Arkisia kuulumisia

Eilisestä postauksen kirjoittamisesta tuli tosi hyvä fiilis. Olen kuullut puhuttavan blogien aikakauden olevan ohi ja tilalle on tullut nopeatempoisemmat sisällöntuottamisen kanavat. Päivitän mielelläni instaa (@rosannahs), mutta aion myös kirjoittaa blogia niin kauan kuin se minusta tuntuu hyvältä.    

Ystävänpäivänä innostuin laittamaan vaaleanpunaista huulipunaa ja sydänkorvakorut. Töissä kirjoitettiin työkavereista kehuja lapuille ja vietiin laput Puspus-lakujen kera ko. työkavereille. Se oli hauskaa ja oli ihana myös vastaanottaa kehuja!   

Kotona nautitaan tasaisesta arjesta. Ellenillä on ollut nyt jonkin aikaa pitkän isivaiheen jälkeen äitivaihe. Hän haluaisi vain olla sylissä, lähellä, pitää kädestä enkä saa kadota näköpiiristä. Vastaan hänen tarpeisiin antamalla läheisyyttä ja huomiota. Osallistan häntä myös ikätasoisesti kodin askareisiin, kuten ruoanlaittoon ja pyykinpesuun. Näin hän saa olla lähelläni, mutta saamme myös pakollisia arkiaskareita tehtyä. 

Poikien kanssa eletään vaihetta, jossa heitä kiinnostaa tietää kaikesta kaikki. Tiedonjano on valtava ja lempikirjoja on tiedekirjat ja aihealueina avaruus, eläimet, ihminen, historia. Toinen pojista on ottanut tavoitteekseen oppia kaikki alkuaineet. Hän kyseli niitä yksi ilta minulta ja täytyy sanoa, että ihan hyvää kertausta itsellenikin...    

Kivaa tiistaita! 

Täällä taas

Moikka pitkästä aikaa! 

En edes tiedä miksi viime postauksesta on niin pitkä aika. Tässä välissä on ollut kevät, ihana kesä, kesälomareissu Kroatiaan, perheaikaa, hyvää ruokaa, lämpimiä kesäiltoja, ystäviä, mökkeilyä ja omaa aikaa. Pidin ensimmäistä kertaa kesälomaa neljä viikkoa putkeen ja se oli ihanaa. Nautin lomasta ihan täysillä ja sopivassa suhteessa oli aktiivista tekemistä ja rentoa olemista. 

Kesän jälkeen hypättiin takaisin arkeen, pojat aloittivat 4. luokan ja Ellen viskarin. Ellen on ollut viskarista innoissaan, koska on jo niin iso tyttö ja viskarissa käydään luistelemassa. 

Olen viihtynyt työssäni koordinaattorina todella hyvin ja inspiroitunut itseni kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Tuntuu, että nyt on kliseisesti "aikaa omille jutuille ja urapohdinnoille". Lapset ovat sen verran isoja ja itsenäisiä, ettei heissä enää ole ihan samalla tavalla kiinni. Toki he vielä tarvitsevat lähelleen ja nautin siitä, mutta silti on mahdollista tehdä myös omia juttujaan. 

Arki on tasaista ja iloitsen tärkeistä perusasioista; olemme terveitä, lapset kasvavat ja oppivat, kiva (tosin vähän liian pieni) koti, hyvä työpaikka ja elämä yleisesti on mielekästä. 

Syyslomalla olimme Ruotsin risteilyllä juhlistamassa siskojeni kolmekymppisiä isommalla perheporukalla. Lapset odottivat tietysti laivalle pääsemistä, Harri Hyljettä, lasten leikkipaikkaa, buffetin herkkuja ja Tukholman lelukauppaa.  

Alkuvuosi on tuntunut pitkältä, mutta viimein lisääntyneen valon myötä mieli on piristynyt ja odotan innolla tulevaa kevättä ja kesää. Tunnen olevani eniten elossa loppukeväästä ja kesällä, kun työpäivän jälkeen on vielä energiaa mennä ja tehdä, nähdä ystäviä, käydä spontaanisti leikkipuistossa tai rannalla lasten kanssa ja puuhata pihan parissa. 

