Kiirettä, kiirettä

Koko viikko on vierähtänyt ihan hujauksessa. On ollut aika rankkaa ja päivät on menneet sumussa. Todellisuudessa joskus on ollut paljon vaikeampaa, mutta hyvän kauden jälkeen tämä määrä itkua ja kipua tuntuu taas tosi vaikealta... Pojat kärsii edelleen vatsavaivoista, jotka alkoi 5kk- rokotusten jälkeen. Theo voi ajoittain jo vähän paremmin, mutta Jimi on raasu eikä oma itsensä. Käytiin lääkärissä tiistaina, kun Jimillä oli edelleen paha ummetus ja Theolla löysä vatsa. Siellä ei sanottu juuta eikä jaata, todettiin tutuksi tullut: tämän ikäisillä nyt on vatsavaivoja ja he itkeskelevät". En jaksa edes kertoa sairaanhoitajan kanssa käymästäni puhelinkeskustelusta...
 
Ärsyttää, kun ensin itse mietin yötä myöten pääni puhki mikä pikkuisia vaivaa ja miten oloa voisi helpottaa ja kun vointi vaan pahenee viikon aikana ja mennään lääkäriin, niin siellä sanotaan noin. Olo on jotenkin niin turhautunut ja epätoivoinen. Tuntuu, ettei huolta oteta tosissaan. Tunnen poikani ja etenkään Jimi ei voi hyvin eikä tämä ole vain "tähän ikäkauteen kuuluvaa". Eilen oli ihan ok päivä, mutta toissapäivänä molemmat huusivat vatsakipuja 2 tuntia putkeen, kurkku suorana, kun olin yksin. Se oli ihan hirveää ja ensimmäistä kertaa olin jo valmis luovuttamaan, ei musta ole tähän. Se, kun mikään ei auta ja toisella on niin paha olla. Pidin sylissä toista ja heijasin ja heti, kun tärinäsitterissä olevan huuto yltyi kovemmaksi kuin sylissä olevan, vaihdoin. Huuto oli aivan järkyttävää ja molemmat nukahtivat tietysti sillä sekunnilla, kun Jesse tuli kotiin. Siitä selvittiin, mutta jos sama kipuilu jatkuu vielä ensi viikolla niin mennään yksityiselle. Refluksi on helpottanut enkä usko, että tämä liittyy nyt siihen.

Viikko on mennyt tosi nopeasti, kuten sanoin. Ollaan käyty pitkillä vaunulenkeillä, toissapäivänä kävelin 10km ja eilen 8km. Ollaan oltu myös mummiloissa kylässä, vietetty ensimmäistä hääpäivää ja koitettu tämä ikuisuudelta tuntunut kaksi viikkoa selvitä poikien vatsavaivoista. Oon ollut päivät ihan kiinni poikien kanssa ja Jessen tullessa kotiin meitä molempia on tarvittu eikä ole ollut aikaa paljon muulle. Yleensä on edes se hetki päivästä, kun voin hengähtää, mutta nyt on ollut vähän tällainen viikko.

Pojat on kiinnostuneet leluista ihan uudella tapaa ja ykkösiä on sellaiset, joista kuuluu ääntä. Learning puppy ja Lamazen elefantti on hittejä! Lamazesta on tulossa ihan oma postauksensa ja myös arvontaa on luvassa ;)

Tässä oli vähän tämän viikon meininkejä, meillä alkaa nyt iltarutiinit, joten täytyy mennä.

Hyvää viikonloppua! ♥ 

ps. teitä lukijoita on taas löytänyt tänne lisää, mahtavaa, tervetuloa! ♥

Poikien "2 kk neuvola"

Oltiin viime torstaina neuvolassa. Aika oli myöhään iltapäivällä, joten Jessekin pääsi mukaan. Neuvolatäti ihasteli taas poikia ja kutsui heitä "ihmevauvoiksi", kun ovat niin rauhallisia ja ihania. Alkuun kerrottiin miten meillä on mennyt ja sen jälkeen pojista otettiin mitat.

Torstaina pojille tuli ikää tasan kaksi kuukautta <3 ...mihin tää aika on mennyt..?
Hassua ajatella, että laskettu aika on vasta ensi viikolla!

