Tätä päivää oli jännitetty. Vietiin pojat dagikseen ja jatkettiin matkaa Kätilöopistolle. Viikkoja oli laskettu olevan 6+0 ja tarkoituksena oli nähdä raskauden sijainti, jotta voidaan poissulkea kohdunulkoinen raskaus. Voin pahoin odotustilassa ja kädet tärisi. Meidät kutsui sisään mukava naiskätilö ja rentouduin heti. Alkuun hän kyseli taustoista ja kertoi mitä käynnillä tehdään. Sisätutkimuksen mukaan kaikki oli mallillaan ja kätilön positiivisuus sai niin hyvälle tuulelle, että teki mieli heittää ylävitoset. Ultraus ei kestänyt kuin hetken ja saimme nähdä kohdussa olevan rinkulan. Ultralla tarkistettiin, ettei raskausmateriaalia ollut muualla kuin kohdussa ja sen suhteen kaikki oli hyvin. Sikiökaikua ei kuitenkaan tullut ja meille sanottiin heti, että viikon päästä tarkistetaan uudelleen, koska viikot oli hankala määrittää epätavallisen kierron takia. Viikkoja oli mahdollista olla vasta päälle viisi, jolloin on ihan tavallista, ettei vielä näy mitään enempää. Huolestuin tietysti enkä tiedä mitään pahempaa kuin odottaminen tällaisessa tilanteessa, mutta olin silti luottavaisin mielin. Tämä raskaus on alusta asti tuntunut erilaiselta kuin esimerkiksi aiemmat keskenmenoraskaudet. Minulla on jatkuva etova olo, mistä olen sikäli iloinen, että se kertoo jotain tapahtuvan kropassani. Sanoinkin kätilölle ottavani vastaan kaikki oireet mitä tulee, jos raskaus vaan menee hyvin.
rv 8
22.11.2017
Lähdettiin taas aikaisin aamusta kohti Kätilöopistoa. Juteltiin matkalla niitä näitä ja jännitettiin kumpikin. Odotustilassa kädet tärisi tuttuun tapaan ja pahoinvointi tuntui tuplaantuneen. Meidät pyydettiin sisään, lääkäri kysyi mahdollisista oireistani ja seuraavaksi ultrattiin. Näytölle ilmestyi heti pienen pieni möykky, jonka keskellä vilkkui sydämensyke. Lääkäri varmisti, että kyseessä on yksösraskaus. Meitä onniteltiin ja alkiota mitatessa raskausviikoiksi saatiin noin 6+1 eli viikkoja oli tosiaan päälle viisi edelliskerralla. Ultran jälkeen luottavainen oloni sen kuin voimistui - samaten kuin pahoinvointikin. Parin viikon päästä ultrasta kerrottiin meidän vanhemmille ja sisaruksille, jotka olivat meillä kahvittelemassa meidän hääpäivän kunniaksi. Olen kiitollinen, että päästiin varhaisultraan ja raskauden paikka ja alkion sydämensyke varmistettiin. Se helpotti henkisesti todella paljon.
Oletteko te käyneet varhaisultrassa kunnallisella
tai yksityisellä?
