Rapujuhlat ja muinaistulienyö Paraisilla

  

Me ollaan käyty kolmen viikon aikana kaksi kertaa Paraisilla. Kolme viikkoa sitten mentiin sukulaisten järjestämiin rapujuhliin, jolloin meillä oli vain vauva mukana ja pojat jäivät isovanhempien luo yökylään. Syötiin hyvin, käytiin auringonlaskun aikaan rannalla ja istuttiin iltaa. Oli ihana käydä pitkästä aikaa Paraisilla ja nähdä sukulaisia. Yksi yö siellä tuntui tiivistävän koko kesän.

Viime viikonloppuna käytiin Paraisilla uudelleen koko perheen voimin. Käveltiin keskustassa, käytiin leikkipuistossa ja keskuspuistossa, pojat kahlasivat meressä ja kävivät keilaamassa ensimmäistä kertaa. Lauantaina oli perinteinen muinaistulien yö ja pojat saivat valvoa tavallista pitempään, jotta näkivät ilotulituksen. Heistä oli jännää saada olla ulkona niin myöhään. Jännitin vähän miten me kaikki osataan nukkua samassa huoneessa ja herättääkö vauva pojat, mutta kaikki nukkuivat hyvin eivätkä pojat häiriintyneet muutamasta vauvan kiljaisusta.

Jimi ja Theo olisivat halunneet olla Paraisilla useamman yön, joten täytyy varmaan ensi kerralla lähteä sinne jo perjantaina. Käytiin matkalla kivalla lastentarvikekirpparilla "Lasten Seesam" Kaarinassa. Siellä oli monipuolisesti tavaraa eri-ikäisille lapsille ja hauska pieni leikkipaikka missä pojat viihtyivät mainiosti. Ostin vauvalle bodymekon ja trikoopipon sekä pojille pienet lelut. Katsotaan milloin päästään taas käymään saaristossa, siellä mieli lepää!

Kuluneen viikon kuulumisia

Taas on viikko mennyt ja vauvalle on tullut viisi viikkoa ikää. Ollaan pärjätty päivät hyvin nelistään, mutta perjantai ja viikonloppu on enemmän kuin tervetulleita. Yksi äitiysloman hyvistä puolista on se, että meillä on nyt kaikki viikonloput yhteistä aikaa. Vuorotyön jälkeen se tuntuu luksukselta!

Parina päivänä Jimi on kukkunut hereillä jo kuuden jälkeen Jessen lähtiessä töihin ja silloin on päivät tuntuneet pitkiltä. Yleensä pojat heräävät yhdeksän aikaan, jolloin itsekin jaksaa ihan eri tavalla. Vauvan tultua meidän päivärytmi on muuttunut niin, että ollaan yleensä aamupäivä kotona ja ulkoillaan vasta lounaan jälkeen. Aamupäivä katoaa niin nopeasti, että ehditään ulkoilla kauemmin lounaan jälkeen. Tykkään meidän kiireettömistä aamuista. Toisinaan on sovittuna esimerkiksi leikkitreffit aamupäivälle, jolloin mennään sillä aikataululla.

Vauva on edelleen rauhallinen ja perustyytyväinen. Hän nukkuu öisin hyvin ja herättää tuhisemalla ollessaan nälkäinen. Herätyksiä on 1-2 yössä eli me nukutaan todella hyvin. Loppuraskaudessa nukuin 1,5 kuukautta noin tunnin pätkissä, joten nyt muutama herätys yössä ei tunnu missään. Päivisin hän syö noin kolmen tunnin välein ja nukkuu suurimman osan muusta ajasta. Kävin kampaajalla toissapäivänä vauva mukanani ja hän nukkui tyytyväisenä koko sen ajan.  Mukava seuralainen.

