei kuitenkaan tullut ja meille sanottiin heti, että viikon päästä tarkistetaan uudelleen, koska viikot oli hankala määrittää epätavallisen kierron takia. Viikkoja oli mahdollista olla vasta päälle viisi, jolloin on ihan tavallista, ettei vielä näy mitään enempää. Huolestuin tietysti enkä tiedä mitään pahempaa kuin odottaminen tällaisessa tilanteessa, mutta olin silti luottavaisin mielin. Tämä raskaus on alusta asti tuntunut erilaiselta kuin esimerkiksi aiemmat keskenmenoraskaudet. Minulla on jatkuva etova olo, mistä olen sikäli iloinen, että se kertoo jotain tapahtuvan kropassani. Sanoinkin kätilölle ottavani vastaan kaikki oireet mitä tulee, jos raskaus vaan menee hyvin.

 rv 8

22.11.2017

Lähdettiin taas aikaisin aamusta kohti Kätilöopistoa. Juteltiin matkalla niitä näitä ja jännitettiin kumpikin. Odotustilassa kädet tärisi tuttuun tapaan ja pahoinvointi tuntui tuplaantuneen. Meidät pyydettiin sisään, lääkäri kysyi mahdollisista oireistani ja seuraavaksi ultrattiin. Näytölle ilmestyi heti pienen pieni möykky, jonka keskellä vilkkui sydämensyke. Lääkäri varmisti, että kyseessä on yksösraskaus. Meitä onniteltiin ja alkiota mitatessa raskausviikoiksi saatiin noin 6+1 eli viikkoja oli tosiaan päälle viisi edelliskerralla. Ultran jälkeen luottavainen oloni sen kuin voimistui - samaten kuin pahoinvointikin. Parin viikon päästä ultrasta kerrottiin meidän vanhemmille ja sisaruksille, jotka olivat meillä kahvittelemassa meidän hääpäivän kunniaksi. Olen kiitollinen, että päästiin varhaisultraan ja raskauden paikka ja alkion sydämensyke varmistettiin. Se helpotti henkisesti todella paljon.

Oletteko te käyneet varhaisultrassa kunnallisella 
tai yksityisellä?

maanantai 1. tammikuuta 2018

Haave muuttui todeksi

Ihanaa uutta vuotta 2018 teille kaikille! 

Meille tämä vuosi tulee olemaan ikimuistoinen, täynnä rakkautta, odotusta ja jännitystä.


Jos kaikki menee hyvin, meille tulee heinäkuun alussa vauva. 

Ette tiedäkään miten kauan olen halunnut jakaa ilouutisen tänne ja miten vaikea on ollut sivuuttaa näin iso ja ihana asia muista jutuista kirjoitellessani. Tein raskaustestin marraskuun alussa ilman sen kummempia oireita ja yllätyin iloisesti, kun kaksi vaaleaa viivaa piirtyi testiin. Oltiin todella onnellisia, soitin neuvolaan ja ensimmäisen neuvolakäynnin lisäksi varattiin aika kunnallisen järjestämään varhaisultraan kohdunulkoisen raskauden poissulkemiseksi. Heti alusta olin selittämättömällä tavalla varma siitä, että alkuraskaus sujuu hyvin enkä pelännyt keskenmenoa lainkaan niin paljon kuin olin kuvitellut. Pelkoa hälvensi myös voimakas pahoinvointi, mikä alkoi muutama päivä plussan jälkeen, rv 5. Se oli todella raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin enkä paljon muuta tehnyt pari kuukautta kuin kävin töissä ja makasin kotisohvalla. Pahoinvointi helpotti vasta ihan hiljattain ja nyt muutaman päivän olen nauttinut olostani ihan täysin, kasvava vatsa on ihana ja elämäniloni on palannut. Olen niin käsittämättömän onnellinen! Takana on nyt kaikenkaikkiaan kolme ultraa ja vauva voi hyvin. Raskausviikkoja on 13 ja seuraava (ylimääräinen) neuvola on huomenna.

Blogi alkaa päivittyä aktiivisemmin nyt, kun pahoinvointi on hellittänyt. Raskauden myötä blogiin tulee varmasti paljon juttua raskaudesta ja jännityksellä odotan miten kaikki sujuu. Kerron enemmän mm. siitä miksi olemme käyneet ultrassa jo niin monta kertaa, mitä oireita minulla on ollut, miten raskautta seurataan jne. 

En tiedä miten lopettaisin tekstin, mitkään sanat ei riitä kuvaamaan täällä vallitsevaa tunnetta! <3