Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Synnytyskertomus rv 41+5

20.7.2018

10.00 Käytiin perjantaiaamuna yliaikaiskontrollissa, kun raskausviikkoja oli 41+5.
Siellä tarkistettiin vauvan vointi ultralla ja tehtiin sisätutkimus, minkä mukaan kohdunsuu oli 2cm auki. Lääkäri "pyöritteli kalvoja", koska se saattaa kuulemma edesauttaa synnytyksen luonnollista käynnistymistä. Sisätutkimuksen pyörittelyosuus tuntui niin pahalta, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Sovittiin käynnistysaika sunnuntaille 42+0, koska vauvalla oli kaikki hyvin eikä ollut syytä käynnistää sitä ennen. Kätilö huikkasi vielä ennen lähtöä, että "nähdään sunnuntaina ellei jo sitä ennen". Kotona alkoi tuntua ikävää vihlontaa alavatsassa, mutta yhdistin sen kovakouraisen tutkimuksen jälkimainingeiksi.

15.15 Tunsin yhtäkkiä ensimmäisen kipeän supistuksen.
Jesse oli poikien kanssa käymässä Ikeassa. Supistus oli niin voimakas, etten tiennyt miten päin olla ja kierähdin alas sohvalta. Hengittelin rauhallisesti ja se meni ohi. Tasan kymmenen minuutin päästä tuli seuraava ja olin nelinkontin lattialla. Samalla pojat soittivat ovikelloa, koska Jessellä ei ollut avaimia. He joutuivat odottamaan oven takana sen aikaa, että supistus meni ohi. Seuraava supistus tuli jo viiden minuutin kuluttua ja sanoin Jesselle, että nyt se taitaa alkaa. Jesse toi Panadolia ja menin suihkuun.

16.15 Supistukset tulivat tunnin ajan viiden minuutin välein.
Olin kuumassa suihkussa jumppapalloon nojaten ja keskityin hengittämään aina supistuksen tullessa. Supistukset kestivät kerrallaan 1-1,5 minuuttia. Tunnin jälkeen tuntui jo siltä, etten kestä niitä enää kauaa kotona. Soitettiin synnärille ja kerrottiin tilanne. Sieltä kehotettiin olemaan kotona niin pitkään kuin vain pystyn, mutta saatiin myös lupa lähteä jos siltä tuntuu. Jostain syystä päätin vielä sinnitellä, mutta soitettiin äitini meille olemaan poikien kanssa. Jesse oli ollut kanssani kokoajan kylpyhuoneessa ja käynyt aina välillä poikien luona alakerrassa. 

Äitini tuli meille ja Jesse oli kanssani kylpyhuoneessa. Hän tarjosi vettä, hieroi alaselkääni ja tuuletti kasvojani poikien minituulettimella. Tuuletin tuntui ihanalta, koska nämä helteet ja kuuma pitkä suihku ei ehkä ole se paras yhdistelmä. Jossain välissä Jesse kävi näyttämässä äidilleni missä kaikki tarvittava on, koska hän jäi meille yöksi hoitamaan poikia. Jesse pakkasi vielä kameran, laturit ja muut puuttuvat tavarat sairaalakassiin.


17.15 Kahden tunnin kohdalla sanoin haluavani sairaalaan.
Supistukset olivat tulleet toisen tunnin ajan jo kolmen minuutin välein, ne olivat voimistuneet entisestään ja meinasin oksentaa jokaisella supistuksella. Pahinta oli ajatella suihkusta poistumista, pukeutumista ja matkaa sairaalaan niin tiheiden ja voimakkaiden supistusten kanssa. Jesse auttoi mekon päälleni ja tajusin, että selän hierominen on melkein yhtä tehokas apukeino supistuskipuun kuin kuuma suihkukin. Sen avulla pääsin autoon. Jesse soitti sairaalaan, että ollaan tulossa ja sieltä vastattiin, että meidän täytyy mennä toiseen sairaalaan sulun takia. Olin ihan paniikissa, mutta onneksi pienen selvittelyn jälkeen meille olikin varattu jo paikka ensimmäisen soittomme yhteydessä ja meitä osattiin odottaa. Pysähdyin matkan aikana nojailemaan ties mihin aina supistuksen tullessa ja hengittelin.