Luin juuri, että Messukeskuksessa järjestetään maaliskuun lopulla Kevätmessut ja sinne olisi ihana mennä. Tänä vuonna aion panostaa pihaan, terassin laittoon ja kukkiin. Ihan paras fiilis juoda kahvia ja samalla laittaa omaa pihaa kuntoon (vielä jokunen vuosi sitten en olisi uskonut sanovani näin...).  

Blogin kirjoittamista on ollut ikävä enkä ole vielä valmis lopettamaan tätä <3

Pienten asioiden merkitys

Helmikuun puoliväliä eletään ja mielessä on ollut jo pitkään kevät. Miten kevään odotus alkoikin niin aikaisin tänä vuonna... Tammikuu tuntui kestävän ikuisuuden, siis ikinä ei ole kuukausi tuntunut niin pitkältä! Piti ihan huokaista, kun siitä päästiin. Vielä ei todellakaan ole kevät, mutta tulppaanit, valo ja räystäältä putoilevat vesipisarat vievät sitä kohti.  

Nyt on ollut ihana huomata valon määrän lisääntyminen. Se fiilis, kun lähtee töihin ennen aamukahdeksaa ja ulkona on valoisaa! Parasta! 

Tästä tulee mieleen ajanjakso, jolloin olin useamman kuukauden sairaalassa kaksosraskauden riskien vuoksi (ts. ennenaikaisen synnytyksen uhka). Sinä aikana oli kevät vaihtunut kesään, kun olin sairaalassa. Tunne oli ihan hullu päästessäni ulos ensimmäistä kertaa 2,5 kuukauteen. 

Olin missannut vuodenajan vaihtumisen ja siitä on jäänyt sellainen, että kiinnitän huomiota pieniin asioihin ja nautin erityisen paljon alkukeväästä. Toivottavasti joku saa ajatuksesta kiinni! 

Lapsilla on ensi viikolla hiihtoloma. Meillä on nyt tylsä tilanne, kun Jesse on normaalisti töissä ja itsellänikin vain maanantai vapaa. Pojat käyvät mummolassa jonain päivänä ja Ellen on dagiksessa. Vuoden päästä on jo mahdollisuus pidempään talvilomaan. 

Yritetään ottaa ilo irti juurikin niistä pienistä asioista: käydään museoissa, kirjastossa, leikkipaikoilla, luistelemassa ja pidetään elokuvailtoja. Jos lapset aikuisina muistaa jotakin lapsuudestaan, niin voisin veikata koko perheen yhteiset leffaillat! Se on jotain mitä kaikki aina odottavat. Viikonloppu, kaikki yhdessä sohvalla peittojen kanssa, herkkuja, hyvä elokuva ja yhdessäoloa. Toinen mitä varmaan muistavat on iltasadut ja olen niin onnellinen, että saan vielä lukea pojille (pian 10v.) joka ilta.  

Vinkkinä Tapiolassa sijaitseva museo Leikki. Tosi kiva paikka, jossa saa leikkiä, katsoa ja koskea asioita. Monipuolinen ja eri-ikäisille sopiva, jossa vierähtää helposti useampi tunti. Lapsille ilmainen! Aion hankkia itselleni museokortin, sillä lapset ovat nyt innostuneet museokäynneistä ja seuraavina toivelistalla on Helsingin kansallismuseo ja Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki. 

Onko teillä vinkata museo/tmv. kohteita, jotka sopii erityisesti lapsille? 

  

Alkuvuoden kuulumisia

 Hyvää uutta vuotta 2023! 

