Kymmenen muistoa raskausajalta

Ensimmäisen kolmanneksen järkyttävä, lamaannuttava pahoinvointi ja jännitys, toisen kolmanneksen liitoskivut, pelko ennenaikaisuudesta ja supistukset & viimeisen kolmanneksen energia, raskaushehku, pesänrakennusvietti & raskauskupla.

Pian on kulunut vuosi Ellenin syntymästä ja erityisesti kesänalku ja vauvavuoden lopun häämöttäminen saivat muistelemaan raskausaikaa. Ehkä myös osittain se, että kaivoin kesämekot esille, joista valtaosa on ollut päälläni viimeksi vauvavatsan kanssa... Tässä muutamia juttuja, mitä raskausajasta tulee mieleen:

Järkyttävä pahoinvointi. Se oli kamalaa eikä unohdu varmaan koskaan. Se on oikeastaan ainoa negatiivinen muisto raskausajalta. Ympärivuorokautinen paha krapula-olo, mihin ei auttanut mikään. Söin paahtoleipää, mehujäitä, jogurttia ja kylmiä hedelmiä. Makasin sohvalla tietyssä asennossa ja tuijotin seinää tai olin töissä. En jaksanut enkä pystynyt tekemään kotona juuri mitään, koska keskitin voimavarani töissä jaksamiseen. Pojat oppivat tuomaan lelut ja kirjat luokseni sohvalle, jossa me leikittiin. Opin hyväksymään tilanteen ja jätin huono äiti -ajatukset. Onneksi pahoinvointi lakkasi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen!

Puolelta toiselle keinuminen hampaita pestessäni. Ikäänkuin heijasin vauvaa, se tuntui hyvältä lantiossa. Huomaan tekeväni sitä välillä edelleen ja aina iskee masuikävä.

Kauniina hellepäivänä Helsingissä. Kävin pr-toimistossa ja Stockalla alennusmyynneissä, tein muutaman kivan löydön, kiertelin parissa kaupassa, söin lounasta ja nautin omasta ajasta. Raskausviikkoja oli lähelle 40, mutta jaksoin vielä hyvin. Oli ihana pyöriä kaupungilla raskaana ollessa!

Odotusajan jakaminen Jessen kanssa. Tehtiin yhdessä vauvalle oma nurkkaus, koeajettiin vaunuja, käytiin yhdessä kontrolleissa, sain iltaisin jalkahierontaa, Jesse kuvasi kasvavaa masua, kuunteli synnytystoiveitani ja rauhoitteli jos jännitin joitain ennenaikaisuuteen viittaavia oireita. Meille muodostui tapa tunnustella Ellenin liikkeitä iltaisin sohvalla samalla, kun syötiin iltapalaa. Silloin pojat jo nukkuivat ja meillä oli aikaa keskittyä vain vauvaan.

Synnytystapa-arvio rv 36, juuri ennen juhannusta. Lääkäri arveli vauvan voivan tulla hetkenä minä hyvänsä, niin lähtökuopissa hän oli. Jäätiin kotiin viettämään kaupunkijuhannusta vuosien mökkijuhannusten jälkeen. Kaupunkijuhannus oli oikeastaan tosi kiva. Kaikkialla oli rauhallista, käytiin Sea Lifessa ja kävelyillä, oltiin keskuspuistossa tutkimassa luontoa, grillattiin ja oltiin vaan.

Kesäaamut Jessen ollessa jo lomalla, rv 40+, aamiainen terassilla, pojat vesileikeissä. Naapuri tuli meille aamukahville. Oli hauska, kun sama kaava toistui useampana päivänä ja aina päiviteltiin, ettei vieläkään. Voi sitä jännittävää odotusta! 