17.31 Jesse hoiti ilmoittautumisen ja pian meidät tuli hakemaan sama kätilö, joka oli meidän kontrollikäynnillä aamulla.
Siitä tuli hyvä ja rauhallinen mieli, koska pidin hänestä paljon ja oli kiva saada "tuttu" ihminen kätilöksi. Oltiin myös aamuisella käynnillä jo juteltu hänen kanssaan tulevasta synnytyksestä ja hän tiesi mm. kivunlievitystoiveistani ja jännityksestäni. Sanoin heti, etten pysty enää palaamaan kotiin, vaikkei edistymistä olisi tapahtunut. Supistukset tuli niin tiheään, etten pystynyt hengähtämään välissä enää hetkeäkään. Kätilön tekemän sisätutkimuksen mukaan olin 5cm auki ja tilanne oli edennyt hienosti. Olin todella huojentunut ja hoin Jesselle, että nyt me synnytetään! Viisi senttiä tuntui taivaanlahjalta, koska se tarkoitti etten ollut kärsinyt kotona turhaan.

Jesse vaihtoi päälleni sairaalakaavun ja saatiin siirtyä synnytyssaliin. Kätilö meni jo edeltä valmistelemaan ilokaasun ja puudutuksen. En voinut kuvitellakaan makaavani paikoillani käyrien ottamisen ajan, joten niitä yritettiin ottaa seisaallani. Aloin hengitellä ilokaasua supistusten tahtiin ja se vei pahimman kivun pois. Tarvittava käyrä saatiin otettua, kun pystyin makaamaan ilokaasun avulla ja minua alettiin valmistella puudutusta varten. Jesse jutteli kätilön kanssa samalla, kun minä hengittelin ilokaasua ja tunsin oloni kevyemmäksi. Ilokaasusta tuli vähän hassu ja lämmin olo. Pää tuntui olevan sopivasti pehmeä. Olen tyytyväinen siitä saamaani apuun.

18.20 Ei mennyt kauaa, kun anestesialääkäri tuli laittamaan minulle spinaalipuudutuksen.
En osannut siinä supistusten ja ilokaasun keskellä jännittää sen laittamista vaan tein mitä pyydettiin. Muistan, että jossain vaiheessa kysyttiin tunnenko sitä ja tätä ja vastasin hymyillen, etten tunne mitään. Jesseä nauratti, kun olin välillä ihan unen rajamailla hymy kasvoillani. Puudutuksen jälkeen tuli koko kropan valtaava hyvä ja lämmin tunne. Sanoin Jesselle, että haluaisin nukahtaa, kun on niin hyvä olla. Siinä vaiheessa juttelin ensimmäistä kertaa kunnolla kätilön ja Jessen kanssa, otettiin kuvia ja lähetin muutaman viestin läheisille.

18.35 Kätilö laittoi vauvan päähän pinnin, mikä kertoi vauvan voinnin.
Samalla hän puhkaisi kalvot ja lapsivesi meni.

18.40 Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi iloisena, että olen jo 10cm auki.
Kysyin hämmästyneenä, että siis mikä on kymmenen, koska en voinut uskoa tilanteen edenneen niin nopeasti. Sain luvan alkaa ponnistaa, kun siltä tuntuu. Olin hämmentynyt, jännittynyt ja innoissani. Viimeinen vaihe ennen vauvan tapaamista! 