Meidän perheessä vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa staycationilla. Yövyimme hotel Mattsissa Espoossa, jossa meillä oli niin iso huoneisto, että pojille oli omat huoneet. Menimme ajatuksella, että pääsemme hieman kotoa pois, hotellin lakanoihin ja valmiiseen aamiaispöytään. Huoneistossa oli myös sauna, joten tuli saunottua useamman kerran vuorokauden aikana! 

Hotelliloma oli onnistunut ja vuoden vaihtuessa Ellen nukkui ja me muut olimme parvekkeella ihastelemassa aivan hotellin edustalla näkyviä upeita ilotulituksia. Hieno hotelli ja ystävällinen asiakaspalvelu! 

Poikien joululoma tuntui todella pitkältä ja eilen piti ihan muistella mitä kaikkea pitää ottaa huomioon nyt ensimmäisenä loman jälkeisenä koulupäivänä. Tänään starttasi viimein kunnon arki eikä enää tarvitse miettiä miten järjestää lasten lounas ja soitella "tsekkauspuheluita" pitkin päivää. Olen jopa huojentunut, kun päiviin tulee kunnollinen rytmi ja päästään kiinni rutiineihin. 

Olen iloinen, että sain pidettyä joulun välipäivinä muutaman ylimääräisen vapaan ja pystyin olemaan rauhassa lasten kanssa kotona. Ellen oli lomalla koko viikon joulun ja uudenvuoden välissä, kiitos isovanhempien hoitoavun. 

Uusi vuosi toi mukanaan innon harrastamiseen. Ellen jatkaa tanssia ja aloitti luistelukurssin. Hän on ihastunut luisteluun, joten katsotaan miten etenemme luistelukurssin jälkeen. Pojilla jatkuu partio, jonka lisäksi he kokeilevat jalkapalloa. 

Minä olen käynyt salilla pitkän tauon jälkeen. Syksyn useamman kuukauden sairastelukierteen jälkeen kävin loppuvuoden aikana salilla epäsäännöllisesti ja kevyesti. Nyt tuntuu hyvältä palata säännöllisen treenaamisen pariin.

Vuoden vaihtuminen tuntui samaan aikaan innostavalta ja haikealta. Meillä oli niin upea vuosi 2022. Ikimuistoinen kesä, hääjuhlat, matka Malediiveille, uusi työpaikka. Tästä tulikin mieleen, etten ole vielä julkaissut postauksia häistä enkä Malediiveista. Kummastakin on luonnokset tehtyinä. 

Miten teidän vuosi on alkanut?    

4-vuotiaan kanssa silmälääkärille

Tänä syksynä ollaan käyty useamman kerran neuvolassa, kun on ollut peruskäyntiä, kontrollia ja neuvolalääkärin tapaamista. 

Ellen osallistui hienosti 4-vuotiskäynnin tehtävien tekemiseen. En muistanut, että tällä käynnillä lapsi menee ilman vanhempaa ensin tekemään erilaisia tehtäviä, mutta yllätyksekseni Ellen lähti innoissaan terveydenhoitajan mukaan. Käynti oli ruotsinkielellä ruotsinkielisestä päivähoidosta johtuen. Käynnillä tuli myös rokote. 

Kehitys ja kasvu on kunnossa ja Ellen voi hyvin. Itselläni on ajoittain huolta hänen atopiasta. Kutiava, kuiva iho valvottaa usein ja Ellen raapii ihon rikki. Parhaiten tuntuu ennakoivasti auttavan Aco Mini Care -voide, mutta mitään hittiä ei olla vielä löydetty.   

Neuvolakorttikotelo - Luklabel 

Neuvolan puolelta kiinnitettiin huomiota Ellenin näköön. Sen vuoksi käytiin kontrollissa jo 3-vuotisneuvolassa, mutta silloin ei vielä nähty tarvetta jatkotoimille.

Tällä kertaa terveydenhoitaja ohjasi meidät eteenpäin silmälääkärille, jonne meillä on aika ensi viikolla. Saa nähdä mitä siellä selviää, mutta uskoisin Ellenin tarvitsevan silmälasit. Hän siristelee ja räpyttelee silmiään paljon jos katsoo esimerkiksi tv:tä.  

