Vastaukset kysymyksiin

1. RASKAUS
   
   

   Mitkä olivat reaktiosi, kun huomasit olevasi raskaana? 

   
   

   - lävitseni meni onnen "aalto" enkä ollut uskoa sitä todeksi. Plussasin silloin, kun vähiten tuntui siltä. Heti ilon ja onnen jälkeen tuli pelko keskenmenosta.

   
   

   Milloin ja millainen tilanne oli kun huomasit k.o. asian? :)

   
   

   - ei ollut mitään erityisiä oireita, tein testin, koska menkat oli myöhässä. Tein testin 2 päivää häiden jälkeen, 14.12.2012. Tilanne ei ollut erikoinen; oltiin kotona Jessen kanssa ja Jesse teki ruokaa. Se tuli kattomaan testiä, hymyiltiin ja halattiin.
   
   

   

   masu 11+1

   
    Osasitko odottaa kaksosraskautta?
   

   
   

   - en varsinaisesti osannut odottaa, kun en ikinä usko, että mitään "pienen todennäköisyyden" juttuja osuu mun kohdalle :D Suvussa on kaksosia ja näin ollen myös mahdollisuus kaksosiin on suurempi, joten olisihan sitä voinut odottaa.

   
    Tuliko kaksosraskaus teille yllätyksenä ja mitkä olivat teidän ensireaktiot, kun saitte tietää asiasta? :)
   

   
   

   - tuli yllätyksenä, vaikka se mahdollisuus onkin vähän suurempi, kun mun suvussa on kaksosia (mm.pikkusiskot). Se selvisi, kun olin yksin ultrassa keskenmenoepäilyn takia. Voitte vaan kuvitella miltä tuntui kuulla odottavansa kahta vauvaa, kun oli ihan valmistautunut kuulemaan keskenmenosta :) Olin samaan aikaan järkyttynyt, onnellinen, ylpeä(?) ja iloinen! Oli hankala malttaa odottaa Jesseä töistä kotiin. Jesse ei ensin uskonut, kun sanoin, että sydämensykkeitä löytyi kaksi! Jesse oli ihan innoissaan! 
   
   

   

   
    Kun saitte kuulla ensi kertaa kaksosista, oliko teillä sukupuolitoiveita? 
   
   

   - mä toivoin: tyttö ja poika tai tyttö ja tyttö. Jesse toivoi poikia. 

   
    Kun ultrassa näkyi kaksi poikaa, millaiset ensitunnelmat oli?

   
   

   - Jesse suunnitteli jo jalkapallojoukkueen perustamista, heh. Mulla meni hetken aikaa tottua ajatukseen pojista. Olin jotenkin niin siinä tyttöjen röyhelömaailmassa, mutta nopeasti totuin eli se ei jäänyt mitenkään kaivertamaan! Nyt en vois kuvitellakaan, että meillä olisi jotain muuta kuin meidän kaksi poikaa <3
   
   

   

   rakkaat 16+5

   
    Mitä ajattelitte silloin, kun saitte tietää, että kaksoset ovat identtisiä?

   - Yllätyin jälleen siitä, että kuulutaan taas siihen "harvinaisempaan joukkoon". Identtisyys kiehtoi ja pelotti. Pelästyin, kun kuulin siihen liittyvistä raskausajan riskeistä (TTTS). Jesse ajatteli identtisyydestä, että "tosi magee juttu" :D  

   
   Yritittekö lapsia kauankin? 

   
   

   - syksystä 2011
   
   

   Kuinka pitään yrititte lasta ja miten keskenmenosi tapahtuivat? 

   
   

   - syksystä 2011, keskenmenot 11/2011 ja 04/2012. Keskenmenot tulivat molemmilla kerroilla ennen viikkoa 10. Alkoi vatsakivuilla ja rusehtavalla vuodolla ihan yhtäkkiä. Heti tuli outo tunne, ettei kaikki ole hyvin. 

   
   

   Minkä ikäinen olit kun aloitte yrittää lasta ensimmäistä kertaa?

   
   

   - 21-vuotias

   
   Haluatteko joskus lisää lapsia vai onko lapsiluku nyt täynnä :)

   
   

   - Puhuttiin aina, että kaksi tai kolme. Nyt on kaksi, kolmas jää nähtäväksi. Tyttö olisi vielä ihana saada, mutta... Tällä hetkellä on sellainen olo, etten halua/uskalla olla enää raskaana. Raskaus oli niin rankkaa aikaa fyysisesti ja henkisesti, etten tiedä pystynkö siihen uudelleen. Todennäköisesti seuraavissakin raskauksissa joudun todella aikaisin vuodelepoon. Ehkä mieli muuttuu, kunhan kaiken koetun saa käsiteltyä ja vauvakuume yltyy mahdottomaksi ;)  

   
   

   Itse keskosen synnyttäneenä kysyn, että koetko raskautesi jääneen kesken? Ja jos koet näin niin oletko esim. katkera asiasta?

