Raskauden suunnittelu -käynnillä

Me käytiin Jessen kanssa eilen äitiyspoliklinikalla, jossa tavattiin todella mukava naislääkäri. Kaikki lähti Theon ja Jimin 4-vuotisneuvolakäynniltä, jossa kerrottiin terveydenhoitajalle meidän ajatuksista ja peloista mahdollista seuraavaa raskautta ajatellen. Hän laittoi asian heti eteenpäin ja saatiin aika alle kuukauden päähän sairaalan äitiyspolille. Lääkäri nimitti käyntiä raskauden suunnittelu -käynniksi. Käytiin läpi poikien raskausaika ja siihen liittyneet komplikaatiot, jonka jälkeen puhuttiin meidän peloista ja epävarmuudesta. Potilaskertomuksia raskausajalta oli paljon ja monen asian olin jotenkin unohtanut ja muistin vasta, kun lääkäri kysyi niistä. Oli onni, että saatiin todella sydämellinen lääkäri, joka kuunteli ja ymmärsi.

Poikien ennenaikaisuudelle ei ole olemassa yhtä tiettyä syytä, vaan suurimpana "rasitteena" pidetään kaksosraskautta. On mahdollista, että yksösraskaus menee loppuun asti hyvin. Me haluttiin lähinnä tietää, että miten raskautta seurataan ja miten toimitaan jos sama toistuu eli kohdunkaula lyhenee ihan liian aikaisin aiheuttaen ennenaikaisuuden riskin. Pääsen erityisseurantaan ja ensimmäinen ultra tehdään raskausviikolla 7, jossa tarkistetaan kaiken olevan kunnossa. Sen lisäksi on ainakin kaksi ylimääräistä lääkärintarkastusta ja ultraa keskiraskauden aikana. Neuvolassa poissuljetaan tulehdukset säännöllisesti. Ensimmäisessä ns.virallisessa ultrassa rv 12 mitataan kohdunkaula ja tehdään arviointi siitä olisiko tukilanka tarpeen laittaa ennaltaehkäisevästi jo rv 12-14. Kaksosraskaudessa sain sen viimeisenä apukeinona ja koen siitä olleen hyötyä, koska saatiin sen ja vuodelevon kombolla 11 viikkoa lisäaikaa.

Käynti huojensi mieltä ja tuli paljon luottavaisempi olo. Jesse kokee saaneensa vastaukset kysymyksiinsä ja me ollaan molemmat tyytyväisiä tukilangan mahdollisuuteen. Koen tärkeäksi, että pääsen säännöllisesti tarkastuksiin, koska kaksosraskaudessa en tuntenut supistuksia, vaan kaikki tapahtui salakavalasti ja nopeasti.

Tulevaisuus tämän tiimoilta tuntuu taas valoisammalta.  

Ultra 29+5

Eilen oli taas osastoajan kohokohta, ultraus! Aamupäivällä oli ihania kavereita käymässä ja aika meni nopeasti. Pääsin ultrattavaksi vasta 15.30 ja ehdin jo pelätä, että sitä siirretään.
Ultraaja oli uusi lääkäri, joka aloitti sukupuolen katsomisella? En tiedä oliko tutustunut mun papereihin kunnolla. Kuulemma A näyttää selvältä pojalta, mutta B oli sellaisessa asennossa, ettei voi varmasti sanoa. Haha, identtiset pojat sieltä on ollut tulossa jo monta kuukautta... Lääkäri oli mukava ja kaikki on kunnossa.

Napavirtaukset hyvät molemmilla, lapsivettä normaali määrä, aktiivisia liikkujia, hyvät sykkeet, B:n aivokammio näyttää edelleen samalta. Molemmat perätilassa ja 
A painaa 1250 grammaa
B painaa 1200 grammaa 

Molemmat on kasvaneet hienosti! <3 

Ultrakuvista on kerta kerralta vaikeampi saada selvää. A:lla on käsivarsi kasvojen vieressä ja B:llä näkyy kasvojen piirteitä sivuprofiilissa.

