Sivut

tiistai 29. tammikuuta 2013

Ensimmäinen virallinen ultra

Tänään se oli! Jännitti koko päivän, olis ollut fiksua varata aika ihan aamusta, ettei olis tarvinnut jännittää aamupäivää töissä.  Meitä vastassa oli tosi mukava kätilö. Ensin juteltiin raskaudesta ja voinnista. Sitten ultrattiin vatsan päältä. Pikkuinen tuli heti näkyviin ja kätilö oli iloinen (oltiin just puhuttu aiemmista keskenmenoista). Hetken päästä kätilö näytti pelkkää harmaata kohtaa ja sanoi: "arvaatteko mitä!", ei tietenkään tajuttu mitä se harmaa oli tai mitä kätilö ylipäänsä tarkoitti. Kätilö vei laitteen takaisin kohdun päälle ja sanoi, että siellähän on kaksi vauvaa. Kätilö ei siis tiennyt edellisestä ultrauskerrasta ja kaksosista. Pelästyin ensin, kun kätilö tutkaili vaan yhtä vauvaa eikä toista näkynyt alkuun missään.

Molemmat vauvat liikkui ja sydämen sykkeet oli just niinku pitää. Toinen vauvoista vilkutti ja heilutti jalkoja ja veti kuperkeikkaa :´') Se oli suloista! Naureskeltiin miehen kanssa onnenkyyneleet silmissä.

Vauvojen mitat vastaa viikkoja 10+4 eli mennään vähän taaksepäin viikoissa. Saatiin uusi ultra-aika parin viikon sisään, jolloin katsotaan niskaturvotus ja varmistetaan onko kyseessä identtiset kaksoset, kuten kätilö tänään arveli.

Oon niin onnellinen ja huojentunut! Ja tyytyväinen uudesta ajasta, jotta saadaan vauvojen hyvinvoinnille varmistus vielä viikoilla 12+. Ihanaa ihanaa! xxxx




torstai 24. tammikuuta 2013

Äitiysfarkut

Tänään päätin luovuttaa ja kaivaa kaapin perukoilta jo aikaa sitten ostetut mammafarkut. Olin unohtanut, että mulla on niitä kaksi paria. Yhdet harmaat ja yhdet perusfarkut. Harmaat tuntuu päällä vielä jotenkin isoilta, mutta farkut yllätti! Ostin farkut kirpparilta parilla eurolla, ihan uudenveroiset. H&M koko S ja istuu täydellisesti! Ei tunnu mammahousuilta ja on tosi mukavat!

Kaikki normaalit housut mitä mulla on, puristaa. Ainoa toivonkipinä oli yhdet mustat strech-farkut, mutta eilen illalla vatsassa oli iso painauma ja housut avatessa tuntui miten veri pääsi virtaamaan :-D
Tärkeintä, että itsellä on mahdollisimman mukava olla. xxxx


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

11+1

Odotan innolla tiistaita, että päästään miehen kanssa näkemään vauvat..! :)

Pahoinvointi on muuten tullut takaisin. Valittelin sen loppumista vähän aikaa sitten, kun pelkäsin, että jotain on vialla. Eräs lukija kommentoikin, että voihan se tulla takaisin ja niin tulikin. Sanon miehelle tämän voivotellessa pahaa oloani, ettei haittaa ollenkaan. Kestän kaikki oireet meidän pienten takia :)

Öisin herään lähes poikkeuksetta 4 aamuyöstä todella pahaan oloon, on pakko nousta hakemaan jogurtti. Se helpottaa hetkeksi, pyörin sängyssä 5.30-6.00 asti, nukun tunnin ja nousen. Meen nukkumaan iltaisin 21, viim.21.40 ja nukahdan yleensä heti. Päivällä nukuttaa jo lounaan jälkeen. Odotan aina milloin työpäivä (tällä hetkellä työharjoittelu) loppuu ja pääsen nukkumaan! Aaahh! Pienet päikkärit, ilta rentoillen kotona tai välillä iltavuorossa ja taas nukkumaan. Näin menee jokainen päivä, viikot menee nopeasti, kun haluan vaan selvitä päivästä ja oon itsestäni ylpeä, kun meen nukkumaan :-D Taas yksi päivä lisää ja vauvat kasvaa!