   
   

   - Koen ehdottomasti. Pahimpana se tunne tuli sillä hetkellä, kun kuulin viikolla 23, että joudun jäämään osastolle vuodelepoon koko loppuraskaudeksi. Olin ihan rikki ja katkera siitä, etten saa kokea sitä kaikkea normaaliin raskauteen kuuluvaa. Tunnetta pahensi, kun ei oltu ehditty hankkia vauvoille mitään, kotona oli kaikki kesken ja perhevalmennukset käymättä. Olin odottanut niin innolla äitiyslomaa ja miten laitan kotia kuntoon silloin ja "fiilistelen" vauvajuttuja.
   

   Nyt pahin katkeruus on poissa ja oon suht sinut asian kanssa. Oon onnellinen, että kaikki päättyi näin hyvin: kaksi ihanaa tervettä poikaa. Jäin kuitenkin pelkäämään raskautta kaiken kokemani jälkeen, joten saa nähdä tuleeko kolmatta.

   
   

   

   
   

   

   
   
    ÄITIYS
   
    Mikä on äitiydessä parasta?
   

   
   

   - se rakkaus. Sanoinkuvaamaton rakkaus <3
   
   

   

   Jimi päivän ikäisenä

   
   

   

   5-viikkoiset

   
   Onko jokin yllättänyt sinut äitiydessä? 

   
   

   - se miten paljon voi oikeasti pelätä ja olla huolissaan Sen kanssa on vaan opittava elämään ja löydettävä tasapaino.  

   
   

   Minkälaista on olla kahden saman ikäisen lapsen äiti?

   
   

   - on ihanaa olla äiti. Kun samanikäisiä lapsia on kaksi, on myös tuplaten hommaa. Kun yhden pojan on hoitanut, on vielä toinen hoidettava. On mahtavaa, että pojat eivät joudu olemaan yksin milloinkaan vaan toisesta on koko ajan seuraa. Kaksosuus on kiehtovaa ja on kiva huomata eroja ja yhtäläisyyksiä poikien välillä. 
   
   Pelottiko sua/teitä missään vaiheessa kaksosista koituva työmäärä ennen vauvojen syntymää? Esim. mietittekö kuinka pärjäätte kahden pienen vauvan kanssa?
   

   
   

   - meitä molempia mietitytti ja jännitti se. Sitä ei kuitenkaan voi etukäteen tietää miten kaikki lähtee sujumaan ja millaisia vauvoja juuri ne meidän vauvat on. Jännitystä helpotti se, että tiedän selviäväni Jessen kanssa mistä vaan. Varmuutta pärjäämiseen antaa myös meidän mahtava tukiverkko: molempien perheet ja ystävät. Tiedämme saavamme apua, jos ja kun sitä tarvitaan.   

   
   Kauanko aikaa meni kun aloitte tunnistaa pojista kumpi on kumpi? 

   
   

   - vieläkään se ei tule ihan automaattisesti. Pikkuhiljaa ollaan alettu tunnistaa pojat paremmin, kun ollaan päästy kunnolla tutustumaan kotona. Tunnistan pojat ilmeistä, eleistä, käytöksestä ja Theolla on kainalossa mansikkaluomi. Vaatteet ja kaikki poikien tavarat on värikoodattu: Jimi sininen ja Theo vihreä. 
   
   

   

   
   

   

   
   

   Miten "kohtelette" lapsia tasapuolisesti, ettei käy niin että toinen hoitaa aina toista ja toinen toista, vuorotteletteko hoitovuoroja vai miten? 

   
   

   - vuorotellaan hoitovuoroja. Pyritään siihen, että joka toinen kerta hoidan Jimin ja joka toinen Theon. Yöllä hoidetaan omalla vuorolla yksin kumpikin poika. Se on vaikeaa, kun hoitaa yksin ja pitää "valita" se nälkäisempi poika ja toinen joutuu odottaa. Hoitorumbaan yhden pojan kanssa menee kuitenkin n.30-45 min riippuen syöntivauhdista, joten valitettavan usein toinen jo melkein itkee tuskaisena huomiota siinä vaiheessa, kun vielä syötän toista :( 

   
   

   Puetteko pojat samanlaisiin vaatteisiin esim. aina, usein, harvoin, ei koskaan
   

   
   

   - harvoin, vastaisin ei koskaan, mutta joskus heillä on samanlainen pipo tai samanlainen body, erivärisinä tosin. Täysin samanlaisia ja samanvärisiä asuja en usko, että meidän pojilla tullaan näkemään.
   
   

   Onko pojat jo huomanneet toisensa ja kiinnittävätkö vielä huomioita toisiinsa?
   