Sisätutkimuksessa tarkastettiin kohdunkaula ja tukilanka. Kerroin, että välillä on puristavaa tunnetta ja pientä särkyä. Lääkäri ihmetteli, että oireita on niin vähän, kun tukilanka on tosi tiukalla ja selvästi puristaa. Langan lisäksi´näytöllä ei näkynyt kuin mustaa aukkoa eli auki ollaan sen verran mitä tukilanka on antanut periksi eli sisäsuulta kokonaan ja ulkosuulta 2cm! A:n jalka oli suoraan kanavassa ja langan päällä. Siitä olis pitänyt saada kuva, se näytti niin hassulta. Jalka on selkeästi löytänyt paikkansa, ei millään lähtenyt pois sieltä, vaikka kuinka hytkyteltiin. Jalka kanavassa ei tunnu mukavalta.

Langan poistamisesta ei puhuttu, vielä se sai jäädä paikalleen. Jos oireet pahenee tai synnytys käynnistyy niin se poistetaan. Kalvot oli tulleet jalan mukana sinne kanavaan asti ja nyt pitää vaan toivoa, ettei lapsivedet mene. Lääkärin mukaan sieltä tultais jo aika vauhdilla jos lankaa ei olisi. 
Nyt sain tavoitteeksi pari viikkoa, jos sinne 32 viikolle pääsisi. xxxx

Huomenna rikotaan 30 viikon raja!!!!

Ultra 27+5

Onnellisuus, iloisuus ja huojentuneisuus on vallannut mun mielen!

TÄNÄÄN VIETETÄÄN KILOJUHLIA!!!!!
Meidän rakkaat, reippaat poikaset painaa 1 kg! <3

Pojilla on kaikki erinomaisesti. Painoeroa on tarkalleen 4 grammaa. Lääkäri sanoi, että mulla on tosi tarkka tehdas käynnissä haha!
Molemmat liikkuu aktiivisesti, sydänäänet on hyvät, molemmilla on lapsivettä hyvä määrä, napavirtaukset on hyvät ja kaikki näyttää tosi hyvältä. B:n aivokammio (viime kerralla huomattiin pieni laajentuma) tarkastettiin ja se oli pysynyt samanlaisena. Ei huolta, lääkäri "syyttää" tästä löydöksestä liian tarkkoja laitteita. 2 viikon päästä seuraavassa ultrassa mitataan aivokammio taas, mutta ihan seurantamielessä.

Oon niin iloinen poikien hyvästä voinnista ja kasvusta, että edes kohdunkaula ei masenna mua! Kohdunkaulaa ei siis enää ole jäljellä yhtään. Paikat on valmiina synnytykseen, mutta tukilanka pitää vielä kasassa. Tukilanka on pysynyt paikallaan. Se ei voi lääkärin mukaan katketa, mutta se voi repeytyä irti limakalvosta ja näin ollen pettää. Tukilanka poistetaan vasta, kun näyttää siltä, ettei synnytystä voida enää estellä tai tulee merkkejä tulehduksesta. Supistukset on tärkeä pitää poissa myös tukilangan kannalta; supparit saattaa edistää repeytymistä.

Vuodelepo jatkuu. Synnytys saattaa alkaa tänään tai kuukauden päästä. Lääkäri ei voinut sanoa muuta kuin tuskin pelkän tukilangan varassa päästään enää kovin pitkälle. Toisaalta, edelleen oon yhtenä kappaleena vastoin kaikkien odotuksia ja ylihuomenna toivottavasti juhlin 28 viikkoa! ;)

Ekat viikot osastolla olin sydän syrjälläni pelosta, miten pojat selviytyisivät niin pieninä. Enää ei tarvitse pelätä niin paljoa. Lääkäri huojensi mua sanomalla, että pojat on jo sen verran hyville viikoille päässy, että suurella todennäköisyydellä selviäisivät, vaikka tänään syntyisivät.
Loppuun päivän ultrakuvat. Niissä näkyy molempien sydämet ja lähinnä päät. xxxx

Mitenköhän pitkälle pojat jaksaa kasvaa masussa? Jännittää!    

Jännitetään huomista

Tällä hetkellä ei oo mitään uutta kerrottavaa. Huomenna on ultra ja tällä kertaa vauvojen lisäksi tutkitaan myös kohdunsuun ja tukilangan tilanne. Oon odottanut ultraa innolla, kun saa nähdä pojat ja tietää taas vähän enemmän. Se on myös mukavaa vaihtelua, kun kärrätään tutkimushuoneeseen. Valkoiset seinät ne on muuallakin, mutta kuiteski ;) Vähän pelottaa, että jotain kohdunsuulla tai tukilangan suhteen on tapahtunut.