Jimi ja Theo ovat pitäneet minut kiireisenä. Heillä riittää vauhtia ja he keksivät kaikenlaista keskenään - niin hyvässä kuin pahassa. Päivästä riippuen he ovat joko jatkuvasti toistensa kimpussa tai tulevat hyvin juttuun ja tekevät jotain kivaa yhdessä. Välillä he leikkivät yksinään, mutta useimmiten heillä on yhteiset leikit. Ensi viikko on heidän viimeinen lomaviikkonsa, jonka jälkeen alkaa dagis. Ensi viikolle on vielä kivoja juttuja, kuten dagiskaverin synttärijuhlat, uusien reppujen ostaminen, leikkitreffit ja toisen pojan neuvolakäynti. Ensin kuitenkin nautitaan viikonlopusta.       

Ihanaa viikonloppua!

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

 Moments Blocks -palikka saatu Kiddexiltä

Uskomatonta ajatella, että vauvan syntymästä on jo neljä viikkoa. Tuntuu siltä kuin hän olisi ollut kanssamme aina. Pienestä vastasyntyneestä on kasvanut ympäristöään tarkkaileva, tiukasti silmiin tuijottava neiti. Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella hyvin. Vauva on nukkunut ja syönyt alusta asti hyvin, hän on perustyytyväinen ja tuntuu tottuneen pojista lähtevään meteliin jo kohdussa. Hän nauttii kylpemisestä, pitää unissaan pientä piipittävää ääntä, näprää mielellään harsoa ja viihtyy autossa ja vaunuissa. Käytiin tällä viikolla neuvolassa ja vauvalla oli kaikki kunnossa. Hän on kasvanut hienosti, alla 1kk-mitat ja suluissa syntymämitat.

paino: 4520g (3645g)
pituus: 55,7cm (50cm)

Ajoittain tuntuu jopa vähän pahalta, kun ei ole aikaa uppoutua vauvakuplaan siten miten haluaisi ja vauva vaan "kulkee mukana" meidän arjessa. Ei meillä kaksosuudesta johtuen ollut poikienkaan kanssa mahdollista keskittyä sataprosenttisesti vain yhteen vauvaan, joten toisaalta tähän on tottunut ja sitä antaa itsestään sen mitä pystyy. Siitä huolimatta harmittelen asiaa välillä ja yritän panostaa saamiini hetkiin esimerkiksi vauvan valvoessa poikien ollessa jo yöunilla. Vauva nukkuu päivisin vielä niin paljon, että olen voinut touhuta poikien kanssa lähes entiseen tapaan.

Vauva nukkuu meidän välissä unipesässä, koska siten saamme kaikki nukuttua parhaiten ja imetys on helppoa. Yöherätyksiä on ollut jo pitkään kaksi, mutta nyt kahtena viime yönä vauva on herännyt vain kerran viiden aikaan syömään ja jatkanut uniaan. Aamu alkaa yleensä yhdeksän aikaan, jolloin ensin heräävät pojat ja sen jälkeen minä ja vauva. Ehdin yleensä tehdä omat aamutoimeni ennen kuin vauva herää kunnolla. Jimi ja Theo ovat olleet todella innokkaita hoitamaan siskoaan. He antavat tuttia, haluavat pitää sylissä, käyvät silittämässä häntä vähän väliä, haluavat työntää vaunuja ja kertovat heti jos vauva päästää pienenkään inahduksen. He ovat siis sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen hienosti.

Päivät yksin kolmen lapsen kanssa on menneet paremmin kuin odotin. Pojat ovat olleet rauhallisempia kuin Jessen ollessa isyyslomalla ja itse olen jaksanut hyvien öiden ansiosta. Olen huomannut kaiken sujuvan parhaiten, kun ei suunnittele liikaa etukäteen. Aamulla katsotaan mikä on fiilis ja mennään sen mukaan. Kahden viikon päästä tosin alkaa dagis ja silloin on oltava liikkeellä jo yhdeksältä.

Kulunut kuukausi on ollut ikimuistoinen ja täynnä rakkautta. Tästä tuli aikamoinen hehkutuspostaus, mutta tällaisena koen vauva-arkemme alkaneen. Tiedän, että vauvan kanssa saa tottua vaiheisiin ja huonoja unijaksoja yms. tulee, mutta me eletään hetkessä. Nyt nautitaan helposta ja kaikinpuolin ihanasta ajasta kolmen lapsemme kanssa.  