   - en usko, että ovat kunnolla vielä huomanneet/tajunneet toisensa. Välillä tuijottavat toisiaan ollessaan vierekkäin. Pojat tuntuvat toisaalta juttelevan keskenään, koska toisen muristessa toinen murisee takaisin. Se kuulostaa ja näyttää hassulta.
   
   Minkälaiset rattaat teillä on? :)
   
   - Ora-merkkiset yhdistelmät, joissa pojat ovat vierekkäin. Saatiin rattaat vasta ja toinen vaunukoppa täytyy vielä ostaa, joten kuvia tulee myöhemmin :) 
   

   
    MINÄ
    

   
   Miten tapasitte miehesi kanssa?

   
   

   - yläasteella tutustuttiin ja suhde muuttui ystävyydestä rakkaudeksi, kun tavattiin pitkän tauon jälkeen yhteisen kaverin bileissä 2010. Koko stoori löytyy täältä:

   http://mama-loves-you.blogspot.fi/2013/03/mina-ja-han-meidan-tarina.html
   
    Mikä on sun ja miehesi 'rakkaustarina'? :)
   

   
   

   - se löytyy täältä: http://mama-loves-you.blogspot.fi/2013/03/mina-ja-han-meidan-tarina.html

   Lisätietoja voi kysyä!

   
   Mitä ohjelmia seuraat tv:stä? 
   

   - katson sarjoja enemmän koneelta ku tv:stä. Täykkärit, O.C, 16 and pregnant, Teen mom, Greyn anatomia. Kaikkia mainittuja tuli katsottua ennätysmäärä osastolla. 

   Tv:stä katon satunnaisesti Satuhäät, Kumman kaa, Neljät häät, Gossip girl.
     
   Onko sinulla äitikavereita joiden kanssa vaihtaa kokemuksia tai oletko suunnitellut meneväsi mammakerhoon?
   

   
   

   - blogin kautta oon saanut mielettömän kivoja yhteydenottoja ja nyt mulla onkin muutama äitikaveri, joiden kanssa vaihdan säännöllisesti kuulumisia! Ihan mahtavaa vertaistukea! :) Tapaamisia odotellessa ;)
   

   Oon suunnitellut meneväni perhekerhoon, vauvakerhoon ja ehkä johonkin äitikahvilaan? Tässä vieressä on kiva vauvakerho, olin siellä työharjoittelun kautta muutaman kerran. Odotan tosi innoissani, että pääsen poikien kanssa ulos ja ihmisten ilmoille! 

   
   

   
   NIMET 
   
   

   

   
   Olisi kiva tietää poikien koko nimet, mutta et varmaankaan kerro niitä ainakaan ennen ristiäisiä. Vai kuinka? 
   

   
   

   - pidetään sentään jotain jännitystä yllä sinne asti ;)  

   
   Haluisitko kertoa Jimin ja Theon nimien taustaa? Miten päädyitte nimiin jne.? :)

   
   

   - teen siitä oman postauksen ristiäisten jälkeen samalla kun kerron teille toiset nimet! :)
2. 
   Kuinka monta nimeä Jimille ja Theolle tulee?
   
   - kaksi
   
   
   Mistä keksitte poikien nimet?
   
   - kerron tästä erillisessä nimipostauksessa, mikä tulee ristiäisten jälkeen :)
   
   Oliko nimien keksiminen vaikeaa? 
   
   

   - ei se vaikeaa ollut vaan keksityistä nimistä sen "oikean" päättäminen. Aika helposti kuitenkin päätettiin poikien nimet :)
   
   

   Mitä muita nimivaihtoehtoja pojille oli? :)
   

   
   

   - mm. Noel, Noah, Benjamin, Beni 
    
3. Milloin poikien ristiäiset/nimiäiset on?
   
   
   - ristiäiset on 1.9.2013
   
   
   Jos olisitte saaneet kaksi tyttöä, mitkä heidän nimikseen olisi tullut?
   
   
   - ei päästy yhteisymmärrykseen kuin toisen tytön nimestä, mutta sori sitä en kerro, kun annetaan se luultavasti meidän tytön nimeksi, jos tyttö vielä saadaan :)
   
   
   KIITOS KYSYMYKSISTÄ, OLI KIVA VASTATA NIIHIN. Pahoittelen tekstissä esiintyviä numeroita, en saanut niitä pois, kun copypastasin kysymykset tälle pohjalle, huoh. xxxx
   
   ps. teitä ihania lukijoita on jo reippaasti yli sata! Mahtavaa! <3
   

KYSY!

Ensimmäisen kysymyspostauksen aika! 