Viikolta 25 asti on otettu joka aamu sydänkäyrää pojilta. Se on yksi rasittavimmista asioista. Ihana kuulla ne jumputtavat äänet ja tietää, että kaikki on hyvin. MUTTA se käyrän saaminen on niin raivostuttavan hankalaa. Kaksosten kanssa tuplasti normaalia hankalampaa. Heti alussa sanottiin, että niillä viikoilla (25) se on haastavaa, kun pojat on vielä sen verran pieniä ja pääsee karkuun helposti. Se on edelleenkin hankalaa. Stressaan iltaisin jo valmiiksi seuraavaa aamua ja käyrän ottoa.

Selällään makaaminen tekee pahan olon. Kuumat aallot, kylmä hiki, hengenahdistus, oksettava olo, huimaus. Pojat heräilee yleensä siihen aikaan, kun homma aloitetaan. Viimeistään silloin, kun antureita heilutetaan eestaas ja vähän painetaan. Vastaukseksi tulee kovia potkuja suoraan anturiin, mutta sykettä ei meinata saada. Kun vihdoin saadaan molemmista sykkeet piirtymään, toinen karkaa ja heti perään veli tekee saman. Siinä menee helposti parikin tuntia! Pojat on todella liikkuvaisia eikä tykkää antureista. Jos jotain positiivista, niin liikkeethän kertoo siitä, että pojat voi hyvin. Onko käyrän ottaminen muillakin yhtä hankalaa vai onko meillä vaan niin vilkkaat pojat? 

Muuten, toivepostauksista pystyn toteuttamaan osan vasta, kun pääsen kotiin. Silloin tulee ainakin kotipostaus ja postaus jo hankituista vauvajutuista (mitä ei ole vielä paljoakaan). Onko teillä postausehdotuksia (jotka voi toteuttaa osastolla ilman sen kummempia kuvia aiheesta) vai tyydyttekö tilannepäivityspostauksiin? xxxx       

Poikien sijainnit piti merkata tussilla :D

Mitä kuuluu?

Moikkamoi, tänään tulee kuulumisia jo 26+4 viikolta! Viikonloppu meni hyvin ja yllättävän nopsaa. Viikonloppuisin täällä on extrahyvää ruokaa, aamu- ja iltapalat on runsaampia ja kahvia saa aamiaisen lisäks lounaalla. Not bad.

Lauantaina Jesse, sisko, mun vanhemmat ja veljenlapset kävi moikkaamassa. Hiljainen huone muuttui hetkessä eloisaksi, kun lapset tuli! Sellainen höpinä ja meininki oli päällä :)
Sunnuntaina sama porukka (paitsi ilman lapsia) tuli taas käymään. Ilman vieraita päivät tuntuu pitkiltä, kun ei oo mitään mitä odottaa.

No mitä tänne?

Oon huomannut supistusten muuttuneen vähän voimakkaammiks. Edelleen mua supistaa reilusti alle 10 kertaa päivässä, mutta jotenkin napakammilta ne tuntuu. Alapäätä vihloo välillä ja on painontunnetta. Muuten vointi on sama eli yleishyvä. Vauvojen sydänkäyrät on hyvät ja potkut voimistuu. Jokainen täällä vieraillut kaveri, Jesse ja muutama kätilö on todennut masun kasvaneen nyt viime päivinä tosi vauhdilla. Nyt se on kuulemma pullahtanut näkyviin yhden kätilön mielestä :) Luultavasti sen johdosta kylkiin on ilmestynyt pari raskausarpea...

Lääkäri tuli aamulla kysymään voinnista. Sain positiivisia uutisia!
Tilanne on siis edelleen se, että vauvat on kovaa vauhtia tulossa. Kohdunkaulaa ei juuri ole (reippaasti alle 1cm), kohdunsuu oli viime tarkastuksessa (pari viikkoa sitten) sormelle auki ja sisäsuu todella funneloitunut. Ainoa mikä pitää kasassa on tukilanka. Jos tulee paljon supistuksia, lanka voi repäistä paikkoja ja tehdä paljon harmia. Onneksi tukilanka kuitenkin laitettiin, se on pelastanut meidät ja vienyt eteenpäin.