Onneksi näihin asioihin saa apua ja pääsee tarpeellisiin tutkimuksiin! xx

Raskas syksy

Syksy on mennyt hurjalla vauhdilla! Olen täyttänyt instagramiani hääkuvilla ja fiilistellyt vähän väliä häämatkaa ja Malediivien upeutta. Häät ja häämatka oli niin ihanat ja onnistuneet, onneksi meillä on paljon kuvia ja videopätkiä. Vielä olisi tarkoitus pitää hääilta sekä kaasoille ja bestmaneille että meidän perheille, joissa kilistellään ja katsotaan yhdessä hääkuvat. 

Syksy on ollut aika raskas, koska olen ollut pitkään sairaana. Olo on aaltoillut ja kun on luullut vihdoin olevansa terve, niin vointi onkin taas huonontunut. Tällä hetkellä on molemminpuolinen korvatulehdus, mikä ei tunnu menevän millään ohi. 

Sairastelu on verottanut jaksamista ja eniten ärsyttää se, kun mitään ei jaksa tehdä täydellä teholla. Inhoan puolikuntoisena olemista. 

Pojat ovat tällä hetkellä kotona syyslomalla. Ulkoilua, hyvää ruokaa, kotona oleilua ja pelejä. Vähän harmittaa, ettei heillä ole mitään sen kummempaa,  mutta ehkä läsnäolo ja kiireettömyys on tärkeintä. Viime viikonloppuna laitettiin kotiin halloween -koristeita. Meillä on perinteeksi muodostuneita koristeita, joiden lisäksi ostettiin muutama kurpitsalyhty.

Vietetään halloweenia ystäväperheen luona, jonne pukeudutaan asuihin. Meillä on valmiina vasta Ellenin luurankoasu, kun pojat eivät ole vielä osanneet päättää asujaan. Erilaiset juhlapyhät tuntuu lasten kanssa saavan uuden merkityksen. Viime vuonna kävin poikien kanssa viemässä kynttilät hautausmaalle Pyhäinpäivänä ja siitä tuli pojille niin tärkeää, että mennään myös tänä vuonna yhdessä.

xx

Kuulumiset: uusi työ, häät ja häämatka

Hei pitkästä aikaa! Alkuun on heti pakko todeta, että ihana olla taas täällä kirjoittelemassa. Olen kaivannut blogia, kirjoittamista ja "tarkoituksellista" kuvaamista. Kuvaan paljon enemmän kunnon kameralla silloin kun päivitän aktiivisesti blogia. Puhelinkuvat on toki myös kivoja ja ehkä arkisemmista tilanteista, mutta kameralla otetut kuvat tuo vaihtelua. 

Kuulumisiin lukeutuu yhtenä suurimpana varmasti häät ja häämatka. Hääjuhla oli aivan ihana ja onnistunut kaikinpuolin. Päivä meni täydellisesti ja kuvaajamme laittamien sneak peek -kuvien perusteella se välittyy myös kuvista. En malta odottaa, ettää pian saamme nähdä kaikki kuvat. Kuvien kautta pääsee sukeltamaan takaisin siihen päivään <3 

                                                    kuvat yllä: Theresa Becker Photography

Häämatka Malediiveille oli unohtumaton ja upea kokemus. Malediivit on täydellinen kohde jos lomaltaan haluaa turkoosia vettä, valkoista hiekkaa, aurinkoa, totaalirentoutumista, hyvää ruokaa ja erityisesti jos vedenalainen maailma kiinnostaa. Snorklaus- ja sukellusmaisemat on kohdillaan. Näimme viikon aikana riuttahaita, keihäsrauskuja, merikilpikonnia, paljon erilaisia kaloja, rapuja, liskoja ja jättilepakoita.