Mitä haluaisit tietää? Kommenttiboksiin voitte laittaa kysymyksiä. Kokoan ne yhteen vastaus- postaukseen.
Aikaa on maanantaihin 29.7.2013 asti. xxxx

5 VIIKON IKÄISET (36.VIIKKO)

Eilen meidän pienille miehille tuli viisi viikkoa täyteen! 

Nämä viisi viikkoa ovat olleet samaan aikaan elämäni parasta ja kamalinta aikaa.
Sain maailman ihanimmat pojat pitkän ja rankan ajan jälkeen, jotka ovat terveitä ennenaikaisuudesta huolimatta. Pojat, jotka ovat hienosti taistelleet tiensä teho-osastolta jatkohoidon kautta kotiin. Pojat, jotka kasvavat kovaa vauhtia ja ovat reippaita syömään. Pojat, joilla on jo monia taitoja. Pojat, jotka muistuttavat päivä päivältä enemmän isäänsä. Pojat, jotka pitävät mitä hassuinta ääntä nukkuessaan. Pojat, joiden onnellinen ja ylpeä äiti saan olla. 

 

Kaikelle tälle on kääntöpuolena se kaikki pelko, huoli ja epävarmuus mikä äitiyden mukana tulee. Pelkään poikieni puolesta jatkuvasti ja kauhulla ajattelen mitä jos...  
Oloni äitinä on vielä epävarma. Tunnen suurta lohduttomuutta ja avuttomuutta, jos näen, että pikkuisilla ei ole kaikki hyvin enkä tiedä miten voin helpottaa oloa. Tekee tosi pahaa katsoa, kun pieni viaton rakas kärsii (odotan kauhulla ensi viikon verikokeita...).

Kuluneen viiden viikon aikana olen saanut kokea sellaista rakkautta ja onnea, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Sitä ei voi ymmärtää lapseton ihminen. Sitä tekee mitä vaan lastensa puolesta ja lasten tarpeet menevät omien edelle. Pikkuhiljaa opin luultavasti (toivottavasti!) elämään tämän jatkuvan huolen kanssa ja saan tunteeni tasapainoon.

Äitiys on maailman parasta. Vanhemmuus on maailman parasta ja oon todella onnekas, että mulla on niin mahtava mies jakamassa tätä ja pojilla maailman paras isi. Me ollaan onnellisia <3 

Jimi 5 viikkoa:

paino: 2370g (ed. 22.7. 2250g)
pituus: 46,5 cm
päänympärys: 33,2 cm

 Theo 5 viikkoa:   

paino: 2400g (ed. 22.7. 2275g)
pituus: 47 cm
päänympärys: 33cm

Näin meillä

Jimi ja Theo ovat kotiutuneet kokonaan! 

Minit turvakaukaloissa

Ensimmäistä kertaa omassa sängyssä <3

Viikonlopun kotiloma meni ihan hyvin. En nukkunut ekana yönä kuin klo.7-9. Pojilla oli monitorit päällä yön ja Theon monitori piipitti äänekkäästi pulssin tahtiin ja keskityin siihen. Jesse nukkui mua paremmin ja hoidinkin molempien poikien aamukuuden hoidot, kun ite olin silloin jo valmiiksi hereillä.

Pojat syövät kolmen tunnin välein ja yleensä me tehdään hoidot yhdessä. Kummallakin on poika ja pyritään vaihtelemaan niin, että joka toisella kerralla mä hoidan Theon ja joka toisella Jimin. Tämä systeemi ei toimi enää, kun Jessen isyysloma loppuu kahden viikon päästä. Silloin Jessen täytyy saada nukkua yöllä, joten molempien hoidot jää mun vastuulle. Molempien poikien hoidoissa menee yhteensä noin tunti jos molemmat syövät suht reippaasti. Näin ollen saan nukkua noin kahden tunnin pätkiä, olettaen poikien olevan reippaita ;) Tällä hetkellä selvitään yöhoidoista niin, että mennään nukkumaan vasta klo 24 hoitojen jälkeen, jotta yöllä joutuu heräämään vain kaksi kertaa eli klo 3 ja 6. Se tuntuu jotenkin helpommalta niin.

Pojat nukkuvat todella paljon. Harmi, että päivät menevät enemmän nukkuessa ja yötä kohden he heräävät ja ovat tosi virkkuja yön hoidoilla. Öisin kuuluu myös mitä ihmeellisimpiä ääntelyitä ja nousen usein tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Vaikka pojat nukkuisivat sikeästi, pinniksestä kuuluu itkun tapaista valitusta, haukuntaa ja murinaa. Päivisin pojat ovat hiljaisempia, mikä siinä yöaikaisessa ääntelemisessä on? Sairaalasta sanottiin, että se on tyypillistä keskosille.