Sairaalakassi - mille tuli käyttöä?

Pakkasin sairaalakassin jo hyvissä ajoin. Päivien kuluessa yli lasketun ajan aloin muokata sen sisältöä. Otin vauvan pienimpiä vaatteita pois jättäen vain yhden 50cm bodyn ja housut isompien 56cm kaveriksi, koska ajattelin vauvan jo kasvaneen niistä yli. Pakkasin itselleni kotiutumisvaatteeksi mekon pitkien vaatteiden sijaan, koska silloin oli menossa heinäkuun helteet. 

Päivitetty sairaalakassini sisälsi:

Minulle:

• puhelin, kamera ja laturit molempiin
• neuvolakortti ja raskausdiabeteskortti
• hygieniatuotteet  (hammasharja- ja tahna, deodorantti, bepanthen, shampoo ja hoitoaine, suihkusaippua, hiusharja, pari ponnaria, kasvorasvat, kasvojen puhdistusliinat, perusmeikit)
• 2x imetysliivit
• liivinsuojia 
• alushousuja 
• oloasu (löysät puuvillahousut, 2x imetystoppi ja pitkä ohut neuletakki)
• mekko
• tossut
• purkkaa
• pillimuki
• muutama energiapatukka
• lakua 
• Jesselle vaihtovaatteet, puhelin, laturi, hygieniatuotteet ja evästä 

Vauvalle: 

• vaatesetti koossa 50cm: 1x kietaisubody ja housut 
• vaatesetti koossa 56cm: 2x kietaisubody, housut ja sukat
• ohut puuvillamyssy
• vähän paksumpi myssy
• pari harsoa
• puuvillaviltti
• unipupu
• tutti ja tuttinauha
• turvakaukalo

Mille tuli käyttöä ja mille ei? 

Olin sairaalassaoloajan sairaalan vaatteissa, mutta käytin omia pehmeitä tossuja ja imetysliivejä. Mekolle tuli käyttöä kotiinlähtiessä, mutta muut vaatteet oli turhia. Liivinsuojia en tarvinnut vielä sairaalassa, koska maito ei ollut noussut kunnolla. Kaikelle muulle pakkaamalleni oli käyttöä. Vesipullon tilalle otin kotoa pillimukin, mikä oli ihan huippu. Jesse tarjosi siitä vettä synnytyksen aikana ja siitä oli helppo juoda myös esimerkiksi sängyssä samalla kun imetti.

Vauva oli omissa vaatteissa jo sairaalassa ja hänelle sopi koon 50cm vaatteet. Onneksi olin jättänyt myös yhden sen koon setin kassiin. Tuttia ei annettu sairaalassa eikä paksummalle myssylle ollut tarvetta, joten ne oli meille turhia. Puuvillavilttiä ja harsoja käytettiin ja kotiutumisvaatteiksi puettiin 56cm setti, vaikka niissä olikin vielä hieman kasvuvaraa.

Olen tyytyväinen pakkaamaani kassiin, koska tavaraa oli maltillisesti enkä koe mitään puuttuneen. Sairaalaruoka riitti hyvin ja käytin jälkivuotoon mielelläni sairaalan tarjoamia verkkoalushousuja ja isoja siteitä. Vauvanhoitoon löytyi myös kaikki tarvittava, joten mitään sellaista ei tarvinnut ottaa mukaan.

Oletteko te olleet 

tyytyväisiä sairaalakassiinne?

