Paraisilla taaperon kanssa

Olin Ellenin kanssa eilisen Paraisilla. Aamulla tuli sellainen fiilis, että voisimme lähteä käymään siellä. Ellen nukkui pitkästä aikaa koko yön, joten oli virtaa lähteä ajamaan reilu 1,5 tunnin matka saaristoon.

Ellenin kanssa on helppo matkustaa autolla, koska hän viihtyy yleensä hyvin. Hän katselee ulos, höpöttää ja välillä saattaa torkahtaa. Nyt hän nukkui koko menomatkan Kaarinan lastentarvikekirppari Seesamiin asti. Pysähdyttiin Seesamissa ja tehtiin pikainen kierros. Löysin Ellenille ihanan pörröneuletakin. Oli vaikka mitä herkkuja, mutta just meidän lapsille väärät koot. Jos sattuu pyörimään Turun suunnalla niin Seesamissa kannattaa käydä. Kiva, siisti ja viihtyisä kirppari, jossa huippu leikkipaikka lapsille!

Kirpparin jälkeen ajettiin Paraisille. Ellenin vaaleanpunainen karvatakki sai ihastelua kahdelta eri rouvalta, joille Ellen vilkutti kiitokseksi. Jostain syystä löydän Paraisilta aina jotain "spesiaalia" pientä ostettavaa, kuten tällä kertaa mm. puuvillaoksan K-kaupasta. Vaikka niitä olisi myynnissä meidänkin lähikaupoissa niin Paraisilla teen silti ne löydöt, hassua.

Yllätettiin mummini ja mentiin sinne päiväkahville. Ellen ujosteli alkuun, mutta ruoan jälkeen alkoi jo hymyilyttää. Oltiin mummilla muutama tunti, kunnes lähdettiin yhdessä ostoksille. Ellen työnsi rattaita ja mummi rollaattoria, hyvä kaksikko!

Käytiin Missionsbodenissa (Fredrikanaukio 3, Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan ylläpitämä kirpputori). Siellä tekee ihan mielettömiä löytöjä ja hinnat on max parin euron luokkaa! Tällä kertaa ostin vain itselleni muutaman vaatteen. Kympillä kaksi kaunista bleiseriä, hame ja kaksi juhlavaa paitaa.

Paraisilla käydään tietysti myös Honkkarissa, koska paljon muuta siellä ei ole. Valikoima on vaihtumassa ja yllätyin kotiosaston tuotteista ja niiden edullisista hinnoista. Me löydettiin mummin kanssa vaikka mitä. Hän sai tarvitsemansa matot ja viltin ja meille ostin mm. hienoja ja aidonnäköisiä tekokukkia sekä korin duploille. Pieni ostosreissu, mutta oli tosi mukavaa kierrellä yhdessä mummin kanssa.

Lähdettiin Ellenin kanssa ajelemaan kotiin päin puoli kuuden maissa. Puolet matkasta Ellen sinnitteli hereillä, kunnes nukahti ja heräsi vasta juuri ennen kotia seitsemän aikaan. Kotona hän roikkui kiinni veljissä, tanssi ja halusi heidän huomion. Selvästi oli ollut ikävä. Yllätyin, että Ellen nukahti illalla klo 21, vaikka oli nukkunut päivän aikana kolmet päiväunet yksien sijaan ja herännyt niin myöhään viimeisiltä unilta. Hän nukkui koko yön ja heräsi tänään vasta klo 8.

Päiväreissu meni siis todella hyvin ja varmasti lähdetään pian uudelleen. Kiva piristys keskelle viikkoa!

Loppukesän allasbileet

Meillä oli tarkoituksena pitää grillijuhlat meidän luona sitten, kun takapiha saadaan kuntoon. Vapaa viikonloppuni oli tulossa kovaa vauhtia, mutta takapihalla tehtiin vielä hommia, joten oli keksittävä plan B. Heitin ilmoille ajatuksen allasbileistä Paraisten mökillä, josta ystävät innostuivat ja grillijuhlat kaupungissa vaihtuivat saariston merimaisemiin. Meitä pääsi lähtemään lopulta vain kuusi, mutta se ei haitannut yhtään. Porukka oli just hyvä ja meillä oli todella hauskaa. Lähdettiin lauantaiaamuna ja palattiin sunnuntai-iltana. Jimi ja Theo olivat mummilassa ja he viettivät lauantain Korkeasaaressa, joten meille oli kaikille mukavaa tekemistä.

Mökillä tehtiin yhdessä ruokaa ja grillattiin, saunottiin useampaan otteeseen, käytiin merellä, uitiin altaassa, kuunneltiin musiikkia ja oltiin vaan. Sää vähän jännitti, kun Turun moottoritiellä tuli vettä niin paljon, ettei eteen meinannut nähdä. Paraisille saavuttaessa pilvet alkoi väistyä ja päivästä tuli lopulta kirkas ja ilma oli lämmin. Sunnuntaina saatiin nauttia auringosta, mikä kruunasi meidän allasbileet. Ainoa mikä harmitti oli se, että aika meni niin nopeasti. Ensi kerralla on oltava siellä koko viikonloppu. Allasbileistä jäi hyvät muistot, paljon kuvia ja flunssa, mutta reissu oli kyllä sen arvoinen! Tällaiset irtiotot ystävien ja Jessen kanssa piristää paljon ja antaa kivasti vastapainoa arjelle.

Sunnuntai-iltana juteltiin Jessen kanssa siitä, miten me kaivataan kahdenkeskistä aikaa. Theo ja Jimi ovat yleensä noin kerran kuussa yökylässä isovanhempiensa luona, jos meillä on esim. ystävien juhlat tai muuta, kuten nyt allasbileet ja ensi kuussa ystävien häät. En edes muista milloin viimeksi ollaan oltu kahdestaan jossain, koska "kulutetaan" yökylät yhdessä ystävien kanssa. Nyt viikonloppunakin oli todella hauskaa, mutta porukassa ollessa ei samalla tavalla voi olla lähekkäin eikä keskittyä toiseen kuin kahdestaan. Päätettiin, että meidän on priorisoitava meidän yhdessäoloon, koska se on todella tärkeää ja sitä tarvitaan. Sen merkitys korostuu etenkin nyt, kun iso osa viikosta menee sillä kaavalla, että ollaan eri aikaan töissä ja moikataan illalla ennen nukkumaanmenoa. Ensi kuussa on ystävien häät, mutta jos viimeistään lokakuussa panostettaisiin meihin muutenkin kuin niillä arjen pienillä huomionosoituksilla!

Onko kellään muulla 

samanlaisia tuntemuksia?