JIMI

15.8.2013    (2.8.2013)
paino: 3110 g  (2650 g)
pituus: 50,5 cm  (48 cm)
päänympärys: 36 cm  (35 cm)

 
 THEO 

15.8.2013   (2.8.2013)
paino: 3100 g  (2660 g)
pituus: 50 cm  (48,5 cm)
päänympärys: 36 cm  35 cm) 

Neuvolakorttiin ei tullut tekstiä tällä kertaa. Molemmat ovat kasvaneet hienosti ja tasaisesti omalla käyrällään. Lopuksi annettiin vielä Rotateq-rokote suun kautta, jonka molemmat nieli ongelmitta. Pojilla alkoi jo olla vähän nälkä ja etenkin Jimi näytti oikein imevän rokotetta siitä "ruiskusta" :D

Pojat saavat edelleen pääsääntöisesti äidinmaitoa joko rinnalta tai pullosta. Premilon-keskoskorviketta annetaan 1-2 krt päivässä jos multa ei tule tarpeeksi maitoa. Onneksi ainakaan vielä ei oo tarvinnut antaa enempää. BMF-ravintolisää menee edelleen, joten pulloa täytyy kuitenkin käyttää, jotta jauheen saa annettua.

Oon miettinyt, että onkohan se vauvalle hankalaa, kun syöttötapaa vaihdellaan jatkuvasti?  
Pojista ei mielestäni ainakaan sellaista huomaa, koska syövät yhtä hyvin molemmin tavoin. Mitä mieltä te ootte? 

Jälkitarkastus oli tiistaina. Kaikki oli hyvin ja oon palautunut kuulemma tosi hienosti. En ole vieläkään "omissa mitoissani", mutta näytän paremmalta kuin mitä saatoin toivoakaan! Raskauskiloja tuli kaiken kaikkiaan n.16 kg ja niistä on lähtenyt jo 14 kg!! En oo tehnyt mitään asian eteen, joten vaa'an lukeman nähdessäni olin tosi iloisesti yllättynyt;  kilot on pudonneet kuin itsestään!

Oltiin tänään ekalla vaunulenkillä! Siitä lisää myöhemmin:)

Lopuksi vielä tähän hetkeen; oon paranemaan päin! Jäljellä on enää ajoittainen päänsärky, mutta tänään oon ottanut särkylääkettä ainoastaan aamulla. Haluan syödä mahd. vähän lääkkeitä, kun imetän, joten otan särkylääkettä vaan pahimpaan kipuun. Toivottavasti tää sairastelurumba oli nyt tässä. En jaksa enää yhtään enempää. Haluan kyetä hoitamaan vauvojani <3

Kiitos edellisten postausten kommenteista, ootte ihania! Pahoittelut, että vastaaminen on taas viivästynyt, vastaan mahd.pian! xxxx

Ensimmäinen kerta neuvolassa

Me käytiin viime perjantaina ekaa kertaa neuvolassa koko perheen voimin. Toissaperjantaina neuvolasta tultiin meille, mutta nyt me mentiin sinne. Mua jännitti jostain syystä tosi paljon. Jännitti, että jos pojat alkaakin itkeä ihan hillittömästi enkä tiedä mitä tehdä tai jotain. Meillä meni kaikki tosi kivasti. Pojat oli tyytyväisiä tapansa mukaan ja neukkutäti ihasteli meidän söpöliinejä! Hän myös sanoi, että meistä Jessen kanssa huokuu rauhallisuutta ja tapa, jolla jutellaan ja käsitellään poikia on rauhoittava ja sillä on varmasti hyvä vaikutus Theoon ja Jimiin! :) Tuli hyvä mieli ja äitivarmuus kasvoi taas vähän.

Neuvolatäti oli todella mukava. Toivotaan, että hän pysyy meillä pitkään. Raskausaikana, kun ehdin käymään muutaman kerran neuvolassa niin joka kerralla oli uusi neukkutäti ja aina sanottiin, että seuraavalla kerralla on meidän "oma täti". Nojoo. 

Pojat ovat kasvaneet tosi hienosti! Suluissa 25.7.2013 neukun kotikäynnillä otettu paino. Ikää tulee huomenna jo 7 viikkoa eli 38.viikko. Muutama viikko vielä laskettuun aikaan :)

JIMI

  2.8.2013
paino: 2650 g (2370 g)
pituus: 48 cm
päänympärys: 35 cm

THEO

  2.8.2013
 paino: 2660 g (2400 g)
pituus: 48,5 cm
päänympärys: 35 cm

Molemmilla lukee neuvolakortissa sama: "Suloinen vesseli. Paino nousee hienosti äidinmaidolla. Iho siisti. Heijasteet ok. Napa siisti." 

Theo tarttuu jo hienosti

Mitäs tälle mamille kuuluu?

Vointi on jo tosi hyvä, normaali.  Antibiootit alkoi vaikuttaa tuntuvasti vointiin jo lauantai-illan aikana. Oli mahtavaa taas jaksaa nostella poikia ja nyt on paljon helpompi herätä yösyötöillekin. Varmaan se aloitettu rautakin vaikuttaa pikkuhiljaa..?

