Päivystyskäynti synnytysosastolla

Tälle päivälle olin suunnitellut ihan toisenlaista postausaihetta, mutta nyt en vaan pysty kirjoittamaan mitään kevyttä höpöttelyä. Ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana pelästyin ihan tosissani, kun eilen illalla alkoi supistukset, jotka teki olosta todella epämukavan ja näin koko yön painajaisia. Lähdin poikien kanssa heti aamusta terveysasemalle, josta lääkäri konsultoi sairaalan gynekologia ja he päättivät, että olisi parasta mennä sinne näytille. Sain lähetteen, vein pojat dagikseen ja jatkoin matkaani sairaalaan. Yllätyin siitä, että he kirjasivat minut sisään synnytysosastolle ja hermostuneena heitin vitsillä, etten ajatellut vielä synnyttää. Odotin hetken, kunnes minut pyydettiin sisään. Gyne teki perustutkimukset ja ultrasi sekä alakautta, että vatsan päältä. Kohdunsuu on kiinteä ja kohdunkaulaa on yli 3cm eli kaikki on oikein hyvin! Se oli suuri helpotus, koska mielessäni olin jo varautunut kuulemaan sanat vuodelevosta. Vatsan päältä ultratessa tarkistettiin vauvan vointi ja hän liikkui aktiivisesti. Sain huokaista helpotuksesta ja ohjeet levätä kun siltä tuntuu.  

Gynekologi kertoi, että tuntemukseni johtuivat luultavasti ihan vaan asiaankuuluvista harjoitussupistuksista. Niistä ei tarvitse huolestua niin kauan kun ne ovat kivuttomia eikä niitä tule yhtäjaksoisesti. Kaksosraskaudessa en kovin paljon saanut kokemusta supistuksista, vaan kohdunkaula oli tuntemattani lyhentynyt todella lyhyessä ajassa olemattomiin ennen rv20. Lopulta ihan kevyillä supistustuntemuksilla oli kohdunsuu sektiopäivänä auki 6cm. "Kokemattomuuteni" normaaleista raskauteen liittyvistä tuntemuksista yhdistettynä ennenaikaisuuden pelkoon vaikuttavat paljon tähän raskauteen ja siitä ollaan juteltu neuvolassa.  

Olen käsittämättömän helpottunut ja onnellinen siitä, että kaikki on hyvin.