19.30 Kätilö opasti ponnistamisessa ja pian tunsin tarpeen aloittaa.
Spinaalipuudutus oli siitä hyvä, että se vei kivun kokonaan, mutta tunsin supistukset aaltoilevana paineentunteena. Ponnistin aina supistuksen tullessa. Minulle tuntui parhaalta ponnistaa sängyssä siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. Kätilö kannusti ja kehui joka ponnistuksella ja Jesse piti toisesta jalastani kiinni. Vartin ponnistamisen jälkeen kätilö ehdotti oksitosiinitippaa, jotta supistuksiin tulisi pitempi kesto ja niitä tulisi useammin. Tipan laittamisen jälkeen supistukset kesti kauemmin ja ehdin työstämään niitä pitempään. Vauvan pään tunteminen antoi ihan uusia voimia. Ponnistusvaihe tuntui siinä vaiheessa, kun pää oli syntymässä, mutta se ei ollut varsinaisesti kipua vaan tuntui epämukavalta.


20.12 Ihana, terve tyttö syntyi.
Hän parkaisi ja aloin itkeä. Sain hänet heti syliini ja unohdin kaiken muun. Jesse katkaisi napanuoran ja tyttö putsattiin. Jälkeiset tuli täydellisinä vajaassa kymmenessä minuutissa. Sain kaksi pientä repeämää, mitkä tikattiin. Ihmeteltiin pientä nyyttiämme kaikessa rauhassa. Hänet pestiin ja mitattiin: 3645g & 50cm. Kävin suihkussa ja syötiin iltapala ennen kuin meidät siirrettiin synnyttäneiden osastolle.

23.15 Päästiin perhehuoneeseen.
Kätilö kävi kertomassa miten he tarkkailevat vauvan verensokereita, opasti imettämisessä ja näytti mistä löytyy mitäkin. Ensimmäisenä yönä en juuri nukkunut, vaan tuijotin kainalossani tuhisevaa vauvaa. Onneksi Jessen oli myös mahdollista jäädä yöksi ja saatiin yhdessä tutustua vauvaan ja hoitaa häntä. Jesse otti hoitovastuun hänestä sairaalassa ja minä keskityin imettämiseen ja synnytyksestä palautumiseen.

Synnytys ylitti odotukseni ja oli kokemuksena ihan mieletön viiden tunnin puristus. Yllätyin eniten siitä, miten nopeasti kaikki meni ja miten hyvin pystyin heittäytymään mukaan ja ottamaan vastaan mitä tulee. Kaikki jännitys ja pelko unohtui ensimmäisten supistusten myötä. Synnytyksessä olin rauhallinen kokoajan, kuuntelin kätilöä ja turvauduin Jesseen. Jesse oli vierelläni, silitti, piti kädestä ja otti kuvia. Muistan "harmitelleeni" jossain vaiheessa sitä, että viimeinen masukuva synnäriltä jäi ottamatta, koska kaikki tapahtui niin nopeasti. Kätilö oli huippu, ihana ihminen oikeassa ammatissa. Meillä klikkasi heti, hän kuunteli ja kannusti minua, ehdotti avoimesti eri vaihtoehtoja, kertoi missä mennään ja mitä tapahtuu, otti meidät molemmat hyvin huomioon ja tuki koko synnytyksen ajan. Kovimmissa supistuksissa hän puhui Jesselle puhutellen meitä nimillä. Minulle tuli olo, etten ole pelkkä potilas, kun hän kutsui meitä nimillä. Sillä tavalla hän myös sai huomioni paremmin.

Olen onnellinen synnytyskokemuksestani ja siitä miten hyvin kaikki meni. Kaikki synnytyspelkopolilla kirjatut toiveeni otettiin huomioon ja sain juuri sellaisen synnytyksen mistä haaveilin. Olemme saaneet tällä kertaa täysin erilaisen alun vauvan kanssa ja olemme siitä kiitollisia.          

torstai 26. heinäkuuta 2018

Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

Terveiset vauvakuplasta! 

Vauva on tänään kuusi päivää vanha. Uskomatonta, että huomenna on jo viikko hänen syntymästään. Ensimmäinen viikko vauvan kanssa on mennyt hyvin. Ensimmäiset kaksi päivää kotona hän nukkui lähes koko päivän syöttöjä lukuunottamatta ja oli hereillä yön syöden oikeastaan kokoajan. Sitten hän vaihtoi vuorokausirytmin päälaelleen ja on ollut nyt valveilla pitkiä pätkiä päivästä ja nukkunut öisin hyvin heräten syömään kolmen tunnin välein.