Tulehdus tai antibiootit on varmaan syynä siihen, että maidontulo loppui yhtäkkiä melkein kokonaan! Aloitin antibiootit perjantai-iltana ja lauantaina ei enää tullut juurikaan maitoa. Imetin ja pumppasin tosi tiheään, mutta ei auttanut. Pitkän imetyksen jälkeen maiskuttelu jatkui ja sain pumpattua kerralla max 50ml, kun yleensä jo vartissa on tullut yli 200ml. Sinnittelin tyhmänä viikonlopun ja ajattelin, että ehkä se siitä taas lähtee tulemaan, kunhan jaksan imettää ja pumpata.
Sunnuntaiyönä ei pojille riittänyt enää maitoa kuin 30ml per syöttökerta, kun normaalisti ollaan annettu jo 60-65ml. Oli ihan kamalaa kattoa syötön jälkeistä maiskuttelua, kun pienille jäi selvästi vielä nälkä :( Olin ihan surkeana.

Soitin heti aamulla poikia hoitaneelle osastolle ja kysyin mitä korviketta voi antaa äidinmaidon ohella. Sain reseptin Premilonille (keskosille tarkoitettu korvike), jota Jesse haki heti töiden jälkeen ja saatiin poikien masut täyteen. Hoitaja sanoi, että maidontulon väheneminen johtuu aika varmasti tulehduksesta, kun elimistö on mennyt säästöliekille, mutta uskoo sen palautuvan kunhan tervehdyn. Hän on luultavasti oikeassa, koska maitoa tulee jo enemmän. Pojat syö tällä hetkellä korviketta noin kaksi syöttöä päivän kahdeksasta syötöstä. Pelästyin jo, että täytyy siirtyä kokonaan korvikkeeseen. Toivottavasti ei, koska ainakin Premilonin käyttö on hankalaa ja poikien masut toimii paremmin äidinmaidolla.

Arki on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin. Jesse meni töihin maanantaina kahden viikon isyysloman jälkeen. Harmittihan se, kun isyyslomalla oli niin helppoa, kun kummallakin oli vauva ja hoidot hoitui jo hyvällä rutiinilla. Eniten Jessen töihinpaluussa kauhistutti yösyöttöjen jääminen mulle, jotta Jesse jaksaa olla töissä. Ihan hyvin oon jaksanut nämä muutamat yöt ja viime yönä Jesse heräsi hoitamaan Theon aamukolmelta, kun syötin Jimiä (luksusta!). Välillä nukahdan pariksi minuutiksi, kun röyhtäytän ekaa vauvaa ja havahtuessani siihen, että sylissä on vasta se eka ja pinniksessä odottaa vielä toinen hoidettava, meinaa usko loppua koko touhuun. Onneksi niitä hetkiä ei tuu usein. Yleensä yöt menee sellaisessa sumussa, että aamulla täytyy muistella tarkkaan onko varmasti herännyt syötöille ja hoitanut pojat, haha.

Rakastan olla kotona poikien kanssa! Meillä on jo jonkinlainen päivärutiini. Hoitojen välissä jumppaan poikien kanssa lattialla, laitan pyykkejä, siivoan, luen blogeja, kirjoitan emaileja tai blogia, käyn kurkkimassa pieniä tuhisijoita jos ovat pinniksessä, pidän pojille "musiikkiterapiaa"... Oon aina ollut kotoilija ja tykännyt siivota ja laitella kotia. Oon elementissäni kotiäitinä. Kotiäitiys on ollut yksi mun haaveista ja nyt elän yhtä haavettani. Ei voisi asiat olla paremmin (paitsi jos Jessellä olisi vielä vähän isyyslomaa). 

Tällä hetkellä teen ristiäisjärjestelyjä! Kohta tulee jo kiire, kun kutsutkaan ei ole valmiina ja ristiäiset on 1.9.2013. Odotan ristiäisiä jo innolla, mutta siitä lisää omassa postauksessaan.

Tästä tulikin pitkä postaus useammalla aiheella. Mamia taidetaan kutsua, kun pinniksestä kuuluu naksutusta ja maiskuttelua ja pienet kädet heiluu kovaa vauhtia. Ihanat pojat. xxxx      

5 VIIKON IKÄISET (36.VIIKKO)

Eilen meidän pienille miehille tuli viisi viikkoa täyteen! 

Nämä viisi viikkoa ovat olleet samaan aikaan elämäni parasta ja kamalinta aikaa.
Sain maailman ihanimmat pojat pitkän ja rankan ajan jälkeen, jotka ovat terveitä ennenaikaisuudesta huolimatta. Pojat, jotka ovat hienosti taistelleet tiensä teho-osastolta jatkohoidon kautta kotiin. Pojat, jotka kasvavat kovaa vauhtia ja ovat reippaita syömään. Pojat, joilla on jo monia taitoja. Pojat, jotka muistuttavat päivä päivältä enemmän isäänsä. Pojat, jotka pitävät mitä hassuinta ääntä nukkuessaan. Pojat, joiden onnellinen ja ylpeä äiti saan olla. 