Viimeinen kerta kahdestaan Jessen kanssa ennen Ellenin syntymää. Pojat pääsivät isovanhempiensa kanssa mökille. Me käytiin Helsingissä syömässä ja käveltiin ympäriinsä. Ostettiin pojille uudet lenkkarit ja puhuttiin vauvasta ja tulevasta synnytyksestä. Yliajalla mentiin jo viikon verran ja ajankohta syntyä olisi ollut täydellinen, kun pojatkin olivat jo valmiiksi hoidossa. Jessen äiti oli heinäkuussa useamman viikon valmiudessa, mutta Ellen päätti syntyä tietysti heti, kun hän lähti mökille. Äitini tuli hoitamaan poikia.  

Raskaustyyli, pukeutuminen ja hehku. Kaipaan vauvavatsaa korostavaa tyyliä pukeutua, raskauden aikaansaamaa hehkua ja sitä, kun tuntui että kaikki sopi päälle. Alaosista housut oli mamaa, mutta muuten käytin pääasiassa omia vaatteitani. Joitain vaatteita ostin kokoa isompana, mutta ne on edelleen normikäytössä. Otin päivittäin peiliselfieitä asusta ja masusta, siitä tuli tapa.

Vauvan painoarvio. Ellenistä puhuttiin sirona vauvana ja kontrolleissa virtaukset ym. tarkistettiin, että kaikki oli varmasti kunnossa ja hän sai kaiken kasvuun tarvitsemansa. Ellenin painoarvio lähes koko raskauden ajan oli 2,9kg. Olin huojentunut, ettei hänessä ollut viitteitä "sokerivauvasta".  Yliaikaiskontrollissa rv 41+5 painoarvioksi saatiin 3,5kg ja syntyessään samana iltana hän painoi 3645g.

Kontrollikäynti äitiyspolilla raskauden puolivälissä. Jännitti, kuten koko toisen kolmanneksen. Minua oli vastassa lääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija. He olivat kaikki todella mukavia, kyselivät voinnista, juteltiin kaksosraskaudesta ja siihen liittyneistä ongelmista ja sain valtavasti tsemppausta. Ultratessa sain kokoajan kuulla mitä katsotaan ja miltä kaikki vaikuttaa. Käynnistä jäi todella hyvä fiilis, minua kuunneltiin ja kaikkeen mieltä askarruttavaan vastattiin perinpohjaisesti.

Mitä teille on jäänyt 

mieleen raskausajalta?

Hyviä uutisia äitiyspolikäynniltä

Tänään oli tämän raskauden viimeinen käynti äitiyspolilla. Seuraava aika on sovittuna kesäkuun alkuun synnytysosastolle, jolloin menen synnytystapa-arvioon. Jännitin taas etukäteen tätä päivää, koska minua on supistellut jonkin verran ja supistukset ovat voimistuneet. Onneksi Jesse pääsi mukaan, se rauhoitti paljon. Vastassa oli jälleen ihanat lääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija, joiden kanssa juteltiin alkuun raskauden kulusta, meidän fiiliksistä, voinnistani ja kaikesta tulevasta. Unohdin jännityksen siinä jutellessa ja lähinnä odotin vauvan näkemistä ultrassa.      

Kaikki oli ihan erinomaisesti. Kohdunkaulaa on vielä 3,5cm, mikä on hyvä näille viikoille ja kohdunsuu on tiukasti kiinni. Se oli suurin huolenaiheeni, mutta sain onneksi huokaista helpotuksesta. Vauva on kasvanut hienosti ja painaa tällä hetkellä jo 1,9kg! Hän on enää vain hitusen keskikäyrän alapuolella eikä huolta hänen kasvustaan ole. Lääkäri kommentoi heti, ettei näe hänessä "sokerivauvan" piirteitä eikä hän sitä epäillytkään, kun kaikki mittaamani arvot ovat olleet niin hyviä. Vauva oli edelleen raivotarjonnassa, liikkui aktiivisesti ja lapsivettä oli hyvä määrä.