Theo

Syöminen on todellakin parantunut kotona. Pojat syövät pullosta/rinnalta melkein joka syötöllä ja enää kerran tai kaksi päivän aikana tarvitaan nenämahaletkua. Kohta siitä varmaan päästään eroon! Mua on alkanut jännittää kauanko pärjätään pelkästään mun maidolla. Nyt ollaan jo niillä rajoilla, koska se minkä pumppaan, menee jo kahdella seuraavalla syötöllä kokonaan. Tästä poikien maitomäärät vaan kasvaa. Nyt pojat syövät 8 x 50-53ml päivässä.

Saatiin sairaalasta "lupa" liikkua poikien kanssa myös ulkona jos sää on hyvä. Kovin pitkiä vaunulenkkejä ei suositeltu, mutta autolla voi matkustaa aika "vapaasti". Käytiin viikonloppuna Jessen vanhemmilla kylässä, jotka asuvat ihan meidän lähellä. Poikien eka kyläilyreissu! Se meni hyvin. Ei olla vielä vaunuiltu yhtään, menty vain pieniä matkoja autolla.

Jimi & mami

Söpöliini Theo näyttää linnunpoikaselta

Pojat ovat nyt tosiaan kotiutuneet kokonaan. Huomenna meille tulee neuvolasta täti käymään ja punnitsee pojat yms. Sen jälkeen käydään näin alkuun kerran viikossa neuvolassa lähinnä tarkistamassa, että pojat kasvavat hyvin. Sairaalaan on kontrollikäyntejä myös aika tiuhaan.
Mun jälkitarkastus on elokuun puolivälissä.

Pojilla on ollut vähän masuvaivoja. Aloitettiin rautalisä ja d-vitamiinit, joten nekin voi ärsyttää masua. Niiden lisäksi pojat saavat aika tuhdin annoksen äidinmaidon rikastetta (BMF) joka syötöllä, joten ei ihmekään jos masu vähän vaivaa. Masujumppa auttaa vähän ja sylissä oleminen (kengurussa).  

Toivotaan, että tänä yönä kuitenkin saadaan unta, kaikki me neljä. Ehkä minäkin totun niihin poikien eläimellisiin ihmeääniin pikkuhiljaa.

Vauva-arki on alkanut tosi hyvin. Ihanaa, että pojat ovat nyt kotona. Välillä meen pinniksen viereen seisomaan ja tuijottamaan poikia. Yritän sisäistää, että siellä todella tuhisee mun pikkuiset pojat! xxxx

ps. en kestä miten Theo on suloinen: lutkuttaa tuttia mun vieressä sohvalla. Oon jo pari kertaa laittanut tutin takaisin minisuuhun, kun se on tippunut suusta. Kolmannella kerralla Tepi tarrasi mun sormista lujaa kiinni, että pidän sormilla tutista ja se ei enää tipu <3 Nyt kirjoitan siis yhden käden sormilla..! <3

        

Äitiä hemmotellaan

Kävin melkein puolen vuoden tauon jälkeen kampaajalla! Oli ihanaa ja sieltä lähtiessäni mietin taas miksen käy useammin, kun se tuntuu niin luksukselta ja siitä tulee itselle tosi hyvä mieli. Todellista hemmottelua! Mulla oli ihan jäätävä juurikasvu, mikä ihan oikeasti masensi osastolla maatessani ja silloin vannoin meneväni heti pois päästessäni kampaajalle. Jesse jopa lupautui maksumieheksi (voisin tehdä listan siitä mitä kaikkea se niiden 8 viikon aikana lupaili, lista on pitkä :D).
No, 4 viikkoa tässä vierähti synnytyksestä, mutta eilen maltoin ottaa aamun itselleni ja kävin kampaajalla.

Ennen

Tehtiin yllättävä veto ja toiselle puolelle päätä tuli yksittäinen punapinkkiraita piristämään! :) Värjättiin tyvi vaaleaksi, leikattiin huonot latvat pois ja kerrostettiin kevyesti. 

Jälkeen

TYKKÄÄN, nyt on tosi hyvä mieli ja aamuisin ei enää ärsytä miettiä miten hiukset laittaisi, kun ne näyttää nyt terveiltä ja kauniilta! Seuraava äidin hemmotteluhetki on, kun lakkaan kynnet huomenna ja teen kasvonaamion. Millaisia hemmotteluhetkiä teillä on? xxxx  

Ajatuksia kotiutumisesta

Tänään pojat pääsevät ensimmäiselle kotilomalle! <3 Mennään sairaalaan Jessen kanssa tänään yhden aikaan ja tavataan Jorvin sosiaalityöntekijä (sairaalan käytäntö) kahdelta. Kolmelta syötetään pojat, minkä jälkeen lähdetään kotiin. Palataan sairaalaan maanantaina aamupäivällä. Pojat ovat vielä maanantai-tiistai välisen yön sairaalassa, koska lääkäri haluaa ottaa EKG-käyrää yön yli varmistuakseen, ettei pulssissa tule laskuja. Jos kaikki näyttää normaalilta, kotiudutaan tiistaina ja Jessellä alkaa ainakin viikon isyysloma (toivottavasti kahden)!