 

Kaikelle tälle on kääntöpuolena se kaikki pelko, huoli ja epävarmuus mikä äitiyden mukana tulee. Pelkään poikieni puolesta jatkuvasti ja kauhulla ajattelen mitä jos...  
Oloni äitinä on vielä epävarma. Tunnen suurta lohduttomuutta ja avuttomuutta, jos näen, että pikkuisilla ei ole kaikki hyvin enkä tiedä miten voin helpottaa oloa. Tekee tosi pahaa katsoa, kun pieni viaton rakas kärsii (odotan kauhulla ensi viikon verikokeita...).

Kuluneen viiden viikon aikana olen saanut kokea sellaista rakkautta ja onnea, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Sitä ei voi ymmärtää lapseton ihminen. Sitä tekee mitä vaan lastensa puolesta ja lasten tarpeet menevät omien edelle. Pikkuhiljaa opin luultavasti (toivottavasti!) elämään tämän jatkuvan huolen kanssa ja saan tunteeni tasapainoon.

Äitiys on maailman parasta. Vanhemmuus on maailman parasta ja oon todella onnekas, että mulla on niin mahtava mies jakamassa tätä ja pojilla maailman paras isi. Me ollaan onnellisia <3 

Jimi 5 viikkoa:

paino: 2370g (ed. 22.7. 2250g)
pituus: 46,5 cm
päänympärys: 33,2 cm

 Theo 5 viikkoa:   

paino: 2400g (ed. 22.7. 2275g)
pituus: 47 cm
päänympärys: 33cm

KUUKAUDEN IKÄISET (35.VIIKKO)

Tänään meidän rakkaat Theo ja Jimi ovat kuukauden ikäisiä. 

Jimi

Jimi on tällä hetkellä pojista se äänekkäämpi. Jimi murisee hassusti, haukkuu unissaan, venyttelee todella iiiiisosti ja katsoo tarkasti suoraan silmiin syötön aikana. Jimi nukkuu yleensä suu auki. Jimi on mennyt kasvussa Theon ohi ja on noin 25 grammaa veljeään isompi. Jimi on taitava imemään ja ollessaan virkeä syöttöhetkellä, poju vetäisee helposti koko maitomäärän joko rinnasta tai pullosta.
Jimi tarttuu helposti sormesta kiinni ja maistelee mielellään peiton kulmaa. Jimi tykkää, kun lauletaan ja joka kerta musiikkiterapian aikana pulssi laskee ja poju nukkuu rauhallisesti.

Theo

Theo on se rauhallisempi, kärsivällisempi ja hiljaisempi. Theo ääntelee unissaan ja hereillä ollessaan kiljahtelee välillä. Theon ollessa nälkäinen, hän imeskelee sormiaan ja tekee selvää imuliikettä. Se on niin suloisen näköistä, kun pikkuinen ei "valita nälkäänsä" vaan odottelee, että hänet huomataan ja maistelee sormiaan sillä aikaa :) Theo syö välillä tuttia. Theo on innokkaampi syömään pullosta ja rinnasta ja alkaa maiskuttelemaan heti pullon nähdessään. Suu aukeaa jo ennen kuin pullo on lähelläkään. Poikien ollessa yhtä aikaa hereillä hoidon aikana, Theo jaksaa kiltisti odottaa omaa vuoroa jos veli hoidetaan ensin. Theo tykkää pitää äitiä sormesta kiinni pullosyötön aikana. Toinen käsi on kiinni pullossa ja toinen äidin sormessa. Theo nukkuu yleensä suu supussa, huulet törröllä ja kulmat vähän kurtussa.

Mummin ja vaarin ostamat vaatteet koossa 40 cm <3

 Molemmat painavat nyt melkein 2,2kg ja ovat 45cm pitkiä. He rakastavat olla sylissä ja erityisesti kengurussa. Sängyssä pojat rauhoittuvat, kun laittaa oman käden pään tai masun päälle. Pojat ovat eniten kylkiasennossa. Pesu- ja kylpyhetket on kivoja ja meidän vesipedot tykkää vedestä. Pojat ei itke vielä ollenkaan. Oon muutaman kerran koko kuukauden aikana kuullut jommankumman itkevän. Lääkäri sanoi tänään pojista seuraavaa: "päästävät lääketieteellisesti helpolla, syövät hienosti, ovat viikkoihin nähden hyvin kehittyneitä, reippaita ja taitavia". 

 

Maitoa menee tällä hetkellä 8 x 45ml. Hoidot (vaipanvaihto, mahd.pesu, syöttö) tehdään klo.24, 3, 6, 9, 12, 15, 18, 21. Hoitoajoista pidetään tarkasti kiinni nyt, kun poikien on tärkeä saada maitoa tasaisin väliajoin. Pikkuhiljaa poikien kasvaessa voidaan alkaa mennä enemmän poikien rytmin mukaan. 