Kesä meni aika nopeasti, koska meillä oli tähtäimessä hääjuhlat, joihin tehtiin valmisteluja pitkin kevättä ja kesää. Tehtiin kuitenkin lasten kanssa kivoja reissuja perusleikkipuistojen ohelle, käytiin mm. Muumimaailmassa ja Tallinnassa, Paraisilla ja Jaalassa mökeillä ja Linnanmäellä. 

Nyt ollaan hypätty takaisin arjen pariin. Aloitin kesäkuun alussa uuden työn kiinteistöalan yrityksessä toimistoassistenttina ja syyskuussa siirryn koordinaattorin tehtäviin samassa yrityksessä. Tuntuu, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni ja viihdyn uudessa työssäni mainiosti. 

Pojat aloittivat kolmannen luokan uudessa koulussa ja Ellen totuttelee uuteen ryhmään dagiksessa. Isoja juttuja kaikilla, mutta pikkuhiljaa sitä taas löytää oikean rytmin arkeen ja asiat alkaa sujua rutiinilla.

Tässä oli vain pintaraapaisu kuulumisista. Teen erilliset postaukset häistä, häämatkasta ja uudesta työstä. 

Kiva olla taas täällä, hyvää viikonloppua! 

Tervetuloa häävuosi 2022

Hei hyvää uutta vuotta! 

Tämän vuoden keskiössä on tietysti heinäkuu ja meidän häät! Huomaan ajatusteni siirtyvän häihin asiassa kuin asiassa. 

Lomapäivien säästäminen heinäkuulle, kuntosalijäsenyyden ottaminen, hiusten vaalentamisen aloittaminen asteittain, kaiken budjetointi ja budjetissa pysyminen jne...

Olen tosiaan päättänyt vihdoin aloittaa kuntosalilla treenaamisen. Tähän asti olen tehnyt lihaskuntoa kotona ja käynyt talvea lukuunottamatta säännöllisesti lenkillä. Haluan kuitenkin saada treeniin uuden ulottuvuuden ja päästä kotoa pois paikkaan, jossa voin kunnolla keskittyä tekemiseen.

Tavoitteena on saada hyvä fiilis omasta olosta, kiinteytyä ja pudottaa muutama kilo kesään mennessä. 

                                                                    Långvikin sviitti ♥

                                                         Pioni on yksi meidän hääkukista ♥

Pari viime kuukautta on mennyt sellaisessa sumussa, etten ole tehnyt mitään häiden suunnittelun eteen. Kesällä varattiin isoimmat asiat, kun oltiin päätetty päivämäärä.

Heti sen jälkeen suunnittelin innoissani juhlatilan koristeita, sovitin hääpukuja ja ostin täydellisen hääpukuni, pidettiin ensimmäinen kaaso-ilta ja hahmoteltiin hääpäivän kulkua. Sitten iski loppuvuoden väsymys, josta olen nyt heräilemässä. 

Eletään meidän häävuotta ja tuntuu ihan oudolta, että häihin on enää puoli vuotta, siis 6 kuukautta! Tavataan alkuvuodesta meidän "hääkoordinaattori" ja maistellaan häämenua Långvikin hääillassa. Sen myötä varmistuu luultavasti taas muutama asia ja saadaan pienennettyä to do -listaa.

Moni asia on vielä auki, kuten meikkaaja, häämusiikki (bändi, dj, Spotify?), lastenhoitaja mukaan juhlaan meidän lapsille, hääkengät... 

  ♥

Halloween lasten kanssa, koristeet ja asut

Viikonloppu on vielä paljon mielessä, sillä se oli niin hauska ja mieleenpainuva. Halloweenin kunniaksi kaivoin kaapista vanhoja halloween -koristeita ja lisäksi laitoin esille Ellenin dagiksessa tekemiä ihania koristeita. Kotia on kiva laittaa eri juhlapyhät huomioiden. 

Vietettiin halloweenia lasten kanssa ja mentiin lauantaina ystäväperheen juhliin. Meillä oli kaikilla naamiaisasut päällä, syötiin herkkuja ja lapset saivat maalata.