Vauva on ihana ja tyytyväinen, viihtyy sylissä ja lähellä ja ilmoittaa nälästään syömällä sormiaan ja lopulta kiljahtamalla. Hän nukkuu päivisin joko unipesässä tai mooseskorissa, mitkä viedään alakertaan heti aamusta. Ollaan käyty vasta kerran vaunuilemassa ja vauva nukkui tyytyväisenä. Pojat halusivat työntää vuorotellen ja tarkistivat vähän väliä, että sisko nukkuu. 

Milestone Blocks -palikat saatu Kiddexiltä

Elämä tuntuu nyt pyörivän sohvalta käsin, koska imetys vie paljon aikaa. Olen iloinen siitä, että imetys on lähtenyt sujumaan niin hyvin ja vauva kasvaa rintamaidolla, mutta on se näin alkuun myös raskasta. Olen periaatteessa imetyksen ensikertalainen, koska poikien kanssa se ei koskaan lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla. Maidonnouseminen on aiheuttanut ikäviä oireita ja vointini on heikko. Olen lähinnä levännyt vauvan kanssa ja imettänyt paljon toivoen välttäväni rintatulehduksen. Oireisto viittaa nimittäin siihen suuntaan ja muistan tämän olon poikien vauva-ajalta.

Käytiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä eilen. Vauvan paino on noussut hienosti, pituutta on tullut lisää ja kaikki oli oikein hyvin. Sain neuvoja imetykseen liittyen ja juteltiin synnytyksestä ja vauva-arjen alkamisesta. Seuraava käynti on parin viikon päästä vauvan ollessa kolmiviikkoinen. Silloin on ensimmäinen kerta, kun menen yksin kolmen lapsen kanssa neuvolaan, aika jännää. Jesse on isyyslomalla vielä ensi viikon ja palaa sitten töihin. Sitä ennen nautitaan täysillä yhdessäolosta ja kesästä!       

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Tyttömme on täällä

Täydellinen tyttömme syntyi perjantai-iltana 20.7.2018 mitoin 3645g & 50cm. 



Kävimme samana aamuna yliaikaiskontrollissa, jossa todettiin kohdunsuun olevan auki 2cm. Vauva voi hyvin ja kaikki oli muutenkin kunnossa, joten käynnistys sovittiin sunnuntaille. Lääkäri teki tarkoituksella kovakouraisen sisätutkimuksen ja kertoi sen käynnistävän jopa puolet synnytyksistä luonnostaan. Tutkimus todellakin tuntui, mutten ajatellut sen aiheuttavan mitään kummempaa.

Kontrollin jälkeen ei mennyt montaa tuntia, kun sain ensimmäisen kipeän supistuksen. Supistukset tulivat heti 5 minuutin välein. Synnytys kesti kokonaisuudessaan viisi tuntia ja kaikki meni paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Meillä oli maailman ihanin kätilö, joka oli paikalla jo aamuisessa kontrollissa. Jesse oli loistava tuki, sain hyvät kivunlievitykset just oikeaan aikaan ja synnytyskokemus oli 10/10.

Tyttö voi hyvin ja pääsi heti rinnalle. Olimme lapsivuodeosastolla kaksi yötä ja kotiuduimme eilen aamulla. Teen vielä erillisen synnytyskertomuksen, mutta tämä oli tällainen pikainen päivitys. Pojat ovat ottaneet siskon hyvin vastaan, silittävät, juttelevat ja haluavat pitää sylissä. Meillä on ihana kolmikko!