Huomenna me haetaan pojat kotilomalle maanantaihin saakka!!!!!! <3 Yritän ehtiä kirjoittamaan siitä lisää vielä huomenna. xxxx

3 VIIKON IKÄISET (34.viikko)

JA 2 KG:N PAINOISET RAKKAAT! 

Jimi & Theo

Jimi

Theo

 Me ollaan niin onnellisia <3 Theo ja Jimi on molemmat saavuttaneet 2 kg:n painon ja kasvavat hyvää tahtia. Pituutta löytyi viime mittauksessa vajaa viikko sitten 43 cm. Pojista huomaa, että painoa on tullut lisää. Suloinen kaksoisleuka tekee tuloaan ja nyt on oikeasti jo jotain mistä ottaa kiinni, kun nostaa. Kasvot eivät ole enää niin kapeat ja poikien omat piirteet alkavat tulla esiin.

En erota poikia. Valokuvia katsoessa tunnistan pojat yleensä, koska muistan kuvanottohetken ja siitä tiedän kumpi on ollut kuvattavana, haha! Pojat ovat omilla puolillaan sänkyä ja tiedän, että Jimi on vasemmalla ja Theo oikealla. Jos paikat eivät olisi pysyviä, pojat voisivat aika helposti mennä sekaisin.
Tosin, pari päivää sitten tein huomion: Theo mutristaa huuliaan usein ja erityisesti nukkuessaan. Jimi nukkuu yleensä suu auki tai pieni hymy päällä eikä mutristele huuliaan juuri koskaan. Theo on kunnon pusukala <3

 Pojat ovat oppineet imemään tosi hienosti. Eilen illalla Jimi hotkaisi koko aterian pullosta, 38ml! Theokin söi melkein kaiken pullosta, pieni määrä meni letkuun. Hoitajat kehuvat poikien hyvää ja vahvaa imuotetta ja halua syödä pullosta ja rinnasta.

Theo eiku...

Me ollaan Jessen kanssa opittu yhtä jos toista näiden kolmen viikon aikana: me tehdään kaikki perushoidot itse. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta vaipanvaihto ei ole yhtä helppoa keskosen kanssa kuin mitä se on täysiaikaisen vauvan kanssa. Alkuun pelotti jopa koskea poikia, kun en ollut ikinä nähnyt yhtä pieniä vauvoja. Nyt ollaan saatu hyvä rutiini hoitoihin ja uskon, että pärjätään hyvin kotonakin!

Vaihdetaan vaippa, otetaan lämpö, punnitaan, tehdään joko lappupesu tai kraanapesu, sekoitetaan ravintolisät maitoon, syötetään pullosta tai letkutetaan nenämahaletkuun (tai imetän), pidetään kengurussa, siirrellään, puetaan, kytketään piuhat, pidetään kirjaa hoidoista ja tänään kylvetettiin ekan kerran :) Se oli tosi kivaa. Meidän pojat on pieniä vesipetoja! Jalat potki vedessä hurjaa vauhtia ja kädet läiskytti vettä. Jännitin kylvettämistä, kun kraanapesunkin yhteydessä on välillä vaikea pitää vauvasta kunnolla kiinni, kun ihosta tulee niin liukas. Kylvetys sujui hyvin ja koko perhe tykkäsi siitä. xxxx

30.VIIKKO!!!

Päästiin kolmosella alkaville viikoille! Nyt voi taas huokaista helpotuksesta ja mennä eteenpäin vähän rauhallisemmin mielin. Lääkärit ja kätilöt onnitteli ja edelleen kummastellaan sitä miten ollaan päästy näin pitkälle. Meidän pojat on sinnikkäitä kavereita ja pysyneet kiltisti masussa <3

Viime postauksessa on ultrakuulumiset eli en laita niitä samoja uudelleen tähän. Pojat voi tosi hyvin ja sydänkäyrät on loistavat. Jaksan aina vaan ihastella miten pojat reagoi Jessen ääneen ja kosketukseen. Yleensä, kun joku koittaa tuntea liikkeitä ja laittaa käden masulle, niin siellä yhtäkkiä mukamas "nukutaan". Kummitäti sai tuntea yhden kovan potkun, mutta aika harvinaista herkkua se on. Jessellä ja pojilla oli pitkä juttuhetki tänään.  

Viikonloppuna Jesse tulee käymään, huomenna teen koko päivän sokerimittauksen, saan lounaskahvit ja viimeistelen sen jo aikaa sitten lupaamani vauvatarvikepostauksen. Sen tekemisessä on ollut omat haasteensa, kun me ei olla vielä kunnolla perehdytty aiheeseen. Saatte alustavan version, joka täydentyy ja "päivittyy" sitä mukaa, kun saadaan hankittua juttuja. xxxx 

Hyvää viikonloppua kaikille ja iso kiitos kommenteista, ootte ihania!