Nyt ne hyvät uutiset:

- ennuste on nyt niin hyvä kuin se voi näillä viikoilla olla (keuhkoja kypsyttävät kortisonit annettiin heti osastolle tullessani eli ne on nyt ehtiny vaikuttaa hyvin)
- viikkoja on kasassa jo sen verran, että vauvat suurella todennäköisyydellä selviävät (kysyin selviävätkö millä tod.näköisyydellä elossa synnytyksestä, kun se pelottaa niin paljon ja vastaus oli että valtaosa selviää, ei hätää)
- vauvat voivat hyvin ja sydänäänet on hyvät
- mulla ei ole tulehduksia eikä mitään hälyttävää
- jos synnytys käynnistyisi lähipäivinä, koitettais luultavasti viivyttää etenemistä noin vuorokaudella, että saadaan annettua vielä 1 kortisoni ja magnesiumia (suojaa vauvojen aivoja)

Mulle jäi tosi positiivinen ja hyvä mieli. Taistelumieli, tästä selvitään ja saadaan ihanat pojat <3
Edelleen jännittää milloin se tapahtuu ja tehdäänkö sektio. Välillä herään todellisuuteen, että "apua täältä lähdetään kotiin vasta äitinä, apua mun pitää synnyttää". Iskee tajuntaan sillon tällön ja jälkeenpäin naurattaa kaikki nää ajatukset. Yhtenä päivänä kaikki on tasaista ja selvää ja toisena miettii paniikissa tulevia asioita. Onko muilla samankaltaisia todellisuuteen heräämisiä?

Tuleekohan meille touko-, kesä-, vai kenties heinävauvat..? xxxx

B-vauva on alkanut käpertyä niin, että masun vasemmalle puolelle tulee käsinkosketeltava pallo <3

Ammattiapu ja tuki osastolla

Ihan alkuun on todettava, etten kestäisi tätä ilman Jesseä ja läheisiä. Se auttaa jaksamaan seuraavaan päivään, kun tietää, että rakkaat ihmiset on tulossa käymään. On jotain mitä odottaa <3

Läheisten lisäksi saan monenlaista tukea henkilökunnalta. Musiikkiterapiaa, juttuseuraa, sosiaalityöntekijän tapaaminen, fysioterapiaa, synnytysvalmennusta, lastenlääkärin tapaaminen.

Musiikkiterapian aloitin viikko sitten. Terapeutti käy maanantaisin ja tiistaisin ja on noin 30 min per kerta. Terapeutti soittaa lyyrasoittimia (kahta erilaista kannelta) mun kroppaa vasten ja välillä laulaa tai hyräilee ja kaikki tämä resonoi mun kehossa. Vauvat kuulee ja tuntee hyvin sen kaiken. Tuntuu hassulta miten matalat äänet menee syvälle ja pitkälle mun kehoon. Vauvat reagoi erityisesti mataliin ääniin tahdikkailla potkuilla :) Ensin soitetaan pientä kannelta mun masun päällä, soiton jälkeen kokeilen vielä itse rämpyttää. Seuraavaksi paljon isompi kannel tai mikälie laitetaan jalkojen päälle, se tuntuu parhaiten masussa ja vauvat reagoi sen ääneen vahvimmin. Lopuksi iso kannel selkää vasten ja lopetussoinnut. Ennen ja jälkeen soiton mitataan verenpaine ja syke. Joka kerralla mulla laskee verenpaine ja syke merkittävästi. Tykkään musiikkiterapiasta ja niin tykkää vauvatkin :)

Tapasin sosiaalityöntekijän myös viime maanantaina. Käytiin läpi äitiysavustusasiat, sairaalamaksut ja sairaspäiväraha-asiat. Selkeytti tosi paljon, koska en tiennyt niistä mitään aikaisemmin. Sossu tulee tänään uudelleen ja täytetään hakemukset yhdessä loppuun.

Fyssari tuli neuvomaan mulle pieniä jumppaliikkeitä, joita voin tehdä maatessa. Se näytti myös erilaisia asentoja, jotka voi helpottaa lonkkakipuja ja toi mulle erityislonkkatyynyn. Tyynyssä on reikä keskellä ja se jakaa painoa tasaisesti eikä kaikki tule suoraan lonkalle.