Arki kaksiviikkoisen vauvan kanssa

 
Vauva on 2,5 viikkoa vanha. Ollaan pikkuhiljaa löydetty omat rutiinimme ja tapamme toimia. Arki kolmen lapsen kanssa tuntuu helpommalta kuin mitä ajateltiin molempien vanhempien ollessa paikalla. Yksin kolmen lapsen kanssa on vähän haastavampaa, mutta osattiin odottaa sitä. Suurimmat haasteet on siinä, ettei vauvalla ole vielä minkäänlaista rytmiä päiväsaikaan, hän saattaa olla pitkiä aikoja rinnalla ja Theolle ja Jimille on kuitenkin saatava ulkoilua ja muuta tekemistä päivään. Uskon, että ajan kanssa helpottaa, kun vauvallekin muodostuu päivärytmi jne., joten yritän ajatella, että aikansa kutakin. Nyt mennään näin, tehdään parhaamme ja nautitaan tästä ajasta. Jimi ja Theo ovat olleet kärsivällisiä ja auttavat edelleen hienosti vauvan hoidossa. He ovat tosin kesän aikana löytäneet myös painimisen ilon, he kinastelevat vähän väliä ja desibelit nousee korvia vihloviksi...      

Iltaisin toinen meistä nukuttaa pojat ja sillä aikaa toinen on vauvan kanssa ja tekee hänelle iltapesut. Vauva nukahtaa yöunille yleensä klo 21-22 välillä. Yöt on menneet helposti, koska hän jatkaa uniaan heti syötyään. Hän on nyt useampana yönä herännyt syömään klo 02 ja 08 jatkaen uniaan aamukymmeneen asti. Vauva on perustyytyväinen ja ihana. Toisinaan vatsaan kertyy ilmaa, jolloin vauva vääntelehtii, vaikeroi ja kelpuuttaa vain sylin. Imetys sujuu hyvin ja olen iloinen siitä, että vauva kasvaa hyvin pelkällä rintamaidolla. Imetyskerrat riippuu ihan päivästä, toisinaan vauva tuntuu olevan koko päivän rinnalla ja toisinaan välit on useamman tunnin mittaisia.  

     
Jesse palasi maanantaina töihin ja ensimmäinen päivä yksin lasten kanssa meni leppoisasti. Vauva nukkui hyvin, joten pystyin leikkimään poikien kanssa, käytiin puistossa ja kaupassa ja saatiin naapuri meille kahville. Paljon päivän fiiliksestä riippuu siitä miten vauva nukkuu päivällä, onko vatsavaivoja ja millä tuulella pojat ovat. Huonommistakin hetkistä huolimatta tämä on ainutlaatuista aikaa ja nautin saada olla äitiyslomalla.         

Aakkoset ja numerot tutuiksi lapselle

Yhteistyössä Satukustannus

Theo ja Jimi täyttivät kesällä viisi vuotta. Toinen pojista on ollut alkukeväästä lähtien kiinnostunut numeroista, aakkosista ja kirjoittamisesta. Hän muistaa valtaosan kirjaimista ja osaa kirjoittaa, jos hänelle sanellaan kirjain kerrallaan. Hän rakastaa erilaisia tehtäväkirjoja, kirjeiden lähettämistä, korttien tekemistä ja uuden oppimista. Toinen pojista innostui kirjoittamisesta enemmän vasta kesän aikana seurattuaan hetken aikaa veljeään.

Vauvan tultua ollaan kaivattu rauhallista yhteistä tekemistä ja siihen on sopinut loistavasti tehtäväkirjojen tekeminen. Pojat saavat pohtia, kokeilla, kysellä ja harjoitella. Saatiin Satukustannukselta uusia Miina ja Manu -sarjaan kuuluvia tuotteita, joten nyt meillä on Aivan eka laskukirja ja Kohta eskarilainen -tehtäväkirjat, Juhla-aapinen ja Miina ja Manu esikoulussa -kirja. Miina ja Manu -sarjaan kuuluu paljon erilaisia satuja sekä puuha- ja tehtäväkirjoja eri ikäisille lapsille.   

Ollaan tehty tehtäväkirjoja poikien ehdoilla ja yleensä molemmat jaksavat ainakin puoli tuntia kerrallaan. Toisen kanssa saatetaan tehdä kauemmin ja toinen saattaa myöhemmin tulla jatkamaan. Se on mukavaa yhteistä tekemistä ja on hienoa huomata lapsen onnistumisen ilo. Toisinaan poikia saattaa turhauttaa jos joku tehtävä ei heti onnistu, mutta me kannustetaan jatkamaan harjoittelemista, koska sitä kautta oppii. Kirjaimet onnistuvat jo hyvin, mutta numeroita ja laskemista harjoitellaan vielä. Tehtäväkirjoissa on monipuolisesti tehtäviä, joissa harjoitellaan sekä aakkosia että numeroita ja niiden lisäksi kirjoihin saa piirtää ja värittää.

