Tätä päivää oli jännitetty. Vietiin pojat dagikseen ja jatkettiin matkaa Kätilöopistolle. Viikkoja oli laskettu olevan 6+0 ja tarkoituksena oli nähdä raskauden sijainti, jotta voidaan poissulkea kohdunulkoinen raskaus. Voin pahoin odotustilassa ja kädet tärisi. Meidät kutsui sisään mukava naiskätilö ja rentouduin heti. Alkuun hän kyseli taustoista ja kertoi mitä käynnillä tehdään. Sisätutkimuksen mukaan kaikki oli mallillaan ja kätilön positiivisuus sai niin hyvälle tuulelle, että teki mieli heittää ylävitoset. Ultraus ei kestänyt kuin hetken ja saimme nähdä kohdussa olevan rinkulan. Ultralla tarkistettiin, ettei raskausmateriaalia ollut muualla kuin kohdussa ja sen suhteen kaikki oli hyvin. Sikiökaikua ei kuitenkaan tullut ja meille sanottiin heti, että viikon päästä tarkistetaan uudelleen, koska viikot oli hankala määrittää epätavallisen kierron takia. Viikkoja oli mahdollista olla vasta päälle viisi, jolloin on ihan tavallista, ettei vielä näy mitään enempää. Huolestuin tietysti enkä tiedä mitään pahempaa kuin odottaminen tällaisessa tilanteessa, mutta olin silti luottavaisin mielin. Tämä raskaus on alusta asti tuntunut erilaiselta kuin esimerkiksi aiemmat keskenmenoraskaudet. Minulla on jatkuva etova olo, mistä olen sikäli iloinen, että se kertoo jotain tapahtuvan kropassani. Sanoinkin kätilölle ottavani vastaan kaikki oireet mitä tulee, jos raskaus vaan menee hyvin.
rv 8
22.11.2017
Lähdettiin taas aikaisin aamusta kohti Kätilöopistoa. Juteltiin matkalla niitä näitä ja jännitettiin kumpikin. Odotustilassa kädet tärisi tuttuun tapaan ja pahoinvointi tuntui tuplaantuneen. Meidät pyydettiin sisään, lääkäri kysyi mahdollisista oireistani ja seuraavaksi ultrattiin. Näytölle ilmestyi heti pienen pieni möykky, jonka keskellä vilkkui sydämensyke. Lääkäri varmisti, että kyseessä on yksösraskaus. Meitä onniteltiin ja alkiota mitatessa raskausviikoiksi saatiin noin 6+1 eli viikkoja oli tosiaan päälle viisi edelliskerralla. Ultran jälkeen luottavainen oloni sen kuin voimistui - samaten kuin pahoinvointikin. Parin viikon päästä ultrasta kerrottiin meidän vanhemmille ja sisaruksille, jotka olivat meillä kahvittelemassa meidän hääpäivän kunniaksi. Olen kiitollinen, että päästiin varhaisultraan ja raskauden paikka ja alkion sydämensyke varmistettiin. Se helpotti henkisesti todella paljon.
Oletteko te käyneet varhaisultrassa kunnallisella
tai yksityisellä?
ihanaa <3 täällä kaks lasta ja oon molemmista käyny varhaisultrassa yksityisellä kätilöllä :) viikolla 7. oli molemmat ja sykkeet löyty <3
VastaaPoistaMahtavaa, että sykkeet löytyi molemmista heti :) Olisin luultavasti myös kääntynyt yksityisen puoleen ellei oltais päästy kunnallisen kautta ultraan. Sen verran jännitti onko kaikki kunnossa!
PoistaMulla on kaksi ensimmäistä raskautta saaneet alkunsa hedelmöityshoitojen avulla, joten niistä olin varhaisultrassa julkisella. Kolmas raskaus oli luomuna alkunsa saanut, joten menimme varhaisultraan yksityiselle. Lääkäri tosin oli sama, kuin julkisella puolella oli ollut lääkärinämme esikoista yrittäessä. Varta vasten valitsin hänet ultraajaksi. Helpotus oli suunnaton, kun syke löytyi. Esikoisen raskautta ennen minulla oli myöskin hoidoilla alkunsa saanut tuulimunaraskaus. Sitä en ollut osannut edes pelätä. Pelkäsin vain keskemenoa ja varhaisultran "tuomio" oli melkoinen järkytys.
VastaaPoistaKurjaa, että olet joutunut kokemaan tuulimunaraskauden. Se tuli aikoinaan itsellenikin yllätyksenä. Ihanaa, että olet saanut kolme lasta ja kaikki on sujunut niissä raskauksissa normaalisti :)
Poista<3 Me käytiin yksityisellä varhaisultrassa. Juurikin samaa toivoi, että raskaus on oikeassa paikassa ja että siellä tosiaan on joku minityyppi ja sykkivä sydän. Sen jälkeen sai huokaista helpotuksesta ja vain odottaa seuraavaa, nt-ultraa <3
VastaaPoistaIhana kuulla! <3 Olisin varmaan itsekin mennyt yksityiselle ellei oltais kunnallisen kautta päästy :)
PoistaMeillä kävi juuri samoin esikoisen kohdalla. Mentiin varhaisultraan, mutta kohdussa ei ollutkaan mitään. Väläyteltiin tuulimunaa, kohdun ulkoista tai pieniä viikkoja ja saatiin kontrolli viikon päähän. Viikko odotettiin ja jännitettiin. Minä aloin oksentamaan ja pelkäsin että oksennan turhaan. Onneksi viikkoa myöhemmin alkio löytyi, samoin syke. <3 Se viikko oli elämäni pisin. Pelkäsin samaa toisessa raskaudessa, joten sovimme varhaisultran muistaakseni viikolle 7. Silloin kaikki oli niin kuin pitää.
VastaaPoistaKaikkea hyvää raskauteen! Olen aidosti onnellinen teidän puolesta! <3
Kiitos Selina <3 Voi ei, voin kuvitella miten pitkältä viikko on tuntunut! Ei tosiaan mitään helpointa odotella ja toivoa parasta. Onneksi kaikki oli hyvin ja teillä nyt kaksi ihanaa pientä! :)
PoistaTäällä myös kolmas tulossa. Esikoisesta en käynyt varhaisultrassa yksityisellä, koska en edes tiennyt sellaista mahdollisuutta olevan. Kuopuksesta kävin kaksi kertaa, ensin rv 7+2 ja toisen kerran rv 9+5. Vaikkei varsinaista syytä siis ollutkaan käydä paitsi mielenrauha.:D Tästä kolmannesta kävin kerran rv 6+3. Sykkeet on aina löytyneet heti. Nyt menossa tästä raskaudesta rv 30, maaliskuussa pitäisi pienen syntyä.
VastaaPoistaMielenrauha on ihan pätevä syy, ymmärrän täysin ;) Hyvä, että sykkeet on löytyneet, ei ole tarvinnut jännittää "ylimääräistä" sen tiimoilta. Tsemppiä loppuraskauteen! :)
Poista