Lastenlääkäri kävi kertomassa keskosten hoidosta ja siitä mitä konkreettisesti tehdään heti, kun vauvat on syntyneet. Kuultiin tietysti myös riskeistä ja vaaroista, joita keskosuuteen liittyy. Se, että synnytyksestä selvitään hengissä, on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkaa taistelu monia uhkaavia asioita vastaan.

Eilen illalla tosi mukava kätilö tuli juttelemaan meidän kanssa synnytyksestä ja kaikesta mieltä askarruttavasta. Kätilö kertoi johdonmukaisesti sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta ja mitä se meidän kohdalla tarkoittaa. En tiennyt, että nyt onkin niin, että jos vauvat päättävät syntyä lähipäivinä, tehdään ilman muuta sektio, koska A on perätilassa.
Nyt tiedetään synnytykseen liittyvät perusasiat ja tietämättömyydestä johtunut synnytyspelko on vähentynyt. Edelleen pelottaa se, että jos vauvat eivät selviä synnytyksestä. En tiedä miten me selvittäis siitä.

Oon avoin molemmille synnytystavoille ja molemmissa on sekä isoja plussia että miinuksia. Tietenkin toivon, että voisin synnyttää alakautta ja säästyä kipeältä leikkaushaavalta ja pitkältä toipumisajalta + vauvoille olisi hyvä syntyä luonnollisesti.
Toisaalta taas sektiossa vauvat olisivat ulkona nopeasti ja tilanne menisi ehkä henkisesti paremmin. Synnytystapa on valitettavasti asia, johon en välttämättä voi itse vaikuttaa. Eniten vaikuttaa A:n asento ja raskausviikot.

Monenlaista tukea ollaan siis saatu täällä. Kätilöt aina välillä kyselee olisiko tarvetta johonkin, taidetaan pyytää lastenlääkäri käymään vielä uudelleen jos päästään pari viikkoa eteenpäin.

Tässä vielä vikat ostokset vauvoille ennen osastoaikaa. Lindexin Littlephant-malliston pikkupökät koossa 62 ja hello baby-malliston ihanat bodyt molemmissa väreissä koossa 56 ja 62. Meillä on myös saman kuosin peitot :) xxxx

24+4 terkut

Kuunneltiin äsken sydänäänet, hienosti jumputtaa. A:lla siinä 140 molemmin puolin ja B:llä 130 (tylsää puhua A ja B-vauvoista, meillä vaan ei oo oikein lempinimiä eikä käytetä oikeita nimiä vielä muiden kuullen). Supistuksia ei ole ollut pariin päivään ja tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Eilen illalla tosin A kutitteli varpaillaan taas jossain luvattoman alhaalla. Silloin tuntuu siltä kuin olis vesi-ilmapallo haarojen välissä, sellaista veden muljumista.

Tällä viikolla ultrataan ja katsotaan mikä kohdunkaulan tilanne on. Ultraamista alakautta pyritään välttämään, koska se voi provosoida kypsymistä ja supistuksia. Noin 10 päivän välein on hyvä tehdä tarkistus. Samalla katsotaan vauvojen painoarvio ja etsitään viitteitä mahdollisesta TTTS:stä.

Lauantaina oli mun nimipäivä ja sain muutaman pikkulahjan perheeltä, kun äiti ja sisko tuli käymään. Aikaisemmin päivällä Jesse oli seurana, jonka jälkeen ihana ystävä (jolta sain purkkaa ja ihan parhaita "turhuuslehtiä" :D). Äiti toi lakua, nimskakortin, bling-avaimenperän ja kaksi sisustusdetaljia (koristekivi ja rasia). xxxx

Tukilangan laitto kokonaisuudessaan

Ajattelin kertoa koko stoorin alusta loppuun mitä tulee tukilankaan ja sen laittoon, omaan kokemukseeni heijastaen. Pääsyynä se, että itse yritin kuumeisesti löytää netistä tietoa siitä kuullessani et sellainen laitetaan mulle, mutta turhaan. Tietoa ja kokemuksia ei ollut saatavilla juurikaan. Tässä tulee nyt yhden kokemus!

MIKÄ & MIKSI?