Aloin miettimään nukkumisasentoa, oon joskus kuullut jostain, että raskaana ollessa kannattaisi nukkua vasemmalla kyljellä? Onkohan sille mitään perustetta, tiedättekö siitä jotain? Voi tosin olla, että meikä vaan taas vähän mietiskelee liikoja ja uskoo sinisilmäisesti kaiken kuulemansa, heh.

Mies totesi tänään, että kauaa en enää pysty "peittelemään" tätä jo ulkoisestikin aika näkyvää onnea. 

Tänään otettu masukuva (11+1):


maanantai 21. tammikuuta 2013

Oh baby, baby!

Arvatkaa mitä! Tänään päivä sai onnellisen käänteen!

Kaikki alkoi siitä, kun vetämääni kerhoon tuotiin rokkoinen poika viime viikon lopulla. Äidin hakiessa poikaa, kävi ilmi, että pojalla on parvorokko. Ohjaajakollegat arvuutteli olikohan se just parvorokko, mikä on toinen haitallinen rokko raskaana olevalle (jos sitä ei ole vielä itse sairastanut). Näinhän se oli, selvisi seuraavana päivänä. Googletin rokon ja se voi mm.lisätä keskenmenoriskiä näin alkuraskaudessa. :( Soitin neuvolaan, josta kuitenkin rauhoittelivat ja pyysivät verikokeisiin. Verikokeissa näkyy onko mulla vasta-aineet rokkoon.

Kävin verikokeissa tänään. Vaadin samalla ultraa, kun viikonloppuna tuli outoja, kovia kipuja sekä alavatsaan että selkään ja vähän rusehtavaa vuotoa. Pelästyin tietty tosi paljon ja vaati voimia jaksaa odottaa tähän päivään. Menin naistentautien päivystykseen, jossa sain vakuutella ja liioitella oireita, jotta ottivat todesta ja edes harkitsivat ultrausta?! Se on iso epäkohta, johon oon törmännyt myös kahden keskenmenon aikana. Käsittämätöntä.

Pääsin lopulta ultraan ja kerrankin mua oli vastassa todella mukava hoitaja ja kätilö. Molemmat olivat rauhallisia ja käyttivät minuun aikaa. Kyselivät tarkasti ja sitten ultrattiin.

Olin jo varma, että taas meni kesken, kun kätilö ultrasi niin kauan sanomatta sanaakaan. Aloitti sit hiljaisuuden jälkeen näin: "Näen kyllä pussin.... *nimi* soitatko ylilääkärille?"
Sydän alkoi takoa tuhatta ja nielin kyyneliä. Kätilö käänsi monitorin muhun päin ja sanoi, että näkee

KAKSI VAUVAA JA KAKSI SYDÄMEN SYKETTÄ! 

Siinähän ne oli! Pikkuiset köllötteli vierekkäin ja pienet sydämet sykki! Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla! Sellaista onnea, huojennusta ja rakkautta.

Siis ihan oikeasti, meille tulee kaksoset. Kaksi pientä vauvaa.
Kätilö sanoi, että vauvojen koot vastaavat 9+ viikkoja ja tarkemmat tiedot ja tutkimukset saadaan ensi viikolla, kun meillä on se eka virallinen ultra. Aivan ihanaa! Vaikka nyt pelottaakin (taas), kun kätilö sanoi loppuun, että monikkoraskaudet on aina riskiraskauksia. Lisäsi kuiteski, että voin viedä positiivisia uutisia tällä kertaa kotiin :)) Kohta, kun mies tulee kotiin niin pääsen kertomaan! xxxx

perjantai 18. tammikuuta 2013

10+3

Kymppi on tullut täyteen! Kävin maanantaina labrassa verikokeissa, joka liittyy sikiöseulontaan. Uusi systeemi kun on, että ultra ja verikoe on nyt erikseen. Ultraan on vielä (liikaa) aikaa. Vasta 29.1. Toisaalta en jaksa odottaa, että saan tietää kaiken olevan kunnossa. Toisaalta taas, en halua nähdä kolmannen kerran tyhjyyttä ja kuulla niitä masentavia sanoja. Tykkään niin hirveesti olla raskaana eikä kukaan saa viedä tätä multa.