En muista olenko maininnut täällä, mutta siis Jimillä on ollut apneointia eli hengityskatkoksia. Molemmat pojat ovat saaneet kofeiinia (ei päästä liian syvään uneen = lääke hengityskatkoksiin), koska myös Theolla esiintyi muutamia katkoksia. Hengityskatkoksia tuli, kun pojat vaipuivat liian syvään uneen ja tavallaan unohtivat hengittää. Lääkärin mukaan poikien katkokset eivät ole missään vaiheessa olleet vakavimmasta päästä, koska molemmat ovat korjanneet tilanteen itse. Joskus Jimiä piti vähän silitellä selästä, että havahtui hengittämään.

Theolla lopetettiin kofeiini jo reilu viikko sitten ja kaikki on mennyt hyvin. Jimin kofeiini loppui tiistaina. Kofeiinin puoliintumisaika elimistössä on hidas eli sen vaikutus lakkaa kokonaan vasta noin viikon kuluttua lopetuksesta. Tämän takia pojat ovat "tarkkailussa" vielä ma-ti välisen yön. Tiistaina molemmat ovat jo täysin ilman lääkettä ja nähdään varmuudella tuleeko katkoksia vielä.
Jos Jimillä esiintyy vielä apneaa, kofeiini aloitetaan uudelleen ja lopetetaan vasta laskettuna aikana. Keskosilla apneointi on aika yleistä, koska keuhkot eivät ole vielä täysin kehittyneet. Useimmiten apneointi häviää lasketun ajan jälkeen.

 Apneoinnin takia molemmat pojat lähtevät tänään sairaalasta monitorien kanssa. Pojat ovat monitoreissa kiinni aina yöllä ja jos ovat "ilman valvontaa" eli nukkuvat vaikka pinniksessä makkarissa mun ollessa olkkarissa. Monitori hälyttää aina, kun pulssi tai happisaturaatio laskee liian alas tai siinä tulee jotain häikkää. Ollaan totuttu sairaalassa tarkkailemaan poikien monitoreja ja osataan hyvin käyttää niitä ja laittaa tarvittavat johdot yms. Kotimonitori on kuulemma todella herkkä ja kilkattaa usein myös ilman syytä esim.kosketushäiriöstä johtuen. Saa nähdä miten pystyn yhtään rentoutumaan tai nukkumaan. Sairaalassakin hätkähdän heti jos kilkatus alkaa.

Kotiutuminen jännittää tosi paljon. Eniten varmaan juuri apneoinnin takia. Mitä teen jos monitori hälyttää eikä pulssi palaudu tai hengitys kulje? Puhuttiin tästä hoitajan kanssa toissapäivänä ja hän sanoi, että pitää soittaa 112, antaa tekohengitystä ja odottaa apua. Mulla menee kylmät väreet, kun ajattelenkaan moista. Se olisi ihan hirveää! Toisaalta jos oltais ilman monitoreja kotona, nukkuisin vielä vähemmän, kun olisin jatkuvasti kokeilemassa hengittääkö pojat. Pitää luottaa lääkäreiden arvioon, eihän ne kotiuttaisi poikia jos jotain olisi vialla.

Jos päästään tiistaina pysyvästi kotiin ilman kofeiinia, monitorit jää sairaalaan. Jos Jimillä aloitetaan kofeiini uudelleen, monitori pysyy matkassa mukana laskettuun aikaan.

Syömisen suhteen en stressaa tai jännitä juurikaan. Pojilla on mennyt niin hyvin sairaalassa ja kotona syömisen sanotaan vielä paranevankin. Pojat tulevat kotilomalle nenämahaletkujen kanssa eli osa maidosta menee sitä kautta. Meille sanottiin, että joka toinen syöttökerta voi mennä neniksestä jos pojat ovat unisia. Poikien jaksamisen mukaan katsotaan syötetäänkö pullosta/rinnasta vai neniksestä. Nenämahaletkun käyttö on aika iisiä, opittiin se jo Lastenklinikalla. Neniksen tulee vaihtamaan Jorvin kuntoutusohjaaja viikon-kahden viikon välein, riipuen toki kauanko pojat nenistä tarvitsee. Lääkäri arvioi eilen, että varmaan noin 2 viikkoa. Nenis huuhdotaan joka syötön jälkeen ja sitä kautta laitetaan tarvittaessa myös ravintolisiä.