Molemmat pojista pitävät Miinan ja Manun Juhla-aapisesta, koska sen sisältö on niin monipuolinen. Juhla-aapisessa on paljon muutakin opettavaista kuin pelkät kirjaimet. Aapinen johdattelee lukemiseen, laskemiseen sekä eläinten ja liikenteen tuntemukseen. Siihen on koottu kirjasarjan neljä ensimmäistä aapista Miina ja Manu -kirjasarjan 35. juhlavuoden kunniaksi. Jimin ja Theon suosikit Aapisesta on tällä hetkellä liikennemerkit ja eläimet. Me luetaan sitä usein myös iltasaduksi. Aapisen ja tehtäväkirjojen teksti on vuoden 2017 kouluopetuksen uusien mallikirjaimien mukaiset, minkä lisäksi Aapisen teksti on tavutettu. Hyvä kouluunmenoa ajatellen, että lapset oppivat heti oikeanlaiset ja oikealla tavalla tehdyt kirjaimet.     

Ja hei, alekoodilla "Rosannah20" saatte -20% alennuksen

 kaikista verkkokaupan tuotteista 3.8.-10.8.2018.   

Asioita, jotka haluan muistaa

Aika tuntuu menevän nyt paljon tavallista nopeammin. Vauva on perjantaina jo kaksiviikkoinen, Jessen isyysloma loppuu pian ja arki alkaa. Yritän imeä itseeni vauvantuoksua, keskittyä hetkeen, ottaa rennosti kotona ja nauttia tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta.

 Imetyskoru saatu: Raskauskeiju

Mietin aina, että "tämän haluan muistaa" ja se fiilis on tullut mm. seuraavasti: 

Haluan muistaa, miten hienolta ja koskettavalta tuntui saada vauva heti syntymänsä jälkeen syliin. Aika tuntui pysähtyvän ja kaikki muu unohtui.

Haluan muistaa sen hetken, kun katseemme kohtasivat Jessen kanssa vauvan tultua maailmaan.

Haluan muistaa ensihetket sairaalassa, kun kaikki oli tavallaan uutta, mutta silti niin tuttua.

Haluan muistaa, miten isoveljet käyvät halaamassa siskoa monta kertaa päivän aikana.

Haluan muistaa, miten vauva pitää käsiään ristissä rinnalla ollessaan.
 
Haluan muistaa, miten vauvan tuhina yltyy yöllä hänen ollessa nälkäinen. Paras tapa herätä!

Haluan muistaa pitkät katsekontaktit vauvan kanssa imetyksen ohessa. Kauniit tummansiniset silmät.

Haluan muistaa miltä tuntuu, kun ei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kuvaamaan onnellisuuttaan.

Haluan muistaa, kun isoveljet viimein tapasivat kauan odottamansa pikkusiskon sairaalassa, he olivat samaan aikaan iloisia, jännittyneitä ja vähän hämmentyneitä.

Haluan muistaa, miten kokonaiselta kaikki yhtäkkiä vauvan syntymän myötä tuntui.

Haluan muistaa sen ihmetyksen, kun aamulla tajuaa vauvan heränneen syömään vain kerran. Olemme päässeet helpolla ensimmäiset puolitoista viikkoa.

Haluan muistaa sen helpotuksen tunteen, kun vauva kasvaa hyvin pelkällä imetyksellä.

Haluan muistaa kiireettömät päivät yhdessä, aamukahvin Jessen kanssa, aamupäivän ulkoilut, takapihalla hengailemisen ja poikien leikit uima-altaassa ja sen rennon tekemättömyyden tunteen.

Haluan muistaa, miten hellästi Jesse hoitaa vauvaa ja omaa kyvyn saada hänet helposti nukahtamaan...  

Millaisia muistoja 

teillä on vauva-ajalta?