Asioita, jotka haluan muistaa

Aika tuntuu menevän nyt paljon tavallista nopeammin. Vauva on perjantaina jo kaksiviikkoinen, Jessen isyysloma loppuu pian ja arki alkaa. Yritän imeä itseeni vauvantuoksua, keskittyä hetkeen, ottaa rennosti kotona ja nauttia tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta.

 Imetyskoru saatu: Raskauskeiju

Mietin aina, että "tämän haluan muistaa" ja se fiilis on tullut mm. seuraavasti: 

Haluan muistaa, miten hienolta ja koskettavalta tuntui saada vauva heti syntymänsä jälkeen syliin. Aika tuntui pysähtyvän ja kaikki muu unohtui.

Haluan muistaa sen hetken, kun katseemme kohtasivat Jessen kanssa vauvan tultua maailmaan.

Haluan muistaa ensihetket sairaalassa, kun kaikki oli tavallaan uutta, mutta silti niin tuttua.

Haluan muistaa, miten isoveljet käyvät halaamassa siskoa monta kertaa päivän aikana.

Haluan muistaa, miten vauva pitää käsiään ristissä rinnalla ollessaan.
 
Haluan muistaa, miten vauvan tuhina yltyy yöllä hänen ollessa nälkäinen. Paras tapa herätä!

Haluan muistaa pitkät katsekontaktit vauvan kanssa imetyksen ohessa. Kauniit tummansiniset silmät.

Haluan muistaa miltä tuntuu, kun ei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kuvaamaan onnellisuuttaan.

Haluan muistaa, kun isoveljet viimein tapasivat kauan odottamansa pikkusiskon sairaalassa, he olivat samaan aikaan iloisia, jännittyneitä ja vähän hämmentyneitä.

Haluan muistaa, miten kokonaiselta kaikki yhtäkkiä vauvan syntymän myötä tuntui.

Haluan muistaa sen ihmetyksen, kun aamulla tajuaa vauvan heränneen syömään vain kerran. Olemme päässeet helpolla ensimmäiset puolitoista viikkoa.

Haluan muistaa sen helpotuksen tunteen, kun vauva kasvaa hyvin pelkällä imetyksellä.

Haluan muistaa kiireettömät päivät yhdessä, aamukahvin Jessen kanssa, aamupäivän ulkoilut, takapihalla hengailemisen ja poikien leikit uima-altaassa ja sen rennon tekemättömyyden tunteen.

Haluan muistaa, miten hellästi Jesse hoitaa vauvaa ja omaa kyvyn saada hänet helposti nukahtamaan...  

Millaisia muistoja 

teillä on vauva-ajalta?

Tyttömme on täällä

Täydellinen tyttömme syntyi perjantai-iltana 20.7.2018 mitoin 3645g & 50cm. 

Kävimme samana aamuna yliaikaiskontrollissa, jossa todettiin kohdunsuun olevan auki 2cm. Vauva voi hyvin ja kaikki oli muutenkin kunnossa, joten käynnistys sovittiin sunnuntaille. Lääkäri teki tarkoituksella kovakouraisen sisätutkimuksen ja kertoi sen käynnistävän jopa puolet synnytyksistä luonnostaan. Tutkimus todellakin tuntui, mutten ajatellut sen aiheuttavan mitään kummempaa.

Kontrollin jälkeen ei mennyt montaa tuntia, kun sain ensimmäisen kipeän supistuksen. Supistukset tulivat heti 5 minuutin välein. Synnytys kesti kokonaisuudessaan viisi tuntia ja kaikki meni paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Meillä oli maailman ihanin kätilö, joka oli paikalla jo aamuisessa kontrollissa. Jesse oli loistava tuki, sain hyvät kivunlievitykset just oikeaan aikaan ja synnytyskokemus oli 10/10.

Tyttö voi hyvin ja pääsi heti rinnalle. Olimme lapsivuodeosastolla kaksi yötä ja kotiuduimme eilen aamulla. Teen vielä erillisen synnytyskertomuksen, mutta tämä oli tällainen pikainen päivitys. Pojat ovat ottaneet siskon hyvin vastaan, silittävät, juttelevat ja haluavat pitää sylissä. Meillä on ihana kolmikko!

Onni on käsittämätöntä ja elämme vauvakuplassa koko perhe.