 Kotona pojat saavat BMF:ää eli maitoon sekoitettavaa ravintolisää (protskua, vitamiineja...) suunnilleen 3,5-4 kiloon asti. Sitä menee 5 pussia vuorokaudessa noin puolet pussista yhteen syöttökertaan. Tämä tarkoittaa, että vaikka imettäisin, pulloa tarvitaan kuitenkin, että saadaan BMF menemään. Aika rasittavaa säätämistä. Pojilla menee rautalisä 1 ikävuoteen asti ja D-vitamiini menee täysiaikaisen vauvan tavoin. Keskostippoja ei onneksi tarvita!   

Eilen meillä oli lääkärin kanssa kotiutuskeskustelu. Kysyin onko jotain mitä pitää välttää, kun kotiudutaan keskosvauvan kanssa verrattuna täysiaikaiseen. Lääkäri vastasi, että kunhan ette ihan heti saunaan mene :-D Kehotti olemaan stressaamatta kauheasti siitä mitä "saa ja ei saa tehdä". Voidaan elää, kuten täysiaikaisen vastasyntyneen kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä käsihygieniaan ja ettei mennä mihinkään missä on paljon ihmisiä.

En yhtään tiedä mitä pukea pojille, kun lähdetään sairaalasta. Hoitaja sanoi, että normaalit sisävaatteet (pitkähihainen body, pitkät housut, sukat, pipo) ja peitto riittävät. Tuntuu oudolta, kun sairaalassa pojat ovat olleet tosi kuumassa huoneessa normivaatteissa ja kahden peiton alla. !? Miten te olette pukeneet vastasyntyneen tai erityisesti keskosen näillä ilmoilla? Eihän me tietenkään ulkona oleskella vaan mennään suoraan autoon ja autosta alle 10 minuutin ajomatkan jälkeen kotiin.

Mitähän muuta... Oon jännityksessä ja innoissani täällä. Kohta meen valitsemaan poikien kotiutumisvaatteet, pesen pyykkiä (äitiyspakkausten vaatteet edelleen pesemättä ja silti pyykkikori on täynnä, vaikka pesukone pyörii joka ilta?!) ja sit lähdetäänkin poikien luo! Tästä se oikea vauva-arki alkaa! <3 xxxx

ps. tässä poikien nurkkaus!  Ainu-puput on vielä sairaalasängyssä.

   

KUUKAUDEN IKÄISET (35.VIIKKO)

Tänään meidän rakkaat Theo ja Jimi ovat kuukauden ikäisiä. 

Jimi

Jimi on tällä hetkellä pojista se äänekkäämpi. Jimi murisee hassusti, haukkuu unissaan, venyttelee todella iiiiisosti ja katsoo tarkasti suoraan silmiin syötön aikana. Jimi nukkuu yleensä suu auki. Jimi on mennyt kasvussa Theon ohi ja on noin 25 grammaa veljeään isompi. Jimi on taitava imemään ja ollessaan virkeä syöttöhetkellä, poju vetäisee helposti koko maitomäärän joko rinnasta tai pullosta.
Jimi tarttuu helposti sormesta kiinni ja maistelee mielellään peiton kulmaa. Jimi tykkää, kun lauletaan ja joka kerta musiikkiterapian aikana pulssi laskee ja poju nukkuu rauhallisesti.

Theo

Theo on se rauhallisempi, kärsivällisempi ja hiljaisempi. Theo ääntelee unissaan ja hereillä ollessaan kiljahtelee välillä. Theon ollessa nälkäinen, hän imeskelee sormiaan ja tekee selvää imuliikettä. Se on niin suloisen näköistä, kun pikkuinen ei "valita nälkäänsä" vaan odottelee, että hänet huomataan ja maistelee sormiaan sillä aikaa :) Theo syö välillä tuttia. Theo on innokkaampi syömään pullosta ja rinnasta ja alkaa maiskuttelemaan heti pullon nähdessään. Suu aukeaa jo ennen kuin pullo on lähelläkään. Poikien ollessa yhtä aikaa hereillä hoidon aikana, Theo jaksaa kiltisti odottaa omaa vuoroa jos veli hoidetaan ensin. Theo tykkää pitää äitiä sormesta kiinni pullosyötön aikana. Toinen käsi on kiinni pullossa ja toinen äidin sormessa. Theo nukkuu yleensä suu supussa, huulet törröllä ja kulmat vähän kurtussa.

Mummin ja vaarin ostamat vaatteet koossa 40 cm <3

 Molemmat painavat nyt melkein 2,2kg ja ovat 45cm pitkiä. He rakastavat olla sylissä ja erityisesti kengurussa. Sängyssä pojat rauhoittuvat, kun laittaa oman käden pään tai masun päälle. Pojat ovat eniten kylkiasennossa. Pesu- ja kylpyhetket on kivoja ja meidän vesipedot tykkää vedestä. Pojat ei itke vielä ollenkaan. Oon muutaman kerran koko kuukauden aikana kuullut jommankumman itkevän. Lääkäri sanoi tänään pojista seuraavaa: "päästävät lääketieteellisesti helpolla, syövät hienosti, ovat viikkoihin nähden hyvin kehittyneitä, reippaita ja taitavia". 