Onni on käsittämätöntä ja elämme vauvakuplassa koko perhe.           

torstai 19. heinäkuuta 2018

Fiilikset lasketun ajan jälkeen

Laskettu aika oli puolitoista viikkoa sitten. Näihin yhteentoista päivään on sisältynyt laaja skaala tunteita ja fiilikset on vaihdelleet tiheästi. En tiedä missä vaiheessa iski sellainen epätoivo, ettei vauva synny ikinä. En olisi uskonut, että lasketun ajan ohittaminen voisi nostaa näin vahvoja tunteita pintaan. Tiedän suurimman osan vauvoista syntyvän raskausviikoilla 38-42 ja laskettu aika on oikeastaan vain päivä muiden joukossa. Siitä huolimatta lasketun ajan ohittaminen napsautti päässäni jotain.

Järjellä ajateltuna kyse on ihan pienestä hetkestä, olenhan odottanut vauvaa jo 40 viikkoa. Yhtäkkiä mahdolliset kaksi viikkoa lisää tuntuvat kuitenkin saavan epätoivoon ja tekisi mieli "luovuttaa". Meille on mieletön onni saada kokea keskosvauvojen jälkeen täysiaikaisena syntynyt vauva, jonka kanssa lähtökohdat ovat ihan erilaiset. Olen kiitollinen ja onnellinen pitkästä raskausajasta, mutta annan itselleni luvan myös muille tunteille.   



Muutamat päivät lasketun ajan jälkeen jännitin lähtöä ja odotin synnytyksen käynnistymistä innolla. Sitten tuli muutama huonompi päivä, jolloin ahdisti kaikki mahdollinen, olin väsynyt pitkään jatkuneista uniongelmista enkä edes jaksanut ajatella synnytystä. Muutama päivä meni suht neutraalisti ja nyt olen ottanut asenteen, että tehdään vielä kaikkea sellaista, mikä on hankalampaa sitten vauvan kanssa. Nyt on kieltämättä helpompi olla, kun huomisaamulle 41+5 on sovittuna yliaikaiskontrolli. Saadaan varmistus, että vauvalla on kaikki hyvin ja kuullaan painoarvio. Olen stressannut vauvan vointia, vaikka hän liikkuukin hyvin ja sokerit on pysyneet normaaleina.

Voiko kukaan samaistua 
näihin fiiliksiin?    

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Viime heinäkuu vs. nyt

Aloin katsella valokuvia viime kesältä ja erityisesti tapahtumarikkaalta heinäkuulta tajutessani miten erilainen viime kesä oli tähän verrattuna. Nyt ollaan oltu "valmiustilassa" koko kesä eikä olla tehty juuri mitään sellaista, mitä meidän kesänviettoon yleensä kuuluu. Eniten kaipaan mökkeilyä. Onneksi elokuussa vielä ehtii ja silloin on tiedossa ainakin rapujuhlat Paraisilla.

Olen yrittänyt ottaa ilon irti pienistä kesäisistä jutuista, kuten mansikoista, puistoilusta, kesämekoista, viimeisistä hetkistä raskausvatsan kanssa, kesäretkistä lähimetsään, auringosta ja takapihan keinussa loikoilemisesta poikien polskiessa vieressä altaassa. Pojat ovat onneksi jo päässeet mökkeilemään isovanhempiensa kanssa.


Viime vuoden heinäkuu oli ihana. Oltiin mökillä ja Paraisilla, oli meidän rakkaiden ystävien häät, käytiin Turku-Tukholma -risteilyllä ja Muumimaailmassa, tehtiin spontaaneja päiväretkiä, vietin kesäisiä illanistujaisia ystävien kanssa ja kävelin kesäyössä. Lenkkeilin ja testasin uusia metsäpolkuja. Nautin kesäpukeutumisesta, käytin usein huulipunaa ja lomailin. Onneksi olen ottanut paljon kuvia, koska rakastan katsoa niitä ja muistella kyseisiä hetkiä myöhemmin. Ensi vuonna muistelen varmasti näitä hetkiä: vauvan odottamista ja siihen liittyvää jännitystä, pitkää lomaa poikien kanssa, Jessen kesä- ja isyyslomaa, päiviä ilman suunnitelmia ja kuumia kesäpäiviä.      


Onko teillä tapana katsoa 
vanhoja kuvia ja muistella?