29.VIIKKO

Uusi viikko pyörähti käyntiin eilen, mutta postaus tulee vasta tänään. Viikonloppu alkaa, mikä tarkoittaa, että täällä juodaan aamukahvin lisäksi lounaskahvit ;) Mulla on muutamia jaksoja katsomatta parista sarjasta ja ajattelin myös toteuttaa toivotun vauvantarvike-postauksen! Näillä virikkeillä uskon selviäväni tästä (ja ehkä huomisesta?) päivästä ilman vieraita.  

Masu kasvaa ja pojat myllää paljon. Nyt oon alkanut ehkä tuntea kohdun kasvukipuja. Masu tuntuu työntävän ulospäin enemmän kuin pystyn venymään. Masu on tosi pinkeä ja vähän kipeä. Välillä on hankala hengittää, kun pojat pakkautuu ylöspäin. Aikaisemmin pojat oli selkeästi ryhmittyneet eri puolille mahaa aika alas, nyt kaverit pysyttelee ihan kiinni toisissaan. Eilen ultrattiin pikku-ultralla (jotta paikannettiin poikien sydämet ja saatiin otettua sydänkäyrä) ja pojat oli ihan kiinni toisissaan, silitteli toisiaan ja toinen vilkutti mammalle :) Ihailtiin kätilöiden kanssa myös A:n sivuprofiilia ja suloista nenää.

Pojat työntyy masun pintaan monta kertaa päivässä. Aikaisemmin tätä teki vaan B, mutta nyt molemmat. Pää, selkäranka ja peppu työntyy niin pintaan, että pikkuisia voi silittää ja tavallaan pitää kämmenellä :) Uskomattomalla voimalla sieltä jo pusketaan! Pojat reagoi isin ääneen, hereillä ollessaan siellä aletaan potkia ja "vastata" isin jutteluihin.  

Sydänkäyrän ottaminen on poikien jokapäiväinen leikkihetki. Antureita on kiva potkia ja just, kun ollaan löydetty hyvä kohta ja kiinnitetty anturi vyöllä, on aika karata. Pojat tekee selkeästi tiimityötä keskenään, välillä molemmat on yhden anturin kimpussa. Naurattaa nää meidän masuvintiöt!

On siis ihan tavallista, että käyrien ottamisessa menee tosi pitkään ja lopulta täytyy pyytää kaksi lääkäriä paikantamaan sydämet ultralla. xxxx 

Nyt kohti kolmeakymppiä! Hyvää viikonloppua! :) 

28.VIIKKO!!!!!

VIHDOINKIN, me tehtiin se! 

Osastolle tullessani kaikki puhui jokaisen päivän merkityksestä. Silti loppuun lisättiin, että olisi tosi hienoa jos päästäis 28.viikolle. Totta puhuen en uskonut siihen silloin pätkääkään. Pidin sitä mahdottomana ja tuskastuin aina tuon kuullessani, olinhan silloin vasta viikolla 23, tilanne oli tosi huono ja matkaa tavoitteeseen oli 5 VIIKKOA.

 

Tähän on päästy makaamalla 2 viikkoa kotona, 5 viikkoa osastolla; yhteensä 7 viikkoa vuodelevossa! Se on melkein 2 kuukautta, lempivuodenaikana. Ei tätä ymmärrä kunnolla täällä maatessa. Luulen, että purskahdan itkuun heti, kun astelen ulos ovesta ja haistan raikkaan ulkoilman. Joudun luultavasti nipistämään itseäni herätessäni omasta sängystä Jessen vierestä, kun tää kaikki on takana päin. Tuun olemaan kiitollinen ihan jokapäiväisistä perusasioista varmasti tosi pitkään.
En selviäisi tästä ilman kaikkia rakkaita. Täällä käy joka päivä joku: Jesse, perheenjäsen, anoppila, ystävä. Heidän tuellaan olen jaksanut pysyä koko pitkän ajan suht positiivisena ja omana itsenäni <3

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, jotka jaksatte tsempata ja piristää kommenteillanne! Niillä on uskomaton vaikutus <3

Tällä hetkellä kaikki on hyvin, kerätään lisää päiviä ja viikkoja ja kuulostellaan tilannetta, jännitetään. xxxx

27.VIIKKO

Nyt voi taas tuulettaa! Osastolla on selätetty nyt 4 VIIKKOA! Viikko seuraavaan "tavoitteeseen"! 

Ultraodotusta ei palkittu tänään - se siirrettiin ensi tiistaille! Lääkäreillä oli kiire ja on kuulemma parempi ultrata vasta silloin, kun on ollut vähän pidempi väli edelliskertaan. Poikien kasvun näkee siten paremmin.