Tukilanka on lanka, mikä laitetaan tukemaan kohdunsuuta. Syynä itsellä oli reippaasti lyhentynyt kohdunkaula ja funneling-ilmiö. Tukilanka laitetaan tapauskohtaisesti. Monikko-odottajille ei käsitykseni mukaan suositella lankaa suurten riskien takia, kuten infektio tai vesien meno. Mun tapauksessa langan mahdolliset hyödyt oli suuremmat kuin mahdolliset riskit, koska tilanne kohdunkaulalla oli jo niin hälyyttävä, että tutkimusten mukaan langalla voidaan saada useita viikkoja lisää aikaa. Lääkärit korosti, että niin tai näin, koskaan ei voida täysin varmaksi tietää mikä on "se oikea ja paras" keino, meidänkin tilanteessa. Lääkärit olivat vahvasti kuitenkin tukilangan laiton kannalla, mutta korostivat lopullisen päätöksen olevan meidän käsissä.

Päädyttiin Jessen kanssa tukilankaan. Parempi yrittää kaikkea mahdollista kuin vaan odottaa kohdunkaulan lyhenemistä ja lapsiveden menoa. Tietty meidät vakuutti myös lääkärien kanta.

MITEN EDETÄÄN? 

Tehdyn päätöksen ja leikkauksen kulusta keskustelun jälkeen mut otettiin osastolle yöksi. Tarkoituksena oli maata pää alaspäin seuraavaan aamuun ja leikkaukseen ja olla nousematta sängystä, edes vessaan keskiyön jälkeen. Samaten keskiyön jälkeen piti olla syömättä ja juomatta. 
Tämä sen takia, että saadaan kaikki paine pois kohdusta ja mahdollisimman paljon leikkaustilaa langalle. Olihan se alkuun vähän hankalaa maata pää reippaasti muuta kroppaa alempana ja totutella alusastiaan. Leikkausta siirrettiin sairaalan muiden hätätoimenpiteiden takia seuraavaan aamuun.

Vihdoin koitti se odotettu ja pelätty aamu. Jesse tuli taas 7.30 ja 8 aikaan mulle vaihdettiin leikkauspaita, juotettiin vatsaa neutralisoiva neste, laitettiin tippa ja lääkäri tuli vielä varmistamaan mun voinnin. Oli tosi huono ja heikko olo jo siinä vaiheessa, koska oon tottunut syömään aamiaisen tosi aikaisin. Korut otettiin pois, kynsilakkakin olis pitänyt ottaa pois, mutta siinä joustettiin ja Jesse lähti kärräämään mua kätilön kanssa leikkauspuolelle. Olin ihan sanoinkuvaamattoman peloissani, ku ovet sulkeutui ja Jesse katosi näkyvistä ja näin leikkaussaleja ja niitä vempaimia.

LEIKKAUKSEN KULKU

Salissa mua odotti 5 hoitajaa, anestesialääkäri ja myöhemmin paikalle tuli 2 lääkäriä, joista toinen oli leikkaava lääkäri. Hoitajat asetti mut leikkauspöydälle, jossa oli kaks jalustaa jaloille ja vasen käsi laitettiin sivulle omalle pöydälleen. Mut käytännössä sidottiin kiinni pöytään, laitettiin sydänkäyrä, aivojen toimintaa mittaavat anturit, kysyttiin kaikkea mahdollista ja käytiin vielä lääkäreiden kanssa läpi mitä tulee tapahtumaan. Seuraavaksi mulle toivotettiin kauniita unia ja tippaan laitettiin nukutusaine ja hengittelin maskiin. Se oli pelottavaa, kun tajusi et nyt sitä mennään ja tunsin miten koko kroppa jännittyi ennen kaiken sumenemista. Viimeinen asia mitä mietin oli, että onkohan molemmat vauvat hengissä kun herään.

LEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Seuraava pätkä on, kun kuulen toistettavan nimeäni ja pyydetään avaamaan silmät. Olin heräämössä lämpimien peittojen alla omassa sairaalasängyssäni. Se oli tosi jännä fiilis. Seuraavaksi tunsinkin aika kovaa kipua alapäässä, sain tipan kautta särkylääkettä ja se helpotti melkein heti. Kyselin Jessen perään ja olo oli tokkurainen ja herkkä vielä monta tuntia. Olin heräämössä noin 1,5 tuntia.
Jesse oli samassa paikassa odottamassa mihin oli jäänytkin. Oli ihana nähdä. Kaiken kaikkiaan koko prosessiin kului 3 tuntia. Leikkaus kesti n.40minuuttia ja muu aika meni valmisteluihin ja heräämössä oloon.