Juhlista lähdettiin kotiin ja ystäväni tuli meille laittautumaan ja valmistautumaan illan (aikuisten) juhliin. Kuunneltiin musiikkia, juotiin lasilliset ja ystäväni kiharsi hiukseni. Laitettiin meille molemmille vielä toiseen poskeen glitteriä, mikä viimeisteli meidän naamiaisasut. 

 

Jesse jäi lasten kanssa kotiin ja me lähdettiin yhden ystäväni synttärijuhliin. Pitkän kaavan mukainen illanvietto, oli tosi hauskaa ja päästiin tanssimaan! Olo oli seuraavana aamuna onnellinen, vaikkakin väsynyt. Oli kaiken väsymyksen arvoista!

Arjen rutiineista poikkeaminen tekee hyvää, vaikka olenkin rutiinien rakastaja ja pidän klo 21.00 iltapuurostani, hah! 

Sunnuntai meni rennosti perheen kanssa. Käytiin kahvilla vanhemmillani ja ulkoiltiin.  

Vietittekö te halloweenia jotenkin?

Pari päivää kotona

Uusi viikko on startannut täällä yllättävän energisesti. Aamulla en tosin ihan heti ollut sitä mieltä, kun olisi tehnyt mieli vain jäädä sänkyyn. Ollaan Jessen kanssa tykitetty iltaisin Rahapajaa ja eilen katsottiin viimeinen jakso. Mitenhän sitä jaksaa odottaa seuraavaa kautta joulukuuhun asti... Se oli muuten nyt ensimmäinen sarja vuosiin, mihin olen ollut koukussa.

Meillä on flunssa kiertänyt vuorollaan perheenjäseneltä toiselle ja nyt olen kotona yhden karanteenilaisen kanssa. Onneksi karanteeniaika on lyhentynyt ja palaamme normaaliin toivottavasti jo huomenna, mikäli pojan testi on negatiivinen.

 Eilen meni puolet päivästä pojan kotikoulun parissa, sen jälkeen vastailin blogiin liittyviin sähköposteihin ja olin tiimikaverin kanssa palaverissa Teamsin kautta (kätevää!). 

Eilen illalla kävin ripsihuollossa ja ostamassa kanelipullat, koska en ehtinyt päivällä leipoa ja oli kanelipulla-päivä! Samalla kävin myös ostamassa Ellenille ihanan pehmeät kollarihousut Zarasta, (joita ei kuulemma suostu käyttää). 

Nykyään on ihan tuurista kiinni kelpaako joku vaate pikkuneidille vai ei. Kollarit ei, vaikka on vaaleanpunaiset. Jessen toiveesta ostin nimenomaan kollarit, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla toisenlaiset housut. Tai no, Ellenin mielestä ainoastaan balettimekot on sopivia vaatteita... 

Tänään aloitettiin aamusta taas kouluhommilla. Olen päivittänyt kalenterin ja tehnyt muita pieniä juttuja, mitkä yleensä jää roikkumaan. Kotoilussa on se hyvä puoli, että saan paljon asioita tehtyä! 

Kivaa tiistaita!

Viime aikoina tapahtunutta

Otsikko antaa viitteitä jostain isommastakin, mutta ihan sitä peruselämää ollaan eletty. 

Koulua, päiväkotia ja töitä. Illat olen ollut arkena yksin lasten kanssa, kun Jessellä on iltahommia. Ollaan oltu paljon kotona, olen tarkistanut poikien läksyt ja kuunnellut lukemista joka ilta.

Olen laittanut tavaroita myyntiin, polttanut paljon kynttilöitä, yrittänyt jäsennellä häihin liittyvää tehtävälistaa ja tasapainoillut vanhemmuuden monien tunteiden kanssa. 

 

Ollaan käyty ottamassa perhekuvia. Kuvat otti meidän upea häävalokuvaaja Theresa Becker Långvikin maisemissa. Niistä tuli aivan ihania ja laitan muutaman varmasti myös tänne nähtäville. 