Petyin aamulla tosi pahasti. Ultra on tyyliin ainoita asioita mitä täällä voi odottaa vieraiden lisäksi. Muuten päivissä ei ole mitään ihmeellistä. Olin sitä paitsi odottanut kuulevani jotain mullistavaa, jotain uutta (kuten mitä muka?). Näin viime yönä unta, jossa lääkäri vei mut pihalle syömään jäätelöä, haha! Olisin saanut jopa kävellä, mutta menin varmuuden vuoksi pyörätuolilla. Harmi, että se oli vaan unta. Eikä edes enneuni, kuten olin toivonut.

Pettymyksen jälkeen kaikki tuntui huonolta. Ruoka tökki (samaa joka viikko, "vaihtelun vuoksi" eri päivinä), läppäri kiukutteli, Täykkäreiden kaikki 8 tuottaria on katottu, käyrääminen ei onnistu millään: kaikki on huonosti. 

Nyt oon päässyt jälleen pahimman yli, olo on oikeastaan ihan sama. 
Jesse kävi äsken. Silitteli ja pussaili tätä masismammaa ja poikia. Jesse tunsi muuten B-vauvan hikan masun läpi ekaa kertaa eilen! Siistiä, kun Jessekin ehtii vielä kokea jotain uutta ja ihmeellistä raskauteen liittyen ennen kuin kaikki on ohi.

Yritän päästä Solsidanissa kärryille, että olis jotain katottavaa. Jos ei muuten, niin on kiva kuulla ruotsia. Potkuterkut pojilta, hyvin täällä voidaan! :) xxxx

26. VIIKKO

Yhteen tavoitteeseen on taas päästy! Seuraava on 28 viikkoa. Silloin voidaan taas pienesti huokaista helpotuksesta.

Osastolääkäri kävi tänään. Mitään uutta ei ollut. Sama jatkuu: vuodelepo, max joka toinen päivä pikasuihku, sänky normiasennossa (ei enää pää alaspäin!). Lääkäri sanoi, että lastenlääkäri tulee joku päivä kertomaan mitä nämä tulevat viikot tarkoittaa vauvojen kehityksen kannalta. Viimeksi vklla 23 lastenlääkäri kertoi lähinnä riskeistä, mitä niin pieniin viikkoihin liittyy. Nyt on vähän parempi tilanne :)

Tiistaina ultrattiin. Poikien painoero on tasaantunut ja molemmat ovat kasvaneet hyvin, nyt molemmat pienokaisista painaa n.700 grammaa! :)

Kaikki näytti muuten hyvältä, mutta yllätyksenä tuli, että B:n toinen aivokammio on vähän laajentunut. Yläraja on 10mm, B:llä on 10,4mm. Lääkäri ei huolestunut, muttei selittänyt sitä mitenkään. Yritin kysyä mitä se voi tarkoittaa ja tutkitaanko sitä tarkemmin, mutten saanut selvää vastausta.

Tänään osastolääkäri sanoi, että seuraavan kerran ultrataan vasta 10 päivän päästä, ellei mulla tule synnytykseen viittaavia tuntemuksia. Silloin katsotaan myös miltä aivokammio näyttää, onko laajentunut lisää vai pysynyt samana. Tätä mammaa huolestuttaa taas...

Pojat potkii jo aika voimakkaasti! Nyt ymmärrän sen, että potkut voi sattua! Molemmat pojista on nyt jalat alaspäin ja sekös lisää tuntemuksia alhaalla. Rakko on kovilla ja potkut muljahtelee tooosi alhaalla. Tänään tunsin ekan kerran vauvan hikan :) voi että miten ihana tunne. Ite luulin hikkaa liikkeiksi, mutta sydänkäyrää ottanut kätilö sanoi sen olevan hikka. Paikallistin hikan tulevan säännöllisesti pienenä "kuplintana", se myös kuului sydänääniä kuunneltaessa. Kauniita unia toivottaa Nanna, J & T xxxx

25.VIIKKO

Taas yksi viikko menty eteenpäin. Mahtavaa, hurraa! Vointi on ollut yleisesti ottaen hyvä, äsken tosin vihloi vähän alaselkää, mut se meni ohi särkylääkkeellä. Niin joo ja pissassa oli sokeria. Huomenna tehdään sokerirasituskoe heti aamusta... Tänään on pitänyt olla ihan ilman herkkuja, mehua ja hedelmiä.
Vauvojen liikkeet tuntuu ja sydänäänet on hyvät.