 

Maitoa menee tällä hetkellä 8 x 45ml. Hoidot (vaipanvaihto, mahd.pesu, syöttö) tehdään klo.24, 3, 6, 9, 12, 15, 18, 21. Hoitoajoista pidetään tarkasti kiinni nyt, kun poikien on tärkeä saada maitoa tasaisin väliajoin. Pikkuhiljaa poikien kasvaessa voidaan alkaa mennä enemmän poikien rytmin mukaan. 

Huomenna me haetaan pojat kotilomalle maanantaihin saakka!!!!!! <3 Yritän ehtiä kirjoittamaan siitä lisää vielä huomenna. xxxx

BABY SHOWER

Mut yllätettiin ihan täysin Baby Showereilla!

Olin maanantaina sairaalassa poikien luona Jessen kanssa noin seiskaan asti. Ajettiin kotiin ihan normaaliin tapaan, mentiin sisälle ja päivittelin ääneen, kun oli tullut pelkkää "tylsää mainospostia". Jesse meni keittiöön ja menin ite perässä saatuani kaikki perussäätämiset tehtyä eteisessä.
Kun olin keittiön ovella, kuului yhtäkkiä kovaan ääneen "YLLÄTYYYYS!!!!".

Pelästyin ihan järjettömästi ja hyppäsin taaksepäin (siis ihan oikeasti...) :-D Tärisin ja meni hetki tilanteen tajuamiseen. Keittiö oli koristeltu ihanilla vaaleansinisillä jutuilla ja pöytä oli täynnä herkkuja. Yllätyksestä vastasi 6 ihanaa ystävää, jotka olivat nähneet paljon vaivaa Baby Showereiden eteen. Yllätyksessä oli mukana myös Jesse! Miten en ollut huomannut mitään! Se oli päästänyt tytöt meille ennen sairaalaan tuloaan ja siivoillut kotona. Se oli tosi iloinen, kun näki miten ilahduin yllätyksestä. Tiesi miten mua oli harmittanut Naistenklinikalla, kun mm.Baby Showerit jäi pitämättä.

 

Istuttiin pöydän ääreen ja avasin lahjat. Sain ihan täydellisen Doomoo-imetystyynyn (väritykseltään toiselta puolelta valkoinen ja toiselta kauniin ruskea), Muumilaakson vauvakirjat pojille sekä vaatteita pikkuisille. Syötiin, juotiin ja höpöteltiin. Sain tehtäväksi täydentää pikkulapuissa olevia lauseita. Lapuissa oli mm.: Theon ensimmäinen sana on ... ... Jimistä tulee isona ... ... Theon ensiaskeleet ... ... ikäisenä. Niihin kirjoitin veikkaukset ja nyt ne on uusien vauvakirjojen välissä odottamassa, katsotaan saako mamma mitään oikein ;)
 Keittiön oveen oli kirjoitettu pikkulapuille "ohjeita" ja viestejä meille. <3 

Näytin tytöille äitiyspakkauksen sisällön ja loppuilta menikin jutellessa niitä näitä. Oli ihan mielettömän ihana yllätys! <3<3 Onko teillä ollut Baby Showerit?
  

Mökillä

Oli ihan huippukiva viikonloppu Jessen kanssa mökillä. Oli jotenkin niin ihanaa ja kaivattua, että sai vaan olla. Kotona sitä tulee koko ajan tehtyä jotain, vaikka miten ajattelen pitäväni vapaapäivän tai edes vapaahetken. Yhtäkkiä vapaa onkin mennyt kaikenlaiseen tekemiseen ja eniten siinä rasittaa se miten paljon stressaan ajankäytöstä. Mietin jatkuvasti milloin teen mitäkin ja miten ehdin tehdä kaiken. Huh. No, mutta mökillä sain ladattua akkuja. Nautin auringosta; oleilusta; hyvästä ruoasta, pelasin lautapelejä, nukuin pitkään ja uitin jalkoja järveen kauniina kesäiltana. 

Tänään meitä odotti kaksi ihanaa pikkukääröä sairaalassa. Ikävä oli kova! Pojilla on kaikki hyvin. Eilen mun vanhemmat kävi poikien luona ja saivat tehdä klo kolmen hoidot :) Hienosti oli mennyt ja varmasti kaikki nauttivat.

Huomenna aamulla meen taas sairaalaan. Meillä on luvassa kengurumuskari ja musiikkiterapia: paljon laulamista ja sylittelyä luvassa siis. xxxx