Blogin suhteen olen alkanut miettiä josko siirtyisin kokonaan Instagramin puolelle (@rosannahs). Sinne on niin helppo lisätä kuvia ja fiiliksiä, mutta blogissa rakastan taas tätä "päiväkirjamaisuutta". Pidän kirjoittamisesta ja harvemmin kuitenkaan laitan pitkiä tekstejä Instaan. 

Blogi on kulkenut elämässäni mukana jo kaksosraskauden alusta asti! 

Tässä olikin asioita laidasta laitaan. Seuraavaan postaukseen ehkä hieman jäsennellympää tekstiä, hah!

Kivaa viikkoa!

3-vuotiaan ensimmäinen harrastus

Ellen on aloittanut tanssiharrastuksen. 

Hän on puhunut tanssista jo pitemmän aikaa ja siinä vaiheessa, kun meidän piti Jessen kanssa pitää tanssituntia Ellenille monta kertaa päivässä, aloin selvittelemään lähialueen tanssimahdollisuuksia. Parhaalta vaikutti Espoon tanssiopisto, josta hän sai paikan 3-4-vuotiaiden ryhmästä. 

3-vuotiaiden ryhmässä tarkoituksena on totutella tanssitunnilla olemiseen ilman vanhempia, kuunnella ohjeita ja oppia toimimaan ryhmässä. 

Ellen oli ensimmäisellä tunnilla viime viikolla. Päällä oli hänen vaaleanpunainen suosikkibalettiasu asiaankuuluvalla alaosalla. 

 

Koronatilanteen takia vanhemmat eivät voi jäädä sisätiloihin odottamaan, mikä hieman lisäsi (äidin) jännitystä. Yllätyin, kun Ellen meni reippaasti valitsemaan paikkansa ja jäi hienosti kuuntelemaan tanssiopettajaa. Se mitä kuulin opettajan puheista, hän vaikutti aivan ihanalta ja otti pienet tanssijat hyvin huomioon. 

Pukuhuoneeseen tuli pikkuballerina iso hymy huulillaan. Ellen tykkäsi kovasti tanssimisesta ja odottaa innoissaan tämän viikon tuntia.

Hassua miten tässäkin lasten yksilöllisyys näkyy niin selvästi. Poikien kanssa ei olisi tullut mieleenkään aloittaa harrastusta heidän ollessa kolme. He alkoivat kiinnostua harrastuksista meidän kannustuksesta vasta 7-vuotiaina ja ovat nyt vuoden olleet mukana partiossa. Se tuntui silloin yhtä oikealta kuin Ellenin tanssin aloitus nyt. 

Kivaa tiistaita! 

Retki luontoon perheen kanssa

Lauantaina vietettiin Suomen luonnonpäivää. Lähdimme sen innoittamina luontopolulle Espoon Glimsinjoelle. Siellä meni kaunis ja helppokulkuinen luontopolku, jonka varrella oli paljon ihmeteltävää. 

Pojat juoksivat edellä, kuten aina. Nautittiin auringosta ja käveltiin voimakkaana virtaavan joen vierellä. Mukana oli tällä kertaa vain vesipullot. Ensi kerralle voisi ottaa myös pienet eväät.

Ihana huomata miten lapset nauttivat luonnosta. Menomatkalla autossa toinen pojista valitti tylsyyttä, mutta se unohtui samantien perille päästyämme. Lapset ovat ihan pienestä pitäen käyneet paljon luonnossa, koska asutaan Espoon keskuspuiston lähellä ja käydään siellä usein.   

Lauantain loppuilta meni leffaillan ja poppareiden merkeissä ja lapset saivat valvoa hieman pidempään kuin normaalisti.

Sunnuntaina tehtiin vielä luonnonpäivään liittyvä mustikkapiirakka. Rento ja mukava viikonloppu!

Kivaa alkanutta viikkoa!