En muista milloin viimeksi olen katsonut elokuvan alusta loppuun, kuten tein eilen. Meillä oli Ellenin kanssa jotenkin todella ihana hetki kahdestaan. Jesse lähti poikien kanssa uimaan ja me köllöteltiin Ellenin kanssa sohvalla ja katsottiin Sinkkuelämää 2 -elokuva. Ellen oikeastaan katseli vieressäni kirjaa, tutki sukkaansa, harjasi hiuksiani ja laittoi nukelle tuttia uudelleen ja uudelleen, mutta tuntui niin hyvältä vaan olla ja katsoa elokuva!
Ellen nukkui viime yön huonosti ja oli tänään tyytyväinen vain sylissä, joten jatkettiin eilistä ja katsoin yhtä sarjaa Ellenin nukkuessa päiväunia sylissäni. Tuli mieleen vauva-ajan ensimmäiset kuukaudet, jolloin otettiin yhdessä päiväunet viltin alla.
Valot päälle, valot pois. Onneksi into alkaa laantua ja lamppu saa olla rauhassa.
Teen mielelläni juttuja kotona, saan aikaan asioita ja olen lasten kanssa, mutta välillä tekee hyvää vaan olla ja suoda itselle hetki sohvalla. Päätettiin Jessen kanssa alkaa ottaa itsellemme vuorotellen näitä hetkiä aina silloin tällöin, jolloin toinen hoitaa lapset ja toinen vaan on.
Olen sellainen, että tähän mennessä olen aina tehnyt kotitöitä tai blogihommia, jos Jesse on esimerkiksi vienyt lapset puistoon. On täytynyt saada jotain aikaan sillä välin, kun lapset ovat olleet poissa. Tiedän, että tämä on vain omien korvieni välissä ja täysin turha ajattelutapa, koska aina ei tarvitse suorittaa. Tasapaino on kaiken ydin!
Olen ihan uudella tavalla latautunut, vaikka viime yönä ei tullutkaan kovin montaa tuntia nukuttua. Netflix & chill!
Voiko kukaan
samaistua tähän?