Viitteitä ennenaikaisuudesta ei ole, mutta siitä huolimatta huojennuin kuullessani, ettei näillä viikoilla enää oteta sairaalaan varsinaiseen vuodelepoon vaan lepo tapahtuu kotona. Raskausviikkoon 35 asti pyritään viivyttämään synnytystä niin pitkään, että saadaan annettua vauvan keuhkoja kypsyttävät kortisonit, mutta muuten synnytystä ei enää estellä. Olen siis selvinnyt tästä raskaudesta ilman osastovuodelepoa! Uskomatonta, että vauva voi syntyä jo kuukauden päästä ja olisi silti paria päivää vaille täysiaikainen. Lääkäri oli todella sympaattinen ja kehui mm. hienosti sujunutta raskautta ja verensokeriarvojani ja iloitsi täysillä saavutetuista hyvistä raskausviikoista.        

Nyt voin unohtaa jatkuvan takaraivossa jyskyttäneen jännityksen ja keskittyä nauttimaan viimeisistä viikoista! Voihan onni! 

Kaksi käyntiä varhaisultrassa

15.11.2017

Tätä päivää oli jännitetty. Vietiin pojat dagikseen ja jatkettiin matkaa Kätilöopistolle. Viikkoja oli laskettu olevan 6+0 ja tarkoituksena oli nähdä raskauden sijainti, jotta voidaan poissulkea kohdunulkoinen raskaus. Voin pahoin odotustilassa ja kädet tärisi. Meidät kutsui sisään mukava naiskätilö ja rentouduin heti. Alkuun hän kyseli taustoista ja kertoi mitä käynnillä tehdään. Sisätutkimuksen mukaan kaikki oli mallillaan ja kätilön positiivisuus sai niin hyvälle tuulelle, että teki mieli heittää ylävitoset. Ultraus ei kestänyt kuin hetken ja saimme nähdä kohdussa olevan rinkulan. Ultralla tarkistettiin, ettei raskausmateriaalia ollut muualla kuin kohdussa ja sen suhteen kaikki oli hyvin. Sikiökaikua ei kuitenkaan tullut ja meille sanottiin heti, että viikon päästä tarkistetaan uudelleen, koska viikot oli hankala määrittää epätavallisen kierron takia. Viikkoja oli mahdollista olla vasta päälle viisi, jolloin on ihan tavallista, ettei vielä näy mitään enempää. Huolestuin tietysti enkä tiedä mitään pahempaa kuin odottaminen tällaisessa tilanteessa, mutta olin silti luottavaisin mielin. Tämä raskaus on alusta asti tuntunut erilaiselta kuin esimerkiksi aiemmat keskenmenoraskaudet. Minulla on jatkuva etova olo, mistä olen sikäli iloinen, että se kertoo jotain tapahtuvan kropassani. Sanoinkin kätilölle ottavani vastaan kaikki oireet mitä tulee, jos raskaus vaan menee hyvin.

 rv 8

22.11.2017

Lähdettiin taas aikaisin aamusta kohti Kätilöopistoa. Juteltiin matkalla niitä näitä ja jännitettiin kumpikin. Odotustilassa kädet tärisi tuttuun tapaan ja pahoinvointi tuntui tuplaantuneen. Meidät pyydettiin sisään, lääkäri kysyi mahdollisista oireistani ja seuraavaksi ultrattiin. Näytölle ilmestyi heti pienen pieni möykky, jonka keskellä vilkkui sydämensyke. Lääkäri varmisti, että kyseessä on yksösraskaus. Meitä onniteltiin ja alkiota mitatessa raskausviikoiksi saatiin noin 6+1 eli viikkoja oli tosiaan päälle viisi edelliskerralla. Ultran jälkeen luottavainen oloni sen kuin voimistui - samaten kuin pahoinvointikin. Parin viikon päästä ultrasta kerrottiin meidän vanhemmille ja sisaruksille, jotka olivat meillä kahvittelemassa meidän hääpäivän kunniaksi. Olen kiitollinen, että päästiin varhaisultraan ja raskauden paikka ja alkion sydämensyke varmistettiin. Se helpotti henkisesti todella paljon.

Oletteko te käyneet varhaisultrassa kunnallisella 

tai yksityisellä?