Asioita, jotka haluan muistaa

Aika tuntuu menevän nyt paljon tavallista nopeammin. Vauva on perjantaina jo kaksiviikkoinen, Jessen isyysloma loppuu pian ja arki alkaa. Yritän imeä itseeni vauvantuoksua, keskittyä hetkeen, ottaa rennosti kotona ja nauttia tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta.

 Imetyskoru saatu: Raskauskeiju

Mietin aina, että "tämän haluan muistaa" ja se fiilis on tullut mm. seuraavasti: 

Haluan muistaa, miten hienolta ja koskettavalta tuntui saada vauva heti syntymänsä jälkeen syliin. Aika tuntui pysähtyvän ja kaikki muu unohtui.

Haluan muistaa sen hetken, kun katseemme kohtasivat Jessen kanssa vauvan tultua maailmaan.

Haluan muistaa ensihetket sairaalassa, kun kaikki oli tavallaan uutta, mutta silti niin tuttua.

Haluan muistaa, miten isoveljet käyvät halaamassa siskoa monta kertaa päivän aikana.

Haluan muistaa, miten vauva pitää käsiään ristissä rinnalla ollessaan.
 
Haluan muistaa, miten vauvan tuhina yltyy yöllä hänen ollessa nälkäinen. Paras tapa herätä!

Haluan muistaa pitkät katsekontaktit vauvan kanssa imetyksen ohessa. Kauniit tummansiniset silmät.

Haluan muistaa miltä tuntuu, kun ei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kuvaamaan onnellisuuttaan.

Haluan muistaa, kun isoveljet viimein tapasivat kauan odottamansa pikkusiskon sairaalassa, he olivat samaan aikaan iloisia, jännittyneitä ja vähän hämmentyneitä.

Haluan muistaa, miten kokonaiselta kaikki yhtäkkiä vauvan syntymän myötä tuntui.

Haluan muistaa sen ihmetyksen, kun aamulla tajuaa vauvan heränneen syömään vain kerran. Olemme päässeet helpolla ensimmäiset puolitoista viikkoa.

Haluan muistaa sen helpotuksen tunteen, kun vauva kasvaa hyvin pelkällä imetyksellä.

Haluan muistaa kiireettömät päivät yhdessä, aamukahvin Jessen kanssa, aamupäivän ulkoilut, takapihalla hengailemisen ja poikien leikit uima-altaassa ja sen rennon tekemättömyyden tunteen.

Haluan muistaa, miten hellästi Jesse hoitaa vauvaa ja omaa kyvyn saada hänet helposti nukahtamaan...  

Millaisia muistoja 

teillä on vauva-ajalta?

Tulevat isoveljet - vauvaan suhtautuminen odotusaikana

Theo ja Jimi täyttävät ensi kuussa viisi vuotta. He ovat monessa asiassa taitavia, omatoimisia, reippaita ja avuliaita. He auttavat mielellään mm. ruoanlaitossa, pihan kunnostamisessa, kotihommissa ja pyytävät itselleen pieniä tehtäviä, kuten kukkien kastelua. Läheisyys on heille tärkeää, toinen kaipaa enemmän sylissä istumista ja toiselle riittää satunnaiset halit kesken leikin. Saan paljon pusuja ja haleja pitkin päivää, se on ihanaa. "Rakastan sinua mamma" on saanut lisäkseen "ja vauvaa".

Pojat tietävät, että vatsassani on vauva, heidän pikkusiskonsa ja kyselevät päivittäin jotain häneen liittyvää. Vauvan liikkeiden tunteminen vatsan päältä, liikkuvat ultraäänikuvat (4D) ja vatsani kasvu on konkretisoinut heille vauvan tuloa. He eivät millään malttaisi odottaa vauvan syntymää ja kesä tuntuu heistä vielä kaukaiselta, kun sitä on talvesta saakka odotettu eikä vauvaa ole vieläkään. Erityisesti toinen pojista on todella kiinnostunut vauvan tarpeista ja oikeastaan kaikesta vauvaan liittyvästä. Puhutaan vauvasta yleensä poikien aloitteesta; siitä mitä vauva tarvitsee ja miten häntä hoidetaan. Ollaan kerrottu konkreettisia asioita, joissa pojat voivat auttaa. He voivat esimerkiksi tuoda vauvalle vaipan, antaa tutin tai auttaa työntämään vaunuja. Mietitään poikien kanssa missä vauvan on paras nukkua, mitä vaatteita hän tarvitsee ja millaisia tutteja hänelle ostetaan. Käytiin yhdessä läpi Jimin ja Theon vanhoja säästettyjä vaatteita ja valittiin niistä vauvalle sopivia. Pesin valmiiksi muutaman ihanan myssyn, farkkupaidan ja parit housut. Muut säästössä olevat on keskoskokoa, joita ei toivottavasti tällä kertaa tarvita, ne on lähinnä muistojen takia säästetty.

On hellyyttävää, miten tulevat isoveljet silittävät vatsaani ja antavat vauvalle pusuja, sanovat heipat minun lisäkseni vauvalle, lupaavat hänelle omia lelujaan lainaan ja laskevat perheemme nykyään viisihenkiseksi. Piirroksiin vauva piirretään vatsaani. Olen laittanut muutaman piirroksen talteen poikien vauvakirjojen väliin. Pojat kertovat, että vatsassani on vauva ja heille tulee pikkusisko aina jos mennään kyläilemään jonnekin.

Olen varma, että Jimistä ja Theosta tulee upeita ja huolehtivaisia isoveljiä. Vauvan synnyttyä pidämme huolen siitä, että he saavat edelleen aikaa kummankin vanhemman kanssa ja huomioimme heitä parhaamme mukaan. Teemme asioita, mitkä on heille tärkeitä ja rutiinimaisia, kuten toiselle kaupassakäynti kahdestaan Jessen kanssa ja toiselle kylpyhetki Jessen laulaessa ja soittaessa taustalla kitaraa. Toinen haluaa aina tulla auttamaan minua pyykkien kuivumaan ripustamisessa ja toinen tehdä kanssani palapeliä tai lukea koirakirjaa. Pojat ovat kaksosuuden myötä tottuneet alusta asti jakamaan vanhempien huomion ja tietävät, että välillä omaa vuoroa on odotettava. En usko, että vauvan syntymä aiheuttaa heissä mustasukkaisuutta tai muita negatiivisia tunteita, mutta sen näkee sitten. Vauvan syntymä on iso, elämää mullistava asia meille kaikille, mutta tiedän, että löydämme tasapainon ja saamme arjen viisihenkisenä perheenä toimimaan hyvin.

Tärkeintä, että kaikkien on hyvä olla.