Parina viime aamuna oon herännyt uuteen päivään ilman jogurttia. Ei oo tarvinnut juosta kuin max kerran vessaan yön aikana. Oon alkanut miettimään jos tää onkin huono juttu. Mitä jos raskaus on mennyt kesken ja saan tietää siitä vasta ultrassa?
Onko normaalia, että näillä viikoilla pahin paha olo helpottaa eikä enää vessata öisin samaan tapaan kuin ennen?

Pahinta on epätietoisuus ja jatkuva pelko. xxxx




lauantai 12. tammikuuta 2013

Alkuraskauden raskausoireet viikko viikolta

Kerron omista raskausoireistani. Sain tietää raskaudesta 5.-6. viikon paikkeilla.

5.viikko: Joitakin päiviä ennen positiivista tulosta sain parina iltana "pahoinvointikohtauksen", tuntui että oksennus tulee hetkenä minä hyvänsä. Ihmettelin sitä ja luulin sairastuvani vatsatautiin.
Positiivinen tulos selitti kaiken. Heti sen jälkeen alkoi aika ajoin ilmenevä pahoinvointi, ei mitään tosi pahaa kuitenkaan. Väsymys oli jotain käsittämätöntä. Nukahdin sohvalle jo kasin aikaan.


6.viikko: Väsymys piti pintansa, nukuin paljon. Vessassakäynnit lisääntyivät vähän. Rinnat oli arat ja vähän turvonneet. Alavatsassa tuntui hassu paine, kuin se olisi täynnä. Välillä nippaili.


7.viikko: Pahoinvointi alkoi voimistua. Mielialanvaihtelut oli hurjia. Itketti ihan hölmöt jutut ja suutuin ihan pohjattomasti jostain, en aina edes tiedä mistä. Esim. jos kaupassa näin ohittelijan, päässäni kiehui niin, että en tiedä mitä kauheuksia olisin sanonut jos olisin avannut suuni, haha! Ei yhtään mun tapaista. Tiuskin ja menetin hermot aika usein (yleensä en ikinä). Kärsivällisyys laski nollaan. Mies sanoikin usein, että nyt puhuu hormonit :-D

Kahvi jäi kokonaan pois. Kahvisieppo ei enää pystynyt juomaan kahvia! Karkkihiiri ei enää syönyt karkkia eikä muutakaan makeaa. Oon iloinen, ettei mieli tee kahvia ja makeaa, koska oon jo pidemmän aikaa halunnutkin vähentää niiden käyttöä. Viime raskaudessa söin koko ajan karkkia eikä se oo hyvästä.

Nyt kaikki makea ällöttää ja tekee mieli jogurtteja, hedelmiä, vihanneksia, puuroa ja ruisleipää. Tosi kova jano on myös koko ajan. Juon lasillisen tai pari vettä ainakin kerran tunnissa. Ruoan kanssa juon maitoa ja aamupalalla lasin vitamiinimehua.


8.viikko: Pahoinvointi oli huipussaan! Kärsin, kierin sängyssä tuskissani, kaikki etoi, ällötti, missään asennossa ei ollut hyvä, olin ihan voimaton; en jaksanut joinain päivinä vaihtaa vaatteita ja pestä naamaa ja hampaita; makasin vaan. Mies oli onneksi super ihana; teki kotityöt ja sellaista ruokaa mitä pystyin syömään.

Menin apteekkiin ja sanoin, että olen valmis kokeilemaan tähän oloon mitä vaan! Apteekkari vähän nauroi ja joutui totetamaan, ettei raskauspahoinvointiin ole oikein mitään. Kysyin pahoinvointirannekkeista, joista olen lukenut netistä (joillain toimii, joillain ei). Apteekkari sanoi, ettei itse suosittele niitä, tehoa kun ei voi taata. Päätin kuitenkin kokeilla ja onneksi niin! Ne auttaa! Niiden avulla selviydyn normiaskareista eikä etova olo vaivaa enää ihan vuorokauden ympäri. Pidän rannekkeita koko ajan, paitsi tietty suihkussa.