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Raskauden viimeinen neuvolakäynti

Eilen oli raskauden viimeinen neuvola, koska seuraava mahdollinen raskauteen liittyvä käynti on jo yliaikaisuuskontrolli synnytyssairaalassa. Kontrolliaikaa soitellaan ensi viikon torstaina, mikäli neiti ei ole vielä siihen mennessä tullut.

Kaikki on hyvin. Verenpaine on ollut koko raskauden ajan matalahko, samoin kuin hemoglobiini. Nyt hemoglobiini oli noussut jo hyviin lukemiin. Kotona mitatut sokeriarvot on reippaasti raja-arvojen alapuolella ja paino on noussut maltillisesti älyttömästä turvotuksesta huolimatta. Vatsan sf-mitta oli laskenut. Terkan mielestä vauva on todella alhaalla ja hyvin asemissa, mutta sitä meille sanottiin jo rv 36. Parin päivän ajan olen tuntenut kovia liitoskipuja tms. vihlomista häpyliitoksen kohdalla ja kävely on vaikeampaa kuin aiemmin, välillä jopa kivuliasta.

kuvat 40+4, tänään viikkoja jo 40+6

Toivon, että vauva ehtii tulla luonnollisesti ennen käynnistystä. Mitä pidemmälle raskaus menee, sitä enemmän huomaan jännittäväni vauvan kokoa. Vauva on mitattu kontrolliultrissa aina viikkoihin nähden siroksi ja käytiin myös muutamassa kasvukontrollissa raskauden aikana, mutta siitä huolimatta jännitän.

Ihan pian on raskausaika ohi ja vauva-arki alkaa. Vaikka nyt loppua kohden on vaikea ajatella mitään muuta kuin vauvan syntymää, tiedän tulevani kaipaamaan tätä kaikkea ihan älyttömästi. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta meidän lapsiluku on kolme. Siitäkin syystä olen kiitollinen ja onnellinen hyvin sujuneesta raskausajasta ja kaikesta kokemastani. Kaksi toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa raskautta, mutta tähän on hyvä "lopettaa". Meidän perheessä on kaksi poikaa ja pian yksi tyttö.    

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hetkiä viime päiviltä

Olen kuvaillut viime päivinä ihan fiilispohjalta ja muistikortille on tallentunut hetkiä niin ulkoa kuin kotoa. Ei olla tehty mitään ihmeellistä tai suunniteltua, kunhan ulkoiltu lähipuistoissa, käyty kylässä, pojat on leikkineet kavereiden kanssa, Jesse on ollut maalaushommissa vanhemmillaan ja pojat ovat touhunneet paljon myös siellä.

Minä olen levännyt, koska en saa öisin nukuttua. Olen siivonnut, miettinyt jo ristiäisiä, tehnyt postausluonnoksia, jumpannut jumppapallon kanssa ja tehnyt itselleni kauneushoitoja. Olen myös käynyt läpi lapsuudentavaroitani vanhempieni luona, josta pojat ovat tehneet löytöjä. Ostettiin tänään mansikkalaatikko, joten kesäherkut löytyy nyt pakastimesta odottamassa syksyä ja talvea.   

Pojat rakastavat lämmintä kesäsäätä ja sitä, kun ulos voi lähteä shortseissa. He valitsevat vaatteensa heti ensimmäiseksi herätessään ja ovat tarkkoja siitä, mitä laittavat päälleen. Olen laittanut heidän kesäsuosikkinsa lipastoon, josta he saavat helposti haluamansa. Heillä on tapana kaivella vaatteita niin ahkeraan, että vaatekaappia saa olla jatkuvasti siivoamassa. Lipastoratkaisu toimii loistavasti.