Arvatkaa mitä! Pääsin päivällä suihkuun..!! Tällä kertaa sain luvan 2 min omatoimiseen pikasuihkuun. Siis kyllä, sain mennä normaalisti suihkuun. Tuntui oudolta seistä suihkun alla ja pystyä pesemään hiukset ja kroppa kunnolla. Aikaa oli vaan muutama minuutti ja kätilö odotti oven ulkopuolella, mutta silti. Nyt on puhtaat lakanat, puhdas olo ja puhdas kaapu. Mieli lepää :) xxxx

Tilanne ultran jälkeen

Jännäsin koko aamun. Jessellä oli työhaastattelu ja se sai töitä! Superjee! Nyt on yksi iso huoli vähemmän. Odotin ultrausta monta tuntia, Jesse ehti onneksi mukaan. Olipa muuten virkistävää päästä pois huoneesta. Menin pyörätuolissa kokonaisen käytävän läpi tutkimushuoneeseen ja näin matkan aikana vaikka mitä ja ulkonahan on jo ihan kevät! :D

Tutkimushuoneessa oli paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilöopiskelija. Ihan alkuun lääkäri tokaisi, ettei olis uskonut, että päästään näin pitkälle. Tilanne oli niin toivoton jo osastolle saapuessani. Lääkäri kiitteli motivaatiotani maata ja hienosti olen kuulemma pärjännyt.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki näytti ihan hyvältä. Tukilanka oli paikoillaan tiukasti eikä mikään painanut.

Alhaalta ultratessa lääkäri höpisi salakieltä opiskelijan kanssa ennen kuin selvensivät meille mitään. Ensin lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää, kun kaulaa onkin aika hyvin jäljellä ja oli ihan innoissaan. Vähän ajan päästä joutui kuitenkin syömään sanojaan, kun kaulaa on hävinnyt vasemmasta nurkasta funnelimaisesti ja lanka on antanut vähän periksi siitä kohtaa.

Tiivistettynä mieleen jäi tämä: levolla on saatu paljon hyvää aikaan ja monta lisäpäivää. Tilanne on pysynyt suht samana kuin osastolle tullessani, miinuksena se vasemmanpuoleinen funneloituminen ja plussana se, että viimeksi kohdunkaulaa oli n.4mm niin nyt 10mm! Eli siinä on tapahtunut parannusta :) Kalvot pullottaa edelleen, mutta vauvat ei näytä painavan mitään. 

Vauvojen painoarvio jäi vähän mietityttämään. Opiskelija mittasi A:lle noin 550grammaa ja B:lle 602grammaa. Hassua, koska koko raskausajan A on ollut aika tuntuvasti veikkaansa isompi, myös viimeksi 26.4. tehdyssä painoarviossa, jolloin A oli noin 60grammaa B:tä painavampi. Voiko se tosiaan muuttua noin paljon näin lyhyessä ajassa? Pitää muistaa kysyä asiasta, kun näen osastolääkärin... Pojat ovat -1 käyrällä eli siroja ja pikkuisia kavereita. Pojilla on kuitenkin kaikki kunnossa, lapsivettä on hyvin ja nyt molemmat ovat perätilassa eli tuplasti potkuja alas.   

Lääkäri pitää tavoitteena päästä raskausviikolle 28, se olisi loistavaa. Skeptisesti kuitenkin sanoi, että siihen on vielä reilu 3 viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Synnytyksen käynnistyessä tukilanka otetaan kiireesti pois, ettei mitään ehdi revetä. Mulle jäi yllättävän hyvä mieli, koska olin varma, että ollaan menty pelkästään huonompaan suuntaan. Ihanaa, että pojat voi kaikesta huolimatta hyvin, se on tärkeintä <3  

24+4 terkut

Kuunneltiin äsken sydänäänet, hienosti jumputtaa. A:lla siinä 140 molemmin puolin ja B:llä 130 (tylsää puhua A ja B-vauvoista, meillä vaan ei oo oikein lempinimiä eikä käytetä oikeita nimiä vielä muiden kuullen). Supistuksia ei ole ollut pariin päivään ja tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Eilen illalla tosin A kutitteli varpaillaan taas jossain luvattoman alhaalla. Silloin tuntuu siltä kuin olis vesi-ilmapallo haarojen välissä, sellaista veden muljumista.

Tällä viikolla ultrataan ja katsotaan mikä kohdunkaulan tilanne on. Ultraamista alakautta pyritään välttämään, koska se voi provosoida kypsymistä ja supistuksia. Noin 10 päivän välein on hyvä tehdä tarkistus. Samalla katsotaan vauvojen painoarvio ja etsitään viitteitä mahdollisesta TTTS:stä.

Lauantaina oli mun nimipäivä ja sain muutaman pikkulahjan perheeltä, kun äiti ja sisko tuli käymään. Aikaisemmin päivällä Jesse oli seurana, jonka jälkeen ihana ystävä (jolta sain purkkaa ja ihan parhaita "turhuuslehtiä" :D). Äiti toi lakua, nimskakortin, bling-avaimenperän ja kaksi sisustusdetaljia (koristekivi ja rasia). xxxx