Mielialanvaihtelut jatkui, itketti ja nauratti. Duudsonien mainos sai itkemään! Väsymys ZZzzzZZ, rinnat kasvoi ja nyt olen miehen mukaan lollotar :-D Masu oli turvonnut jo 6.viikolla, mutta viikkojen edetessä masun turvotus muuttui selvemmin kohdunkasvuksi ja turvostusta on enää vähän, iltaisin. Jos pitäisin tiukkaa yläosaa, niin muutoksen huomaisi selvästi, erityisesti kun olen aina ollut hoikka. 


9.viikko: Pahin pahoinvointi talttui rannekkeilla. Siltikään, en pääse sängystä ylös ilman, että syön ensin jogurtin. Jos satun nukkumaan yli 9, aamupahoinvointi iskee pahana. Siihen auttaa aamiainen. Syön parin tunnin välein jotain pientä, jotta pahin paha olo pysyy loitolla.

Väsymys jatkuu edelleen. Vessassakäynnit on lisääntyneet paljon, etenkin öisin. On rasittavaa, kun pitää nousta vessaan just kun on nukahtanut. Herään nykyään öisin pari kertaa ja kun oon käynyt vessassa, en saa heti unta vaan mietin kaikenlaista. Oon alkanut nähdä outoja unia. Toissayönä näin vaaleansinistä unta, jossa naisääni sanoi "baby boy". Kun kerroin tästä miehelle, hän oli ihan innoissaan! Toivoo niin kovasti poikaa :-D Oli kuulemma varma enne.

Jatkuva jano on ollut koko alkuraskauden. Janojuomana on vesi. Kannan joka paikkaan vesipullon mukana.

Tässä oli nyt tähänastiset raskausoireet. Oireet tuntuu jotenkin todellisemmilta ja kroppa tuntuu erilaiselta kuin viime raskauksissa. Se on varmaan hyvä asia. Jos kaikki olisi nyt niin kuin pitääkin :-) xxxx 

Raskaana 9+4

Mooi pitkästä aikaa!

Täällä yksi onnellinen odottaja. Reilu puoli vuotta siihen taas meni, että oon raskaana. Aika tuntui tosi pitkältä ja jokaiset kuukautiset harmitti. Pohdittiin miehen kanssa jo, että mitä jos ei ikinä onnistuta.

Joulukuun 14.päivä tein positiivisen raskaustestin enkä meinannut uskoa sitä todeksi. Olin tehnyt jo viikkoa aiemmin, mutta silloin näytti negaa. Menkkoja ei kuitenkaan tullut ja positiivinen näkyi vasta, kun menkat oli kaksi viikkoa myöhässä. Hassua. Positiivinen tulos tuntui samaan aikaan ihanalta ja tosi pelottavalta. Taas se alkaa; loputon oireiden tarkkailu, paniikki ja järjetön pelko.
Soitin samantien neuvolaan ja kysyin oonko varmasti raskaana :-D
Sain neuvola-ajan parin viikon päähän, 8.viikolle.

Kerrottiin melkein heti molempien perheille. Oon yllättynyt siitä, miten hyvin oon jaksanut elää päivän kerrallaan. Välillä havahdun, kun miehen kanssa lasketaan viikkoja ja yhtäkkiä ollaankin "jo" 9.viikolla. Aiemmissa raskauksissa oon ollut paljon kärsimättömämpi.

Tuntuu hienolta olla jo näinkin pitkällä. Näille viikoille ei olla aiemmin päästykään. Neuvolassa sanottiin samaa: hyvä merkki, että nyt ollaan pidemmällä kuin aikaisemmin. Neuvolassa myös sanottiin, että keskenmenot oli varmaan vaan tosi huonoa tuuria eikä tarkoita, että mikään olisi minussa/meissä vialla. Se oli huojentavaa kuulla.

Ensimmäinen ultra on kahden ja puolen viikon päästä, kun viikkoja on tasan 12. Siihen asti pitää jännittää, että onko masussa oikeasti elämää ja kasvetaanko siellä oikeassa paikassa yms.

On kyllä onnellinen olo, kaikesta pelosta huolimatta :-) xxxx