Käytiin pari päivää sitten kirpparilla Vantaalla sijaitsevassa Lanttilassa, missä riitti kierrettävää. Pojilla oli säästämänsä 2 euroa mukana, joilla he ostivat mieleisensä lelut. Kirpparilla oli onneksi myös kahvio ja pieni välipysähdys teki meille kaikille hyvää. Pullakahvien ajan kelpasi lepuutella jalkoja. Ostin viininpunaiset Zaran kengät, jotka on mukavat jalassa ja todella nätit. Kenkien lisäksi ostin isohkon kaktuksen, ulkoruukun ja jumpsuitin. Kaktus oli huippulöytö, sillä se maksoi vain 7,95€ ja sen myyjänä oli ihan puutarhaliike.  

Vauvaa varten kaikki on ollut valmista jo jonkin aikaa. Vaunuverho on muuten myös kirpputorilöytö, se on käsityönä tehty ja ihastuin sen leopardiprinttiin. Sitterin hankkimista mietitään vielä, mutta voisin kuvitella sille tulevan käyttöä viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva haluaa tutkailla ympäristöään enemmän eikä enää viihdy vain makuullaan. Päivitellään Jessen kanssa toisillemme edelleen päivittäin sitä miten uskomatonta on, että meillä on täällä kohta vauva. Se on ollut ajatuksissamme ja haaveissamme jo useamman vuoden ja häntä on nyt odotettu yhdeksän kuukautta, mutta siitä huolimatta se tuntuu uskomattomalta. Ei sitä varmaan kunnolla käsitä ennen kuin hänet saa syliin...  


Ihanaa viikonloppua!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Julisteilla uutta ilmettä + alekoodi

Yhteistyössä Desenio 

Meillä on kotona paljon julisteita seinillä ja olohuoneeseen on koottu niistä mm. tauluseinä. Julisteet ovat siitä erityisen kiva ja näyttävä sisustuksen osa, että niitä vaihtelemalla saa kotiin helposti uutta ilmettä ja julisteita löytyy jokaiseen sisustustyyliin.

Valtaosa kotimme julisteita on hankittu Deseniolta. Deseniolla on Pohjoismaiden suurin valikoima julisteita ja ripustustarvikkeita, kuten kehyksiä, listoja ja kiinnikkeitä. Valikoima päivittyy jatkuvasti, jotta se vastaa parhaiten uusimpia sisustus- ja design-trendejä. Desenion julisteet painetaan laadukkaalle päällystämättömälle mattapintaiselle paperille, mikä ei kellastu käytössä.
 
"All of Me" juliste 50x70cm ja valkoinen puukehys
"Black" 30x40cm (aiemmin saatu)

Desenion valikoima on niin laaja, että julisteita selatessa iskee valinnanvaikeus. Siihen minua auttaa sivuston inspiraatio -osion katseleminen sekä "muut ostivat myös" -osio, mikä tulee sivuton alaosaan näkyviin valitessasi jonkin julisteen. Näiden avulla näen uudella tavalla mitä voisi yhdistää mihinkin, miten erilaiset väriyhdistelmät toimivat ja saan yleisesti ideoita. Meiltä löytyy teksti- ja kuvajulisteita, joiden värimaailma on aika neutraali, mutta toisaalta taas se mahdollistaa julisteiden paikkojen vaihtamisen. Kierrätän julisteita vuodenaikojen mukaan samaan tyyliin kuin esimerkiksi koristetyynyjen päällisiä, jolloin vanha tuntuu taas uudelta. Se tuo sisustukseen raikkautta ja vaihtelevuutta ja on edullista sisustamista.

 "Dusty Rose" 30x40cm (ylhäällä vasemmalla)
 "Together" 30x40cm (alhaalla, aiemmin saatu) 
"Love lives here" 30x40cm ja valkoinen puukehys
 
 "You look lovely" 30x40cm ja valkoinen puukehys

 "The dream" 30x40cm 

"Elephant pink" 21x30cm ja valkoinen puukehys

Tilasin meille julisteita olohuoneeseen, eteiseen ja vauvannurkkaukseen. Olohuoneeseen halusin jotain isoa, mutta simppeliä ja sinne valikoitui tekstijuliste "All of me loves all of you" valkoisella puukehyksellä. Toinen olohuoneeseen tullut juliste on "Rose Pearl", mikä meni osaksi vanhaa tauluseinää tuoden koko seinään vähän eloa. Mielestäni se sopi joukkoon paremmin "väärinpäin", joten ainakin nyt se saa olla niin.