Pääsin takaisin osastolle ja olo oli aika epämiellyttävä. Tuntui vessahädältä, vaikka oltiin just katetroitu, olin maannut oikealla kyljelläni jo pitkään ja jalkoihin ja lantioon sattui, kurkku oli niin kipeä et oli vaikea puhua ja silmät lerpsui. Jesse silitti mut kevyeen uneen pari kertaa ja lopulta aloin heräämään takaisin tähän maailmaan. Joskus neljän aikaan iltapäivällä tuli osastolääkäri kyselemään vointia ja kertomaan miten leikkaus oli mennyt. Supistuksia oli tullut jonkin verran leikkauksen aikana ja sain niihin lääkettä. Muuten kaikki oli mennyt hyvin ja lanka asettunut paikoilleen ongelmitta.

Pelästyttiin hitosti, kun lääkäri aloitti "leikkauksessa B:n sydän...*tauko*...ääniä ei saatu kunnolla kuuluviin", tarkoittaen, että mennään ultraamaan ja tarkastetaan B:n sydänäänet sekä sydämen rakenne, joka jäi katsomatta rakenneultrassa vauvan huonon asennon takia. Ajateltiin jo, että B:n sydän oli pysähtynyt tai jotain kamalaa! Onneksi molemmat vauvat voi loistavasti! <3

Kotiuduin samana iltana klo.20. Alkuun oli tosi tokkurainen olo ja kävely oli rankkaa, mutta siitä se lähti parantumaan. Neuvottiin menemään päivystykseen mikäli tulee säännöllisiä suppareita, veristä vuotoa (pieni rusehtava vuoto parin päivän ajan on normaalia leikkauksen jäljiltä), tai kuumeinen olo (tulehdukseen viittaavaa). Kotiuduin aika pelokkain fiiliksin.

Langanlaitosta on nyt 4 päivää ja olo on hyvä. Vielä tulee ajoittain pyyhkiessä vähän rusehtavaa limaa, mutta muita "oireita" ei ole. Ei oo tullut supistuksia torstain jälkeen. Toivottavasti päästään monta viikkoa eteenpäin, lanka tukee kohdunsuuta eikä tule tulehduksia (silloin lanka pitää ottaa pois). Kontrolli on 30.4., siihen saakka on kriittisin aika. Vuodelepo jatkuu, mutta sain luvan kävellä vähän kotona. xxxx

Naistenklinikalla tarkastuskäynnillä

Meillä oli aika 12.30 Naistenklinikalle. Lähdettiin tuntia ennen eli siis tosi hyvissä ajoin. Onneks, koska auto ei lähtenyt käyntiin... Hetken jo meinas paniikki iskeä, mutta sisko tuli ja pelasti. Ehdittiin hyvin ja loppupeleissä istuttiin aulassa 2 tuntia lääkärin muiden kiireiden takia. Vihdoin päästiin sisään ja vastassa oli mukava naislääkäri. Ultrattiin mahan päältä ensin ja vauvat voi loistavasti :) iloiset potkuttelijat!

Tarkastettiin kohdunsuu ja tilanne oli pysynyt samana. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei tilanne oo toivoton ollenkaan.

Hoitosuunnitelma kuulosti hyvältä. Ylipäänsä se, että jotain tehdään. Sain hormonipiikin mikä vahvistaa kohdunsuuta ja huomenna mennään uudelleen ja saan toisen samanlaisen piikin. Huomenna tarkastetaan myös kohdunsuun tilanne ja keskustellaan keskiviikon kulusta, jolloin laitetaan tukilanka. Lankaa ei yleensä laiteta monikko-odottajille korkeiden riskien takia, mutta meidän tilanteessa siitä on kuulemma enemmän hyötyä ku haittaa.

Lääkäri sanoi, että kunhan päästään viikolle 23 niin saan kortisonipiikkejä vauvojen keuhkojen kypsyttämiseen. Se on parempi aloittaa hyvissä ajoin. Jokainen päivä ja viikko on plussaa :) nyt on rauhallisempi mieli ja toiveikkuutta! <3 xxxx