Eteisessä on kaksi yksinkertaista tekstitaulua, joista toinen on peilin vieressä sijaitseva "You look lovely" ja toinen kenkäkaapin päällä oleva "Love lives here", molemmissa on valkoiset kehykset.  Vauva sai suloisen elefanttitaulun valkoisilla kehyksillä. Pidän Desenion kehyksistä ja siitä, että ne on paksut ja tuntuu kestäviltä. Juliste on helppo laittaa kehykseen ja kehys pysyy tukevasti seinällä. Meille kotiutui tällä kertaa vain valkoisia kehyksiä, mutta Deseniolta löytyy kehyksiä monessa muussakin upeassa sävyssä, kuten kultaisena tai kuparisena.
 
Koodilla “ROSANNAH" saat 25% alennusta julisteista* 10.-12.7.2018 välillä
*Ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita. 

HUOM! Koodin kanssa oli ongelmia, jotka on korjattu. Alekoodi "ROSANNAH" toimii nyt ja on voimassa vielä 13.7.2018 asti. 

Ovatko julisteet osa 
teidän kodin sisustusta?  
           

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Raskausviikko 40 - laskettu aika

Tänään on 40+0, se maaginen laskettu aika! 


Minkäänlaisia tuntemuksia ei ole tai ainakaan mitään suoranaisesti synnytykseen viittaavaa. Tähän asti olen lähinnä hehkuttanut raskauden ihanuutta ja saamiani upeita kokemuksia koko raskauden ajalta, mutta kuluneen viikon aikana olen joutunut tsemppaamaan itseäni jaksamaan.

Harjoitussupistuksia tulee vähän väliä, vauva tuntuu roikkuvan vatsan alaosassa ja ylävatsalla on pelkkää tyhjää, liikkeet tuntuu voimakkaina ja koko vatsa on arka. Nukun huonosti tunnin pätkissä, olen kauttaaltani turvonnut ja pelkään pitkälle yliajalle menemistä. Jesse on ollut onneksi jo lomalla tämän viikon ja touhunnut paljon poikien kanssa, koska tällä hetkellä olen se tylsä äiti, joka jaksaa juuri ja juuri antaa keinussa vauhtia. Minulle tulee edelleen energiapiikkejä, kuten eilen illalla tehdessäni suursiivouksen, mutta vastapainona kulutan sohvaa aika ahkeraan.

Pitkään pelkäsin vauvan syntyvän liian aikaisin. Minulla oli eniten raskausvaivoja ja kovia harjoitussupistuksia toisen kolmanneksen aikana, jolloin kävin vähintään kerran kuukaudessa kontrollissa. Muistan luvanneeni olla valittamatta yliajalle menemisestä, kunhan vaan saisin täysiaikaisen vauvan. Heh, tässä sitä nyt ollaan. Sokeriarvot on olleet niin hyvät, että raskauden annetaan jatkua vielä kaksi viikkoa. Tarkkailen vauvan liikkeitä ja otan tarvittaessa yhteyttä synnärille, jos liikkeitä ei tunnu tarpeeksi. Valituksesta huolimatta olen onnellinen ja kiitollinen, että raskaus eteni loppuun asti normaalisti, nyt vaan jännitetään milloin vauva saapuu luoksemme.   

Ylläoleva ihana puuvillainen Bomu-pupuviltti on saatu suomalaiselta Yours Mine Design -yritykseltä. Etukoodilla RS20 saatte Yours Mine Designin verkkokaupasta 20% alennuksen 15.7.2018 asti!  
 
 Unipesä ja vaaleanpunainen unelmanpehmeä harso ostettu Bebeliinistä / Filibabba
Nahkainen rusettiponnari / For minis and mommies 
Nude harso / Cam Cam Copenhagen